Imettävän äidin ruokavalio

Tällä kertaa annan blogissani äänen vieraskynälle. Henkilölle, joka tietää imettävän äidin ruokavaliosta enemmän kuin minä. Tässä mielenkiintoista luettavaa aiheesta, olkaa hyvät!

Hei! Olen Rachel Tokola ja opiskelen terveystieteitä Jyväskylän yliopistossa, jonka lisäksi suoritan sivuaineena urheiluravitsemuksen perusopintoja Itä-Suomen yliopistossa. Terveystieteiden aineopintoihin kuului ravitsemusaiheinen seminaarityö, jonka aiheeksi valitsin imettävän äidin ruokavalion tarkastelemisen. Työtä varten tuli haastatella valitsemaansa henkilöä, sekä tehdä hänen pitämänsä ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pohjalta ruokavalioanalyysi muun muassa ravitsemussuosituksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen suhteutettuna. Olin seurannut Hillan blogia jo jonkin aikaa ja erityisen innokkaasti nyt oman raskauden myötä, ja ajattelin Hillan sopivan tehtävään paremmin kuin hyvin. Tiedustelin Hillan halukkuutta osallistua tehtävään, ilokseni hän suostui, ja lupasin vastapalveluna tulla jakamaan haalimaani tietoa tänne blogiin vieraskirjoittajan muodossa.

Tässä tekstissä keskityn tarkastelemaan imetystä, imetyksen aikaisia ravitsemussuosituksia, ruokavaliota, sekä lopuksi sanon muutaman sanan imetyksen ja urheilun yhdistämisestä.

Kuva: Salla Smeds, @sallashome

Imetyksen hyödyt

Imetys on WHO:n mukaan ihanteellisin tapa ruokkia ja tukea imeväisten tervettä kasvua ja kehitystä, ja sillä on lukuisia hyötyjä sekä äidin että lapsen terveydelle. Imettäminen varmistaa vauvan hyvän ravitsemuksen, sillä rintamaito sisältää kaikkia lapsen tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa ja tehokkaasti imeytyvässä muodossa, D-vitamiinia lukuun ottamatta. Tutkimusnäytön mukaan lapsen imettäminen ja rintamaidon laatu mm. auttaa suoliston kehittymisessä, suojaa lihavuudelta, sekä edistää lapsen terveyttä pitkälle aikuisikään. Rintamaidossa on myös lukuisia immunologisia aineita, jotka suojaavat tulehduksilta ja tukevat vastasyntyneen puolustusmekanismeja.

Imetyksellä on suuri merkitys myös äidin terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan rintaruokinta on yhteydessä imettävän äidin vähentyneeseen sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien, vaihdevuosien jälkeisten lonkkamurtumien, sekä muun muassa rinta- ja kohtusyövän riskiin. Imetys edistää äidin toipumista synnytyksestä sekä painon normalisoitumista raskauden jälkeen, jonka lisäksi imettäminen vahvistaa äidin ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Suomessa täysimetystä suositellaan lapselle 4-6 kuukauden ikään saakka, jonka jälkeen osittaista imetystä suositellaan jatkettavan vähintään vuoden ikään asti kiinteiden lisäruokien ohella.

Imetyksen aikainen ravitsemus

Imetys kuluttaa äidin energia- ja suojaravintoaineita, ja etenkin pitkän imetyksen aikana äidin ravitsemuksen merkitys korostuu. Hyvä ravitsemus turvaa optimaalisen äidinmaidon koostumuksen, sekä riittävän vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin, jolloin imetys ei kuluta äidin omia ravintoainevarastoja liikaa.

Rintamaidon makroainejakauma näyttää olevan suhteellisen stabiili, mutta suojaravintoaineista erityisesti B- ja C-vitamiinien, sekä välttämättömien rasvahappojen, sisältö näyttää olevan merkittävästi riippuvainen imettävän äidin ruokavaliosta. Matala välttämättömien rasvahappojen osuus, sekä rintamaidon matala C-vitamiinipitoisuus on mm. havaittu olevan yhteydessä lapsen alhaisempaan atooppisen ihottuman ja herkistymisen riskiin. Näiden lisäksi useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten raudan, kalsiumin, jodin, sekä D-vitamiinin tarve lisääntyy. Monipuolisella, ravintoainetiheällä ruokavaliolla, sekä riittävällä syömisellä pystyy useimmiten täyttämään lisääntyneen suojaravintoainetarpeen D-vitamiinia lukuunottamatta. D-vitamiinilisää suositellaan imettävälle äidille, sekä lapselle kahden viikon iästä alkaen 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää mm. luuterveyden kannalta, jonka lisäksi äidin seerumin D-vitamiinin pitoisuus on yhdistetty synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintymiseen.

Kuva: Salla Smeds, @sallashome

Pehmeiden rasvojen suosiminen on tärkeää rintamaidon optimaalisen rasvahappokoostumuksen kannalta, sillä välttämättömän rasvahapon DHA:n saanti on yhteydessä rintamaidon DHA-pitoisuuteen, ja heijastuu äidin rintamaitoon jo muutamassa tunnissa. DHA:n riittävä saanti on tärkeää imeväisikäisen kokonaisvaltaiseen terveyteen, erityisesti näkökykyyn ja kognitiiviseen kehitykseen, sillä lapsen oma rasvahappojen tuotanto on ensimmäisten elinkuukausien ajan vielä kehittymätöntä. Imetyksen aikana suositellaan DHA:n 100-200 mg:n lisäystä, joka täyttyy, jos nautitaan kaksi kala-annosta viikossa. Jos ruokavalioon ei kuulu riittävästi tai lainkaan kalatuotteita, on tärkeää käyttää kalaöljyvalmisteita.

Folaatin riittävään saantiin on myös kiinnitettävä huomioita, vaikka raskaudenaikaista foolihappolisää ei tarvitse enää jatkaa. Folaattia tarvitaan mm. DNA:n synteesiin, hermoston toimintaan sekä aminohappojen aineenvaihduntaan. Imettäville äideille folaatin saantisuositus on 500 mikrogrammaa vuorokaudessa, jonka voi turvata syömällä runsaasti vihanneksia, kasviksia, täysjyväviljavalmisteita, palkokasveja sekä marjoja. Riittävään folaatin saantiin on syytä kiinnittää huomioita, sillä tutkimusten mukaan suomalaisten naisten keskimääräinen saanti on noin puolet suosituksesta. Myös jodin riittävään saantiin on hyvä kiinnittää huomioita nauttimalla hyviä jodin lähteitä, kuten kalaa, äyriäisiä, maitotaloustuotteita sekä jodioitua suolaa. Imetyksen aikana jodin saantisuositus on 150-200 mikrogrammaa.

Kuva: Salla Smeds, @sallashome

Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on imettävillä 1g. Mikäli ruokavalioon ei kuulu maitotuotteet tai kalsiumilla rikastettuja tuotteita, on kalsiumlisä paikallaan. Muiden ravintolisien, kuten rautalisän, tarvetta tulee arvioida yksilöllisesti. Allenin (2005) katsauksen mukaan, suurin osa sekä kehittyvien- että teollistuneiden maiden imettävistä äideistä hyötyisi ravintolisien käytöstä ennaltaehkäisemään äidin elimistön varastojen tyhjenemistä sekä rintamaidon optimaalisen suojaravintoainekoostumuksen saavuttamista. Toisaalta, Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan monivitamiini- ja kivennäisainevalmisteet ovat perusteltuja vain yksipuolisen ravinnon tueksi.

Myös energiantarve kasvaa imetyksen aikana, ja riippuu mm. äidin fyysisestä aktiivisuudesta, raskautta edeltävästä lähtöpainosta, kertyneestä varastorasvasta, sekä imetyksen kestosta ja intensiteetistä. Imetyksen aiheuttama energian lisätarve on noin 2,0 MJ (500 kcal) vuorokaudessa, joka tulisi täyttää valitsemalla ravintoainetiheitä ruokia ruokavalion laadun parantamiseksi. Lisäenergia kannattaa sisällyttää ruokavalioon joko syömällä pääaterioiden yhteydessä hieman enemmän, tai suurentamalla välipalojen kokoa. Turhaa napostelua kannattaa välttää hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi.

Myös proteiinin tarve lisääntyy; täysimetyksen aikana noin 20g vuorokaudessa, ja osittaisimetyksen aikana noin 14g vuorokaudessa. Kun lapsi alkaa syömään rintamaidon ohella muuta ruokaa, äidin rintamaidon määrä ja tätä kautta energiantarve vähenevät.

Imettävän äidin ruokavalio

Imetysajan ruokavalion tulisi olla laadukas, monipuolinen ja säännöllinen. Monipuolisen ruokavalion myötä lapsi altistuu rintamaidon kautta eri ruoka-aineille, joka tukee lapsen puolustusmekanismien ja suoliston kunnon kehittymistä. Imetyksen aikana suositellaan vältettävän joitakin riskielintarvikkeita tai ruoka-aineita, kuten haukea, pellavansiemeniä, korvasieniä ja yrttivalmisteita niiden haitallisten aineiden takia. Tämän lisäksi on hyvä noudattaa yleisiä ruoanvalmistusohjeita ruokamyrkytysten välttämiseksi.

Kuva: Salla Smeds, @sallashome

Erityis- ja välttämisruokavalioita ei kuitenkaan suositella terveelle imettävälle äidille, sillä tiettyjen ruokien tai ruoka-aineiden eliminointi voi aiheuttaa energia- ja suojaravintoaineiden puutetta. Kasvis- ja vegaaniruokavalion noudatettaessa tulee huomioida erityisesti raudan, B12-vitmaiinin ja kalsiumin riittävän saanti. Tutkimusten mukaan allergisoivien ruokien, kuten lehmän maidon, kananmunien, soijan tai gluteenin, välttäminen ei myöskään auta ehkäisemään lasten allergioita. Ruoka-aineiden välttäminen on tarpeen vain silloin, kun äidin tai lapsen todettu ruoka-allergia sitä vaatii. Toisaalta, moni äiti kokee tiettyjen ruokien tai ruoka-aineiden aiheuttavan lapselle erilaisia oireita aina koliikista refluksiin ja vatsavaivoista ihottumaan. Jos tuntuu siltä, että oma lapsi kärsii ruoka-aineyliherkkyyksistä, suosittelen kurkkaamaan Piia Heinosen ja Tuuli Järvisen Meidän perheen parhaaksi -kirjan. Kirja mm. antaa tietoa yliherkkyyksistä ja allergioista kärsivien vauvojen oireista sekä niiden helpottamisesta imetysdieetillä, ja esittelee lähes sata imetysdieettiin sopivaa ruokaohjetta.

Imettäminen lisää myös nesteen tarvetta samassa suhteessa eritetyn rintamaidon määrään. Juoda tulee oman janontunteen mukaan, sillä tutkimusten mukaan ylimääräisellä juomisella ei saavuteta lisähyötyä maidontuotannon kannalta. Kofeiinin saanti tulisi rajoittaa noin 3 kahvikupilliseen vuorokaudessa, sillä osa kofeiinista kulkeutuu rintamaidon kautta lapseen, ja voi aiheuttaa mm. levottomuutta ja itkuisuutta. Alkoholille ei myöskään ole olemassa turvallista käyttörajaa, jonka vuoksi alkoholin käyttöä tulisi välttää. Myös muut elintavat, kuten äidin tupakointi, vaikuttavat rintamaidon määrään ja laatuun negatiivisesti. Esimerkiksi tupakoivilla äideillä rintamaidon C-pitoisuus laskee, ja DHA-pitoisuus voi olla jopa 50% normaalia alhaisempi.

Imetys, painonhallinta ja liikunta

Kuva: Salla Smeds, @sallashome

Imetys auttaa painonhallinnassa, ja imetyksen lopettamisen jälkeen tavoitteena on jälleen normaalipaino. Liiallista laihduttamista ei kuitenkaan suositella imetyksen aikana, jotta maidontuotanto ei vaarantuisi. Paino ei välttämättä laske raskautta edeltäneeseen painoon vielä imetyksen aikana, sillä laihtumiseen vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten äidin raskautta edeltävä paino, raskaudenaikainen painonnousu, sekä imetyksen kesto. Myös uusi elämäntilanne, synnytyksen jälkeinen masennus, liikunnan mahdollinen väheneminen, sekä ruokatottumusten muutokset voivat hidastaa laihtumista tai jopa edistää lihomista. Tällöin on tärkeää tarkastella elämäntilannetta kokonaisvaltaisesti ja etsiä keinoja edistää niin sopivaa syömistä, riittävää lepoa, kuin liikunnan lisäämistäkin.

On yksilöllistä, kuinka pian äiti on valmis palaamaan liikunnan pariin synnytyksen jälkeen, ja tärkeintä on aloittaa kevyesti omaa kehoa ja mieltä kuulostellen. Tutkimusten mukaan kohtuukuormitteisella aerobisella liikunnalla ei ole vaikutusta maidon määrään tai laatuun, eikä eroja lapsen kasvussa ole havaittu. Liikunnalla on äidille sen sijaan lukuisia terveyshyötyjä, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön koheneminen, veren lipidiarvojen paraneminen, luuterveyden edistäminen, sekä painonhallinnan helpottuminen. Liikunta tuo myös äidille mielihyvää ja virkeyttä, sekä auttaa ehkäisemään synnytyksen jälkeistä masennusta. Runsaan liikunnan yhteydessä tulee muistaa turvata energiansaanti riittävällä syömisellä maidontuotannon ylläpitämisen, sekä arjessa ja urheilussa jaksamisen vuoksi. Imettävän äidin on hyvä huolehtia laadukkaista, tukevista urheilurintaliiveistä, sekä suojata rintoja kylmältä rintatulehdusten ehkäisemiseksi.

Jos tekstistä heräsi kysyttävää tai muuta askarruttavaa, minulle voi aina laittaa viestiä racheltokola(at)gmail.com ja vastailen parhaani mukaan 🙂

Lähteet:

Allen, L. 2005. Multiple micronutrients in pregnancy and lactation: an overview. Am J Clin Nutr May 2005 vol. 81 no. 5 1206S-1212S

Dewey, KG., Lovelady, CA., Nommsen-Rivers, LA., McCrory, MA. & Lönnerdal, B. 1994. A randomized study of the effects of aerobic exercise by lactating women on breast-milk volume and composition. N Engl J Med. 1994 Feb 17;330(7):449-53.

Heinonen, P. & Järvinen, T. 2016. Meidän perheen parhaaksi. Helsinki: Atena. Hermanson, E. 2012. Imetys kannattaa. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 15.2.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00402

Lovelady, C. 2011. Balancing exercise and food intake with lactation to promote post-partum weight loss. Proc Nutr Soc. 2011 May;70(2):181-4. doi: 10.1017/S002966511100005X. Epub 2011 Feb 24.

Lovelady, C. 2004. The impact of energy restriction and exercise in lactating women. Advances in Experimental Medicine and Biology. 2004;554:115-20.

Kramer, M. & Kakuma, R. 2016. Maternal dietary antigen avoidance during pregnancy or lactation, or both, for preventing or treating atopic disease in the child. Cochrane Database of Systematic Reviews. 12 September 2012. DOI: 10.1002/14651858.CD000133.pub3

Marangoni, F., Cetin, I., Verduci, E., Canzone, G., Giovanni, M., Scollo, P., Corsello, G. & Poli, A. 2016. Maternal Diet and Nutrient Requirements in Pregnancy and Breastfeeding. An Italian Consensus Document. Nutrients . 2016 Oct; 8(10): 629. Published online 2016 Oct 14. doi: 10.3390/nu8100629

Murphy, PK., Mueller, M., Hulsey, TC., Ebeling, MD. & Wagner, CL. 2010. An exploratory study of postpartum depression and vitamin d. J Am Psychiatr Nurses Assoc. 2010 May;16(3):170-7. doi: 10.1177/1078390310370476.

Ndikom, C., Fawole, B. & Ilesanmi, R. 2014. Extra fluids for breastfeeding mothers for increasingcmilk production. Cochrane Database of Systematic Reviews. 11 June 2014. DOI: 10.1002/14651858.CD008758.pub2

Piccoli, GB., Clari, R., Vigotti, FN., Leone, F., Attini, R., Cabiddu, G., Mauro, G., Castelluccia, N., Colombi, N., Capizzi, I., Pani, A., Todros, T. & Avganina, P. 2015.

Vegan-vegetarian diets in pregnancy: danger or panacea? A systematic narrative review. BJOG. 2015 Apr;122(5):623-33. Epub 2015 Jan 20. doi: 10.1111/1471-0528.13280.

Segura, A., Ansótegui, J. & Díaz-Gómez, M. 2016. The importance of maternal nutrition during breastfeeding: Do breastfeeding mothers need nutritional supplements? An Pediatr 2016;84:347.e1-7 – Vol. 84 Num.6 DOI: 10.1016/j.anpede.2015.07.035

Syödään yhdessä – ravintosuositukset lapsiperheille. 2016. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Tiitinen, A. 2016. Imetys. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 16.2.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01020&p_hakusana=imet ys

Tekstin kuvat Salla Interior & Lifestyle

-Hilla

Tissit, minä yritän luottaa teihin

Meillä on vauvantahtista imetystä takana nyt 4 kuukautta, tällä viikolla tulee täyteen. Olen itsestäni, ja tietenkin myös vauvasta, tosi ylpeä. Olemme päässeet näin pitkälle, imetys on sujunut suhteellisen hyvin (tätä tarkennan kohta) ja mikä tärkeintä, vauva on kasvanut; pituutta tullut ja senttejä kertynyt. Se näin äidin näkökulmasta on kaikkein tärkeintä. Että vauva saa ruokansa ja kasvaa. Ajattelin tässä 4 kuukauden kynnyksellä kuitenkin kirjoittaa hieman siitä, miten imetys on meillä sujunut. Enemmänkin kuin vain toteamalla, että aika hyvin. Koska haasteitakin on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan.

Olen huomannut, että vauvan imeminen ja syöminen on muuttunut näiden kolmen ja neljän kuukauden kohdalla siitä refleksin omaisesta syömisestä tiedostavaan syömiseen. Olen kokenut, että se on tuonut haasteita imettämiseen ja koetellut minun omaa luottamusta imetykseen viime viikkoina. Kun vauva oli pieni, hän söi melkein aina kun rintaa hänelle tarjosi. Oli päivä tai yö, ja imetyksen välillä oli ollut noin 2-3 tunnin väli tai vähemmän. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Vauva saattaa välillä päristellä rinnalle, purra, kieltäytyä syömästä, itkeä tai kääntää pään pois. Tavallaan sanoa, että ei kiitos, ei nyt, minulla on muuta mukavampaa tekemistä.

Tässä kohtaa yritän sanoa itselleni, että maitoa kyllä riittää, onhan riittänyt tähänkin asti. Luota rintoihisi ja luota siihen, että vauva tulee kylläiseksi. Hän imee nykyään tehokkaasti ja saa tarvitsemansa ravinnon.

Erilaiset rintaraivarit ja hetkelliset kieltäytymiset kuitenkin aiheuttavat sen, että tulee huoli maidon riittävyydestä. Tavallaan alkaa epäillä itseään, vaikka oikeasti tiedän, että maitoa tulee. Näenhän sen itsekin, ja vauvalla valuu maitoa suun pielistä kun hän sitten viimein ”haluaa syödä”. Nuo lakkoilut ja ajoittaiset rintaraivarit kuitenkin koettelevat parhaillaan meidän imetystä.

Tissit, minä yritän luottaa teihin

 

Maidon riittäminen huolestuttaa monia imettäjiä jossain vaiheessa. Olen parhaillaan ehkä siinä pisteessä itsekin. Huoli johtaa helposti siihen, että vauvalle annetaan lisämaitoa pelkästään varmuuden vuoksi.

Lisämaito on kuitenkin imetyksen onnistumisen kannalta ongelmallista. Ylimääräinen korvikemaito tai pumpattu rintamaito vähentää lapsen rintamaidon tarvetta ja vauva imee vähemmän. Kun rinnan imeminen vähenee, samalla äidin maidontuotanto laskee ja silloin lisämaitoa joudutaan antamaan enemmän. Lopulta rintamaitoa ei enää saada riittämään, ja tästä helposti alkaa kierre. Oravanpyörä.

Olen muutaman kerran koittanut antaa omaa maitoani sekä korviketta vauvalle testimielessä pullosta ja se toden totta kelpaa hänelle. Tuleehan maito pullosta paljon helpommin ulos kuin rinnasta imemällä. Ja vauvakin on siinä mielessä ”laiska”, että ottaa ravinnon sieltä, mistä sen helpoiten saa. Olen kuitenkin nyt päättänyt, että haluan vielä jatkaa hyvin onnistunutta imetystä ja siksi aion luottaa tisseihini. Niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, ylä- kuin alamäissäkin. Kuten jossain muissakin tekstissä luvataan.

 

Näin neljän-kuuden kuukauden kohdalla voi aloittaa myös ruoka-aineiden maistelun, kuten tämän hetken suositukset ovat. Olemme jo paria ruoka-ainetta maistaneet ja niin tulemme varmasti myös jatkossa makuja lisäämään. Neuvolassa kuitenkin ohjeistettiin, että ensin kannattaa imettää ja vasta sitten syöttää kiinteitä. Näin vauva ensin imee rinnasta vatsan täyteen ja sen jälkeen vasta maistelee. Tätä ohjetta itsekin yritän noudattaa.

Mitä olen oppinut imetyksestä?

Ajattelin tähän vielä listata muutaman asian, jotka itse olen näiden kuukausien aikana imetyksestä oppinut.

1. Syö hyvin, riittävästi ja jopa paljon. Juo paljon. Varsinkin kun urheilee, on aktiivinen ja imettää, täytyy kropan saada polttoainetta kaikkeen siihen. Koen, että olen itse saanut liian vähän tietoa ruokavalion merkityksestä imetykseen, mutta kokemuksen kautta huomannut, että maitoa tulee paremmin kun syö hyvin eli enemmän kuin ennen. Tämä siis tarkoittaa aamupalaa, kahta lämmintä ruokaa, jokin välipala ja runsas iltapala, jotta maitoa tulee hyvin läpi yön. Tuntuu, että pitää oikeasti syödä.

2. Imetyksessä tulee kaikenlaisia vaiheita, kuten vauvan kasvussa muutenkin. Mikä tärkeintä, luota itseesi ja imetykseen. Joskus se voi olla vaikeaakin, mutta ihan varmasti se kannattaa ja palkitsee jossain vaiheessa. Maito ei lopu (ihan vain jossain tilanteissa), joten jos haluat imettää niin pitäydy siinä. Joskus ajattelen, että olisihan se joissain tilanteissa helpompi vaan ottaa termoksessa maitoa mukaan vaikkapa kaupungille tai lenkille, jotta ei tarvitsisi miettiä, missä imettää. Olen kuitenkin imettänyt pari kertaa ulkona, sovituskopeissa ja kahviloissa, koska muuten en pääse neljän seinän sisältä pois, jos odotan vain sitä milloin vauva syö.

3. Nauti imetyksestä. Jos tämä teksti oli kokonaisuudessaan hieman negatiivissävytteinen, niin onhan siinä imetyksessä paljon hyvääkin, vaikeuksistakin huolimatta. Saamme olla vauvan kanssa lähellä toisiamme, minä tuotan hänelle ruokaa ja maito on aina mukanani. Ja ne hetket vauvan kanssa sylikkäin, ne on tässä ja nyt. Joten nauttikaamme imettäjät niistä, se on niin ainutkertaista aikaa kuitenkin ja lyhyt aika elämässä kun saamme tästä nauttia. Näin ainakin itse yritän niissä tilanteissa ajatella, kun homma ei suju kuin ruusuilla tanssien. Ei ihan kuten Strömsössä.

Onko siellä muita, joilla samanlaisia kokemuksia? Mielellään niitä kuulen ja asioista keskustelen.

t. Hilla

Lue myös aiempi postaus imetykseen liittyen: Muutama sana imetyksestä 

Muutama sana imetyksestä

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan imetyksestä, vaikka se kovin tulenarka aihe onkin äitien keskuudessa. Sen olen tässä somemaailmaa äitilasien kautta seuranneena viime kuukausien aikana joutunut huomaamaan. Olen miettinyt, että miksi näin? Miksi ylipäätään äitiys, lapsen hoito ja vanhemmuus herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita? Miksei asioista pystytä keskustelemaan neutraalisti, avoimesti, toiset huomioon ottaen, arvostaen ja aikuismaisesti? Siis fiksusti. Miksi jollain on tarve arvostella toista, lytätä mielipide tai esittää oma mielipide muita parempana, oikeampana? Koska niinhän se ei ole, ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa vauvaa tai lasta. En tiedä vastauksia edellä luettelemiini kysymyksiin, mutta luulen että vanhemmuus on niin henkilökohtainen asia, että siksi se herättää vahvoja tunteita ja sitä kautta mielipiteitä. Ja keskustelussahan ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyisi täällä sosiaalisen median maailmassakin fiksuna.

imetys

Yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole, sen sijaan oikeita tapoja on yhtä monta kuin on lapsia ja vauvojakin. Eli miljoonia. Vain sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, hänen tarpeensa, hänen luonteensa, hänen rytminsä, hänen murheensa, hänen ilonsa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Ja oma tapasi hoitaa lastasi on myös sinulle ja lapsellesi paras – mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Näin ainakin itse asioista mietin, että rauhaa ja rakkautta vain toisiaan kohtaan täällä somessakin, äidit! Ollaan toisia kohtaan ymmärtäväisiä ja mielummin tuetaan, yritetään ymmärtää toisten näkökulmia ja ollaan toisillemme vertaistukena. <3 Tähän ainakin bloggaajana pyrin.

Mutta niin, takaisin siihen imettämiseen. Alkuperäiseen aiheeseen. Korostan vielä tähän, että puhun asiasta nyt omasta näkökulmasta, meidän tilanteesta, en sano että näin olisi paras tai miten asiat yleisesti ovat.

imetys

Olin synnytyksen jälkeen puolitoista tuntia leikkaussalissa parsittavana (vauva syntyi kyllä ihan normaalisti alakautta), kunnes heräämössä vauva tuotiin rinnalleni ja siitä alkoi meidän imetys. Vauva oli siihen mennessä imenyt isänsä sormea ja olikin jo hyvin valmis tarttumaan rintaani, kun pääsi luokseni. Siitä se imetys alkoi ja on kohta kestänyt 3 kuukautta. Imetys on omalta kohdaltani onnistunut hyvin, sanoisin jopa että helposti. Maito nousi sairaalassa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisenä yönä tuli muutamia tippoja keltaista kolostrumia eli esimaitoa, jota alkaa muodostua rinnassa jo raskauden aikana. Sen määrä lisääntyy heti synnytyksen jälkeen. Alussa maidon nousu teki kuitenkin rinnoista kaksi kovaa melonia, jotka olivat kuumat ja kovat, varmaan neljä kuppikokoa isommat kuin oikeasti rintani ovat. Mutta siitä nekin tasoittuivat ensimmäisten viikkojen aikana.

Imettäminen ei ole ollut minulle kivuliasta missään vaiheessa. Rintani kestivät hyvin vauvan imun alusta saakka ja vauva löysi oikean imuotteen aikalailla heti. Toki minua opastettiin sairaalassa kädestä pitäen (eli rinnasta pitäen hehe), mielestäni se oli vain hyvä, että imetykseen avustettiin ja rohkaistiin, koska se oli oma toiveeni.

Mutta kuten olin ajatellut raskausaikana, että ”tissi suuhun ja siinä se”, ihan niin helppoa imettäminen ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkea en osannut etukäteen ajatellakaan, matkan varrella olen oppinut. Minulla on muun muassa suihkutissit, eli heruminen on niin voimakasta, että vauvan imettyä jonkin aikaa maitoa lentää puolen metrin kaaressa ja sekös vauvaa joskus harmittaa. Hyvä ettei maitosuihkuun tukehdu, niin paljon sitä pienen vauvan suuhun tulee. Monta kertaa on yskitty maitoa pois väärästä kurkusta. Mutta tämäkin asia on alkanut helpottaa, kun maidon määrä on nyt kolmen kuukauden kohdalla alkanut tasoittua. Vauvan tarve ja maidon tuotannon suhde ovat alkaneet löytää tasapainon. Se myös helpottaa imetystä, huomattavasti.

imetys

Ja mites se pumppaaminen? Moni neuvoi minulle, että suihkutisseihin auttaisi pumppaaminen. Toisaalla sanotaan, että pumppaaminen vain lisää maidon tuotantoa. No, ihan sama, koska pumpatessani rinnoistani ei tule mitään. Siis ei mitään. Väkisin toki saan muutaman pisaran, mutta siinä se. En väkisin halua rikkoa nännejäni, niin kipeää se tekee. Eli vaikka maitoa tuleekin runsaasti vauvalle, niin muoviselle pumpulle tissini ovat sanoneet ei. Tämä on entisestään vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että imetys, heruminen ja maidontuotanto ovat paljolti kiinni hormoneista ja ihan fiiliksestä, tunteistani. Kyllä tissit tietää, milloin niitä imee vauva ja milloin jokin muovikapistus. Vaikka jossain kyllä neuvottiin, että vauvan haistelu ja ajattelu auttaisi pumpatessa, mutta minulla ei varmaankaan ole niin hyvä mielikuvitus, että tuo kikka toimisi minulla. Pumppaamisen osalta olen ajatellut, että asia on hyvä näin. Minun ei tarvitse saada pakkasta täyteen äidinmaitoa, jos homma ei kerran luonnistu. Tärkeintä, että homma toimii vauvan kanssa.

Ja mites sitten urheilu näiden hinkkien kanssa? Juoksu on lemppari lajini ja se toki asettaa omat haasteensa. Täytyy olla tukevat liivit, jotka eivät päästä hinkkejä heilumaan. Se on onneksi ihan helppo probleema hoitaa kuntoon, urheiluliiveistä löytyy nykyään tosi hyviä malleja, jotka tukevat riittävästi. Eli nou problems tämän asian osalta, toki pitää asia ottaa huomioon, ettei vuoden päästä ole kaksi patalappua tuossa rinnuksilla. Vaikka niin taitaa joka tapauksessa käydä imetyksen jälkeen. 😀

imetys

Entä sitten urheilevan ja imettävän äidin ravinto? Ainakin minun täytyy syödä paljon. Muutaman kerran olen tosiaan saanut maitoa purkkiin ja nähnyt kuinka rasvaista se on. Sen tuottaminen vaatii tosiaankin energiaa ja vieläpä jos itse urheilee, niin ruokaa saa tosiaankin syödä. Ensimmäiset neljä viikkoa söin enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin treenaa 2 kertaa päivässä ja on 191 cm pitkä. Ja join aivan taukoamatta, jano vaivasi koko ajan, etenkin kun vauva oli rinnalla. Join alussa monta litraa vettä päivässä, mutta nyt sekin on tasoittunut. Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin tullut tilalle, nimittäin makeanhimo. Raskausaikana en ollut ollenkaan perso makealle, mutta nyt imettäessä suklaa ja pullakahvit ovat kyllä uponneet minuun kerran jos toinenkin. Yritän toki syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja, hiilareita ja proteiinia sekä otan purkista myös muutamia vitamiineja ja ravintoaineita lisäksi. Siitä huolimatta kuitenkin pullat vetävät minua puoleensa. 😀

Eräs liikuntalääketieteen opiskelija otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kysyi, josko saisi tutkia minun ruokailua omaan tutkimukseensa, jonka aiheena on imettävän naisen ruokavalio. Lupauduin hänen koekaniiniksi ja täyttämään muutaman päivän omaa ruokapäiväkirjaa. Tästä aiheesta tulossa siis lisää tekstiä blogiin ja hieman tieteellistä näkökulmaa myös. Ei vain mutu-tuntumaa. 🙂

Ja kyllä, imettäminen on ihan ympärivuorokautista puuhaa ainakin meillä. Syöntiväli on 2-3 h yötäpäivää, joskus tiheämmin ja joskus yöaikaan on tullut pidempiä välejä, mutta harvassa ovat ne kerrat olleet. Se siis tarkoittaa myös, että yhtäjaksoista unta tulee minulle yleensä vain se pari kolme tuntia kerrallaan ja näin on ollut synnäriltä saakka. Onneksi hormonit auttavat jaksamaan. Vauvan kanssa elää tavallaan symbioosissa, ei tästä kovin kauaksi tule lähdettyä yksikseen. Mutta juuri nyt näin on hyvä. Ja onhan imetys myös palkitsevaa siinä vaiheessa kun huomaa vauvan kasvaneen kilon kuukaudessa. Omalla maidolla. 💕 Kummasti sitä taas sen jälkeen jaksaa paremmin. 🙂

Että tällaista imetys on ollut meillä. Aion jatkaa imettämistä, mutta en ole asettanut mitään takarajaa tai tavoitetta sen suhteen, katsotaan viikko ja päivä kerrallaan. Kun 4 kuukautta tulee vauvalla ikää täyteen, niin sitten alamme vähän maistella pieniä määriä kiinteitä ruokia. Imetys tulee siinä rinnalla sitten mukana pääravintona. Imetys on minulle neutraali asia, itse en ole mikään imetysfanaatikko tai sen puolestapuhuja, mikä myös on tätä nykyä jossain määrin trendikästä. Ja siksi sanon tähän loppuun vielä, että saipa lapsi ravintonsa äidinmaitona, korvikkeena, osittaisimetettynä, tissistä 3 kk saakka, 6 kk saakka tai taaperoksi asti, niin yhtä kaikki – lapselle tärkeintä on ravinto ja rakkaus. Syötitpä lastasi miten tahansa, on se sinun lapsellesi paras tapa. <3

imetys

-Hilla