Mikä on muuttunut?

hillas-blog-vauva4
Tämän päivän (aamu)pala kello 11. 😉

Tänään aamupalaa kello yhdentoista aikaan aamupäivällä syödessäni pohdin, että onhan tässä muutama asia muuttunut vauvan saapumisen jälkeen. Aika montakin asiaa, mutta listailen tässä muutamia. Aikataulut on yksi muutoksista. Siinä missä vielä kuukausi sitten mahan kanssa heräsin jo aamu viiden aikaan syömään vatsalaukku kurnien aamupalaa, on aikataulut nyt jotain aivan muuta. Ja ehkä ihan hyväkin niin. Tällä hetkellä rytmimme, (jos vajaa kaksi viikkoisella voi vielä rytmeistä puhua), on sellainen että menemme 23 aikaan sänkyyn ja heräilemme 9:30. Aamulla sitten tietenkin ensimmäisenä vauvan tarpeet hoidettava eli aamutoimet aka aamusählingit: vaipan vaihdot, pesut, imetykset, vaatteiden vaihdot ja tänään myös lakanoiden vaihdot ja pesukoneen päälle laitto ja napatyngän puhdistaminen ja sen sellaista muuta kivaa. Lakanat meni pyykkiin kun kävi vähän hupsusti, äiti vaihtoi vaippaa ehkä vähän väärässä paikassa. Mutta sellaista se on, ja aamupalaa nautiskelin lopulta vasta klo 11. Jos pitää valita, niin ehkä tuo kello yksitoista on kuitenkin parempi kuin aamu viisi. 😀

Muuttunut on myös se, että aamukahvi maistuu minulle jälleen. Raskauden aikana aamukahvin haju sai lähinnä kuvotuksen tunteen aikaan, mutta nyt taas kahvi maistuu ja tuoksuu hyvältä. 🙂 En ajatellut tehdä itsestäni kahviriippuvaista tämän hyvän vieroituksen jälkeen, mutta yksi kuppi päivässä on mukava juoda tai silloin kun tekee mieli.

hillas-blog-vauva5

Pyykin määrä on selkeästi lisääntynyt. Vauvan vaatteet, kylpypyyhkeet, harsot ja lakanat – niitä löytyy nykyään meidän pyykkikorista. Täysin uutta siis. Pukluja tulee silloin tällöin ja sittenhän menee vaihtoon harsot, vaatteet ja joskus äidinkin vaatteet. Tänään aamulla nautiskelimme ja vaihdoin vaippaa sängyssä. No kuinkas siinä kävikään… Taisi tapahtua pienimuotoinen äksidentti, jonka seurauksena myös sängyn lakanan sai laittaa pesukoneeseen. Vähintään siis yksi koneellinen pyörii tässä huushollissa päivittäin. Mutta toisaalta, mä tykkään pyykkäämisestä ja olen tottunut aina treenivaatteitakin pyörittämään koneessa lähes päivittäin. Meidän taloyhtiön kuivaushuone sattuu myös olemaan meidän asunnon vieressä, joten sinne on helppo kipaista pyykkien kanssa ja 45 minuutissa isotkin määrät pyykkiä saa kuivaksi kuivaushuoneessa. Omaa kotia ei tarvitse tehdä sademetsäksi, vaikka pyykättävää onkin.

Muuttuunut on myös sekin, että maitoa tulee muualtakin kuin kaupan kylmähyllystä. Imetys lähti käyntiin hyvin heti sairaalassa toisena päivänä. Sitä ennen pitelin vauvaa paljaalla rinnalla koko vuorokauden, kuten kätilöt neuvoivat. Vauvan imu ja läheinen ihokontakti saa maidon herumaan ja sieltä se sitten nousi. Yksi maailman seitsemästä ihmeestä mun mielestä. 😀 Vauva tuotiin kotiin ja ruokakin tuli samassa paketissa äidin mukana. Nykyään puhutaan vauvantahtisesta imetyksestä, joka siis tarkoittaa sitä, että rintaa annetaan vauvalle aina kun hän sitä haluaa. Tiheänimun kausina vauva ”tilaa” itselleen enemmän maitoa ja sitten sitä tulee taas enemmän. Kauppiksesta tuttu kysynnän ja tarjonnan laki pätee vauvapuuhissakin. 😉

hillas-blog-vauva2
Daniel kokkasi sunnuntaina ruokaa, nam.

Kodin siisteys on myös uusi käsite. Vikoilla raskausviikoilla ehdin pestä, imuroida, tehdä suursiivousta ja vaikka mitä – kun oli aikaa. Paikat oli tiptop, koska tykkään siisteydestä ja siivoaminen oli mukavaa ajanvietettä. Kyllä, joillekin se voi olla sitä. heh. Nyt vauvan tulon jälkeen siisteys on toki tärkeää, mutta se tarkoittaa vähän eri asiaa. Kaiken ei tarvitse olla niin tip top ja olohuonekin on muistuttanut lähinnä pesää viimeisen viikon. Sohvalla on peitto ja tyynyjä siellä täällä. Vesipullon ja tutin löytää milloin mistäkin. Keittiön pyrin siivoamaan aina ruuanlaitoin jälkeen, mutta jos vauva itkee, niin siinä tapauksessa tiskit ovat toissijaiset. Onneksi Daniel osallistuu vauvan ja kodin hoitoon yhtä paljon, joten kyllä täällä siivous hoituu jatkossakin, ehkä vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Ennen se tapahtui jotenkin luonnostaan ihan itsestään.

Pienet ilot, niitä on nykyään enemmän. Olen aina mielestäni osannut iloita niistä ”arjen pienistä iloista”. Yksi syy, miksi tätä blogiakin kirjoitan, koska haluan jakaa niitäkin ajatuksia. Nyt vauvan syntymän jälkeen tuntuu vielä jotenkin enemmän siltä, että ihan pienistäkin asioista osaa olla kiitollinen. Vauvan ekasta hymystä, imetyksen onnistumisesta, pienestä rauhallisesta hetkestä kun vauva nukkuu tai ihan vaan siitä, että vauva turauttaa kunnon kakat – siitäkin voi äiti olla iloinen. Ja eilen olin yhtä hymyä kun pääsin ensimmäiselle kävelylenkille ja ulkoilemaan puoleentoista viikkoon. Tikit olivat puolitoista viikkoa todella kipeät, mutta nyt ihan parissa päivässä ovat parantuneet todella paljon, mikä helpottaa elämää ja tekee omastakin olemisesta sata kertaa mukavamman.

hillas-blog-vauva1
Hän kasvaa ihan silmissä.

Joustavuus ja avun vastaanottaminen, siihenkin on tullut muutosta ihan pienessä ajassa. Olen aika usein sellainen ”minä ite” ”kyllä minä tämän osaan/hoidan” ”ei tartte auttaa” – tyyppi. Nyt kuitenkin puolikuntoisena Danielin, siskon ja äidin apu on tullut tarpeeseen ja sitä osaa arvostaa. Aina ei tarvi olla ”minä ite” -selviytyjä, vaikka haluaisikin. Myös joustavuutta varmasti tullaan koettelemaan vauvan kanssa. Mä tykkään muutoksista ja ne ei siinä mielessä haittaa. Mutta varmasti tulee jatkossa tilanteita, ja on jo tullutkin, että itse pitää joustaa vauvan takia. Täällä on nyt pienen pieni pomo, joka ei vielä tiedä milloin on päivä ja yö. Sen kanssa mennään.

Eilen ekalla kävelylenkillä synnytyksen jälkeen. Yhtä hymyä. Puolen tunnin lenkki teki hyvää.
Eilen ekalla kävelylenkillä synnytyksen jälkeen. Yhtä hymyä. Puolen tunnin lenkki teki hyvää.

Siinä nyt ihan muutamia asioita, joita tuli ensimmäisenä mieleen. Varmaan on paljon muitakin asioita, jotka ovat muuttuneet, tulevat muuttumaan, mutta tottakai osa asioista pysyy kuten ennenkin ja osa jutuista ovat väliaikaisia. 🙂 Ja näitä vauvajuttuja ja mammajuttuja nyt tulee blogiin kirjoitettua, koska biletys-, maastavetoennätys- tai maratontreenijuttuja kun ei nyt just mun elämässä ole. Niistä jutuista kirjoittelen, jotka elämässä ovat läsnä tällä hetkellä. Tosin ihan jo odottelen marras-joulukuun vaihteen lääkärintarkastusta, jonka jälkeen voin vähän alkaa miettiä juoksun pariin palaamista. 🙂 Sitä ennen kävellään ja aktivoidaan olemattomia vatsa- ja selkälihaksia. Keskivartalo ei jotenkin tunnu vielä omalta, kai tuo makaroni siitä taas kestävämmäksi muuttuu ja vauvan nostelukin sitä myötä helpottaa.

Iloista uutta viikkoa ja tsemppiä maanantaihin!

Hilla

 

Viikko synnytyksen jälkeen

Viikko sitten synnytin maailmaan meidän pienen ihmeen. Viikon verran olemme tutustuneet toisiimme, ihmetelleet maailman menoa, nuuskutelleet ja nauttineet pelkästä olemisesta.

Viikko synnytyksen jälkeen

Kotiuduimme viime viikonloppuna ja siitä asti olemme saaneet opetella vauva-arkea omassa kodissa. Tai en sanoisi tätä vielä arjeksi – nimittäin tämä on aika juhlaa. Tai sitten sitä arjen juhlaa. Vaikka ensimmäisinä öinä unet jäivät olemattomiin ja vauvan tarpeita ei ihan aina osannut ymmärtää, on tämä silti ollut mun mielestä pelkkää juhlaa. Viikossa vauvaan on kuitenkin ehtinyt jo tutustua ja koko ajan opimme toisistamme lisää. Milloin ollaan tyytyväisiä, milloin halutaan ruokaa ja milloin vatsaa vääntää. Niin niitä viestejä ihmeen nopeasti oppii ymmärtämään. Samalla ihmetellen, miten noin pieni ihmisen alku osaakin kertoa monen monta asiaa ilman yhtään sanaa. Me aikuiset osaamme puhua ja silti emme aina ymmärrä toisiamme. Mielenkiintoista.

Sekä vauva että minä olemme nukkuneet hyvin, mutta hiukan vaihdellen. Yksi yö rokattiin aamu neljään, mutta muutoin ollaan vedetty hirsiä lähes yhdeksän tuntia yössä muutamalla yösyötöllä. Sellaisten unien jälkeen oma olokin on kohentunut ja päivisin olo on virkeä. 🙂

Viikko synnytyksen jälkeen

Ulkoilemassa emme ole vielä käyneet. Lokakuun koleat säät saavat vielä odottaa meitä, kunnes oma oloni paranee ja kävelylenkille tuntuu mukavalta lähteä. Olen käynyt pari kertaa haukkaamassa raitista ilmaa ulkona, mutta tikkien takia pidemmän matkan käveleminen ei vielä ole ajankohtaista. Pieni vauva ja hyvä ruoka ovat kuitenkin parhaita lääkkeitä ja eiköhän tästä melko nopeasti parannuta taasen pelikuntoon.

Oikeastaan tällaiselle aktiiviliikkujalle on tehnyt hyvääkin vain olla. Ottaa kaikki ilo irti näistä ensipäivistä. Loppuraskaudessa tuli kyllä käveltyä monen monta kilometriä. Näin jälkeenpäin oikein naurattaa se kävelemisen määrä. Sillä kävelylläkö yritin saada synnytystä käyntiin. heh. Itse en enää usko mihinkään myytteihin sen suhteen, mikä synnytyksen käynnistäisi. Ei ainakaan minun kohdallani toiminut. Vauva tulee sitten kun on valmis, ilman siivoamista, saunaa, kävelyä tai tulista ruokaa. Mitä näitä nyt on kolmet ässä ja muut. 😀 Vauva oli masussa ensin koko rahan edestä parisen viikkoa yli aikaa ja sitten tuli kiireellä ihan parissa tunnissa. 😀

Maidon nousun takia ruoka on maistunut minulle todella hyvin, tuntuu että koko ajan on nälkä ja jano. Annokseni taitavat nyt hetkellisesti muistuttaa urheilulukion aikana jääkiekkoilija- ja hiihtäjämiesten ruokavuoria. Annan kropalle nyt sen minkä se tarvitsee ja kuuntelen sen viestejä. Sairaalaan painoa jäi 10 kiloa ja loput lähtee sitten kun on sen aika. Nyt on vauvan tarpeet ja hyvä olo tärkeimmät asia. 🙂

Viikko synnytyksen jälkeen

Blogi tulee lähiaikoina olemaan varmaankin enemmän ajatuksen virtaa ja sellaista tekstiä, jonka voi tuottaa muutamassa minuutissa tässä sohvan nurkassa. Jos alkaisin panostamaan nyt kuviin ja syvällisiin ajatelmiin, niin siinä tapauksessa saisin varmaan haudata hetkeksi koko bloggaamisen. Vauvan kanssa oleminen tuntuu nyt kaikkein tärkeimmältä ja siksi bloggaamiseen en halua ”haaskata” liikaa aikaa. Mutta uskon, että tällaisille tosielämän arkiblogeillekin on lukijoita, kaikkien blogien ei tarvitse muuttua sliipatuiksi ja harkituiksi, vaikka itse kuinka haluaisikin pitää aiheita monipuolisina ja kuvia kauniina jne.. Elämässä mennään omien arvojen mukaan ja nyt ainakin hetken tällainen arkielämän bloggaaminen ja ajatuksen virtana tuotettu teksti tulee täällä blogissa lisääntymään. 🙂 Uskoisin niin.

Saa myös antaa toiveita sen suhteen, mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Onko jotain esimerkiksi raskauteen tai liikuntaan liittyvää, josta haluaisitte kuulla enemmän? Mielellään toki kirjoittelen sellaisia toivejuttujakin. 🙂

Iloista torstaita sulle, vaikka sää onkin harmaa.

-Hilla

 

Tervetuloa maailmaan rakas

Vaikka blogin puolella onkin ollut hiljaista, elämässämme on tapahtunut viimeisen viikon aikana valtavasti. Saimme nimittäin viime keskiviikkona 19.10. – hetkeä ennen puolta yötä – toivottaa maailmaan tervetulleeksi rakkaan tyttäremme. Monet ovatkin jo nähneet vauvantuoksuisia kuvia Instagram-tililläni, ja haluan tässä kohtaa kiittää kaikkia ihanista tsemppiviesteistä ennen h-hetkeä sekä onnitteluista, viesteistä ja kommenteista, joita olemme viime päivinä saaneet. Ne ovat lämmittäneet ja ilahduttaneet valtavasti. Kiitos.

tervetuloa-maailmaan-rakas1

Elämä synnytyksen jälkeen on ollut mielettömiä tunteita ja vauvasta nauttimista. Välillä saa nipistää itseään, että onhan tämä nyt totta. Ensimmäinen yö vauva rinnalla oli pelkkää rakkautta, eikä siinä tullut nukuttua kuin muutama pienen pieni hetki, välillä aina silmäkulmaa pyyhkien. Osasin odottaa jotain näin ihanaa, mutta oman lapsen syntymän ymmärtää vasta oikeasti sitten kun hän on siinä rinnalla ensimmäistä kertaa. Sydän pakahtuu ja pientä voisi tuijotella loputtomiin. Vastasyntyneen vauvan tuoksu on myös oma söpö tuoksunsa, jota voi nuuskia kerta toisensa jälkeen uudelleen. <3

tervetuloa-maailmaan-rakas4

Synnytys oli minun kohdallani rankka kokemus, mutta siitäkin selvittiin Danielin kanssa hienosti tiimityöllä. Samaan hengenvetoon tahdon kiittää Kätilöopiston lämminhenkistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa. Sairaalassa olomme aikana saimme tavata monta kätilöä ja lääkäriä, jotka kaikki hoitivat meitä kympin arvoisesti. Olo oli koko ajan turvallinen ja tiesin, että meistä pidetään hyvää huolta.

cof

Täällä totutellaan elämään kolme henkisenä perheenä, harjoitellaan vauvan hoitoa ja nautitaan täysin siemauksin vauvakuplasta. Nyt ei ole kiire minnekään, tässä hetkessä on hyvä olla. Itse lepäilen seuraavat pari viikkoa ja käyn ehkä vähän haukkaamassa raikasta ilmaa ulkona, mutta muutoin liikkuminen on nyt minimissä. Ensimmäiselle kävelylenkille mennään vasta sitten kun on sen aika ja olo on palautunut normaaliksi.

mde

Tervetuloa maailmaan rakas pieni tyttömme. Elämässäsi tulee olemaan rakkautta ja rakastavia ihmisiä – isi ja äiti ovat täysin hullaantuneita sinuun. Tästä se elämä alkaa. <3

-Hilla