Raskaudesta palautuminen ja treenien pariin palaaminen

Raskaudesta palautuminen ja kehon muutokset ovat monen äidin mielessä jo raskausaikana. Niin minullakin. Mietin kuinka paljon vartaloni tulee muuttumaan raskauden myötä, miten se siitä palautuu synnytyksen jälkeen ja milloin voin ja saan alkaa taas treenata. Pystynkö treenaamaan ylipäätään niin kuin ennen ja millainen matka on kuljettavana ennen kuin juoksen 20 kilometrin lenkkejä kuten ennen raskautta. Monia kysymyksiä joihin ei ole vastausta ennen kuin vauva on syntynyt. Eikä heti sen jälkeenkään.

Näin alkuun voin kertoa, että täällä edetään kaikessa rauhassa. Kevyen liikunnan pariin olen halunnut jo päästä, mutta minulla ei ole mikään kiire treenata kovaa tai ylipäätään kiiruhtaa juoksulenkeille liian aikaisin. Juttelin asiasta erään gynekologin kanssa, joka kertoi että liian aikainen juoksu voi pahimmillaan aiheuttaa kohdun laskeumaa, jota onkin jälkikäteen vaikeampi hoitaa.

Meillä myös nukutaan tällä hetkellä niin katkonaisia unia ja väsymys on erilaista kuin ennen, siitäkin syystä lisäenergiaa treenaamiseen ei ole ihan samalla tavalla kuin ennen. Tässä kohtaa on vain oltava riittävän lempeä itselleen. Kyllä niiden treenien aikakin vielä sitten tulee myöhemmin, nyt synnytyksestä on vasta viisi viikkoa.

raskaudesta palautuminen

Yleisesti puhutaan myös lapsivuodeajasta, joka on terminä vähän vanhanaikainen, mutta tarkoittaa siis aikaa synnytyksen jälkeen kun äidin ja syntyneen vauvan pitäisi lepäillä rauhassa, viettää aikaa kotosalla ja keskittyä ihan vain siihen uuden elämän alkuun. Nykyaikana tällainen lapsivuodeaika ajatus on aikalailla unohdettu ja meillä tuntuu olevan kiire tosi nopeasti palata ns. normaaliin elämään. Sorrun siihen itsekin.

Palautuminen raskaudesta on kovin yksilöllistä. Se missä toinen on muutaman päivän päästä liikkeellä voi se toiselle olla kaukainen haave. Itselläni synnytys sujui nopeasti, mutta siitä palautuminen on vienyt enemmän aikaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät lähinnä kotosalla makoillessa, kolmannella viikolla pääsin vähän liikuskelemaan ja tein ensimmäisiä kunnon vaunulenkkejä. Nyt kun synnytyksestä on jo reilu viisi viikkoa, alkaa olo olla fyysisesti korjaantunut ja viikonloppuna tein ekan kunnollisen treenin, sauvakävellen rinteitä ylös ja alas.

Vatsan alue on edelleenkin löysä ja tuntuu erilaiselta kuin ennen. Jonkin verran olen tehnyt syvien vatsalihasten aktviointia sekä lantionpohjan lihasten treenaamista. Odottelen kuitenkin vielä jälkitarkastusta, joka on parin viikon kuluttua. Sen jälkeen voi sitten enemmän alkaa suunnitella urheilujuttuja, kun on lääkäriltä saanut luvan palata treenien pariin.

raskaudesta palautuminen

Raskausaikana kiloja kertyi itselle aika maltillisesti, varsinkin alussa, mutta ihan viimeisillä viikoilla kertyi nesteitä, jotka nostivat painoa loppumetreillä. Ihan viimeisellä viikolla puntari taisi näyttää + 16 kg, joista vajaa kymmenen kiloa jäivät sairaalaan, muutama kilo on lähtenyt viimeisten viikkojen aikana kotona ja ehkä 3-4 kiloa on edelleen tallella ja saa ollakin. Onpahan mistä imettää 🙂 Viime viikolla sairastettu vatsatauti muistutti siitä, että imettäminen vie kyllä tosi paljon energiaa. Pariin päivään mikään ei meinannut pysyä sisällä, ja se vei kyllä voimat  aikalailla. Onneksi oli vararavintoa jemmassa, joten maitobaari toimi hyvin ja vauva sai ravintonsa.

Tulevan joulukuun aion vielä kaikessa rauhassa nautiskella hyvällä omallatunnolla juuri ne jouluruuat, konvehdit ja Fazerin siniset, jotka suuhuni tiensä löytävät. Treenien osalta jatkan vaunulenkkejä, ulkoilua, hyötyliikuntaa, kotijumppia ja varmaan otan myös ensimmäiset juoksuaskeleet. Tammikuussa toivottavasti hiihdän, jos vain on lunta. Ja lisäilen juoksulenkkejä ohjelmaani. Tavoitteena voisi olla, että helmikuussa kutsuisin ulkoiluani jo treenaamiseksi ja voisin täyttää vaikkapa jonkinlaista treenipäiväkirjaa.

raskaudesta-palautuminen2

Kevään tavoitteena on sitten nauttia juoksusta ja osallistua puolimaratonille. Vielä en ole päättänyt jatkanko jäsenyyttäni SATSilla, vai riittäisikö minulle vain kotijumpat tai salikortti Fitness 24/7. En kuitenkaan vauva-arjen keskellä ehdi käymään salilla kuten ennen, joten turha maksaa kalliista salijäsenyydestä siinä tapauksessa. Tykkään juosta paljon, salille ehtisin ehkä vain yksi tai kaksi kertaa viikossa. Myös suunnistus palaa keväällä sitten yhdeksi treenimuodoksi. Ihanaa. 🙂

Sellaisia ajatuksia täällä synnytyksestä palautumisen ja treenien pariin palaamisen suhteen. 🙂

-Hilla

Seuraa blogia Instagrammissa

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa

 

 

Elämän erilaisuus

Voihan vatsatauti. Sellainen tuli sunnuntaina vieraaksi ja vieläkään ei ole lähtenyt, vaikka olemme antaneet jo muutaman kehoituksen lähteä. Jääräpäinen kaveri. Jätti jälkeensä kuumeen, jota nyt täällä podetaan. Sen aina ehtii unohtaa miltä 39,5 asteen kuume tuntuu. Eiliseltä se on vielä hyvin muistissani – voin kertoa ettei kovin hehkeältä.

Taisin kävellä vessaan seinistä kiinni pidellen, kun Daniel tokaisi: siinähän taitaa kävellä elävä zombie. Siltä se varmasti näytti. 😀

Onneksi tänään kuume on jo laskenut reiluun 38, olen nukkunut pari vuorokautta putkeen vauva kainalossani ja syönyt mustikkakeittoa ja juonut Jaffaa. Sitä aitoa Hartwall Jaffaa. Hetki sitten Daniel lähti vauvan kanssa juoksemaan vaunulenkkiä.

Sillä aikaa minä tulin miettineeksi elämän erilaisuutta. Nyt vauvan syntymän jälkeen. Kuten otsikkokin kertoo. Vatsataudin rinnalla vähän syvällisempiä. Tai ehkä juuri siksi.

hillas-fitfashion-3

Mietin lähinnä vain sitä, kuinka elämämme onkaan muuttunut pienessä ajassa. Olemme saaneet elämäämme maailman ihanimman ihmeen, tyttäremme, jonka kehitystä on mahtavaa seurata päivä päivältä. Hän antaa päiviimme ihan erilaista sisältöä, hänen viereltään on parasta herätä uuteen aamuun. Kuunnella hänen unituhinaa iltaisin. Katsella hänen pieniä varpaita ja koskettaa pehmeää pienen pientä kättä. Nauraa hänen kanssaan ja ihmetellä uusia ilmeitä, joita hän esittelee meille. Ihailla hänen kasvuaan ja hyvää ruokahalua. Samalla olen ja olemme saaneet vanhemmuuden huolet, jotka kuuluvat samaan pakettiin. Yleensä elämässä on ne kaksi puolta.

Tämän asian huomasin erityisen hyvin eilen korkeassa kuumeessa, viisi viikkoisen vauvan kanssa. Hän tarvitsee minua jatkuvasti. Tuli huoli, että mitä jos oma vointini menee todella huonoksi ja en jaksaisi hoitaa vauvaa. Tai mitä jos vatsatauti tarttuu vauvaankin. Ehdin kuumehoureissani soittaa eilen sairaalaankin, sain sieltä hyvät ohjeet ja mielenrauhan.

En vain voinut sairastaa ja kääntää kylkeä sängyssä, vaikka rehellisesti niin olisi tehnyt mieli. En tosiaankaan voinut laittaa vauvan hoitoa sivuun ”sairasloman” takia. Äitiys on ympärivuorokautista, ihanaa todella, mutta myös silmiä avaavaa näin ensimmäistä kertaa äidiksi tulleena. Hän on kaikista arvokkainta, hänestä pidetään huolta, vaikka mikä olisi.

hillas-fitfashion

Elämä on siis muuttunut. Monessa muussakin mielessä toki. Eilen sitä jotenkin mietti enemmän. Onneksi meidän viisiviikkoinen on juuri alkanut hymyillä ja nauraa. Hän antoi minulle juuri leveän hymyn ennen lenkille lähtöä. Sillä on parantava voima, ihan varmasti. Ja onneksi hän on pysynyt terveenä kuin pukki, kuulemma imeväisillä ja vastasyntyneillä on vielä todella hyvä vastustuskyky ja saavat vasta-aineet tähänkin tautiin äidinmaidon mukana. 🙂

Ja näin tuoreena äitinä täytyy sanoa iso kiitos ihanalle tukijoukolle. Daniel on ollut viime päivät Jaffa-kuskina S-marketin ja kodin välillämme ja hoitanut vauvaa lähes kokonaan. Minä olen lähinnä pidellyt vauvaa kainalossani ja syöttänyt, miehillä kun ei edelleenkään niitä tissejä ole, joista maitoa tulisi. Ja siskoni tuli eilen illalla laittamaan ruokaa ja vietti aikaa pienen kanssa.

Onneksi tällaiset vatsataudit lähtevät yleensä yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Sitten me nautitaan taas päivittäisistä vaunulenkeistä ja aletaan valmistella vähän joulua kotona. Ihania juttuja tiedossa siis. Iloista keskiviikko iltaa sinne kaikille erilaisille elämille!

-Hilla

Seuraa blogia Instagrammissa

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa

Vauva 1 kuukautta – kuukausikuulumiset

vauva-1-kuukautta4

vauva-1-kuukautta1

Tervehdys, olen nyt 1 kuukautta vanha vauva ja olen äidin ja iskän rakkain aarre.

Nukun lähes kaiken aikaa vielä. Muuten herään syömään ja minulle vaihdetaan vaippaa. Sitten taas haluan takaisin nukkumaan. Kasvan ja kehityn niin paljon, että tarvitsen paljon unta.

Ensimmäinen kuukausi täällä ulkomaailmassa on ollut todella mielenkiintoinen. Synnyin tänne vauhdilla, vaikka aluksi olinkin 2 viikkoa yliaikaa äidin vatsassa. Olisin viihtynyt vatsassa vieläkin pidempään, siellä oli niin ihanaa ja lämmintä. Joku sitten teki jotain ja minun oli tultava ulos. No, on täälläkin ihan kivaa. Tapasin vihdoin äidin ja iskän, aikaisemmin olin kuullut vain heidän ääntään. Nyt tiedän miltä he näyttävätkin.

Maito maistuu minulle tosi hyvin ja viikossa painoni nousi yli syntymäpainon. Nyt painan jo hienosti yli 4 kiloa. Synnyin 3,8 kiloisena.

Olen jäntevä vauva ja minulla on vahva moro-refleksi.

Nukun äidin ja isän välissä heidän sängyssään, omassa sängyssä en oikein viihdy. Olen nukkunut omassa sängyssä ehkä 10 minuuttia. Kuka yksin haluaisi olla.

Tykkään olla muutenkin kaiken aikaa jonkun lähellä. Olen sylivauva ja haluan että äitini kantaa minua paljon. Se on ihanaa. Joskus äiti kyllä vähän ihmettelee, kun ei melkein ehdi käydä vessassa, koska silloinkin haluaisin olla hänen sylissään.

Iltaisin olen vähän itkuinen, joskus jopa muutaman tunnin. Mutta se on vaan siksi, kun päivät ovat tosi rankkoja näin pienelle ihmiselle. Sitten iltaisin olen tosi väsynyt ja haluan vähän itkeä ennen kuin nukahdan. Muuten nukun öitäni aika hyvin, mutta syön monta kertaa. Äitiä vähän tämä alku on väsyttänyt, mutta minä tarvitsen yölläkin usein ruokaa, jotta kasvan isoksi tytöksi.

Leluista en vielä ymmärrä mitään, mutta valoista tykkään. Kaikki kirkkaat lamput kiinnostavat minua ja tykkään tuijotella niitä.

Vatsani toimii hyvin ja olen aloittanut syömään jo d-vitamiinia, jotta luuni kehittyvät vahvoiksi.

Tykkään olla vielä lähinnä äidin kanssa kotona. Joskus käymme vaunuilla lenkillä ja muutaman kerran olen päässyt ruokakauppaan.

Sellaista minulle kuuluu.

-Hilla ja vauva

Seuraa blogia Instagrammissa

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa