Syksyn värejä

Tässähän tuli melkeinpä viikon blogitauko, lähes huomaamatta. Se teki kyllä hyvää. Välillä kivoistakin jutuista on hyvä ottaa etäisyyttä, pitää breikkiä ja kerätä uusia ideoita varastoon. Ainakin tämän bloggaamisen suhteen sellaiset kirjoitustauot tekevät joskus ihmeitä ja antavat mahdollisuuden kehitellä uusia juttuja. Tosin on tässä ollut viime aikoina vähän kiirettä, joten kirjoittamiselle ei ole ollut niin paljoa aikaakaan.

Tämän viikon lopulla siirrymme lokakuuhun. Kalenterin sivun saa kääntää uudelle kuulle, mikä tarkoittaa myös asunnon suhteen uusia tuulia. Myimme nykyisen kotimme jokin aika sitten ja nyt voin kertoa, että syyskuun aikana löysimme meille uuden ihanan kodin. Ensi kuussa muutamme vihdoin uutteen kotiimme. Sitä on odotettu ja toisaalta olen yrittänyt hillitä itseäni monen asian suhteen. En ole täällä blogissanikaan vielä uskaltanut hehkuttaa uutta kotia suureen ääneen, kerron enemmän kun muuttolaatikot tömähtävät uuden kodin lattialle. Se tapahtuu ensi kuun lopussa, siksi lokakuussa on tänä vuonna jotain erityistä. Viime vuonna lokakuussa syntyi esikoisemme. Lokakuusta taitaakin muodostua meidän perheelle aika merkityksellinen kuukausi tänäkin vuonna.

Viime viikolla lähdimme mieheni työmatkalle mukaan Pietarsaareen ja vietimme siellä loppuviikosta torstain ja perjantain. Säät suosivat toden teolla, saimme nauttia kauniista kuulaista syyspäivistä ja ulkoilla merenrannalla. Lauantaina ajoimme sitten siskoni luokse Vaasaan. Nuorin siskoni aloitti siellä opiskelut tänä syksynä ja menimme häntä tapaamaan sinne ensimmäistä kertaa. Laitoimme yhdessä ruokaa, kiersimme kaupunkia jalan ja kävimme katsomassa siskoni opinahjoa Vaasan yliopistoa kampusalueella. Sunnuntaina kävimme brunssilla tunnelmallisessa Villa Sandvikenissä, minkä jälkeen ajoimme Svedjehamnin maailmanperintökohteeseen aivan Vaasan rannikolle ja kävelimme siellä luontopolun ystäviemme kanssa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta tuonakin päivänä ja illalla posket punoittivat koko päivän ulkoilusta. Sunnuntai-iltana ajoimme sitten iltamyöhään takaisin kotiin Helsinkiin.

Sellaisia kuvia ja kuulumisia menneeltä viikolta. Reppu täynnä ideoita ja energiaa kohti tulevaa kuukautta. 🙂

Ihanaa viikkoa sinulle!

-Hilla

 

Ilmassa on syksyn tuoksua

Mukavaa lauantaita. Olin tänään aamulla juoksemassa äitini kanssa metsässä poluilla ja ilmassa tuoksui syksy. Sellainen viileän, kostean metsän tuoksu, kun puut alkavat kellastua, yöt kylmentyä ja luonto hiljalleen luopua vihreydestään.

Halusin vetää raikasta ilmaa keuhkot täyteen, haistaa syksyn tulon.. Aamupäivän lenkki oli todella mukava. Juoksimme sopivan rauhallista vauhtia kiertäen kaksi pientä järveä, juttelimme äitini kanssa niitä näitä ja välillä olimme vain hiljaa – nautimme luonnosta ja kiemurtelevan polun imusta.

Daniel lähti viikonlopuksi suunnistuksen SM-kilpailuihin Pohjanmaalle Lapualle, me päätimme tulla Pikkuässän kanssa Hollolaan vanhempieni luokse. Vanhemapani lähtivät juuri rapujuhliin tuttavaperheemme luokse, Pikkuässä nukkuu päiväuniaan ja minä istahdin hetkeksi teekupin ääreen. Lyhyt seesteinen hetki juuri nyt. Illalla ajattelimme lähteä vielä ulkoilemaan ja tutustumaan paikallisiin leikkipuistoihin. Kaupassakin pitäisi viedä käydä hakemassa muutama tölkki äidinmaidonkorviketta, jotain herkkuakin tekisi mieli ostaa illaksi. Jäätelöä, hedelmiä, jotain muuta hyvää..?

Toissapäiväinen kirjoitukseni keräsi valtavan määrän lukukertoja parissa päivässä. Google Analyticsissä parin päivän kohdalla on iso piikki blogini kävijäluvuissa. Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu? Ajattelin, että kyseinen aihe voisi kiinnostaa lukijoitani, mutta en arvannut sen olevan ihan noin suosittu. Tästä innostuneena aion ottaa raha ja talousasiat blogini yhdeksi kategoriaksi ja kirjoittaa aiheeseen liittyen jatkossakin. Tässä kohtaa kysyisin myös, olisiko jokin tietty aihe, jota haluaisit minun täällä käsittelevän? Asuntolaina, ruokamenot, säästäminen kenties.

Nyt vaunuista alkaa kuulua heräämisen ääniä. Pitänee mennä, kirjoittelen taas enemmän seuraavalla kerralla. 🙂

-Hilla

Mikä on muuttunut?

hillas-blog-vauva4
Tämän päivän (aamu)pala kello 11. 😉

Tänään aamupalaa kello yhdentoista aikaan aamupäivällä syödessäni pohdin, että onhan tässä muutama asia muuttunut vauvan saapumisen jälkeen. Aika montakin asiaa, mutta listailen tässä muutamia. Aikataulut on yksi muutoksista. Siinä missä vielä kuukausi sitten mahan kanssa heräsin jo aamu viiden aikaan syömään vatsalaukku kurnien aamupalaa, on aikataulut nyt jotain aivan muuta. Ja ehkä ihan hyväkin niin. Tällä hetkellä rytmimme, (jos vajaa kaksi viikkoisella voi vielä rytmeistä puhua), on sellainen että menemme 23 aikaan sänkyyn ja heräilemme 9:30. Aamulla sitten tietenkin ensimmäisenä vauvan tarpeet hoidettava eli aamutoimet aka aamusählingit: vaipan vaihdot, pesut, imetykset, vaatteiden vaihdot ja tänään myös lakanoiden vaihdot ja pesukoneen päälle laitto ja napatyngän puhdistaminen ja sen sellaista muuta kivaa. Lakanat meni pyykkiin kun kävi vähän hupsusti, äiti vaihtoi vaippaa ehkä vähän väärässä paikassa. Mutta sellaista se on, ja aamupalaa nautiskelin lopulta vasta klo 11. Jos pitää valita, niin ehkä tuo kello yksitoista on kuitenkin parempi kuin aamu viisi. 😀

Muuttunut on myös se, että aamukahvi maistuu minulle jälleen. Raskauden aikana aamukahvin haju sai lähinnä kuvotuksen tunteen aikaan, mutta nyt taas kahvi maistuu ja tuoksuu hyvältä. 🙂 En ajatellut tehdä itsestäni kahviriippuvaista tämän hyvän vieroituksen jälkeen, mutta yksi kuppi päivässä on mukava juoda tai silloin kun tekee mieli.

hillas-blog-vauva5

Pyykin määrä on selkeästi lisääntynyt. Vauvan vaatteet, kylpypyyhkeet, harsot ja lakanat – niitä löytyy nykyään meidän pyykkikorista. Täysin uutta siis. Pukluja tulee silloin tällöin ja sittenhän menee vaihtoon harsot, vaatteet ja joskus äidinkin vaatteet. Tänään aamulla nautiskelimme ja vaihdoin vaippaa sängyssä. No kuinkas siinä kävikään… Taisi tapahtua pienimuotoinen äksidentti, jonka seurauksena myös sängyn lakanan sai laittaa pesukoneeseen. Vähintään siis yksi koneellinen pyörii tässä huushollissa päivittäin. Mutta toisaalta, mä tykkään pyykkäämisestä ja olen tottunut aina treenivaatteitakin pyörittämään koneessa lähes päivittäin. Meidän taloyhtiön kuivaushuone sattuu myös olemaan meidän asunnon vieressä, joten sinne on helppo kipaista pyykkien kanssa ja 45 minuutissa isotkin määrät pyykkiä saa kuivaksi kuivaushuoneessa. Omaa kotia ei tarvitse tehdä sademetsäksi, vaikka pyykättävää onkin.

Muuttuunut on myös sekin, että maitoa tulee muualtakin kuin kaupan kylmähyllystä. Imetys lähti käyntiin hyvin heti sairaalassa toisena päivänä. Sitä ennen pitelin vauvaa paljaalla rinnalla koko vuorokauden, kuten kätilöt neuvoivat. Vauvan imu ja läheinen ihokontakti saa maidon herumaan ja sieltä se sitten nousi. Yksi maailman seitsemästä ihmeestä mun mielestä. 😀 Vauva tuotiin kotiin ja ruokakin tuli samassa paketissa äidin mukana. Nykyään puhutaan vauvantahtisesta imetyksestä, joka siis tarkoittaa sitä, että rintaa annetaan vauvalle aina kun hän sitä haluaa. Tiheänimun kausina vauva ”tilaa” itselleen enemmän maitoa ja sitten sitä tulee taas enemmän. Kauppiksesta tuttu kysynnän ja tarjonnan laki pätee vauvapuuhissakin. 😉

hillas-blog-vauva2
Daniel kokkasi sunnuntaina ruokaa, nam.

Kodin siisteys on myös uusi käsite. Vikoilla raskausviikoilla ehdin pestä, imuroida, tehdä suursiivousta ja vaikka mitä – kun oli aikaa. Paikat oli tiptop, koska tykkään siisteydestä ja siivoaminen oli mukavaa ajanvietettä. Kyllä, joillekin se voi olla sitä. heh. Nyt vauvan tulon jälkeen siisteys on toki tärkeää, mutta se tarkoittaa vähän eri asiaa. Kaiken ei tarvitse olla niin tip top ja olohuonekin on muistuttanut lähinnä pesää viimeisen viikon. Sohvalla on peitto ja tyynyjä siellä täällä. Vesipullon ja tutin löytää milloin mistäkin. Keittiön pyrin siivoamaan aina ruuanlaitoin jälkeen, mutta jos vauva itkee, niin siinä tapauksessa tiskit ovat toissijaiset. Onneksi Daniel osallistuu vauvan ja kodin hoitoon yhtä paljon, joten kyllä täällä siivous hoituu jatkossakin, ehkä vaan vähän eri tavalla kuin ennen. Ennen se tapahtui jotenkin luonnostaan ihan itsestään.

Pienet ilot, niitä on nykyään enemmän. Olen aina mielestäni osannut iloita niistä ”arjen pienistä iloista”. Yksi syy, miksi tätä blogiakin kirjoitan, koska haluan jakaa niitäkin ajatuksia. Nyt vauvan syntymän jälkeen tuntuu vielä jotenkin enemmän siltä, että ihan pienistäkin asioista osaa olla kiitollinen. Vauvan ekasta hymystä, imetyksen onnistumisesta, pienestä rauhallisesta hetkestä kun vauva nukkuu tai ihan vaan siitä, että vauva turauttaa kunnon kakat – siitäkin voi äiti olla iloinen. Ja eilen olin yhtä hymyä kun pääsin ensimmäiselle kävelylenkille ja ulkoilemaan puoleentoista viikkoon. Tikit olivat puolitoista viikkoa todella kipeät, mutta nyt ihan parissa päivässä ovat parantuneet todella paljon, mikä helpottaa elämää ja tekee omastakin olemisesta sata kertaa mukavamman.

hillas-blog-vauva1
Hän kasvaa ihan silmissä.

Joustavuus ja avun vastaanottaminen, siihenkin on tullut muutosta ihan pienessä ajassa. Olen aika usein sellainen ”minä ite” ”kyllä minä tämän osaan/hoidan” ”ei tartte auttaa” – tyyppi. Nyt kuitenkin puolikuntoisena Danielin, siskon ja äidin apu on tullut tarpeeseen ja sitä osaa arvostaa. Aina ei tarvi olla ”minä ite” -selviytyjä, vaikka haluaisikin. Myös joustavuutta varmasti tullaan koettelemaan vauvan kanssa. Mä tykkään muutoksista ja ne ei siinä mielessä haittaa. Mutta varmasti tulee jatkossa tilanteita, ja on jo tullutkin, että itse pitää joustaa vauvan takia. Täällä on nyt pienen pieni pomo, joka ei vielä tiedä milloin on päivä ja yö. Sen kanssa mennään.

Eilen ekalla kävelylenkillä synnytyksen jälkeen. Yhtä hymyä. Puolen tunnin lenkki teki hyvää.
Eilen ekalla kävelylenkillä synnytyksen jälkeen. Yhtä hymyä. Puolen tunnin lenkki teki hyvää.

Siinä nyt ihan muutamia asioita, joita tuli ensimmäisenä mieleen. Varmaan on paljon muitakin asioita, jotka ovat muuttuneet, tulevat muuttumaan, mutta tottakai osa asioista pysyy kuten ennenkin ja osa jutuista ovat väliaikaisia. 🙂 Ja näitä vauvajuttuja ja mammajuttuja nyt tulee blogiin kirjoitettua, koska biletys-, maastavetoennätys- tai maratontreenijuttuja kun ei nyt just mun elämässä ole. Niistä jutuista kirjoittelen, jotka elämässä ovat läsnä tällä hetkellä. Tosin ihan jo odottelen marras-joulukuun vaihteen lääkärintarkastusta, jonka jälkeen voin vähän alkaa miettiä juoksun pariin palaamista. 🙂 Sitä ennen kävellään ja aktivoidaan olemattomia vatsa- ja selkälihaksia. Keskivartalo ei jotenkin tunnu vielä omalta, kai tuo makaroni siitä taas kestävämmäksi muuttuu ja vauvan nostelukin sitä myötä helpottaa.

Iloista uutta viikkoa ja tsemppiä maanantaihin!

Hilla