Retkeily on parasta palauttavaa liikuntaa

Ulkoilu ja retkeily ovat mielestäni parhaimpia tapoja viettää sunnuntaipäivää. Kulkea pitkin rantakallioita, metsäpolkuja ja suon reunoja. Katsella kaunista luontoa ympärillä, hengittää raikasta ilmaa ja kävellä rauhallisesti edeten muutamia kilometrejä.

Ottaa ehkä eväät mukaan ja termoksellinen kuumaa juomaa mukaan. Pysähtyä laavulle, sytyttää nuotio ja nautiskella lounas metsän keskellä. Ilmaista huvia, ja joka kerta tunnen oloni sata kertaa rikkaammaksi palatessani kotiin metsäretkeltä.

Niin tänäänkin.

Olemme asuneet nyt reilun kuukauden uudessa kodissa Kirkkonummella. Kirkkonummella sijaitsee tunnetta luontokohde Porkkalanniemi. Olimme jo muutaman kerran puhuneet, että sinne menemme joku päivä kävelylle ja vihdoin tänään oli vapaapäivä ilman muita suunnitelmia. Aamupalan jälkeen puimme lämpimät ulkoiluvaatteet ja ajoimme reilun 20 minuutin matkan meiltä meren rantaan.

Porkkalanniemi on niemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa. Niemi on tunnettu lintualue ja sen eteläkärjessä sijaitsee maailmallakin tunnettu lintujen tarkkailupaikka, Pampskatan. Niemessä on myös majakka, merivartioasema sekä Rönnskärin lintuasema.

Porkkalanniemi oli yksi neljästä ensimmäisestä Suomen kansallispuistoista vuonna 1938, mutta puistoa ei perustettu uudelleen enää Porkkalan palautuksen jälkeen. Neuvostoliitto vaati Porkkalanniemen ja sen läheisyydessä olevan alueen luovuttamista rauhanneuvotteluissa ja saikin Porkkalan vuokra-alueen 50 vuodeksi käyttöönsä. Alue kuitenkin palautettiin Suomelle jo vuonna 1956. 

Niemen kärjessä on myös kesäisin suosittu uimapaikka, jonne tämän päivän retkemmekin suuntautui.

Merenkäynti oli kova ja piposta sai pitää kiinni. Tuuli oli jo tähän aikaan vuodesta purevan kylmä, mutta hyvällä varustuksella se ei pahemmin hetkauttaut. Katsoimme puhelimesta maastokarttaa ja kuljimme sen kanssa ensin metsiä pitkin etelää kohti ja saavuimme sitten rantakalliota myöden Porkkalanniemen kallioille, mistä nämä kuvatkin ovat peräisin.

Retkeily on parasta palauttavaa liikuntaa. Retkeily on mulle ja meidän perheelle tapa viettää aikaa yhdessä, mutta myös keino rentoutua. Luonnolla on kummallinen voima tehdä hyvää ja virkistää mieltä. Ainakin minulle luonnossa liikkumisella on sellainen vaikutus.

Luonnossa keskittyy lähinnä etenemiseen ja maisemien katseluun. Äänet, tuoksut ja värit herättelevät aisteja.

-Hilla

Rauhalliset aamut

Istutaan parhaillaan sohvalla teeveen ääressä. Katsotaan aamulastenohjelmia viltin alla, muumien iloiset äänet täyttävät kodin ja kupissa minulla on kuumaa kahvia.

Tunne rauhallisuudesta ja siitä, että tässä hetkessä ei ole mihinkään kiire. Ei tarvitse hötkyillä.

Olen monta kertaa ajatellut tämän äitiysloman ja hoitovapaan aikana, että hitaat aamut ovat parhaita. Ehkä nousevat jopa sinne tämän kotiajan korkeimmalle pallille. Kun saa herätä uuteen päivään ilman mitään kiirettä minnekään. Istua sylikkäin sohvalla yöpuvuissa aamuhämärissä ja tuumailla maailmaa muumien kanssa.

Olen ottanut ilon irti näistä aamuista. Vaikka puuhastelemme Pikkuässän kanssa päivittäin kaikenlaista, pidän huolen, että aamujamme ei täytä sovitut menot tai sinkoilut liian usein. Koska onhan tämä nyt ihan parasta fiilistellä uutta päivää näin. Jos joku kysyy joskus minulta myöhemmin, että mikä oli tässä ajassa parasta niin tulen vastaamaan: kiireettömät ja rauhalliset aamut. 😊

Toisaalta olen pohtinut myös sitä, miten ehkäpä ensi kevään aikana saan työ- ja päiväkotiaamuihin luotua tämän saman illuusion rauhallisuudesta. Koska ainakaan omat aamuni eivät tähän mennessä ole olleet niitä kaikista seesteisimpiä. Lähinnä päämääränä on ollut päästä ovesta ulos mahdollisimman nopeasti. Saattaapi olla, että jotain muutoksia on siis aamuihin tiedossa. 😉

Hilla