Kiinnostavat yrittäjänaiset: Heta ja Krista perustivat Kinspiring-verkkopalvelun

Bloggaamiseen on aika ajoin keksittävä uusia juttuja, jotta homma pysyy inspiroivana. Olen viimeisen vuoden aikana tutustunut moneen mielenkiintoiseen yritykseen, joiden taustalla töitä tekee mielettömiä naisyrittäjiä. Haluan usein kuulla tällaisten yritysten taustoista enemmän. Tarinoita siitä, miten yritys on saanut alkunsa, miten ja missä vauhdissa yritys on kasvanut tai miten esimerkiksi yrittäjä on onnistunut yhdistämään perhe-elämän ja oman uran. Kuunneltuani monia mielenkiintoisia tarinoita, päätin alkaa jakaa niitä myös blogissani. Siksi tästä saa alkunsa juttusarja: kiinnostavat yrittäjänaiset.

Liiaksi ei ole tarkoitus painottaa sanaa nais yrittäjä-sanan edessä, mutta tällä kertaa päätin nostaa parrasvaloihin yrittäjänaiset ja jakaa sitä kautta energiaa eteenpäin. Toivottavasti tämä juttusarja tarjoaa teille lukijoilleni inspiraatiota, mielenkiintoisia elämäntarinoita sekä uusia tutustumisen arvoisia yrityksiä ja persoonia. 🙂 Minulle saa myös laittaa sähköpostia (hillasfi(at)gmail.com) osoitteeseen, jos toivoisit minun tekevän blogiini jutun jostain tietystä yrittäjänaisesta. Otan vinkit ilomielin vastaan.

Tämä juttusarja saa alkunsa Kinspiring-verkkopalvelun perustajista Hetasta ja Kristasta. Olkaat hyvät!

Kaikkea ei tarvitse ostaa ja omistaa

Hei yrittäjäkaksikko Heta ja Krista. Mistä ja milloin saitte idean perustaa Kinspiring yrityksenne?

Krista: Vuosi sitten keväällä huomasimme mieheni kanssa, että meillä on paljon laadukkaita lastentarvikkeita, joita käytämme harvoin. Emme kuitenkaan halunneet myydä niitä, sillä toivoimme pikkusisarusta pojallemme. Mietin, että täytyyhän muillakin perheille olla samoja haasteita, koska monien lastentarvikkeiden tarve on kuitenkin usein kausiluontoista ja lyhytaikaista. Ajatuksesta inspiroituneena perustin muutamaa viikkoa myöhemmin Kinspiring.com-markkinapaikan, jossa ihmiset vuokraavat laadukkaita lastentarvikkeita toisilleen.

Heta: Olin tutustunut Kristaan aiemmassa työpaikassani mediatoimistossa, mutta emme tunteneet toisiamme kovinkaan hyvin. Huomasin Facebookissa, että Krista on perustanut Kinspiringin. Kun esikoiseni syntyi vuosi sitten lokakuussa, lastentarvikemaailma iski aika lujaa vasten naamaa: Mitä ihmettä me oikeasti tarvitsemme? Miten kaikki voi maksaa niin paljon? Yhtäkkiä Kristan idea tuntui ihan mahtavalta! Eihän siinä ole mitään järkeä, että meillä kaikilla on kaapit täynnä lastentarvikkeita, joita käytämme pari kertaa vuodessa. Sanoin miehelleni, että taidanpa ottaa yhteyttä Kristaan. Samalla hetkellä kun näppäilin Kristalle viestiä, hän lähetti minulle: Moi Heta! Lähdetäänkö lounaalle, voisit vähän sparrailla Kinspiringia?

Mikä yrityksenne perusidea on?

Heta: Kinspiring on palvelu, jossa perheet vuokraavat toisilleen laadukkaita lastentarvikkeita. Siellä vuokraaminen on turvallista ja helppoa.

Krista: Kinspiringin avulla tuomme laadukkaat lastentarvikkeet kaikkien ulottuville. Omien lastentarvikkeiden vuokraamisesta voi saada merkittävän lisätulon, mikä on varsinkin toisen vanhemman ollessa kotona hoitovapaalla usein tervetullutta!

Missä roolissa ekologisuus on Kinspiringin toiminnassa?

Krista: Yhteiskuntavastuu on keskeisessä roolissa Kinspiringin liikeideassa; Kun yhdessä lisäämme olemassa olevien lastentarvikkeiden käyttöastetta, säästämme luontoa.

Heta: Niinpä. Ekologisuus on Kinspiringin lähtökohta! Me haluamme, että lastentarvikkeiden kuluttaminen tulee järkevämmäksi. Jos haluaa vuokraamisen sijaan kuitenkin ostaa lastentarvikkeen, voi sen Kinspiringissa koeajamalla testata ja siten välttää hutiostoksia.

Mitä ekologisuus teille itsellenne henkilökohtaisesti merkitsee, millaisia valintoja pyritte elämässänne tekemään sen eteen?

Heta: Pyrin ottamaan ekologisuuden huomioon kaikissa arjen kaikissa valinnoissa. Lähdenkö kaupungille autolla vai bussilla? Teenkö ruoaksi lihapataa vai linssimuhennosta? Ostanko uuden vai käytetyn talvihaalarin pojalle? Joskus helppous tai hinta voivat mennä ekologisuuden edelle, mutta uskon, että jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa pienillä teoilla. Lisäksi vuokraan paljon omia lastentarvikkeitani – tänä vuonna jo 22 kertaa!

Krista: On ollut palkitsevaa nähdä muutoksia perheiden ostokäyttäytymisessä nyt kun Kinspiring tarjoaa vertaisvuokrauksella toisenlaisen vaihtoehdon. Se tekee minut iloiseksi joka päivä.

Harkitsen aina kaksi kertaa uuden tavaran hankkimista. Teen usein ostoilmoituksen nettiin ennen kuin lähden kartoittamaan uuden tavaran ostopaikkoja. Yleensä löydänkin haluamani tavaran käytettynä.

Yrittäjyyden monet puolet

Mikä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut vaikeinta ja helpointa?

Krista: Vaikeinta on ehdottomasti ollut asettua alttiiksi arvostelulle palvelun idean testaamisavaiheessa. Myös markkinointi vaatii heittäytymistä ihan joka päivä.

Heta: Vaikeinta on varmaan taltuttaa välillä omaa intoa. Oma kunnianhimo ja intohimo tätä hommaa kohtaan ja toisaalta halu pööpöillä vauvan kanssa tuntuvat olevan aina pienessä ristiriidassa.

Krista: Vapauttavaa on ollut voida suunnitelma itse työajat. Aluksi tein Kinspiringia usein lähes öisin. Se sopii minulle!

Heta: Aina kun kerron jollekulle Kinspiringista, kuulen: “ihan mahtavaa, että tuollainen palvelu on olemassa” tai “voi kun tuollainen olisi ollut olemassa jo silloin kun lapseni olivat pieniä”. Kinspiringin olemassaoloa ei tarvitse perustella, sillä sille on kysyntää. Se tekee tästä hommasta helppoa.

Kinspiring-palvelun perustajat vas. Heta Kärki ja Krista Pohjanlehto.

Onko yrittäjyys nykyään teidän päätyö vai teettekö sitä sivutoimisesti muun työn ohella?

Krista: Aloitin Kinspiringin kesällä 2016 ollessani töissä täyspäiväisesti ja nyt olen äitiyslomalla.

Heta: Minäkin olen ollut viimeisen vuoden äitiyslomalla. Perustimme yhteisen yrityksen, kun poikani oli kolme kuukautta.

Perustitte yrityksen yhdessä, onko teillä erilaista osaamista vai millaisia hyötyjä on mielestänne siinä, että perustaa yrityksen ystävän kanssa?

Krista: Osaamisemme täydentävät toisiaan. Olen ollut töissä useammassa startupissa liiketoiminta- ja tuotekehitystehtävissä. Nyt on mahtavaa kehittää omaa palvelua. Olimme Hetan kanssa vain työtuttuja ennen Kinspiring Oy:n perustamista. Tarkoitukseni oli pyyteettömästi sparrata Hetan kanssa Kinspiringin ideaa, sillä uskoin hänellä olevan paljon annettavaa idealle markkinoinnin, sisältöjen ja PR:n suhteen. Oli iloinen yllätys, että Heta jakoi intohimoni ideaa kohtaan ja halusi lähteä mukaan!

Heta: Meillä on erilaista osaamista mutta myös erilaiset luonteet. Kun minä keksin jonkun pöhkön idean, Krista kohteliaasti palauttaa minut takaisin maan pinnalle. Kun resurssit on rajatut, on tärkeää keskittyä olennaiseen eikä rönsyillä liikaa.

Krista: Jo nyt on ilmiselvää, että yhdessä tekemisessä on voimaa. Pystymme sparrailemaan  ideoita yhdessä. Minäkin heittäydyn tempauksiin, joihin en olisi ikinä uskonut lähteväni!

Miten voin käytännössä käyttää Kinspiring-palvelua?

Krista: Pääset mukaan rekisteröitymällä jäseneksi sivustolla. Palvelu noudattaa esimerkiksi Airbnb:stä tuttua jakamistalouden toimintamekanismia, jossa jokainen käyttäjä voi olla sekä vuokraaja, että vuokranantaja. Maksut, viestiminen ja suosittelut hoituvat alustalla turvallisesti.

Miten voin itse laittaa omia tavaroitani vuokralle Kinspiring sivustolle?

Krista: Ilmoituksen luominen on helppoa! Poiketen nettikirppiksistä ilmoitus kuvineen tarvitsee luoda vain kerran. Sama ilmoitus palvelee niin monta kertaa kun vuokranantaja haluaa tuotetta vuokrata.

Heta: Ota hyvä kuva! Krista kirjoitti myös blogiimme vinkkejä hyvän vuokrailmoituksen tekemiseen. Voit antaa vuokralle sellaisiakin lastentarvikkeita, joita käytät satunnaisesti. Merkkaa vain oma käyttösi saatavuuskalenteriin.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on yrityksenne osalta?

Krista ja Heta: Haluamme muuttaa pysyvästi lapsiperheiden tapaa kuluttaa lastentarvikkeita.

Äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen

Olette molemmat myös äitejä, millaista on olla yrittäjä pienten lasten kanssa?

Krista: Olen koko aikuisikäni tehnyt usempaa projektia kerrallaan eli sinänsä äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäminen ei tunnu minusta mitenkään uudelta. Tekemisestä saatava energia pitää minut liikkeellä ja jaksan paremmin kotonakin.

Heta: Sama kuin Kristalla. Luulen, että olisi vaikeampaa olla tekemättä mitään muuta. Lähellä asuva, väitöskirjaansa tekevä äiti hoitaa Eeliä yhden päivän viikossa. Silloin minä teen töitä. Toisena päivänä minä hoidan hänen lastaan. Tykkäämme Kristan kanssa olla monessa mukana. Krista on yksi Future Femalen perustajista. Minä perustin viiden muun naisen kanssa naisten vertaiskoulutusverkoston Howtomon vuosi sitten. Molemmilla on siis kalenterit aika täynnä! Jos joskus pukkaa stressiä, yritän muistuttaa itseäni, että kalenterini on täynnä varsin mukavia asioita.

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää blogini lukijoille?

Krista: Elämä olisi varmasti helpompaa, jos osaisi niin yrittämisessä kuin perhe-elämässäkin useammin ajatella “Parempi tehty kuin täydellinen” (Done Is Better Than Perfect). Kinspiringinkin kehityksessä on elintärkeää päästää irti oikealla hetkellä ja antaa oikeiden asiakkaiden määritellä, onko palvelu tai sen ominaisuus riittävän hyvä.

Heta: Äitiyslomalla elämääni on tullut maailman ihanimman lapsen lisäksi tullut todella paljon kaikkea uutta kivaa. Just say YES! -asenne ja oman intuition seuraaminen ovat antaneet paljon. Hilla, sinunkin blogissasi ja sinussa ihastuin positiivisuuteesi ja tekemisen meininkiisi. Sinusta saa energiaa! Ollaan yhdessä rohkeita ja pidetään avoimet ovet uusille asioille.

Iloista ja aurinkoista alkavaa viikonloppua!

-Hilla

Lue lisää:

Kuka sinä olet?

Kaipaako bloggaaja älyllisiä haasteita?

Millainen on kiinnostava blogi?

No jos minäkin vielä… Älä vertaile!

Vinkkejä blogin aloittamiseen

Millaisia blogeja luen?

Bloggaajan indentiteettikriisi

Muutama sana yrityksistä, jotka haluavat näkyvyyttä blogeissa

Perustin markkinointitoimiston, joka kantaa nimeä Floussa

*Sisältää mainoslinkkejä

Nyt on aika kertoa täällä blogissanikin seuraavista tulevaisuuden suunnitelmistani, minusta tulee yrittäjä. Tai olen oikeastaan ollut sitä jo tämän vuoden alusta lähtien. Ajatus omasta markkinointitoimistosta on hautunut mielessäni jo muutaman vuoden ajan. Nyt tuli sopiva aika hypätä yrittäjän saappaisiin – haluan nähdä, mitä mahdollisuuksia tämän oven takaa löytyy. Tartuin kahvaan ja avasin oven.

Olen perustanut oman markkinointitoimiston, joka kantaa nimeä Floussa. Floussa on yhden naisen markkinointitoimisto – markkinoinnin kaverisi, kun tarvitset tekijää tai raikkaita ja ravistelevia ideoita. Sparraan strategiaa, luon puhuttelevia sisältöjä, ylläpidän somea, suunnittelen verkkosivuja tai kuvaan vaikkapa yrityksesi tuotekuvat materiaaleihin. Hei yrittäjä, olen täällä juuri sinua varten.

Mistä Floussa sai alkunsa?

Olen aina ollut yrittäjähenkinen, tulevaisuuteen katsova innostuja. Oma yritys ja ajatus itsensä työllistämisestä on aina kiehtonut minua. Tähän mennessä sellaiselle ei kuitenkaan ole ollut sopivaa sijaa elämässä. Nyt äitiyslomaani on jäljellä 43 päivää, jonka jälkeen olen päättänyt jatkaa hoitovapaalla ja tituleerata itseäni yrittäjäksi. Aion uskaltaa, koska juuri nyt se tuntuu oikealta. Äitiyslomalla on ollut hyvä aika kypsyttää ideoita, ajatella, ideoida, suunnitella ja viimein toteuttaa.

Suomalaisella viestintätoimisto-, mainostoimisto- ja markkinointikentällä väreilee nykypäivänä pirteä vire. Paljon on tekijöitä, mutta olen varma, että isojen toimistojen ohella pienemmillekin tekijöille on tilaa. On tilaa tällaiselle yhden naisen markkinointitoimistolle, joka on ketterä käänteissään.

Kuka minä olen?

Täällä Hilla Stenlund -blogissani olen edelleen lifestyle- ja hyvinvointiblogia kirjoittaja Hilla, liikunnan ystävä, pienen tytön äiti, vaimo, ystävä, juoksija, unelmoija, bloggaaja, joka haluaa nauttia elämästään ja kirjoittaa siitä. Sen lisäksi olen markkinoinnin KTM, valmistunut Turun yliopistosta muutama vuosi sitten ja haluan kokeilla omia siipiä markkinoinnin ja viestinnän alalla. Markkinoinnin parissa strateginen suunnittelu, brändin rakennus, sisällöntuotanto ja digimarkkinointi ovat vahvuuksiani. Kanavista sosiaalinen media on intohimoni.

Kanavia ja keinojakin tärkeämpää on kiehtova tarina. Viesti, joka erottaa brändin muista, keskustelee kuulijoidensa kanssa. Uskaltaa erottua ja kuulua.

Sellaista markkinointia minä haluan tehdä. Siksi perustin Floussan.

Uutena yrittäjänä teen mielelläni yhteistyötä, verkostoidun ja olen valmiina kääntämään haasteita voittaviksi mahdollisuuksiksi. Nykäise hihasta, tavataan ja jutellaan! Sitä ennen haluat varmasti tutustua uusiin Floussan sivuihin, jotka sain eilen tehtyä valmiiksi. Tervemenoa tutustumaan!

Floussa Facebookissa

Floussa Instagramissa

www.floussa.com

-Hilla

Lukijan kysymys: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita? – Bloggaaminen 3/6

Bongasin Vilma P.:n blogista postauksen, jossa hän oli vastannut lukijansa kysymykseen siitä, kaipaako hän bloggaajana älyllisiä haasteita. Tekstin lopussa Vilma vielä jatkoi, että jos muut bloggaajat lukevat tämän tekstin, niin hän kuulisi mielellään heidänkin ajatuksiaan aiheeseen. No, minua aihe kirvoitti kynäilemään, koska jollain tapaa äitiyslomalaisena aihe on ollut itsellänikin mielessä. Älylliset haasteet. Ja muutoinkin se, että bloggaamista pidetään – edelleenkin – vähän sellaisena pintaliitona hömpän pömppänä. Sitä se ei mielestäni kuitenkaan ole.

Tässä lukijan alkuperäinen kysymys:

”Hei! Tämä on ehkä vähän hassu kysymys, mutta kun nyt toivepostauksia pyydettiin… Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia ja keskityt joogajuttuihin? Tähän liittyy oikeastaan kaksi aspektia. Opintotaustasi perusteella olet älykäs ja hyvä opiskelija ja omien (ehkä turhan) konservatiivisten arvojeni mukaan opiskelu (=tutkinto) olisi hyvä olla olemassa tulevaisuuden varalle, kun Suomessa ainakin sitä työelämässä arvostetaan. Toisaalta mietin, eikö pääsi kaipaa älyllisiä haasteita? Bloggaaminen vaatii varmasti työtä, mutta siihen ei liity juurikaan ”tieteellisyyttä”, jossa opintotaustasi perusteella voisit olla hyvä.

Toivottavasti et ymmärrä väärin, ihailen sinua, kun olet rohkeasti jättänyt opiskelun kesken ja seurannut omaa polkuasi. Tiedän vain, että itselleni vastaavassa tilanteessa nämä kysymykset voisivat olla ongelmallisia. Vaikutat kuitenkin hyvin tyytyväisiltä omiin valintoihisi ja olisi hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :)”

Olen siinä mielessä Vilman kanssa eri tilanteessa, että en ole ammattibloggaaja, en kirjoita blogiani päivätyönäni, vaikka saankin siitä vähän tuloja. Aloitin blogin, koska halusin kirjoittaa, jakaa ajatuksiani muille ja markkinoinnin ekonomina blogimaailma on aina kiinnostanut minua muutenkin, myös markkinoinnin näkökulmasta.

Se on totta, että yhteiskunnassamme lääkärin, juristin, ekonomin tai tutkijan älykkyyttä ei kyseenalaisteta. Ajatellaan, että koulutus tuo älykkyyden. Jollain tasolla näin varmasti on, mutta älykkyyttä on mielestäni myös muunlaista. On tunneälyä, tilannetajua, vuorovaikutustaitoja, rohkeutta, sinnikkyyttä, empatiakykyä, luovuutta ja taiteellisuutta, jotka ovat omalla tavallaan erilaista älykkyyttä. Ei sitä perinteistä akateemista älykkyyttä, mutta jotain todella arvostettavaa älykkyyttä muuten. 

Olen oikeastaan aina ihmetellyt sitä, miksi bloggaajiin yhdistetään kevytkenkäisyys, pinnallisuus ja helppous. Oikeastaan samaa ihmettelin kauppatieteiden maisteriksi opiskellessani kun piti valita oma pääaine. Rahoitus, laskentatoimi ja kansantalous olivat jollain tavalla arvostettuja valintoja ja ”joukkopaineen” takia niitä valitsi pääaineekseen myös henkilöt, jotka eivät oikeasti olleet aiheista edes kiinnostuneita. Sieltä sitten pikkuhiljaa opiskelijoita putoili toisiin pääaineisiin, mutta aluksi tärkeämpää oli muiden arvostus. Puolestaan markkinointi, myynti, johtaminen ja talousmaantiede esimerkkeinä olivat sellaisia ”pehmeitä” pääaineita, joita ei samalla tavalla arvostettu. Osasyynä oli myös ajatus siitä, että ns. kovilla pääaineilla saa myöhemmin paremmin töitä ja korkeampaa palkkaa. Ilmiö oli mielenkiintoinen, siitä ei paljoa ääneen puhuttu, mutta sen kyllä näki selvästi kauppakorkeakoulussa. Jollain tavalla ammattibloggaajat ovat nykypäivänä vähän samanlaisessa tilanteessa, vaikka arvostus koko ajan nouseekin. Mutta ihan varmasti jokainen ammattibloggaaja on jossain vaiheessa saanut kuulla kommentin: ”Ai sinä vain bloggaat työksesi?”

Itse valitsin markkinoinnin ja viestinnän pääaineekseni ja olen ollut valintaani tyytyväinen. Laskentatoimea ja kansantaloutta olen lukenut vain ne pakolliset (ilman negatiivista sävyä) kurssit, mutta koin, että vahvuuteni olivat toisaalla, markkinoinnissa. Tein valintani kuunnellen itseäni. Silti akateemisen koulutuksen käyneenä olen vahvasti sitä mieltä, että vasta työelämä opettaa. Olisin halunnut enemmän yhteistyötä työelämän kanssa jo opintojen aikana. Mielestäni parhaita kursseja olivat ne, missä markkinointia sai suunnitella todellisen casen ympärille. Vasta ensimmäiset työvuodet opettivat työelämässä tarvittavia taitoja, niitä ei tenttikirjoista tai Power Point -slideistä löytynyt.

Bloggaaminen on ammatti nykypäivänä ihan siinä missä ovat muutkin ammatit. Piste. Harva näkee blogien taakse ja osaa ymmärtää sitä kaikkea muuta, mitä ammattibloggaajat tekevät ja saavat sitä kautta niitä ”älyllisiäkin haasteita ;)”. Blogi ei kasva ilman työtä tai ilman itsensä likoon laittamista. Bloggaajat kirjoittavat tekstit omaan blogiinsa, mutta sen lisäksi tapaavat yhteistyökumppaneita, konsultoivat mahdollisesti asiakkaita, käyvät pr-tapahtumissa, viestittelevät päivässä monen tahon kanssa, luennoivat ja pyörittävät omaa yritystään. Bloggaaja on yrittäjä. Sen lisäksi moni bloggaaja saa tuloja myös bannerimainoksista, affiliate-linkeistä sekä -bannereista, jotka nekin vaativat työtä. Sen lisäksi hoidetaan somekanavat, ollaan vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, valokuvataan, editoidaan ja hoidetaan blogin teknisiä asioita. Ja mikä tärkeintä, luodaan omaa brändiä, joka on monen vuoden tulos. Brändi ei kasva hetkessä, sen eteen pitää tehdä töitä. Ainiin, ja jos blogillaan jotain tienaa, pitää kirjanpito hoitaa itse tai kirjanpitäjän kanssa. Se, että blogista saa tehtyä itselleen ammatin vaatii todellakin töitä ja jonkinlaista älykkyyttä. Siinä ei pelkät jooga-asennot ja kuulumiset riitä.

Nykypäivänä työn ei tarvitse maistua puulta ollakseen työtä. Hienoimpia tarinoita ovat ne, kun joku on saanut harrastuksensa muutettua myös työksi. Tai uskaltaa tehdä juuri sitä, mistä itse nauttii.

Minullakin on työvuosia varmaan 50 edessä. Siksi yksi isoin tavoitteeni onkin tehdä työtä, josta pidän.

Markkinoinnin ammattilaisena näen blogeissa älyttömän paljon hyvää. Ne ovat osaltaan räjäyttäneet median uudelleen, bloggaajat ovat mielipidevaikuttajia, joiden ääni kuuluu. Bloggaajat voivat nostaa itselleen tärkeitä asioita esiin ja saada asioille huomiota. Samaa on tehnyt sosiaalinen media. Media on jokaisen ihmisen käsillä ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Enää ei päivälehti tai lehtimainokset sanele kaapin paikkaa.

Kuten Vilmakin totesi, en halua pitää mitään tutkintoa tai alaa älykkyyden mittarina itsessään. Ammattibloggaajat ovat valinneet työn, jossa on melkein pakko nauttia autonomisuudesta, olla itseohjautuva sekä kunnianhimoinen, yrittäjähenkinen, tunnollinen ja asiakaspalveluhenkinen.

Se, mitä äitiyslomaan ja älylliseen toimintaan tulee: eihän tämä kotona oleminen vauvan kanssa mitään rakettitiedettä tosiaan ole, mutta yksi vaihe elämässäni, josta nyt nautin. Ihan älyttömästi ja uskallan senkin sanoa ääneen. On ollut mahtavaa kirjoittaa äitiyslomalla tätä blogia (ihan pienesti ammattilaisena) ja saada sitä kautta jos ei nyt haasteita, niin ainakin erilaista sisältöä päiviini. Kirjoittaminen ruostuu siinä missä moni muukin taito, blogin avulla saan kirjoitustaitoa pidettyä yllä ja edelleen haluaisin siinä kehittyä.

Ja lopuksi vastaus kysymykseen: Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia? Ei. Ei todellaakaan tunnu siltä, että bloggaajana älykkyys menisi hukkaan. Olen saanut tästä paljon ja oppinut paljon.

Älykkyyttä on monenmoista ja kaikki älykkyyden muodot arvokkaita.

-Hilla