Hilla pääsi parhaalle paikalle

*Yhteistyössä Flora of Finland

Lakka, suomuurain, muurain, valokki, hilla. Kaikki nuo ovat nimityksiä suolla ja kosteikoilla viihtyvälle kasville, Lapin tuntureiden kullalle, tumman oranssille ja arvokkaalle marjalle nimeltä hilla.

Minun koko nimeni on Hilla Kukka. En ole sitä koskaan täällä blogissa kertonutkaan. Nyt tiedätte senkin. Saanen kertoa pienen tarinan nimeni taustalla?

Vanhempani olivat nuoruudessaan, ja toki edelleenkin, Lapin luonnon rakastajia. He viihtyivät tunturimökillämme, tekivät pitkiä päivien vaelluksia Lapissa ja menivät kihloihinkin erään tunturin päällä näkötornissa. He olivat kantaneet koko vaelluksen ajan repussaan Omar-karkkipussia, jonka avasivat sitten näkötornin huipulla pujotettuaan kihlasormukset sormiinsa. Omareista on tullut meidän perheessä makeisia, joita edelleenkin syödään äitini ja isäni kihlajais- sekä hääpäivinä. Ja iskä kertoo samalla joka kerta tämän tarinan uudelleen. Ja sen, miten hyviltä makeiset maistuivatkaan pussiruokien, kaurapuuron ja tunturipurosta juodun veden jälkeen. Maku oli ihanan ällömakea kuten tämä tarinakin. Vanhempani ovat aina viihtyneet luonnossa ja Lappi ollut lähellä sydäntä.

Arvaatteko nyt, miksi minun nimi on Hilla Kukka? Rakkaudesta lajiin tai paikkaan, kuten sanotaan. Vanhempani olivat päättäneet nimetä tyttärensä Hilla Kukaksi, jos tytön joskus saisivat. Saivat, ja tässä minä nyt olen.

Nimeni ei siis ole sattumaa, vaan pala vanhempieni intohimoa. Luontoon liittyvä nimi, jonka vanhempani halusivat osaksi elämäänsä.

Rakkaus Suomen luontoon ja luonnossa liikkumiseen sekä luonnon arvostamiseen ovat varmasti peruja vanhemmiltani. Myös suunnistus harrastuksenani liittyy osaltaan samaan asiaan. Kun ystäväni Laura, toinen Flora of Finlandin perustajista, kysyi halukkuutaani yhteistyhön ei minun kauaa tarvinnut miettiä. Jaan heidän kanssaan saman ajatuksen Suomen luonnon arvokkuudesta ja ainutlaatuisuudesta.

Flora of Finlandin tavoitteena on tuoda Suomen luonto muotoilun ja taiteen kautta lähemmäs ihmisiä ympäri maailmaa. Mielestäni hieno ja arvokas päämäärä. Kuten viime postauksessani kerroin kuunnelleeni hiljaisuutta tunturissa ja katselleeni naavaisia tunturikuusia, on se jotain mikä on harmillisen kaukana tavallisista päivistäni. Lähimmäksi samaa fiilistä lähellä kotiamme pääsen Nuuksion korvessa.

Bogini kautta haluan tuoda luonnon lähemmäs ihmisiä, rohkaista ihmisiä liikkumaan metsässä. Luonto on mahtava paikka kerätä energiaa ja henkisiä voimavaroja. Suomen luonto on ainutlaatuisen puhdas ja moninainen. Vaihteleva Hangosta Nuorgamiin. Sisältää neljä mahtavaa vuodenaikaa. Talven kylmyyden, revontulet ja kaamoksen. Kesän vihreyden, valon ja yöttömän yön. Kainuun korvet, Varsinais-Suomen saaristot ja Pohjanmaan laakeat pellot.

Tämän kuvissa näkyvän lakkataulun kautta luonto on nyt osa kotiamme. Kuvan muodossa makuuhuoneemme seinällä. Sain tämän hillataulun Flora of Finlandilta. Taulu on minulle pala luontoa ja Lapin lumoa kotonamme. Sitä fiilistä, jonka saan metsässä suunnistaessa, keväthangilla hiihtäessä tai pohjoisen hillasoilla.

Flora of Finland on uudenlainen, nykyajan kasvio. Kuvat muistuttavat minua jollain tavoin niistä kasvitauluista, joita vielä 90-luvulla roikkui alakouluni seinillä. Piirretyt kasvitaulut on päivitetty tähän päivään.

Juttelin Flora of Finlandin perustajien, yrittäjäkaksikon Lauran ja Anna-Marin, kanssa idean toteuttamisesta ja kuvien ottamisesta. He kertoivat, että jokainen kasvi kuvataan Suomen luonnossa muutama minuutti keräämisen jälkeen. Aikaa kuhnailuun ei ole, jotta kasvi pysyy hehkussaan. Tämä vaatii liikkuvan studion kantamista luontoon, rämeikköön, lampien rannoille, pelloille ja soille. Sinne missä kasvit ovat.

Kaikille Flora of Finland -tuotteille on myönnetty Avainlippu- ja Design from Finland -merkit.

Olen jo keksinyt monta tapaa, miten voisin sisustuksessamme käyttää näitä uniikkeja tauluja. Kylpyhuoneemme seinälle sopisi vaikkapa muutama heinäkasvi, pienemmän kokoisina kuin tämä hillataulu. Näitä hillakuvia on painettu vain rajallinen erä, 100 kappaletta. Voit siis olla varma, ettei tulevaisuudessakaan näitä kuvia löydy aivan joka kodin seinältä. Luonto on ainutlaatuinen, niin myös nämä kuvat.

Olemme juuri matkalla kotiin viikon kestäneeltä pohjoisen reissulta. Vietimme viikon isyysloman keväthangilla, nyt on hyvä palata kotiin Helsinkiin. Eniten odotan unia omassa sängyssä. Onneksi kotona odottaa pala luontoa seinällä. Muistuttamassa minua näistä hienoista hetkistä, joita on tämänkin reissun aikana kerätty lisää kokemuspankkiimme. Koko perheen voimin.

-Hilla Kukka eli Rubus Chamaemorus

Flora of Finland 

Luonto antaa voimaa

Eilen Iso-Syötteen kansallispuistossa puolentoista tunnin hiihtolenkin aikana ehdin saada flow-fiiliksen. Urheilun kultahetken, joka on siinä mielessä harvinaista herkkua, etten ole siitä viime aikoina niin usein päässyt nauttimaan.

Olemme täällä pohjoisen lumilla offseason-aikaan. Eli tyhjää on. Etelän naiset ja miehet ovat hiihtolomien jälkeen töiden parissa jälleen, hiihtoladuilla ja laskettelurinteissä on hiljaista. Melkeinpä tyhjää.

Hiihtelin eilen paikoitellen laduilla, joilla sain olla latukoneen jälkeen ensimmäisenä. Luisto ei ollut häävi plussa-asteiden vuoksi, mutta voiko sitä olla parempaa näkyä kuin kaarteleva, hiihtämätön latu tunturissa.

Tuollaisilla lenkeillä ajantaju jotenkin katoaa. Sitä vain nauttii siitä hetkestä. Katselee naavaisia kuusen oksia, kiemurtelevaa latua, horisonttia kaukaisuudessa, kuuntelee suksien suihketta ja nauttii fyysisestä väsymyksestä, joka hiipii hiljaa lenkin edetessä kintereisiin.

Olen kiitollinen tästä kauniista luonnosta, joka meillä Suomessa on. Vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Luonto on minulle ehdottomasti yksi parhaista paikoista ladata akkuja, kerätä uusia ideoita, inspiroitua, seikkailla, tehdä retkiä ja olla vaan. Uskon sen olevan sitä monelle muullekin, vaikka kaupungistumisen myötä olmmekin nykyään aika kaukana aidosta luonnosta.

Luonto on parhaimmillaan muun muassa sitä, kun pysähtyy juomatauolle tunturiin ja kuuntelee hiljaisuutta. Sellaista hiljaisuutta, että on täysin hiljaista. Tai kanssasi on vain tuuli, joka hiljaa ujeltaa viereiseen kelohonkaan. Olet hiihdellyt tunnin keskellä luontoa, etkä ole nähnyt yhtään vastaantulijaa. Vitivalkoinen näkymä, joka avautuu eteesi pienellä suolammella. Puolen tunnin hivuttava ylämäki, jonka jälkeen palkintona avautuu näkymä silmän kantamattomiin. Sellaista sain kokea hiihtolenkilläni.

-Hilla

 

Kevät ja koti

Miten paljon tuo kevätaurinko antaakaan lisää energiaa. Ja samalla iskee jokavuotinen kodin sisustusvimma. Tummat, tunkkaiset ja raskaat sävyt saavat väistyä ja tilalle haluan vaihtaa jotain vaaleaa, heleää, raikasta tai pastellia. Paksut villapeitot tekee mieli taitella kaappiin ja ottaa tilalle jotain kevyempää.

Meidän kodissa, joka on siis kaksio, ei ole tilaa kovin suurille uusille sisustusratkaisuille tai huonekalujen siirtelyille, mutta pienellä freesauksella saa ihmeitä aikaan.

Tällä hetkellä unelmoin täysin valkoisista tai vaalean harmaista pellavalakanoista. Katselin eräs päivä meidän lakanakaappia ja huomasin meidän omistavan vain kirjavia lakanoita. Sellasia väripläjäyksiä ja vahvoja kuoseja. Ennen petasimme sängyn joka aamu, mutta nyt vauvan kanssa sänky jää silloin tällöin petaamatta (koska ei vaan jaksa tai muka ehdi). Petaamatonta sänkyä olisi sata kertaa mukavampi katsella, jos lakanoista ei hyppisi kaiken maailman kukkakuosit ja kuviot silmille. Sellaiset yksinkertaiset ja yksiväriset olisi siitä syystä ihanat. Toisi kaivattua harmoniaa makuuhuoneeseemme, joka aika-ajoin jää pyörremyrskyn alle.  En ole vielä katsellut, mistä sellaisia lakanoita saisi, mutta eiköhän joku nettikauppa sellaisia tarjoile googlaamisen tuloksena. 😊

Ja ne tulppaanit. Jos mun pitäisi valita lempi kukkani, olisi se varmasti tulppaani. Siitä tulee joka kerta keväinen fiilis, ja erityisesti tuore kukkakimppu kruunaa viikonloppufiiliksen.

Olen äidiltäni kai perinyt sellaisen villityksen, että perjantaina siivottuun kotiin haluan ostaa kimpun leikkokukkia. Kimppu on palkinto itselle siitä, että on jaksanut tehdä viikkosiivouksen ja käydä kaupassa. Voisihan niitä kukkia maanantaisinkin ostaa, mutta usein se liittyy meillä alkavaan viikonloppuun.

Nämä kuvat otti ihana Salla Interior, ystäväni jolla on pettämätön sisustusmaku. Raikas ote stailaukseen. Jos joskus tarvitsisin apua uuden kodin sisustuspulmiin, kääntyisin Sallan puoleen kysymään apua. Sallalla on upea Instagram tili (@sallashome), joka tarjoilee päivittäin ihania yksityiskohtia ja kauniita paloja Sallan kodista.

Kirjoittelin tämän tekstin auton takapenkiltä. Olemme kohta Oulussa, lumipeite paksunee ja vauva tuhisee kaukalossaan. Nyt on siis hyvä hetki, katsotaan miten loppumatka sujuu.

Tämä viikko hiihdetään pohjoisessa, nautitaan mieheni isyyslomasta, ulkoillaan ja ollaan perheen kesken. Suunnittelen parhaillaan myös viikon ruokalistaa, koska mökkimme sijaitsee 50 km lähimmästä isosta ruokakaupasta, joten eväät on mietittävä etukäteen. Mökillä on myös sauna, joka varmasti lämpiää iltaisin hiihtolenkin päätteeksi.

Sellaisia kuulumisia täältä tienpäältä. 🌞

-Hilla