Pukeutumistyyliä etsimässä

Olen aina ihaillut naisia, joilla on SE oma tyyli. Oma pukeutumistyyli, joka on melkein kuin tavaramerkki. Sellaiset naiset, ja miksei toki miehetkin, näyttävät tyylikkäiltä ja huolitelluilta päivästä toiseen. Jotkut vaan omaavat paremman silmän pukeutua, näin olen ajatellut. Ja niinhän se on.

Minusta on hienoa, että jotkut ovat niin sanotusti lojaaleja omalle tyylilleen. Pukeutuvat viikko toisensa jälkeen saman sävymaailman vaatteisiin, pukeutuvat yksinkertaisesti, graafisesti, naisellisesti, sporttisesti tai boheemisti. Tai uskaltavat käyttää värejä ja silti näyttävät harkitun hyviltä.

tyyli hillas 5

Tällä hetkellä elän kai vaatteiden osalta sellaista epätietoisuuden aikaa. Aikaisemmin oli esimerkiksi helppo ostaa niin sanottuja siistejä työvaatteita, rentoja vapaa-ajan vaatteita sekä sitten oli ne sporttiset ja värikkäät treenivaatteet. Nyt en oikein tiedä mitä ostaisin, olen jotenkin kadoksissa. Kroppakin on muuttunut takaisin raskauspyöreydestä melkein entisiin mittoihin, mutta silti tykkään vetäistä pehmeät leggingsit farkkujen sijaan melko usein edelleenkin. Mietin tässä yksi päivä junassa, katsellessani todella kauniisti ja tyylikkäästi pukeutunutta naista, että onko minulla tyyliä. Hmmm, ei oikein. Vaikka haluaisin. Ainakaan tällä hetkellä en koe surffaavani tyylikkyyden aallon harjalla. Viimeiset 3 kuukautta olen kulkenut mukavissa kotivaatteissa ja sitä edelliset 5 kuukautta mukavissa äitiysvaatteissa. SE oma tyyli on jotenkin kadoksissa, harmillisesti. Lymyilee jossain painavan kiven alla ja yritän kaivaa sitä epätoivoisesti esiin.

Ehkä minun pitäisi tehdä tutkimusmatka omaan vaatekkaappiini. Vaatteisiini, joita en ole raskauden takia käyttänyt pian vuoteen. Siellä ne ovat ja minä olen unohtanut heidät ja samalla oman tyylini. Kuitenkin jotain uuttakin olisi kiva hankkia, mutta sitä ennen pitäisi päästä hieman kärylle siitä mitä se voisi olla.

tyyli hillas 6

Olen sekaruokainen omien vaatteideni osalta, olen aina ollut. Rakastan treenivaatteita ja sporttisia asukokonaisuuksia. Toisaalta pidän todella paljon tyylikkäistä villakangastakeista ja nahkakengistä, yksinkertaisista asukokonaisuuksista ja hillitystä värimaailmasta. Mutta sitten taas toisena päivänä saatan haluta räväyttää väripilkulla ja kulkea tennareissa ja kolmantena päivänä korostan naisellisuutta ja haluan korkoa kannan alle. En ehkä ole SEN yhden tyylin nainen, sen sijaan taidan pukeutua päivästä ja fiiliksestä riippuen.

Toisaalta haluaisin olla jollain tavalla persoonallinen, tuoda pukeutumisella esiin omaa juttuani, minua. Toisaalta taas huomaan omaavani aika paljon tavallisia vaatteita, sellaisia joista oma persoonallisuus on aika kaukana, mutta niitä on helppo yhdistellä kauniisti.

Mutta ehkä SE tyyli ei muodostukaan yksittäisistä vaatekappaleista vaan asukokonaisuuksista. Niistä harkituista valinnoista, toimivista ratkaisuista ja uniikeista yhdistelmistä. Ja kirsikkana kakun päällä: kokonaisuudessa on oltava sitä jotain omaa.

tyyli hillas 3

Jollain tasolla kuitenkin unelmoin, että vaatekaappini olisi harmoninen kokonaisuus täynnä kauniita ja yhteensopivia vaatteita. Voisin sanoa, että minulla on tällainen tyyli. Vaatekaapista olisi helppo yhdistellä asukokonaisuuksia, mutta vaatteita olisi silti hillitty määrä. Määrän sijasta olisi panostettu vaikka vähän enemmän laatuun. Olisi SE tyyli, jota voisi omaksi kutsua. Ymmärrätte ehkä mitä yritän sanoa?

SE oma tyyli auttaisi ehkä myös vaatteita ostaessa. En ehkä olisi niin hukassa – olisi selkeämmät sävelet siitä mitä on oma juttu. Taidan kuulostaa siltä, että olen aikamoisella tuuliajolla oman pukeutumistyylini kanssa. Kai se on myönnettävä, että niin asian laita nyt on. Alan pian kuulostaa siltä, että tässähän tarvittaisiin kohta stylistin apua tai ainakin omaa pientä muuttumisleikkiä äitiysvaatteista astetta tyylikkäämpään versioon Hilla-äidistä.

tyyli hillas

Onko sulla SITÄ omaa tyyliä? Jos on niin miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi? Heitä ihmeessä kommentti tuonne boksiin alle. Ja jos siellä ruudun takana on tyylikkään silmän omaavia lukijoita, niin minä etsin shoppailuagenttia kaverikseni ja omaa stylistiä tositarkoituksella. Saa ilmiantaa oman osaamisensa vaikka sähköpostiini. 😉

Terkuin Hilla, joka on parhaillaan tyylinsä kanssa hukassa. 🙂

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

Ajattelin ottaa aiheeksi tällä kertaa rahan ja henkilökohtaisen talouden. Olen parhaillaan äitiyslomalla, mikä tarkoittaa sitä, että tulot ovat tottakai pienemmät. Voisi helposti kuvitella, että nyt täytyy elää ”kurjemmin” ja pihistellä. Mutta onko näin?

Olen viime aikoina miettinyt talousasioita ja samalla myös pohdiskellut, mihin haluan euroni äitiyslomallani ja yleisesti käyttää. Nautiskeluun, shoppailuun, säästämiseen, matkailuun, perheen pakollisiin menoihin (niihin sitä menee vääjäämättä) vai mietinkö fiksusti hieman budjettia ja talouttamme? Rahareikiä on paljon. Siihen voi kuitenkin vaikuttaa, mihin reikiin omat pennosensa pudottaa.

Myönnän, olen aina ollut jokseenkin tarkka rahasta. En sillä tavalla pihisti, mutta haluan tietää missä mennään. Saan siitä kai jotain kummallista mielihyvää kun olen jokseenkin kartalla minne euroni tililtä menevät.

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

Jossain vaiheessa tein ihan kuukausitasolla kirjanpitoa tuloista ja menoista. Halusin selvittää mihin rahojani käytän. Se oli oikeastaan silmiä avaavaa. Huomasi mitä viikottaiset kahvilakäynnit tekevät kuukausitasolla. Tai miten paljon ruokaan menee rahaa kuukaudessa. Sai pohtimaan sitä, mihin haluan kuluttaa ja miten tietyissä asioissa voin säästää.

Vaikka olen jokseenkin tarkka rahan käytön suhteen, en koe silti pihisteleväni. Elän rennosti, nautin elämästä, mutta jossain kohtaa säästän ja mietin tarkemmin kulutustani. Nyt lapsen syntymän myötä kuluttamiseen on tullut uusi perspektiivi. On otettava lapsi huomioon, oikeastaan hänen tarpeensa menevät tällä hetkellä omieni edelle. Ihan sieltä vauvavakuutuksesta asti tulee asiat ottaa huomioon. <3

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

Opiskeluaikoina tein kesät töitä, talvet keskityin opiskeluun ja selvisin silti. Opiskeluaikoina oppi sen, että pienelläkin pärjää. Kun oli loppukuusta pakko selvitä viimeisillä hiluilla, tuli mietittyä niitä arjen säästökohtia. Opiskeluaikoina tärkein säästökohteeni oli ASP eli asuntosäästötili. Loput meni elämiseen. Kiitin itseäni siinä vaiheessa, kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Pihisteleminen oli jossain kohtaa kannattanut. Olin saanut kerättyä pesämunan ensimmäiseen omaan kotiin.

Palkkaa ei tällä hetkellä tule päivätyöstä, vaan äitiyslomalaisena saan olla tyytyväinen Suomen vanhempainpäivärahajärjestelmään. Arvostan sitä suuresti. Meillä täällä Suomessa asiat on hyvin, vaikka moni valittamisen aiheita löytääkin. Saan olla yhdeksän kuukautta vauvan kanssa kotona ja minua tuetaan siinä.

Totuus on kuitenkin se, että tällä hetkellä rahaa tulee pankkitilille vähemmän kuukausittain kuin ennen. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Onhan se jollain tavalla otettava huomioon?

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

Viinilaseja vai vaippoja?

Ajattelin ennen äitiyslomalle jääntiä, että tulojen pieneneminen vaikuttaisi enemmän arkeemme. Mutta ei se ihan niin mennyt. En nimittäin tajunnut, ettei pienen lapsen kanssa niin vain enää mennä ja shoppailla. Tai istuta montaa kertaa viikossa kahvilassa salaatteja syömässä ystävän kanssa. Tai mennä extempore elokuviin. Tai nautita afterwork viinilasillisia töiden jälkeen. Tai varata yhdeltä istumalta lentolippuja, kun löytyy halvat lennot. Nämä siis yleisiä esimerkkejä, eivät kuuluneet viikottain elämääni ennenkään, mutta kyllä vauvan syntymän jälkeen kuluttaminen on ainakin hetkellisesti muuttunut.

Ei se elämä tähän loppunut, mutta muutti ainakin hetkellisesti kulutuskohteita. Viinilasien tilalle tuli vaipat ja omien vaatteiden tilalle sitterit ja syöttötuolit. Niin se vain meni.

Kuten sanottu, en ole hassannut rahojani turhuuksiin koskaan, mutta kyllä vauva-arki on muuttanut rahan käyttöä. Tuntuu siltä, että nykyään ei ehdi kuluttamaan. Milloin ehtisi kuluttaa, jos ei ehdi edes kaupungille asti. hehe. Tietenkin nettikaupat voisi olla tässä kohtaa miina, mutta niihin en ole ”sortunut” suuremmissa määrin. Vielä ainakaan.

Tällä hetkellä kulutan enimmäkseen laadukkaaseen ruokaan (haluan syödä esimerkiksi suomalaisia vihanneksia ja marjoja talvellakin), lastentarvikkeisiin sekä omiin treenivaatteisiin. Ja sitten niihin pakollisiin lainanlyhennyksiin, sähkölaskuihin, bensaan ja vastikkeeseen. Ja jos tapaan ystäviäni vaikkapa kaupungilla, niin sen neljän euron lattekahvin voin ostaa, vaikka samalla hinnalla saisinkin kahvipaketin. Sitä ei kuitenkaan aina kannata miettiä. Täytyy osata ja saada nauttia elämästä tietyissä kohdin. Nautintojen lisäksi voi sitten tehdä fiksuja valintoja. Tässä niistä muutamia:

Pihistelyvinkkejäni

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

1. Sen sijaan että nauttisimme ravintolaillallisia, teemme ruokamme lähes aina itse. Nautimme kokkaamisesta ja itse tehty ruoka on sitä paitsi terveellistä. Tiedät tarkkaan mitä se sisältää. Omasta mielestämme olemme aika hyviä kokkaajia. Joskus vitsailemmekin, ettei yhtä hyvää ruokaa saisi edes ravintolassa.

2. Kerran pari viikossa voimme ostaa pienemmistä ruokakaupoista lisäystä, mutta yleensä käymme isommilla ruokaostoksilla isommassa marketissa tai Lidlissä. Kyllä, siinä on eroa tekeekö ostokset lähi Alepassa tai K-kaupassa, vai hakeeko ostokset isommasta kaupasta.

3. Kaiken ei tarvitse olla kallista tai merkkiä ollakseen hyvää. Häämekkoni (josta sain aika monta kyselyä, että mistä se oli ostettu) maksoi huikeat 34,95 euroa. Mekko oli -50% tarjouksessa, mutta mitä sillä on väliä. Mekko oli kaunis ja siitä löytyi minun kokoni. Aika usein laadukas, hieman kalliimpi vaate on kestävämpi ja tyylikäs, mutta myös halvemmalla voi tehdä kelpo löytöjä.

4. Jos haluamme nauttia lasin tai pari viiniä, ostamme pullon kotiin. Kutsumme ystäviä kylään ja nautimme yhdessäolosta meillä. Ravintolassakin on kiva joskus käydä, mutta parin lasin hinnalla saa kotiin pullollisen hyvää viiniä ja ystävät kaupan päälle.

5. Vaikka matkustelu avartaa maailmaa ja on tosi ihanaa, niin vauvaperheenä on hieman mietittävä onko samalla tavalla varaa matkusteluun kuin ennen. Myös kotimaassa voi matkustella yhtälailla, tai tehdä viikonloppureissuja lähiseuduille.

6. Välillä kannattaa myös miettiä omia kulutustottumuksiaan uudelleen. Nyt äitiyslomalla kulutan vähemmän, koska minulla on kuluttamiseen ja ostamiseen vähemmän aikaa. Se siis tarkoittaa sitä, että aikaisemmin kävin pyörimässä ajankuluksi kaupungilla ja mukaan tarttui heräteostoksia. Nyt menen ostoksille silloin kun oikeasti jotain tarvitsen. Kuinka usein teet ns. heräteostoksia?

7. Halvat huvit. Pihistelijä ei osta salijäsenyyttä vaan tekee kotijumppia, pihistelijä ei osta kahvipullaa vaan leipoo sen itse. Pihistelijä ei tapaa ystäväänsä ravintolassa vaan kutsuu kylään tai menee yhdessä kävelylle. Nautin kotoilusta ja se on yksi tapa säästää. Aloita vaikka leipomalla viikon leivät itse.

8. Tarkkana kaupassa. Terveellisen, herkullisen ja maukkaan ruuan ei tarvitse olla kallista. Ostan kauden juureksia, isoja pakkauksia, valmistan ruokaa pakkaseen ja teen keittoja ja pataruokia, joista riittää useammaksi kerraksi. Toki on asioita, joista en luovu. Esimerkiksi marjat ja pähkinät. Valinnoilla on silti suuri merkitys.

Säästämisestä ja oman talouden seurannasta tulee helposti mieleen kaikkea ankeaa. Ajatus siitä, että elämässä ei ole mitään ihanaa ja että kaikki loppuu ja rahaa ei ole tarpeeksi ja mistään ei saa nauttia. Mutta ei sen tarvitse olla niin.

Oikeastaan päinvastoin. Mikä onkaan parempaa kun säästää jossain kohtaa ja kerätä sukan varteen vaikka säästöjä isompaa asuntoa tai ulkomaan matkaa varten. Jos sellaiset ovat unelmia. Kerätä pesämunaa niitä isompia hankintoja varten, sen sijaan että rahat valuvat huomaamatta halpavaateketjujen kassoihin. Elämä on valintoja. Pienen pihistelyn jälkeen jokin odotettu asia tuntuu entistä paremmalta.

Puhutaanko rahasta ja kuluttamisesta?

Lisäksi säästäminen ja kulutuksen miettiminen ovat tällä hetkellä jokseenkin tyylikästä. Kon Marit ja mitä näitä nyt on. Aina ei tarvitse elää yltäkylläisyydessä ollakseen onnellinen. Joskus harmonia saattaa löytyä juuri sieltä toisesta päädystä. Kun ostaa harkitusti niitä asioita, joista todella pitää.

Pihistelyn ei tarvitse olla jatkuvaa, mutta pieni taloudellinen paasto ja omien kulutustottumusten läpikäynti tekee välillä erittäin hyvää. Kokeile vaikka! Tai onko sinulla kenties jakaa hyviä vinkkejä minulle?

-Hilla

Vauva 3 kuukautta

hillas blog 3 kk

Vauva 3 kuukautta

Minulla on taas kuukausi lisää ikää. Minä, Pikkuässä, kasvan kovaa vauhtia. Olen nyt 3 kuukautta vanha.

Äidistäni tuntuu siltä, ettei meidän talossa kohta enää vauvaa olekaan. Se pikkuruinen vauva-aika menee kuulemma nopeasti ohi. Nyt olen muka jo iso ja tarkkaavainen pikkuneiti. En minä mielestäni vielä kovin iso ole.

En viihdy enää samalla tavalla sylissä kuin ennen, varsinkaan ihan selällään. Haluaisin jo kovasti oppia istumaan. Mennä eteenpäin. Pitäähän sitä nähdä maailmaa. Paikallaan oleminen saa minut joskus turhautumaan. Onneksi äitini kuitenkin viihdyttää minua ja vie sinne minne haluan.

Pidän todella paljon päivittäisistä juttutuokioista. Minulla kun on niin paljon sanottavaa ja kerrottavaa. Puhun paljon ja päästelen mitä erikoisempia ääniä, se vasta hauskaa onkin. Osaan myös kurluttaa ja murista. Ja nauran tietenkin samalla, koska äänet ovat omasta mielestäni hauskoja.

Tykkään että minulle jutellaan, olen sosiaalinen. Olen enimmäkseen hyväntuulinen vauva, vaikka täytyyhän sitä joskus itkeä. Itken vähän silloin kun haluan nukkumaan, olen väsynyt tai minulle on tylsää.

hillas blog 3 kk

Hoitopöytä on edelleenkin yksi lempipaikoistani. Siellä olen aina keskipisteenä, sieltä löytyy kivoja kuvia ja soittorasia. Tykkään kun saan olla hetken ilman vaippaa. Oi miten se tuntuukaan ihanalta. Ilmakylvyt, ne on niin ihania. Myös vesikylvyistä pidän edelleen. Mennäänköhän me pian äidin kanssa uimahalliin?

Olen kuulemma äidin mielestä tosi söpö ja ihana. Minulla on pilke silmäkulmassa ja osaan hurmata hymylläni. Minusta on niin kiva kun minulle hymyillään, hymyilen aina takaisin.

Vaunulenkeillä olen saanut olla paljon. Joskus jopa kolme kertaa päivässä. Iskän kyydissä pääsen ihan juoksulenkeillekin, äiti yleensä vain kävelee. Kuulemma vaunujen kanssa juokseminen on äidille vielä vähän rankkaa, juoksuasento on silloin erilainen. Useimmiten nukun vaunuissa, raikas ilma on niin unettavaa.

hillas blog 3 kk

Lattialla viihdyn joitain hetkiä yksin, mutta toivon kuitenkin että joku lukisi minulla kirjoja, heiluttelisi leluja ja leikkisi kanssani. Kaiken aikaa. Joskus äiti laittaa ruokaa tai siivoaa, silloin minun pitää pärjätä hetki yksin lattialla. Kyllä minä siitäkin selviän, vaikkei se aina mukavaa olekaan.

Lempileluni on tällä hetkellä sellainen värikäs hämähäkki. Sillä on monta jalkaa ja kaksi rengasta, joista saan nykiä ja vedellä. Se myös tärisee. Maiskuttelen sitä mielelläni ja treenaan käsilihaksiani sen kanssa. Mitä räikeämmän värinen lelu, sitä parempi. Kauniit valkoiset lelut eivät ole mieleeni, vaikka äiti niitä kai sisustussilmällään minulle heiluttelee.

Nukkumaan menen jossain 21-24 välillä. Päätän sen itse, väkisin minua ei saa nukkumaan. Välillä pyristeen vastaankin, olisi niin kiva valvoa. Sitten kun nukahdan niin yleensä yö menee hyvin. Syön muutaman kerran yön aikana, joskus kyllä jopa kuusi kertaa.

hillas blog 3 kk

Parasta on, että saan nukkua äidin vieressä, samassa sängyssä. Se on ihaninta. Omassa pinnasängyssä olen nukkunut ehkä 15 minuuttia elämäni aikana. Se on nykyään päiväpeiton ja tyynyjen säilytykseen sopiva paikka.

Kolmen kuukauden neuvolassa minut mitattiin. Painan yli 6 kiloa ja olen 65 senttiä pitkä. Käytän enimmäkseen 68 koon vaatteita.

Olen kääntynyt jo neljä kertaa, mutta en osaa sitä vielä. Tarvitsen lisää harjoitusta. Jumppaaminen on mielestäni tosi kivaa, joten enköhän pian opi kääntymään silloin kun haluan. 🙂

Sellaisia kuulumisia meidän Pikkuässältä. <3

-Hilla