Aktiivista hyötyliikuntaa vai hikinen suoritus – minun treenipäiväkirjani

Kirjoitin blogissani keväällä siitä, tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa? Tarvitseeko kuntoilijan seurata liikkumistaan, kertyviä määriä, tunteja tai kilometrejä. Mielestäni se on jokaisen kuntoilijan oma päätös. Jollekin omien liikuntasuoritusten merkitseminen ylös voi entisestään motivoida liikkumaan, jollekin treenipäiväkirja voi olla myös silmiä avaava. Hyötyliikunnan puuttuessa muutama hikitreeni viikossa ei välttämättä riitä tarpeeksi suureen kokonaismäärään.

Olin monta vuotta liikkunut ja urheillut täysin fiilispohjalta. En ollut merkannut mitään ylös, eikä minulla ollut kovinkaan hyvää kuvaa siitä, kuinka paljon oikeasti liikun. Aloin viime keväänä merkata liikuntojani viikkotasolla ylös. Edelleen liikun fiilispohjalta, mutta treenipäiväkirjan täyttämisestä on ollut hyötyä.

Mitä hyötyä treenipäiväkirjasta on ollut? Kolme konkreettista plussaa ovat selkeästi tässä:

  1. Olen huomannut, että vaunulenkeistä ja kävelystä tulee paljon hyötyliikuntaa, jota en ole vauvavuoden aikana mieltänyt ”treeniksi”. Mutta kyllä vaunulenkkeily useamman kerran viikossa, joskus jopa päivässä, on oikein hyvää liikuntaa ja ansaitsee paikkansa treenipäiväkirjassa. Ehkä jopa niiden matalasykkeisten kävelyjen ja aktiivisen arjen puolesta olen nyt jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
  2. Minulle paras rytmi vauvan kanssa on ollut treenata noin joka toinen päivä. Se riittää minulle oikein hyvin. Esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Muut ovat lepopäiviä, jotka sisältävät vaunujen kanssa kävelyä tai aktiivista puuhastelua. Normaalissa työarjessa hyötyliikuntaa tulisi varmasti paljon vähemmän, olen nauttinut äitiyslomalla suunnattomasti juuri siitä, että tavallinen päivä voi olla hyvinkin aktiivinen ilman yhtään hikipisaraa. Työpäivän jälkeen sen sijaan liikunta on useimmiten suoritus.
  3. Lepopäivät ovat ansaittuja, kun merkkaa liikuntojaan ylös. On ihana maata kesämökin laiturilla koko lauantaipäivä, kun tietää liikkuneensa viikolla jo ihan riittävästi. Treenipäiväkirjasta voi katsoa taaksepäin. Ymmärtää paremmin, mistä väsynyt olo johtuu tai olisiko tänään hyvä päivä vain olla. Parantuneeseen juoksuvauhtiin vaikuttaneet syytkin löytyvät helpommin, kun on dokumentoinut tekemisiään ylös.

Miltä näyttää treenipäiväkirjani?

Olen päivittäin tietokoneella, joten lopulta päädyin merkkaamaan liikuntasuoritukset yksinkertaisesti Exceliin itselleni helposti ylös. Merkkaan vain esimerkiksi: juoksu, 10 kilometriä, 1 tunti 2 minuuttia. Laji, kilometrit ja kesto. Joskus pelkkä kestokin riittää. Toisinaan lisään kommentin omasta fiiliksestä, joskus kirjoitan syyn, miksi teinkin erilaisen treenin, mitä olin suunnitellut. Kuukauden lopussa näen kokonaismäärän viikko- ja kuukausitasolla. Yksinkertaista ja näppärää. Minulla on toki Suunnon sykemittari ja sitäkin kautta saisin treenipäiväkirjan Movescounttiin (Movescounttiin menee kyllä kaikki treenini, joissa minulla on ollut sykemittarini mukana) tai HeiaHeia voisi olla tähän käyttökelpoinen. Tässä kohtaa oma pieni päiväkirja kuitenkin riittää, minunlaiselle kuntoilijalle se on täysin riittävä. 🙂

Mitä yksi treeniviikkoni tältä kesältä on sisältänyt?

Ma: juoksua Danielin kanssa, pitkälenkki. 16 km, 1h 30min. Alku kankea, mutta 4 kilometrin jälkeen alkoi tuntua tosi hyvältä.
Ti: vaunujen kanssa kävelyä, palauttavaa hyötyliikuntaa, kotona siivoilua
Ke: illalla kuntopiiriä kotona vauvan kanssa 40 minuuttia, pääasiassa vatsoja, selkää ja erilaisia kyykkyjä. Vähän myös kahvakuulaa.
To: kevyt juoksulenkki 6 kilometriä 42 minuuttia, loppuun pieni loikkatreeni 10 minuuttia.
Pe: lepo, tietenkin aktiivista elämää vauvan kanssa.
La: suunnistuskilpailut: alkuverkka 14 minuuttia juoksua, suunnitusrata 55 minuuttia reippaalla vauhdilla. Ei loppuverkkaa, sen asian ajoi vauvan kanssa kisapaikalla kävely.
Su: vaunulenkki noin 1 h.

Miltä sinun viime viikko näytti liikuntojen osalta? 🙂

Iloista viikonloppua, me suuntaamme kesämökille.

-Hilla

Edellinen postaus: Katri Traa ambassador Suomessa

Juoksijatyyppini ja avoimet yhteistreenit

Meitä juoksijoita on moneen junaan, kuten ihmisiä yleensä. Eilen illalla yhteislenkillä juttelimme siitä, millaisia juoksijoita kukin on. Samalla tutustuimme toisiimme niitä näitä rupatellen.

Esille tuli hauskoja analyyseja juoksijaluonteista.

On kuntoilijoita, kilometritehtailijoita, nautiskelijoita, tulosten parantelijoita, ennätysfriikkejä.

On wannabe-juoksijoita, telakkapotilaita, sosiaalijuoksijoita, yksin puurtajia, työmatkahölkkääjiä.

On raastajia, tosikkoja, varustejuoksijoita, somejuoksija, viihdyttäjiä, fiilisstelijöitä ja niin edelleen.

Jos itsestään pitäisi jonkinlainen analyysi tehdä, niin olen ainakin ehdottomasti nautiskelija, mutta toisaalta sekoitus social runneria ja yksin puurtajaa. Tai en sanoisi sitä puurtamiseksi, mutta on päiviä kun haluan juosta ihan vain yksin. Ja sitten taas toisena päivä olen seuran tarpeessa ja lenkki menee kuin huomaamatta vaihtaessaan kuulumisia kaverin kanssa. Olen siis social runner siinä kohtaa.

Ennätykset ovat minulle toissijaisia, mutta onhan sitä kiva tehdä uusi ennätys jollain matkalla ahkeran lenkillä käynnin jälkeen. Sitä ei ole kieltäminen. Mutta tulosten takia tai ennätykset silmissä en koskaan lenkille lähde. Ne ovat vain tervetullut sivutuote. Jos siis on viihtynyt lenkkipoluilla.

Tekakkapotilaaksi en halua joutua, joten siitä syystä yritän venytellä ja tehdä myös kehonhuoltoa. Ja mitä tulee varusteisiin, niin kait minussa pieni varusteurheilijakin asuu. Treenikamat ovat niin pirteitä ja houkuttelevia – juoksulenkki kivoissa vaatteissa tuntuu vaan jotenkin paremmalta.

Sellaisen analyysin voisi tehdä minusta juoksijana. Entäs sinä? Millainen juoksija sinä olet? Yksin vai yhdessä, tulosten takia vai kuntoillen?

Eilinen Peak Performancen juoksuklubi kokoontui toista kertaa ja vielä olisi kaksi kertaa jäljellä. Nuo ohjaamani juoksutreenit ovat kaikille avoimet ja maksuttomat, joten mikäli sinua kiinnostaa, olet tervetullut. Seuraavat treenit ovat:

Ke 19.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenin teemana juoksuvetoja pururadalla hyvien lämmittelyjen kera.

Ke 26.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenien teemana loikkaharjoitus ja juoksun kimmoisuus.

Juoksuklubin kautta on mahdollisuus osallistua Espoon Iltajuoksuun, joka juostaan 5.5.2017 klo 19.00 ja valittavina matkoina 7, 14 tai 21 kilometriä. Yhteistreeneihin osallistuminen ei kuitenkaan edellytä kisaan osallistumista. Yhteistreenit suunnittelen siten, että jokainen voi haastaa treenissä itsensä oman kunnon mukaan. Sopivat siis vasta aloittaneille tai jo juoksun parissa pidempään olleille.

Joku kävi istuttamassa viime yönä kaktuksen kurkkuuni, joten jatkan sen hätistämistä. Viihdyn kyllä hyvin tässä sohvan nurkassa villasukat jalassakin. Viikko taas puolessa välissä ja pääsiäinen lähestyy. Ihanaa viikon jatkoa sinulle!

Hilla

 

 

Testijuoksun tulos mustaa valkoisella

Kävin tiistaina juoksemassa Pirkkolan testijuoksun. Se järjestetään joka kuun toinen tiistai kello 18:15 ja on avoin kaikille. Sinäkin voisit siis tulla sinne ensi kuussa testaamaan oman kuntosi, jos sellainen kiinnostaaa. Matkoina on valittavana 3, 6 ja 9 kilometriä, yksi kierros on kolme kilometriä, joten päätät vain minkä pituista matkaa haluat juosta. Ja tämä siis ihan ilmaista, saat numeron rintaasi, jossa tagi ottaa aikaasi. Niin helppoa ja kiva juosta yhtä aikaa muiden kanssa. Varsinkin kun kyseessä on epämukavuusalueella oleminen.

Ei minulla mikään kiire ole päästä kovaan juoksukuntoon. Ajattelin kuitenkin, että onhan se kiva tietää mikä on oma lähtötaso. Missä mennään nyt kun olen kolme kuukautta lenkkeillyt synnytyksen jälkeen silloin kun ehtii.

Valitsin matkaksi 3 kilometriä. Tiesin siinäkin olevan tekemistä näin ensi alkuun. Ja niin olikin.

Päätin etten lähde liian kovaa. Kolmonen on pitkä matka, jos piiputtaa itsensä jo alkumetreillä. Annoin siinä ison joukon mennä, kunnes huomasin juoksevani junnujen perässä. Heidänkin perässä pysyäkseen oli tehtävä hommia.

Ylämäet tuntuivat pahimmilta ja isoin työ oli keuhkoilla, joita ei ole noin kovin rasitettu sitten… ööö yli vuoteen. 😀 Ei siis kumma jos tuntui vähän pahalta.

Puolen välin jälkeen Daniel juoksi loppumatkan vaunujen kanssa rinnallani tsempaten. Se oli hänelle vaunujenkin kanssa ihan lenkkeilyvauhtia. Hehee. Viimeinen nousu maaliin olikin yllättävän helppo, vaikka hengitys vinkui ja saatoin päällisin puolin näyttää kärsivältä 😂. Sain otettua jopa pienen loppukirin, joka on aina ollut sprintteriluonteelleni helppoa.

Maaliviivan jälkeen mietin heti, että onneksi valitsin vain kolmosen. Aamulla olin vielä puhunut juoksevani kutosen, mutta onneksi Daniel sanoi että tässä kohtaa se kolmonenkin riittää kertomaan kuntosi. Hyvä että sanoi. Minulla on tapana välillä haukata hieman liian iso pala kakkua kerralla ja sitten yskin, kun nieleminen onkin vaikeaa.

Ja mikä aikani oli? 13’50 aikaan kello pysähtyi. Kilometrivauhtini oli noin 4’37. Yllätin itseni. Kuvittelin etten pääse edes alle vitosen vauhtia. Eli vaikka pahalta tuntuikin, niin tästä on oikein hyvä jatkaa lenkkeilyä ja treenejä kohti kevään ja kesän tapahtumia ja tavoitteita.

Suosittelen välillä ylittämään mukavuusalueen, vaikka olisitkin ihan kuntoilija omaksi iloksi. Ne ovat niitä kehittäviä treenejä ja joskus on hyvä tietää oma kunto mustaa valkoisella.

Vauhdikkaita lenkkejä kaikille! Kevät on aina ollut itselleni parasta aikaa juosta.

-Hilla