Ajatuksia tulevasta synnytyksestä

ajatuksia-synnytyksesta%cc%883

Ajatuksia tulevasta synnytyksestä – millaisia mietteitä minulla on ja mitä ajattelen tulevasta synnytyksestä? Pelottaako minua tuleva synnytys? Nämä ovat kysymyksiä, joita minulta ovat monet kaverit, ystävät ja perheenjäsenet kyselleet tässä viime viikkojen aikana. Ajattelin kirjoitella aiheesta nyt jotain tänne blogiinkin, koska asia selvästi kiinnostaa. Ja yleensä asioiden jakamisesta aina joku löytää myös vertaistukea – tulevat synnyttäjät tai nuoret naiset muutenkin. Jälkikäteen voi itsestäkin olla hauska lukea tällaisia tekstejä. Että mitä sitä pään sisällä silloin liikkuikaan – ennen synnytystä..

Päällimmäisenä ajatuksena ja fiiliksenä synnytykseen liittyen mulla on rauhallisuus ja luottamus. Otan asiat niin kuin ne eteen tulevat. Synnytys on siinä mielessä ihmeellinen asia, että siitä on mahdotonta suunnitella etukäteen, eikä sen ajankohtaan ja kulkuun voi paljoakaan itse vaikuttaa. Toki omaa oloa voi monin tavoin helpottaa, käyttää hyväksi lääkkeettömiä kivunlievityksiä kotona, pysyä rentona ja pitää mieli positiivisena. Mutta muu meneekin sitten omalla painollaan ja parasta on edetä sen mukaan omaa kroppaa ja sen viestejä kuunnellen.

Synnytysvalmennuksessakin meitä prepattiin siihen, että omaan kehoon kannattaa luottaa, se kyllä tietää, mitä on tekemässä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja tietenkin kätilöt ovat kaiken aikaa matkassa mukana, seuraavat tilannetta, tsemppaavat ja neuvovat mitä kannattaa missäkin tilanteessa tehdä. Ei siis tarvitse osata synnyttää etukäteen, se olisi hieman liikaa vaadittu. heh. 😉

ajatuksia-synnytyksesta%cc%887

Nyky-yhteiskunnassa montaa asiaa pystymme itse kontrolloimaan ja moneen asiaan vaikuttamaan. Mutta synnytys on yksi niistä asioista, joita ei voi etukäteen käsikirjoittaa. Uskonkin, että se on suurin syy siihen, miksi montaa naista synnytys myös pelottaa. Synnytyskokemuksiakin on yhtä monta kuin on synnyttäjää ja kumma kyllä, yleensä niitä traumaattisia kertomuksia myös jaetaan enemmän tai ne jäävät ainakin muistiin aivosopukoihin. Ne sitten saattavat jäädä mieleen pyörimään, entä jos minunkin kohdalla asiat menevät niin?

ajatuksia-synnytyksesta%cc%885

Myös kipukynnys ja kivun kokeminen ovat todella henkilökohtaisia kokemuksia – kukaan ei voi toisen puolesta arvioida, että miten paljon toinen kokee kipua tai miten uskoo sen kanssa selviävän. Toiset synnyttävät luomuna ilman lääkkeellisiä kivunlievitystä ja toiset ottavat kaiken ilokaasusta epiduraaliin – mitä vain on saatavilla. Ja molemmat ovat ihan yhtä oikeita ja sallittuja. Pitää mennä omien tunteiden mukaan. Kivun määrää ei onneksi yksin tarvitse sairaalassa pohtia, vaan siihenkin osaavat kätilöt ottaa kantaa. Näin ainakin itse toivon.

Positiivinen synnytyskokemus

Ihailen tarinoita (joita olen omassa ystäväpiirissäkin saanut tässä lähiaikoina kuulla) että kaikki meni luonnollisesti, synnytys eteni nopeasti ja hommasta selvittiin hienosti ilman sen suurempia mullistuksia. Sellaista synnytystä toki itselleenkin toivoisi – kukapa ei – mutta sellaista vaan ei voi etukäteen tilata. Voi sieltä lottokoneesta tulla aivan jotain muutakin. Sitten mennään sen mukaan.

ajatuksia-synnytyksesta%cc%884

Huomaatte varmaan, että mulla on aika hyvä luotto kätilöihin, jotka hoitavat synnytyksiä ammatikseen. Suomessa hoito on loistavaa, lapsia syntyy terveenä jatkuvasti, samoin me äidit selviämme kaikesta. Olemmehan rautaisia naisia. Jos jotain ongelmia ilmenee, siihen saa apua. Kipua en pelkää ja uskon kehoni tekevän kaikkensa, että vauva saadaan maailmaan kunnossa. Se on luonnollisesti isoin toiveeni, että kaikki menisi hyvin ja lopputulos olisi terve vauva. 🙂

Ja jotten ihan liian coolilta, rauhalliselta ja seesteiseltä kuulostaisi, niin olen minä herännyt muutamana yönä uniin tulevasta synnytyksestä ja toki sitä valvottuina aamuyön tunteina on tässä viime viikkoina ehtinyt kaikenlaista miettiä. Kukapa ei neljännen vessakäynnin jälkeen aamuneljältä, kun vauva myllää mahassa ja hyvää asentoa ei enää löydä sängyssä, hieman pyörittelisi tulevaa synnytystä mielessään. 😀 Uskon, että sekin on aika luonnollista. Raskaushormonit tekevät tepposia, mutta niin ne urheilijatkin tekevät mielikuvaharjoituksia ennen urheilusuoritusta. Siihen mielikuvaharjoitteluun kai perustuu, että viimeisillä viikoilla myös synnytys pyörii yhä enemmän odottavan äidin pääkopassa.

Niin ja se piti sanomani, että olen muutaman kerran sortunut katsomaan YouTubista jonkun synnytysvideon tai googlaamaan jotain synnytykseen liittyen, päätyen Vauva.fi -sivuston karmeimpiin pelottelutarinoihin. Vinkki, ei kannata. Nyt olen onneksi osannut pysyä niistä paikoista poissa, ja sen sijaan olen lukenut fiksua kirjallisuutta kirjastosta, tutustunut Neuvolasta saatuihin linkkeihin ja videoihin ja hakenut tietoa niin sanotusti fiksuista ja positiivisista lähteistä. Suosittelen tätä taktiikkaa muillekin – pätee muihinkin asioihin elämässä. 🙂

ajatuksia-synnytyksesta%cc%886

Mutta täällä on siis aika positiiviset, joskin odottavat fiilikset synnytykseen liittyen. Eiköhän tämä minun urheiluun tottunut kroppa siitäkin maratonista selviä, ruhjeilla tai ilman. On niitä ruhjeita suunnistusmetsissäkin tullut ;). Aikaa on ollut täällä kotosalla yllin kyllin nyt mammalomalla, joten koti alkaa olla puunattu ja pesin jopa meidän lasitetun terassin lasitkin. Ai että kun valo pääsee taas kauniisti sisälle. Myös sairaalakassi on alustavasti pakattu ja odottelee valmiina sitten kun lähdön hetki koittaa.

Täällä Helsingissä on myös sellainen tapa, että tulevia synnyttäjiä toivotaan kirjaamaan eräälle lomakkeelle omat toiveensa synnytykseen liittyen. Kätilöt voivat sitten lukea sen ja ottaa hieman koppia siitä, millaisia toiveita on. Sellaisen lomakkeen olen myös jo itse kirjoitellut ja sekin odottaa neuvolakortin välissä valmiina. Ei se kuitenkaan mikään käsikirjoitus ole, mutta hieman osviittaa siitä, mitä ehkä itse siinä tilanteessa toivon tai priorisoin. 🙂

ajatuksia-synnytyksesta%cc%881

Tällaisia ajatuksia täällä. Ihan hyödyllistähän näitä oli kirjoitella ylös. Pelottiko sua synnytys ennen h-hetkeä? Miten olit valmistautunut synnytykseen? Vai menitkö vain fiiliksen mukaan ilman suurempia pohdintoja etukäteen? Mua kiinnostaisi kuulla. 🙂

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille! Mulla on tänään kasvohoito ihanassa hoitolassa ja kirjoittelen siitäkin myöhemmin tänne blogiin. <3

Nämä ihanat raskausajan kuvat otti minusta valokuvaaja Katarina Kirvesmäki. Katalla on silmää kuvaamiseen ja hän osaa vangita kuviin tunnelman tosi kauniilla tavalla. Katarinan blogiin löydät täältä. Sieltä pääset ihailemaan lisää taidokkaita kuvia. Kiitos isosti näistä!

Muita blogitekstejäni raskauteen liittyen löydät näiden linkkien takaa:

Mammalomalla ja raskausviikko 36

Vatsalihasten erkaantuma synnytyksen jälkeen

Synnytysvalmennus

Babyshower yllätys

Kuulumisia raskauden viimeisiltä kuukausilta

Raskausajan vitamiinit ja hivenaineet

Kehonhuolto raskausaikana

Juoksu raskauden aikana

Äitiysvaatteet ja raskaus

Happy News

-Hilla

 

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

16 vastausta artikkeliin “Ajatuksia tulevasta synnytyksestä”

  1. Sattuneesta syystä en osaa sanoa tuohon synnytykseen juuta tai jaata (tai osaan mä: Kuulostaa fiksulta ja rauhalliselta ajattelutavalta. Kaikki menee omalla painollaan kuitenkin loppujen lopuksi, ja sitä on hyvissä käsissä! Tsemppiä tulevaan.), mutta pakko sanoa että aivan mahtavia kuvia. Oot Hilla niin kaunis ja säteilevä, ja kuvaaja on saanut hyvin vallittua seesteistä tunnelmaa kuviin. 🙂 <3

    Hyvää viikonloppua! 🙂

    • Kiitos ihana Hanna tsemppisanoista – ja osasithan sinä. 🙂 Siihen on tosiaan luotettava, että asiat menee omalla painollaan. Olisi ihana nähdä, mutta enää ei oikein ehkä ehdi ennen vauvan tuloa. <3 Mutta jotkus vaunulenkit sitten syksymmällä. Ihanaa alkanutta viikkoa!

  2. Kolme synnytystä ja kolme tervettä lasta. En juurikaan miettinyt synnytystä etukäteen, luotin itseeni ja myös kätilöihin että homma hoituu maaliin saakka. En pelännyt synnytyksiä, vaikka toki kaikkia kolmea olen jännittänyt. Sairaalakassinkin pakkasin jokaisella kerralla vasta supistusten alettua.
    Tsemppiä tulevaan synnytykseen! 😊

    • Kuulostaa siltä, ettet ole turhia jännittänyt etukäteen. Ottanut vastaan sen mitä on tullut. Kuulostaa hyvältä! 🙂 Kiitos tsempeistä. <3

  3. No sä tiedät mun synnytyskertomuksen, joten ei siitä sen enempää! 😄 Mä en osannut pelätä etukäteen ja luotin myös, että homma hoituu ja niinhän se hoituikin..pienten mutkien kautta! ☺ Arvostus kätilöiden ja lääkärien työtä kohtaan kasvoi entisestään ❤ Sulla on hyvä asenne ja se on hieno juttu! 👍

    • Hehe, tiedän hyvinkin. 😀 Ei se helpoin, mutta siitäkin on selvitty. 😉 Kiitos tsempeistä Karkki! <3

  4. En voi sanoa että olisin kummallakaan kerralla pelännyt. Menin/tein minne virta vei. Luotin täysin kätilöihin ja lääkäriin. Poika 2,7kg tarvitsi hieman apuja ja tyttö 4,5kg suunitellusti keisarinleikkauksella. Ehkä jälkeenpäin jäänyt harmittamaan se että molemmat on viety pois heti enkä saanut heti syliin. Mutta on sitä ehditty halia myöhemmin. (17 v ja 14v)☺

    • Niin, sitähän toivoisi, että vauvan saisi heti rinnalleen synnytyksen jälkeen. Mutta ainahan se ei ole mahdollista. Onneksi olette halineet senkin edestä sitten myöhemmmin. 🙂 <3 Ihanaa viikkoa sinulle!

  5. Synnytin nyt kohta 2 kk sitten. Odotin synnytystä luottavaisin mielin, koska olin valmistautunut koitokseen käymällä raskausjoogassa, lukemalla lukuisia kirjoja ja tekemällä mielikuvaharjoituksia ja -rentoutuksia. Kirjoitin myös synnytystoivelistan, jotta kätilöt tietäisivät millä mielellä tulen synnyttämään ja millaista tukea ja apua toivoisin. Jälkikäteen luin ehkä ”liikaakin” sillä lukemalla luomusynnytyksistä sain kasvatettua itselleni kauheat paineet lääkkeettömästä synnytyksestä. Synnytys meni kuitenkin oikein hyvin, vaikka supistusten kipu yllättikin ja lääkkeitä otin. Ainut asia, mikä jälkikäteen hiukan harmitti oli, että avautumisvaiheen kätilö oli hiukan avuton. Hän kävi välillä vain pyörähtämässä huoneessa enkä kokenut saavani häneltä henkistä enkä konkreettista tukea. Hän ei ehdottanut asentoja, muituttanut liikkeestä… oikeastaan hän vain kysyi aina mitä lääkettä haluaisin… Onneksi synnytyssalin kätilö oli aivan ihana! Lämmin ja lempeä, ja osasi sanoa juuri oikeat sanat. Kaikenkaikkiaan uskon, että synnytyksessä auttaa eniten positiivinen asenne ja usko omaan tekemiseen. Joten jatka vaan samalla asenteella ja kaikki menee varmasti juuri niin kuin pitääkin 🙂

    • Kiitos kun jaoit omat kokemuksesi. <3 Uskon, että paljon on myös kiinni henkilökemiasta ja minkälaisen kätilön sattuu itselleen saamaan. Kyllähän sitä tuossa tilanteessa tukea, ymmärrystä ja tsemppiä kaipaa. Luomusynnytys tosiaan kuulostaa "hyvältä tavoitteelta", mutta turha sitäkään on etukäteen päättää, kuten sanoit. 🙂

  6. En muista, olenko kertonut oman synnytyskokemukseni jo sinulle, mutta tässä nyt pähkinänkuoressa. 🙂 En osannut oikein pelätä synnytystä ja kipua, joten ajatukseni oli juurikin se, että kaikki tapahtuu varmasti omalla painollaan ja sairaalan henkilökunta auttaa ammattitaidolla, kun siihen on tarvetta.

    Synnytys käynnistyi meillä, kun viikko 37 oli puolivälissä. Ensin meni osa vesistä ja sitten säännöllisen epäsäännölliset supistukset alkoivat. Vasta tipalla saatiin kunnon avautumisvaihe käyntiin 1,5vrk myöhemmin ja sen jälkeen kaikki tapahtui sitten tosi nopeasti, joten kivunlievityksenä oli vain ilokaasu. Repesin melkoisesti, mutta paikat paranivat parissa viikossa entiselleen. Papereissa lukee, että synnytys oli epäsäännöllinen ja aikaa meni 37h. Silti synnytyksestä jäi hyvät muistot ja tuloksena oli terve tyttö.

    Eli avoimin mielin vain synnyttämään. Oli synnytys millainen vain, on se ainutkertainen kokemus ja tulos mitä ihanin 🙂

    • Teidän neiti saapui tosiaan jo hyvissä ajoin maailmaan – piti kiirettä kuten F metsässä eilen. 😀 Kiva kun jaoit teidänkin kokemuksen, mä en tosiaan ollut kuullut, että teidän synnytys kesti vesien menosta eteenpäin noinkin kauan. Hyvin olet sitkistellyt. 😉 Repeäminen hiukan hirvittää, mutta ihana kuulla että siitäkin pikaisesti paranit. Ja niinhän se on, onpa kokemus mikä hyvänsä, niin loputulos mitä parhain. <3 Reipasta viikkoa teille!

  7. Ihania kuvia! Hieno muisto raskausajasta, kokemusta on että mahaa tulee vielä joskus ikävä 🙂

    Mulla oli samanlaisia fiiliksiä: luotto omaan kehoon ja Kätilöopiston henkilökuntaan, sekä ajatus siitä, että mitä vähemmän puututaan synnytyksen luonnolliseen kulkuun, sitä nopeammin ja turvallisemmin vauva on sylissä. Mulla meni kaikki odotusten mukaan, joten (varsinkin toisesta synnytyksestä) voin jopa sanoa nauttivani, ja oli helppo pitäytyä omissa ”suunnitelmissa”. Vinkki: jos ei halua lääkkeitä, kannattaa sopia kätilöiden kanssa ettei niitä tarjota kuin vaikka vasta omasta/miehen pyynnöstä. Mun oli ekassa synnytyksessä tosi vaikea koko ajan kieltäytyä puudutuksista kivun keskellä,kun joka välissä kysyttiin jokos ottaisin jotain! Toisella kertaa tsempattiin ihan erilailla hoitamaan synnytys omin voimin niin ei tullu koko ajan houkutuksia. 🙂

    Mua auttoi myös, että laitoin synnytystoivelistaan, että kätilöt pitäis mua koko ajan ajan tasalla vauvan voinnista. Aina kun he sanoivat että vauvalla on kaikki hyvin, niin osasin rauhoittua, rentoutua ja keskittyä paremmin. Jotenkin tuntui että vauvakin on ahdingossa, kun itseä sattui, mutta oli hyvä tajuta että vauvan sydänäänet siellä pysyvät aivan samoina vaikka onkin synnytyskanavassa ahtaasti.

    Ystävien tarinoita kuullessani kaikilla tosiaan on erilaiset synnytykset ja aina on silti ollut tuloksena maailman paras kohtaaminen oman lapsen kanssa! Minullakin vauvat oli vähän eri asennoissa tulossa, joten toista ponnistin jalat täristen ja aivan uupuneena 50 minuuttia ja toinen syntyi 3 työnnöllä. Muuta ei enää voi, kun odottaa innolla omaa synnytystä ja koittaa nauttia ajatuksesta, että pian sulla on kirjoitettavana ylös se ikioma ainutkertainen synnytyskertomus! Oli se sitten jännittävä, odottamaton, monimutkainen, tylsä, pitkä, lyhyt, hauska, raadollinen, ihana, liikuttava vai mitä ikinä, niin lapsen saat varmasti terveenä syliin ja olet kokemusta rikkaampi. Harvoin ainakaan eka synnytys etenee niin nopeasti, ettei ehtisi sen aikana opetella kätilöiden avustuksella kivunlievityskeinoja ja keskustella tilanteista. Toisella kerralla sitä jo itsekin saattaa tuntea, missä mennään 🙂

    • Kiitos isosti Sanni tsemppaavista sanoista ja hyvistä vinkeistä. Se voi hyvinkin olla juuri niin, että kipu yllättää ja jos kivunlievitystä tarjotaan helposti, niin sitä myös itse ottaa helpommin vastaan.

      Jännitystä voi hyvinkin synnytyksen aikana lisätä huoli vauvan voinnista, kuten sanoit. Mutta tuo on varmasti fiksua jutella kätilön kanssa, että hän kertoisi missä mennään ja pitäisi minut ajan tasalla vauvan voinnista. Siellä ahtaassa kanavassa se pieni ihminen silti jaksaa, vaikka itse voisi luulla muuta. 🙂

      Nyt vain viimeisistä päivistä tai viikoista nauttimista ja sitten reippain ja avoimin mielin kohti synnytystä. Päiviin koitan saada silti sisältöä, ettei aika kävisi odotellessa pitkäksi. Kiitos vielä neuvoistasi ja mukavaa viikkoa teille! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta