Hillan vuosi 2016 heinäkuu-joulukuu

Edellisessä postauksessa kirjoitin mitä minun ja meidän alkuvuoteen kuului tammikuusta kesäkuuhun 2016. Tässä postauksessa jatkan loppuvuoden kuulumiset. 🙂

Heinäkuu

heinakuu

heinakuu-6

Heinäkuussa lomailimme kuukauden. Kotona emme kovin montaa päivää ehtineet olla. Mökkeilimme Savitaipaleella ja Pietarsaaressa, näimme kavereita ja sukulaisia sekä molempien perheitä. Teimme myös kesäreissun Ruotsiin, koska raskauden takia emme voineet enää sen pidemmälle lähteä. Tai saa sitä kai lentää raskaana melko pitkäänkin, mutta sitten lentoyhtiöt vaativat lääkärintodistuksen. Me ajattelimme, että parempi pysyä maan pinnalla, jos ei ole pakko lentää. Menimme Vaasasta lautalla yli Uumajaan, Ruotsiin, ajoimme rannikkoa pitkin etelää kohti Tukholmaan pysähtyen yhdeksi yöksi hotelliin matkalla. Reissulla ei ollut sen kummempaa tarkoitusta, nautimme aurinkoisesta säästä, kävimme lenkkeilemässä luonnonpuistoissa, shoppailimme Pohjoismaiden suurimmassa kauppakeskuksessa Mall of Scandinaviassa, söimme hyvin ja kunhan vain olimme. Tukholmasta tulimme sitten laivalla takaisin Helsinkiin ja meillä oli auto mukana reissussa. Olen aina kesälomalla halunnut lähteä jonnekin. Mielestäni loma tuntuu enemmän lomalta kun vaihtaa maisemaa.

Ainiin ja kuten ensimmäinen kuva kertoo. Sain heinäkuussa 7,14 kiloisen kuhan. Olen siitä edelleenkin ylpeä. hehe. Vaikka Daniel on kalastanut koko ikänsä, ei hän ole ikinä saanut noin isoa kuhaa. Minua on aina kutsuttu Danielin kalastusharrastuksen takia kalamuijaksi, ja nyt ihan syystäkin. 😉

Elokuu

elokuu

elokuu-4

Elokuussa minut yllätettiin ihan olan takaa babyshowereilla. Ystäväni oli kerännyt kavereitani ja perhettäni kasaan ja vietimme ihanan illan Hollolassa, minun vanhempieni kotona. Muisteltiin vanhoja ja naurettiin paljon. En kaikista jenkkilästä tulleista tavoista niin pidä, mutta babyshowerit ovat kyllä mukava tapa muistaa tulevaa äitiä. Treenasin elokuussa vielä aika paljon, mutta helteisinä päivinä muistan vauvamahan alkaneet ensimmäistä kertaa tuntua isolta.

Syyskuu

syyskuu2

Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkoi äitiyslomani. Siinä vaiheessa alkoi toden teolla konkretisoitua ajatus, että kohta meitä olisi oikeasti kolme kahden sijaan. Äitiysloman alkaessa oli laskettuun aikaan kuukausi ja muutama päivä. Olin kesän aikana ehtinyt jo siivota kotiamme, laittaa vauvan juttuja valmiiksi ja hankkia lähes kaiken tarpeellisen. Äitiysloman ekan kuukauden tavoite oli lähinnä olla, nukkua ja kerätä voimia vielä ennen vauvan syntymää. Syyskuussa muistan heränneeni monta kertaa yössä vessaan, maha alkoi painaa nukkuessa ja aamuyöllä viiden aikaa heräsin kiljuvaan nälkään. Asukas vatsassa teki tosiaan viimeistä kasvupyrähdystään ja otti kaiken mikä oli saatavilla. Fyysisesti olin kuitenkin hyvässä kunnossa, tein pitkiä kävelylenkkejä ihan raskauden loppuun saakka. Tykkäsin isosta mahasta ja minulle loppuraskauskin oli kaikista lisämausteista huolimatta ihanaa aikaa.

Lokakuu

lokakuu-2

lokakuu-3

Lokakuun 5. päivä oli esikoisemme laskettu aika, mutta hän antoi odottaa itseään kaksi viikkoa yli ja syntyi vasta 19.10 Kätilöopiston sairaalassa. Synnytys ei ollut ihan sellainen kuin olisin osannut odottaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna aika kultaa muistot ja synnytys on muuttunut kauniiksi kokemukseksi muistoihin. Saimme nopeasta, mutta kovasta rutistuksesta maailman rakkaimman palkinnon, oman ihanan tyttäremme. Hän muutti ensimmäisellä rääkäisyllään elämämme. <3

Lokakuun viimeiset päivät hurahtivat ohi todellisessa vauvakuplassa. Tuntui että päivät menivät kauheaa vauhtia, opettelimme uutta elämää vauvan kanssa, tutustuimme häneen. Kaikki oli uutta, vaikka olemmekin kokeneet vanhemmuuden ”helpoksi” ja luontevaksi alusta saakka. Väsymys kuitenkin yllätti minutkin. Syötin vauvaa aluksi päivät ja yöt tunnin-kahden välein vauvantahtisesti ja alussa kun kunnollista rytmiä ei ollut, niin sain siinä jokunen kerta pidellä silmäluomia lähes väkisin auki. Onneksi apuna on raskaushormonit ja pian minäkin totuin uudenlaiseen rytmiin, myös nukkumisen osalta. 🙂

Marraskuu

marraskuu1

marraskuu2

Marraskuu oli ihana kuukausi. Ensimmäinen kokonainen kuukausi vauvan kanssa. Danielille annan siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, sillä hän hoito kotimme, pesi pyykit, siivosi kodin, kävi kaupassa ja laittoi ruokaa. Me saimme vauvan kanssa tosiaankin vain pesiä, olla, nukkua, syödä ja ulkoilla. Marraskuussa laitoin valehtelematta ehkä kaksi kertaa itse ruokaa, muuten ruoka tuli valmiina kannettuna eteeni ja siitä olen kyllä toooosi kiitollinen. Alussa sitä vain on niin uskomattoman kiinni vauvassa, ainakin näin ensimmäisen kohdalla kun moni asia on niin uutta. Marraskuussa meillä kävi paljon sukulaisia ja ystäviä katsomassa vauvaa ja se oli mukavaa kaikesta väsymyksestä huolimatta. <3

Valmistelin tuossa vaiheessa myös tulevia häitämme, jotka juhlimme yllätyksenä yhtä aikaa kun lapsemme sai nimen joulukuussa. Vaikka meillä olikin pienet häät, oli niissäkin jonkun verran järjesteltävää ja mietittävää.

Joulukuu

Joulukuussa sanoimme toisillemme tahdon, menimme naimisiin ja tyttäremme sai nimen Selma 5.12.2016 Selman nimipäivänä. Joulukuu tosiaankin sinetöi vuotemme 2016 ja oli kuin kirsikka kakun päälle kaiken sen rakkauden jälkeen jota olimme jo saaneet vuoden aikana kokea. Nyt olemme perhe ja jatkamme kiitollisina ja onnellisina kohti vuotta 2017!

Tällaista ja paljon muuta jäi mieleen vuodesta 2016. Ihana ja mullistava vuosi, joka jää kyllä pysyvästi muistoihin. Seuraavaksi innolla kohti uutta tulevaa vuotta ja uusia juttuja. Mitä kaikkea kivaa se tuokaan mukanaan. 🙂 Tulevista jutuista kirjoittelen täällä blogissa ja jaan kuvia päivittäin Instagramissani.

Nyt haluan toivottaa kaikille teille paljon iloa, rakkautta ja kaikkea hyvää vuoteen 2017! Mahtavaa kun seuraatte ja olette kulkeneet tämänkin vuoden blogini lukijoina. <3 Hauskaa uuden vuoden aattoa, pus pus!!

<3 Hilla

Hillan vuosi 2016 tammikuu-kesäkuu

Taas on yksi vuosi lähes lopuillaan, joten on aika tehdä pieni katsaus menneeseen. Mitä kaikkea tämä vuosi onkaan pitänyt sisällään?

Viime vuonna kirjoitin loppuvuonna blogitekstit Vuosi 2015 kuvina ja Vuoden 2015 huippuhetket, ne voit käydä lukemassa linkkien takaa. Keräsin teksteihin kuvin ja sanoin vuoden 2015 kohokohdat – olipa hauska käydä lukemassa nuokin postaukset.

Tämä mennyt vuosi 2016 on pitänyt sisällään isoja asioita. Kävin eilen vanhoja kuvia läpi samalla kun järjestelin valokuviamme ulkoiselle kovalevylle. Minulla on tapana laittaa vuoden jokaiselle kuukaudelle oma valokuvakansio, siten voin jälkikäteen käydä katsomassa, mitä onkaan tapahtunut vaikkapa toukokuussa 2016. Kuvista nimittäin palautuu muistiin tosi hyvin erilaisia asioita, tunteita, kokemuksia ja ajatuksia. Keräsin tähän postaukseen muutaman kuvan tammi-kesäkuulta ja kirjoittelin samalla mitä niistä kuukausista tuli mieleeni.

Tammikuu

tammikuu-2

Olin vuoden alussa 2016 tosi hyvässä juoksukunnossa. Treenaaminen oli sujunut hyvin koko menneen syksyn, joten lenkkarit liikkuivat tammikuussa reipasta vauhtia. Nautin juoksemisesta ja tein joka viikonloppu 20 kilometrin juoksulenkin ja lenkki meni kuin heittämällä. Minulla oli aina musiikit korvissa ja tuo parin tunnin lenkki oli yhtä nautintoa.

Tammikuun lopussa tein sitten raskaustestin ja saimmekin tietää tulevasta perheenlisäyksestä. Tässä kuvassa tiesin jo olevani raskaana, olin tiennyt raskaudesta ihan vasta muutaman päivän ja hymykin on kuvassa sen mukainen. Muistan että olin älyttömän onnellinen, vähän myös häkeltynyt ja samalla oli jotenkin vaikeaa pitää niin isoa salaisuutta ihan vain itsellään. Vasta kesäkuussa sitten kerroimme muille ja paljastin raskauden täällä blogissani ja Instagramissani. Koko kevään saimme siis pidellä meidän isoa salaisuutta ihan itsellämme ja seurata vauvan kasvua ultrissa ja oman mahani minimaalista kasvua.

Helmikuu

helmikuu-kopio

Helmikuussa olin ilmoittautunut Finlandia-hiihdon 50 kilometrille vapaalla tyylillä, joten päätin hiihtää sen vaikka lumitilanne oli ollut todella huono koko alkutalven. Finlandia oli muistaakseni minun toinen hiihtolenkki koko vuonna. Eli lähdin massahiihtoon lähes kylmiltään, mutta se meni yllättävän hyvin.

Olen nuorempana hiihtänyt paljon ja harrastanut hiihtosuunnistusta, joten hiihtäminen tulee kyllä selkärangasta ja kun pohjakuntokin oli hyvä, sujui 50 kilometriä melko helposti. Viimeisissä mäissä muistan kyllä olleeni jo vähän väsynyt, ehkä osasyynä väsymykseen oli alkuraskaus. Muistan helmikuussa olleeni todella väsynyt raskauden takia ja ruokahaluni oli huono jatkuvan etovan olon takia. Nukuin joka yö kymmenen tunnin unet ja silti töiden jälkeen nukuin lähes joka päivä päiväunet. 😀 Jotain todellakin kasvoi sisälläni ja vaati veronsa. Ajattelin vain, että onneksi tämä on vasta ensimmäinen lapsi, eikä ole ketään muuta hoidettavana. Heh.

Maaliskuu

maaliskuu-3

maaliskuu-2

Olimme jo syksyllä varanneet lennot Nizzaan ja muistan kuinka tuntui hyvältä, kun matka vihdoin koitti. Meillä oli Air BnB:n kautta varattuna pieni asunto aivan Nizzan keskustasta. Asunnon alakerrassa oli leipomo, mistä haimme joka aamu tuoretta leipää tai croissantit aamupalallemme. Asunnoltamme oli lyhyt matka rantaan ja rantabulevardille, missä kävimme juoksemassa kympin aamulenkin tai iltalenkin. Tuo reissu teki keväällä niin hyvää – aurinko paistoi monena päivänä, teimme pitkiä kävelylenkkejä, söimme piknikkiä ulkona, shoppailimme, teimme retken vuorille ja nautimme hyvästä ruuasta. Nizza oli mukava, juuri sopivan kokoinen kaupunki. Kevyen päivetyksenkin muistan sieltä saaneen ja D-vitamiinivarastot tuli täytettyä. 🙂

Huhtikuu

huhtikuu-2

huhtikuu-1

Nämä kuvat ovat Tampereen kylpylästä. Olemme olleet siellä useamman vuoden peräkkäin juuri keväällä pääsiäisen aikaan. Tuo viikonloppu piti sisällään perheen kanssa oleilua, ulkoilua ja vähän shoppailua. Ylemmässä kuvassa olimme siskojeni ja äitini kanssa Pispalan portaissa tekemässä porrastreenin. Olen aina ollut tosi hyvä kaikissa voimetreeneissä ja muutenkin kimmoisa esimerkiksi porrastreeneissä. Tuossa vaiheessa olo alkoi kuitenkin raskauden takia olla jo raskas, vaikka mahaa ei vielä näkynytkään. Puuskutin portaissa kuin mikäkin vaikka treenejä tein jo kevennetysti. En tainnut enää pysyä siskojeni perässä. Huhtikuun lopusta alkaen lopetin pidemmät juoksulenkit, treenasin omaa kroppaani kuunnellen. Kaikki ei enää tuntunut samalta, joten esimerkiksi kuntosalilla aloin tehdä vähän erilaisia liikkeitä painoja keventäen.

Toukokuu

toukokuu

Toukokuussa pikkusiskoni valmistui lentoemännäksi. Tämä kuva on valmistujaispäivänä otettu, kun juhlimme siskoani kotonamme. Oli kaunis ja aurinkoinen toukokuun päivä, oli kerrassaan hyvä syy juhlia. Siskoni on nauttinut uudesta työstään, nähnyt maailmaa ja saanut uusia kokemuksia, vaikka omat rankat puolensa lentoemon duunissakin on. Ei ole pelkkää pilvihattaraa. 😉

Meidän perheessä kaikki lapset ovat kulkeneet niitä omia polkujaan ja jokainen on löytänyt oman paikkansa ja ammattinsa. Olen yhä enemmän sitä mieltä, että elämässä pitää tehdä juuri sellaista työstä josta nauttii. Työ on niin suuri osa elämää, että parasta on kun siitä nauttii ja duuniin voi mennä hymyssä suin.

Jatkossa aion pitää kiinni siitä, että viihdyn duunissani ja jos niin ei ole, niin sitten pitää funtsia onko asialle jotain tehtävissä tai missä vika. Nyt mammalomalla on muutenkin ollut hyvin aikaa miettiä asioita, joille ei välttämättä aikaisemmin ole antanut tarpeeksi aikaa. Meidän sukupolvi tulee muutenkin tekemään niin vanhaksi töitä, ettei olisi yhtään hullumpi idea hankkia itselleen vielä ekonomin papereiden lisäksi jokin toinen koulutus tai ammatti. Unelmia ainakin saa olla. 🙂

Kesäkuu

kesakuu-1

Kesäkuun alussa kerroin sitten blogissa ja Instagramissa olevani raskaana. Muutenkin asiasta tuli silloin ”julkista” ja sain vastaanottaa paljon onnitteluja. Muistan toki vähän miettineeni myös raskauksien kurjempaa puolta; meneeköhän kaikki varmasti hyvin loppuun saakka ja onkohan sikiöllä kaikki hyvin mahassa. Kaikki raskauteen liittyvät asiat tulivat meille uutena.  Ja uskokaa tai älkää, yllä olevassa kuvassa vauvamaha tuntui jo isolta. Hehe! Loppuraskaudessa kun katseli näitä kuvia, niin oli vähän eri fiilikset. Ei se maha tainnutkaan olla vielä iso kesäkuussa.

kesakuu

Parissa viikossa maha kuitenkin pompsahti esiin selvästi. Ja varsinkin iltaisin maha oli jo aika iso, jotenkin päivän aikana vatsa turposi. Sitten taas seuraavana aamuna maha tuntui kadonneen kokonaan. Se oli sitä puolen välin jännää aikaa. Tämä toinen kuva on otettu juhannusaattona. Tulimme Helsingistä autolla Pietarsaareen ja heti perille päästyäni menin mökillä saunaan ja mereen uimaan. Daniel nappasi tämän masukuvan kauniissa auringonlaskussa.

Ja oih, samalla minulle tuli ikävä kesää. Onneksi talvipäivänseisaus ja vuoden pimein päivä on jo ohitettu, tästä ne päivät taas pitenevät ja kesä lähestyy!

Seuraavassa postauksessa sitten tiivistän 2016 vuoden loput kuusi kuukautta. 🙂

<3 Hilla