Miten pysyn terveenä?

Mulla harvemmin on blogissa asukuvia, mutta tässä mökiltä sellaisia. Pari iltaa sitten olimme mökillä ja kello yhdentoista aikaan illalla aurinko alkoi laskea ja taivaanranta punertua. Vauva oli mennyt jo yöunille, joten päätimme mennä kahdestaan rantaan istuskelemaan ja katsomaan kun päivä vaihtuu yöhön. Otimme nämä kuvat rannassa ja sen jälkeen vain olimme. Tiedättekö, tässä on yksi syy, miksi blogin valokuvaaminen on joskus aika syvältä. Juuri niissä hetkissä kun haluisi vain olla, on samalla jotain sellaista, jonka haluaisi ikuistaa kameralle. Nämä kuvat otimme siinä hetkessä, mutta muuten kamera on pysynyt laukun pohjalla koko viikon ajan.

Mennyt viikko on kulunut sairastupaa pitäen, onneksi mökkimaisema on ollut kuitenkin mitä paras sairastupalaiselle. Ensin sain itse flunssan, sitten vauva saman flunssan, minulla oli kuumetta, vauvalla silmätulehdus, joka tarttui minuunkin ja nyt puolentoista viikon flunssan jälkeen minulla on edelleen vähän nuhaa ja yskä, samoin vauvalla. Voiton puolella silti olemme, mutta olisin mielelläni viettänyt perheemme ensimmäisen lomaviikon muualla kuin sohvan pohjalla makoillessa. Keksin kyllä monta mukavampaa puuhaa, kuin sairastaminen.

Siitä sainkin idean kirjoittaa hieman mietteitä aiheesta, miten minä pysyn terveenä. Tai miten voisin itse ehkä omilla valinnoillani ja teoillani vaikuttaa siihen, ettemme imuroi kaikkia flunssia tulevan syksyn aikana puoleemme.

Raskaana ollessani olin terve kuin pukki. Vuosi 2016 meni raskausmahaa kasvattaessa, olo oli hyvä ja kroppa pysyi terveenä. Nukuin paljon, söin terveellisesti ja varmasti raskaushormonitkin suojasivat jonkin verran flunssilta.

Nyt vauvan syntymän jälkeen onkin ollut vähän eri juttu. Olen sairastanut pari pitkää flunssaa jo tämän kevään ja kesän aikana ja kerran vatsataudin. Kurkkukin on ollut silloin tällöin kipeä, mutta kroppa on sinnitellyt vastaan. Ainakin omasta mielestäni sairaspäiviä on ollut vähän liiaksi, uskon silti että parempaan päin mennään. 🙂

Näin vauvan ollessa pieni, yöunet ovat jääneet ajoittain vähemmälle, rytmit ovat olleet hakusessa ja kyllä herkkujakin on tullut syötyä enemmän kuin aikaisemmin. Jokapäiväinen smoothie-koneen ääni on loistanut poissaolollaan aika usein. Liikkumaankaan en ole ehtinyt ihan siinä määrin kuin ennen. Imetyksen aikana omat rautavarastonikin vähän laskivat, mutta ovat taas nousussa. Uskon, että siinä on ainakin muutama syy, miksi flunssataudit ovat tarttuneet herkemmin. Ehkä. Tai sitten on ollut vain huonoa tuuria..

Miten pysyn terveenä syksyllä? Tai miten ainakin aiomme pysyä terveenä? Hyvät käsienpesut, mahdollisimman sikeät ja riittävän pitkät unet, viikottainen liikunta ja paluu omien säännöllisten viikkotreenien pariin, riittävästi marjoja, hedelmiä ja vihanneksia lautaselle ja smoothieita iltapalaksi vähän useammin. Kesän herkuttelujen jälkeen makea saa jäädä vähän vähemmälle, vain viikonloppuihin. Siinä ainakin muutama asia, joihin aion ja aiomme perheenä kiinnittää syksyn flunssakauden aikana huomiota pysyäksemme terveinä. Voi ainakin kiinnittää asioihin vähän huomiota. 🙂 Sillä no more flunssia meille hetkeen, kiitos.

Eihän kaikkeen voi tosiaankaan itse vaikuttaa, mutta jotain voi tehdä omilla valinnoillaan.

Onko siellä muita sitkeiden kesäflunssien potijoita? Vai oletteko saaneet olla terveinä? Miten sinä buustaat omaa terveyttäsi? Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan. 🙂

-Hilla

ps. terkkuja auton kyydistä, olemme matkalla kohti etelää. 🙂

Joensuu Jukola, täältä tullaan!

Tämän viikon lauantaina juostaan Joensuun Enon metsissä Joensuu-Jukola. Naisten Venlojen viesti suunnistetaan lauantaina päivällä ja Jukolan viesti starttaa lauantai-iltana kello yksitoista. Nyt tätä kirjoittaessa hieman kutkuttaa ajatus, sillä sain meidän joukkueen 12,8 kilometrin pituisen avausosuuden Jukolan viestissä.

Lähtöpamauksen kuultua saan kirmata metsään 1587 muun suunnistajan kanssa. Siinä tanner tömisee ja pimeä metsä saa valonsa sadoista otsalampuista. Letkoja muodostuu, rapa lentää, heinä kaatuu, hengästyttää ja samalla pitäisi löytää monen monta rastia ja suoriutua omasta osuudesta mallikkaasti. Odotan innolla, vaikka vähän jännittääkin, sillä pisin suunnistamani matka on tänä kesänä ollut reilut 7 kilometriä. Jukola-fiiliksessä sitä jaksaa aina paremmin, tiedän aikaisempinakin vuosina niin käyneen.

Meidän #EvokeGoesJukola -joukkueen viimeiset yhteiset treenit juostiin Sipoossa. Sade vihmoi, mutta metsästä tuli pois maailman iloisimpia ihmisiä hymyssä suin, uusia Ahaa! -elämyksiä huudellen. Aloittelijoista on kevään aikana kouliutunut todellisia suunnistajia. Oppimisenhalu on ollut suuri, töitä on tehty ja nyt se kantaa hedelmää. Helpolla kukaan meidän tiimiläinen ei tule Enon metsissä pääsemään, haastetta riittää, mutta ne kohdataan hyvällä fiiliksellä. Onneksi Jukolassa voi aina tehdä tiimityötä! Meidän joukkueen jäsenet ovat ainakin valmiita huutamaan koodeja ja tekemään yhteistyötä muiden kanssa löytääkseen rastinsa. Jos siis näet näitä kuvien metsänaisia Jukolassa, niin uskoisin, että läppä lentää ja seura kelpaa. 😉

Eräs hauska Jukola-muistoni on Kytäjä-Jukolasta vuodelta 2010. Suunnistin sinä vuonna ensin päivällä Venlat ja yöllä lähdin vielä Jukolan aloitukseen. Reilu 9 kilometrin rata meni kuin siivillä, metsässä oli hauskaa ja löysin sieltä sopivaa juoksuseuraa. Meidän letka – monta miestä ja minä – juoksi kohti kalliorinnettä, jonka kohdalla oli mentävä yli muutamista jyrkänteistä. Muistan siinä letkassa olleen todellisia herrasmiehiä, sillä edellä mennyt mies veti minut jyrkänteen yli kädestä ja takana tullut pukkasi ahteristani. Hän kyllä kohteliaasti kysyi ensin, että saako antaa vähän vauhtia. Niissä endorfiinihuuruissa väsyneenä loppumatkasta en laittanut ollenkaan vastaan sille, että kanssakilpailija auttoi hanurista käsillään pukaten minut kallion kielekkeen päälle. Jälkeenpäin näitä juttuja on hauska muistella.

Minun Jukola-vinkkini taitavat keskittyä nyt kaikkeen muuhun kuin kartan lukemiseen ja kompassiin. Haitanneeko tuo, huutele koodeja, pukkaa ja tsemppaa kaveria eteenpäin ylämäessä, vaikka ahterista. Niistäkin neuvoista on kuntosuunnistajalle hyötyä varmasti Joensuu-Jukolan maastoissa!

Nämä Jessen ottamat kuvat sateisesta kesäkuun vihreästä metsästä ovat todella kauniita. Luonto, retkeily, suunnistus ja vaellus tulevat olemaan meidän perheelle tämän kesän aktiviteetteja.<3

Jukolassa nukumme ensimmäistä kertaa kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kanssa teltassa. Mahtavaa! Viime vuonna pikkuässä oli mukana Jukolassa, Venlojen viestin aloituksessakin, mutta silloin vielä mahani sisäpuolella. Tämä on hänelle siis toinen Jukola!

Olen tällä viikolla miettinyt vähän Jukola-eväitä ja pakkaamista. Vauvan untuvapussi lähtee mukaan, ja onneksi rintamaito kelpaa vielä yöllä, päivällä sitten korvike saa pysyä lämpimänä termoksessa. Olen myös pohtinut ostavani maitojauhetta, jota voisin telttamajoituksessa sekoittaa lämpimään veteen vauvalle. Vauvan ruoka on otettava purkkiruokana mukaan Jukolaan, sillä omia soseita en ala sinne kantamaan. Onneksi pikkuässä tykkää jo hedelmistä ja leivästä, sellaistakin evästä voi nakertaa. Molemmat isovanhemmat ovat tulossa Jukolaan. Kun minä ja Daniel olemme metsässä, hoituu vauvan hoito sen aikana oman perheen voimin. 🙂

Varusteistamme on tämän projektin aikana huolehtinut Salomon. Sieltä on tullut laadukkaat treenivaatteet, joiden ulkonäkö ja värit miellyttävät  silmääni. Suunnolta olemme saaneet sykemittarit, Suunto Spartan Sport -malliltaan. Kello on ollut mukana joka treenissä ja sen jälkeen kotikoneella on voinut katsella vauhteja ja kertyneitä kilometrejä. Gepsi kertoo, missä on tullut pummattua. Ihan aina rastit eivät ole tulleet heittämällä vastaan! Jukolan yötä valaisee Petzlin lamput ja eväistä huolehtii kisapäivän aikana osaltaan Evoken vegaaniset välipalat. Erityismaininnan annan Salomonin maastolenkkareille. Olen tottunut käyttämään suunnistaessa aina suunnistusnastareita, mutta myös Salomonin maastolenkkarit ovat toimineen erittäin hyvin.

Tulevana viikonloppuna naisista ja miehistä otetaan mittaa Jukolan yössä. Seikkailu siintää edessä minulla ja muilla, tästä tulee kivaa! Moikataan Jukolassa jos tavataan. 🙂

-Hilla

Projektissa mukana olevat blogit: AamukahvillaKaukokaipuu, EndorfiinikoukussaTeam Salamavaara ja minä.

ps. muutama knoppitieto Joensuu-Jukolasta

Joensuu-Jukolaan saapuu 16 500 kilpailijaa.
Ulkomailta kilpailijoita odotetaan yli 20:sta eri maasta, yhteensä noin 3 000 henkeä.
Enon maastossa kilpailijoita odottaa noin 130 rastia.
Viikonlopun aikana koneellisesti rastileimoja tarkistetaan 300 000 kappaletta.
Karttoja harjoittelua, kilpailua ja palautusta varten on painettu lähes 40 000.
Majoitukseen, kilpailukeskukseen ja pysäköintiin on puolestaan varattu aluetta yhteensä noin 30 hehtaaria.
Erilaisia kaapeleita ja johtoja alueelle väliaikaisesti vedetään arvioituna yhteensä 20 kilometriä.
Joensuu-Jukolaan on varauduttu 25 000 ruoka-annoksella ja kahvikupillisella.
Kisamakkaroita tirisee viikonloppuna grillissä arviolta 10 000 kappaletta.
TV:n ja Yle Areenan välityksellä tapahtumaa seurasi viime vuonna läpi yön keskimäärin 260 000 katsojaa.
Sosiaalisessa mediassa Jukolan viestillä on Facebookissa 17 500, Instagramissa 4 000 ja Twitterissa 4 600 seuraajaa.

Siinä muutama luku tämän vuoden Jukolasta! 🙂