Miksi olen onnellinen?

Onnellisuuteen on oikotie, sanoisin. Onnellisuuteen oikotie on siinä, että osaa nähdä oman elämän rikkaudet, eikä haikaile kaiken aikaa jotain enemmän. Onnellisuus on loppujen lopuksi pieniä asioita.

Omaan onnellisuuden kokemukseeni on ollut positiivista vaikutusta menneellä vuodella ja äitiyslomalla. Vaikka äitiysloma onkin omalla tavalla vauvan hoidon osalta kiireistä aikaa, on mennyt vuosi antanut minulle mahdollisuuden myös pysähtyä ja miettiä mitä minä haluan.

Omille ajatuksille on ollut aikaa, olen vaunulenkeillä pyöritellyt ajatuksia mielessäni ja miettinyt, mikä elämässäni on hyvää juuri nyt.

Olen saanut kokea menneen vuoden aikana äidiksi tulon, olen kokenut onnistuneeni siinä ja saanut siitä ihan älyttömästi voimaa ja onnellisuutta. Sekin on osa onnellisuuden kokemusta.

Työ on iso osa elämää. Vietämmehän työn parissa kolmasosan jokaisesta vuorokaudesta. Äitiyslomalla olen ehtinyt tehdä pohdintaa sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Missä minä olen hyvä, mitkä ovat vahvuuksiani ja millaisissa tehtävissä viihdyn työrintamalla ja saan energiaa päiviini sitä kautta. Olen saanut kokeilla myös yrittäjyyttä oman toiminimen kautta nyt äitiysloman aikana ja sekin on lisännyt jollain tavalla onnellisuutta. Olen yrittäjähenkinen ihminen, siksi on ollut todella hienoa huomata, että oman yrityksen pyörittäminenkin voisi olla joskus myöhemmin tulevaisuudessa mahdollista. Ei sitäkään vaihtoehtoa tarvitse sulkea pois.

Olen onnellinen siksikin, että minulla on rakastava mies rinnalla kulkemassa elämää kanssani. Parisuhde on iso osa onnellisuuttani. Vauvavuosi ei ole ollut kaikista helpoin vuosi, mutta se on kasvattanut meitä ja yhdistänyt entisestään. Niin klisee kuin asia onkin, mutta pienet hasteet kasvattaa. Kyllä se on ihana olo mennä nukkumaan yhdessä ja katsoa omaa nukkuvaa lasta. Vaikka muu päivä olisi ollut hullunmyllyä tai arkista perä pitkällä kiitämistä, niin siinä hetkessä minä pysähdyn.

Onnellisuus on pieniä asioita. Viihdyn luonnossa, saan hyvää oloa liikunnasta ja yritän avata silmiäni ihan perusasioiden äärelläkin. Lämmin sauna, kuuma kuppi teetä, ystävän tapaaminen tai rauhallinen hetki kirja kädessä. Onnellisuuden hetkiä ovat kaikki edellä mainitut minulle.

Miksi olen onnellinen? Olen onnellinen siksi, että olen tyytyväinen omaan elämääni sellaisena kuin se on, mutta tuntien silti, että minulla on mahdollisuus tehdä omilla valinnoilla muutoksia, jos niin haluan. Onnellisuus on itseensä uskomista, tasapainoa ja arkista hyvää oloa.

Ainahan voisi olla enemmän, paremmin, toisella tavalla tai mitä vaan. Sille tielle ei kuitenkaan kannata lähteä, koska se tie ei lopu koskaan. Aina joku osaa paremmin, aina jollain on enemmän, aina joku keksii sinua ennen, aina jonkun elämä näyttää ulospäin paremmalta ja niin edelleen.

Onnellisuus on sitä, että avaa silmänsä oman elämän kauneudelle ja nauttii matkasta ylä- sekä alamäkineen.

Onnellista viikkoa!

-Hilla

 

Lue lisää:

Balanssista ja elämän tasapainosta

Mitä on mindfulness?

Onnekas

Suoritatko hyvinvointia?

Luonnollisemmat valintani

10 arjen iloa

Mistä olen tänään kiitollinen?

Hallitseeko kiire sinua?

Keho ja mieli rauhoittuu

Inspiraatiosta ja luovuudesta

Sinä olet ihana

Sykkeet laskee

Hyvinvointini kulmakivet x 9

Mikään ei ole mustavalkoista

Haluan vielä palata hetkeksi aiheeseen, jota käsittelin pari postausta sitten. Kommenttien, keskustelun ja saamieni yksityisviestien jälkeen haluan vielä erikseen korostaa sitä, että mikään ei ole mustavalkoista. 

Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu? tekstissä minun ensisijainen tarkoitus oli kertoa meidän perheen taloudellisesta tilanteestamme nyt, kun olen vaihtanut äitiyslomalta hoitovapaalle. Tekstin tarkoitus ei ollut ottaa kantaa siihen, onko parempi jäädä lapsen kanssa kotiin vai palata työelämään äitiysloman jälkeen. Tekstin tarkoitus ei ollut asettaa lapsen kotihoitoa, päiväkotihoitoa tai perhepäivähoitoa paremmuusjärjestykseen. Tekstin tarkoitus ei ollut vastakkainasetella. Ei, se ei todellakaan ollut minun tarkoitukseni.

Kunnioitan jokaisen omaa valintaa, liittyi se sitten kasvissyöntiin, elämäntapaan, perheasioihin tai rahankäyttöön. Uravalintaan, lapsenhoitoon, asumiseen tai mielipiteisiin.

Mitä äitiyteen liittyvään yleiseen keskusteluun tulee, olen huomannut sen, että muiden ajatellaan arvostelevan omia valintojaan. Jos menet töihin lapsen ollessa vielä pieni, kokee äiti siitä helposti pientä syyllisyyttä ja ajattelee, että valintaa pitää puollustaa jollekin. Tai jos äiti on kotona lapsen kanssa useamman vuoden, voi siitäkin kokea piston sydämessään ja siksi kokee tarvetta selittää valintaansa toisille.

Onneksi meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä omat valinnat ja elää elämää itselleen ja perheelleen.

On hienoa, että asioista keskustellaan, mutta kunnioitetaan erilaisia perheitä ja valintoja, jos tarkastellaan vaikkapa hoitovapaa/töihin paluu -aihetta. Ei turhaan kuvitella muiden arvostelevan omia valintoja.

Jokaisen valinta tai ratkaisu on varmasti se oikea omaan tilanteeseen nähden. Otetaan koko värikartta käyttöön ja väliin vielä pastellin sävytkin. Ollaan varmoja niistä omista valinnoista, eikä turhaan oleteta, että muut niitä arvostelevat. Keskustellaan, tsempataan ja vaihdetaan ajatuksia – mutta ei turhaan käytetä energiaa toissijaisiin asioihin – keskitytään mieluummin tekemään omasta elämästä mahdollisimman hyvä ja mieluinen.

Sellaisia ajatuksia halusin tänään kirjoittaa.

Rentouttavaa sunnuntaita sinulle. <3

-Hilla

Balanssista ja elämän tasapainosta

”Mä en oikeastaan edes tiedä milloin mä löysin oman tasapainoni, mutta tyttären syntymä on ehdottomasti ollut ehkä se suurin tekijä. Se vähän kuin väkisinkin pistää rauhoittumaan ja löytämään arjesta niitä palikoita, mitkä tekevät tyytyväisen olon. Mä jutteli viime viikosta äidin kanssa oliko se nyt perjantaina ja sanoin kuinka paljon odotan viikonloppua kun voidaan käydä yhdessä syömässä, ulkoilla ja tehdä niitä ihan perus asioita. Ne ovat niitä asioita, jotka antaa mulle virtaa ihan valtavasti.”

Luin edellisen kappaleen eilen Xenian blogista ja jotenkin noista sanoista kumpusi hyvä olo. Sellaiset ajatukset, jotka ovat itsellänikin pyörineet viime aikoina mielessä.

Olen aina ollut jonkin sortin suorittaja, tykkään että on tekemistä, menoa ja haluan kokea uusia juttuja. Vauvan syntymän myötä jatkoin jonkin aikaa samalla draivilla, mutta jotenkin tämän kesän aikana olen alkanut rauhoittua ja miettinyt sitäkin, miksi pitäisi olla koko ajan menossa niin eteenpäin. Koska eihän tarvi. Ihana arki muodostuu oikeastaan pienistä asiosta, rutiineista ja yhdessä olosta. Ja muutenkin: Vauvan kanssa vauhti ei voi olla sama kuin ennen vauvaa. Ehkä sen tajuaminen vei multa vähän aikaa.

Osasyynä omaan ”levottomuuten” on varmasti ollut iso muutos elämässä vauvan syntymisen jälkeen ja jonkin sortin epätietoisuus tulevasta; asumisen, töiden, päiväkodin osalta jne… Sellaiset auki olevat asiat laittavat ainakin minua toimimaan ja miettimään tulevaa, vaikka kaikki ovatkin tässä hetkessä hyvin. Tämän yhteisen kesälomamme aikana olemme ottaneet tosi iisisti. Tehneet yhdessä kivoja juttuja, poimineet sieniä, käyneet suunnistuskisoissa, pakastaneet mansikoita, nähneet ystäviä ja sen sellaista pientä arkiaskaretta. Kuitenkin keskittyen vain olemaan tässä ja nyt perheenä. Ei aina tarvi miettiä, milloin tai mistä uuden kodin löydämme. Joskus pitää vain olla ja pysäyttää se hyrrä pään sisällä.

Toisaalta suorittaja-luonteena olen aina ollut myös koti-ihminen, joka rakastaa juurikin niitä tavallisia juttuja. Ehkäpä tärkein juttu onkin se, että löytää oman balanssin ja tasapainon muutosten ja uusienkin asioiden äärellä. Tunnistaa omat rajansa ja antaa joskus olla, kun siltä tuntuu. Kyllä suorittaja saa olla suorittaja, kunhan itse tiedostaa asian ja osaa jossain vaiheessa ottaa iisistikin.

Uskon, että tämän bloginkin kanssa olen löytämässä tulevaisuudessa paremman tasapainon. Tykkään kirjoittamisesta ja somessa inspiraation jakamisesta, mutta kiireisen vauva-arjen keskellä aika on ”kallista”. Siksi kirjoittelen joskus ehkä harvemmin, joskus lyheympiä tekstejä, mutta rakasta harrastusta en todellakaan aio hylätä.

Tämä teksti syntyi nyt yhdeltä istumalta ajatuksen juoksuna. Suorittaja-Hilla alkaisi ehkä oikolukea tekstiä ja muokata osaa lauseista ymmärrettävemmiksi, mutta kesä-Hilla painaa nyt vain julkaise-nappia ja jatkaa rennompaa elämää ilman oikolukuja.

terkuin,

Hilla