Yhteistreenit tuovat vaihtelua juoksuun

Juoksen usein tottuneesti samoja polkuja, samoja reittejä ja samalla vauhdilla kuin yleensä. Tavallisin juoksulenkkini on varmasti tunnin juoksulenkki ja sen aikana ehdin juosta noin kymmenen kilometriä. On helppo olla omien tottumusten kanssa, mutta onhan se välillä kieltämättä tylsää. Kaipaan treeneihini vaihtelevuutta. Siksi nautin yhteistreeneistä todella paljon.  On mukavaa haastaa itseään yhteistreeneissä, kivassa seurassa ja saada sitä kautta vaihtelua ja ideoita omiin treeneihin. Seurassa treeni muuttuu aina jotenkin erilaiseksi.

Flunssan takia minulle tuli viime kuussa neljän viikon juoksutauko, mutta viime viikolla pääsin taas juoksun pariin ja tällä viikolla on alkanut tuntua paremmalta, sellaiselta kun juoksu yleensä tuntuu.

Olemme olleet tämän viikon viettämässä Danielin isyyslomaa hänen vanhempiensa luona Pietarsaaressa. Mieheni äiti on aloittanut tämän kevään aikana yhteistreenit Team Nordic Trail -ryhmän kanssa ja minä pääsin tiistaina osallistumaan heidän treeneihin. Kyseessä on Ruotsista peräisin oleva konsepti, joka on tänä vuonna rantautunut Suomeen, ensimmäisinä kaupunkeina Pietarsaari ja Vaasa, mutta ehkä jossain vaiheessa polkujuoksuryhmä leviää Etelä-Suomeenkin.

Täällä Pietarsaaressa Team Nordic Trail -tiimillä on yhteensä viisi ohjaajaa, jotka vuorotellen pitävät yhteistreenejä ja suunnittelevat harjoituksen koko ryhmälle etukäteen. Yhteensä meitä kerääntyi Lillsandin hiekkarannalle 30 juoksijaa. Ilta oli kaunis, aurinkoinen, pitkästä aikaa lämmin. Lillsandin poluilla olen juossut monen monta kertaa ja ne menevät heittämällä aika korkealle omissa lempimaastoissa. Vaihtelevia neulaspolkuja meren rannassa, välillä voi poiketa rantakalliolle ihailemaan maisemia.

Tämän viikon tiistaina ohjelmassa oli vauhtileikittely ja intervallijuoksu. Ja vitsit miten tekikään hyvää juosta 6 kilometriä vaihtelevalla vauhdilla. Missään vaiheessa en juossut todella kovaa, mutta pelkkä vauhdin vaihtelu riitti siihen, että harjoituksen jälkeen askel tuntui kevyemmältä ja olo sellaiselta, että oli tehnyt jotain kehittävää, erilaista. Treeni kesti yhteensä tunnin, jonka aikana teimme alku- ja loppuverryttelyn, kaksi kertaa 10 minuutin vauhtileikittelyn neulaspoluilla ja 10 minuuttia lihaskuntoa hyödyntäen omaa painoa, kaveria ja metsän puita.

Team Nordic Trail -tiimi etsii lähitulevaisuudessa ohjaajia varmasti myös Helsinkiin ja muualle Etelä-Suomeen. Jos sinua kiinnostaisi olla mukana treeneissä tai osallistua toimintaan ohjaajan roolissa, niin suosittelen ottamaan seurantaan heidän Instagram-tilin. Olisi hienoa saada tällainen tiimi myös pääkaupunkiseudulle. Ohjaajille tullaan järjestämään pienimuotoinen koulutus, kuulemma, näin minulle kerrottiin kun toiminnasta kyselin. Ruotsissa toiminta on jo vähän suurempaa, heidän Instatili löytyy täältä. Team Nordic Trail järjestää myös yhteismatkoja ulkomaille polkujuoksemaan ja treenaamaan. Ultrajuoksijoillekin heillä on mielenkiintoisia matkoja.

Nyt lähden jännittämään Suomen peliä ja tekemään pitsaa! Peukut pystyyn, että pelissä kävisi hyvin ja Suomi pääsisi finaaliin.

-Hilla

 

 

 

Näin opit rakastamaan juoksua

Joskus tuntuu siltä, että juoksua pidetään rankkana, tylsänä ja vaikeana liikuntana aloittajille ja yleisesti muutenkin. Monesti ihmisillä on erilaisia selityksiä sille, miksi juoksu ei ole heidän juttunsa. Mutta mitäpä jos oikeasti haluat oppia juoksemaan, nauttia juoksulenkeistä – saada liikuntaharrastuksen, jonka kautta voit nauttia uusista maisemista, paikoista, kaupungeista ja hyvästä olosta. Miten oppia rakastamaan juoksua? Tässä muutama vinkki minulta sinulle:

1. ALOITA RAUHASSA

Olitpa aloittelija tai kokenut juoksun harrastaja, lenkki kannattaa aloittaa rauhassa. Lähde liikkeelle matalilla sykkeillä, kroppaa lämmitellen hetken aikaa ennen oikeaa treeniä. Jos juoksuvauhtisi on muutenkin rauhallinen, voit kävellä ensin vaikka 5-10 minuuttia ja aloittaa juoksun vasta kävelyn jälkeen. Vaikka olisit kokenutkin juoksun ystävä, saattaa alkuverryttelyt helposti unohtua. Treenistä tulee kuitenkin huomattavasti mukavampi, kun aloitat sen lihakset lämpimänä. Määrällisesti parikin juoksulenkkiä per viikko riittää aluksi oikein hyvin, jos olet aloittamassa juoksua. Näin vältyt rasitusvammoilta, ehdit palautua, ehdit harrastaa muutakin ja mikä parasta, nautit juoksulenkeistä!

2. JUOKSE KAVERIN KANSSA TAI OSALLISTU JUOKSUKOULUUN

Kaverin kanssa on helpompaa lähteä lenkille. Kun olen etukäteen sopinut jonkun kanssa lenkin kalenteriin, odotan sitä innolla. Varsinkin näin pimeään ja koleaan talviaikaan on mukava juosta jonkun kanssa, vaihtaa samalla kuulumisia. Lenkki menee siinä sivussa huomaamatta.

3. OTA ITSELLESI TAVOITE JA OSALLISTU JUOKSUTAPAHTUMAAN

Nyt on oiva aika ilmoittautua jollekin kevään tai kesän puolimaratonille tai juoksutapahtumaan. Kun sinulla on konkreettinen tavoite tulevaisuudessa odottamassa, antaa se juoksulenkeillesi enemmän merkitystä ja hyvän syyn lähteä liikkeelle. Itseäni ainakin motivoi kovempien juoksutreenien tekeminen, kun tulevaisuudessa tiedän tarvitsevani kuntoa vaikkapa puolimaratonin viimeisillä kilometreillä. Oman kunnon kehittyminen ja juoksuaikojen parantuminen antavat rutkasti uutta pontta treeneihin!

4. JUOKSE VAIHTELEVIA LENKKEJÄ 

Vaihtelu virkistää. Sen sijaan että juokset aina samaa ympyrää, samaa vauhtia ja saman ajan, tee muutoksia ja juokse vaihtelevia lenkkejä. Jonain päivänä riittää puolen tunnin happihyppely, toisena reipas kiihtyvä lenkki, kolmantena tavallinen tunnin lenkki ja neljäntenä päivänä voit yhdistää kävelyä ja juoksua ja tehdä pitkän treenin peruskuntoa kasvattaen. Myös intervallit ja juoksuvedot tuovat hyvää lisää juoksutreeneihin, kunto kehittyy ja mikä parasta, saat lenkeillesi vaihtelua.

5. JUOKSE UUSISSA YMPÄRISTÖISSÄ

Muutimme kolme vuotta sitten Helsinkiin. Juoksuharrastukeni kautta olen tutustunut tähän kaupunkiin parhaiten. Nyt voin sanoa, että oman kotimme läheltä olen kolunnut lähes kaikki lenkkipolut, mutta myös suuremmalla säteellä kaupunki on tullut tutuksi. Joskus ajamme autollakin vaikkapa Nuuksioon tai Itä-Helsingin merenrannalle, ihan siitä syystä, että saamme juosta uudessa ympäristössä.

6. ETSI ITSELLESI SOPIVA AIKA JUOSTA

Oletko aamuihminen? Jos vastasit kyllä, siinä tapauksessa kannattaa laittaa herätyskello aikaisin soimaan, vaatteet illalla odottamaan ja polkaista päivä käyntiin juoksulenkillä. Jos taas koet, että myöhäinen ilta on sinulle paras aika urheilla, tee niin. Tällä hetkellä nukun vauvan kanssa todella vaihtelevia öitä, joten itsestäni ei ole aamulenkkeilijäksi. Tiedän kuitenkin sen tunteen, kun aurinkoisena kesäaamuna vetää lenkkarit jalkaan ennen aamupalaa, lähtee lenkille ja palaa virkeänä suihkun kautta aamupalapöytään. Parasta!

7. PALKITSE ITSESI

Joskus on hyvä palkita itseään. Tee vaikka itsellesi kuukauden juoksuohjelma ja kun olet selviytynyt siitä, voit astella kauppaan ja ostaa kauden kuumimmat treenitrikoot tai uudet lenkkarit. Joskus palkinto voi olla vaikka perjantai, sohva ja lasi viiniä lenkin jälkeen. Myös lämmin sauna ja jalkakylpy toimii itselläni oikein hyvänä motivaationa lähteä lenkille vaikka viikonloppuiltana. Sellaisia pieniä arjen luksuksia! Toki kaikki eivät osaa huijata tällaisilla omilla palkinnoilla itseään, mutta voi aina yrittää. 😉

Onko sulla joku oma hyvä vinkki? Kerro ihmeessä. 🙂

-Hilla

 

 

 

 

 

Lappee-Jukola 2016 – #mutajukola

Omat kuulumiseni Lappee-Jukolasta

Jos sitä kirjoittaisi muutaman Jukola kuulumisen tänne blogiinkin. Suunnistajien vuoden kohokohta oli tänäkin vuonna kohokohta, joka sai toki hieman erilaisen mausteen sääolosuhteiden takia.

Olen suunnistanut ensimmäistä kertaa Jukolan viestissä 15 vuotiaana, enkä muista että tuollaista säätä olisi kohdalle osunut aikaisemmin. Vettä tuli enemmän tai vähemmän koko Jukola-viikonlopun ajan.  Suunnistukseen sateella ei ole paljoakaan merkitystä, mutta sitten kaikkeen oheistoimintaan, kilpailun seuraamiseen ja erityisesti autojen peltoparkkiin sade tuo omat haasteensa. Järjestäjille joka tapauksessa annan ison kiitoksen hienosti järjestetyistä kisoista! Säällehän ei ikinä mitään voi ja kaikki sujui niin hyvin kuin tässä kohtaa oli mahdollista. Viime vuonna oma seurani Paimion Rasti järjesti Jukolan ja saimme olla onnekkaita auringonpaisteesta, joka osui tuolle viikonlopulle. Mutta miten itse Venlat ja Jukola meni?

lappee jukola teemu saramäki
Kuva Teemu Saramäki

Miten kisa sujui omalta osaltani? Olin raskauden takia ilmoittanut seuramme joukkueiden valitsijoille, että haluan mukaan, mutta vauhtini ei ole kova. Sainkin sitten aloitusosuuden seuramme 5. joukkueessa ja se oli mulle oikein passeli osuus ja joukkue!

Saavuimme kisakeskukseen pari tuntia ennen naisten eli Venlojen lähtöä. Söin siinä lounaaksi kevyesti palan patonkia ja banaania – nesteitä olin juonut hyvin koko aamupäivän. Vaihdoin varusteet päälleni seurateltassamme ja sitten lähdin tekemään pientä verryttelykierrosta kilpailukeskuksessa. Kävin katsomassa oman viimeisen rastini (se kun on ennakkoon tiedossa) sekä maaliviitoituksen ja loppusuoran sekä vaihtopuomin, jotta tiesin miten vaihto tapahtuu maalialueella.

lappee jukola tommi joutjärvi
Kuva Tommi Joutjärvi

Verryttelyjen jälkeen kirjauduin sisään lähtöalueelle odottamaan lähtöä ja tässä kohtaa pidin vain kävellen pientä lämpöä yllä tihkusateessa. 7 kilometriä suunnistusta raskausmahalla on tässä kohtaa jo ihan tarpeeksi pitkä urheilusuoritus, joten jätin alkuverkat muuten aika minimiin. Lähtönumeroni oli yli tuhannen joukkueen massasta 233, joten aika lähellä eturiviä sain lähteä. Hieman ennen lähtölaukausta tuttu lähtöjännitys hiipi päälle, vaikka tiesinkin itse että olin lähdössä metsään nauttimaan vain Jukola-fiiliksestä. Silti numerolappu rinnassani saa aina adrenaliinin nousemaan. Se on jännä juttu se!

hillasfi_suunnistus_jukola_inga_dambe
Kuva Inga Dambe
hillasfi_suunnistus_jukola 2 inga dambe
Kuva Inga Dambe

Venlojen viestin lähtö

Lähdön tapahduttua kärki painoi kaasun pohjaan ja minuakin alettiin ohittelemaan oikealta ja vasemmalta. Koitin itse siirtyä massan keskeltä hieman sivummalle, etten jäänyt jyrättäväksi. K-pisteellä ura kapeni ja siinä kohtaa mietin, että taisin päästää vähän liikaakiin naisia ohitseni. Olisiko sittenkin pitänyt juosta kovempaa, ettei olisi heti tyssännyt jonoon metsän alkaessa? Vauhti nimittäin tyssäsi kuin seinään ja ensimmäisen rastiväli meni tiheikössä ja puskassa lähes kävelyvauhtia. Mutta minähän olin lähtenyt vain nauttimaan, yritin muistutella itseäni vaikka pieni kilpailuhenki puski päälleni ryteikössä tuhannen muun naisen kanssa ähistessä. Kyynärpäitä en silti ottanut käyttöön. 😉

lappee-jukola-tommi-joutjärvi-2
Kuva Tommi Joutjärvi
lappee jukola inga dambe
Kuva Inga Dambe

Ykköselle oli hieman pidempi matka, löysin rastin hyvin ja sen jälkeen hajonnat alkoivat purra ja väki hieman väheni ympäriltäni. Tietenkään Venlojen viestissä ei missään vaiheessa tarvitse yksin olla (paitsi ehkä ihan kärjessä), mutta siinä kohtaa homma alkaa helpottua kun suurin alkuruuhka hälvenee.

Napsin rasteja ilman virheitä ja etenin omaa osuuttani tasaista vauhtia. Radan alkuvaiheessa suunnistajien keskelle eksyi myös hätääntynyt hirvi, mikä sai hetkeksi sydämen pomppoilemaan vähän enemmän. Siinä kun sata naista huutaa yhteen ääneen ”varokaa hirveä!” ja hätääntynyt hirvi juoksee ryskyttäen rinnettä alas meitä kohti, miettii hetken, että mihinköhän tästä väistäisin. Onneksi hirvi pääsi laukkamaan letkan välistä suoraan suolle ja havereilta vältyttiin. Ennen Jukolaa metsästähän hätistellään eläimet pois, mutta aina sinne tiheikköihin voi joku onneton jäädä.

jukola_Tomi_Hänninen_YleUrheilu 2
Kuva Tomi Hänninen YleUrheilu
jukola_Tomi_Hänninen_YleUrheilu-3
Kuva Tomi Hänninen YleUrheilu

Radan pisimmälle rastivälille oli tarjolla tiekierto mahdollisuus, jonka itse valitsin. Normipäivänä olisin varmaan valinnut suoran reitin, mutta suurviestissä ja raskauden takia laskeskelin kiertovaihtoehdon paremmaksi.

Suunnistus sujui hyvin ja reissu ei tuntunut ollenkaan rankalta fyysisesti. Ajattelin radan loppupuolella kun oli enää pari rastia jäljellä, että nyt nautitaan viimeiset välit. Yleensähän kisassa vaan toivoo matkan loppuvan, kun on niin hapoilla. Oli siis mukavaa kokea myös tällainenkin Venlojen viesti. Loppusuoralla kiristin vielä vähän vauhtia ja ohittelin muutaman kilpasiskon. Iskä ja äitikin kannusti ja muutaman muunkin tutun kasvon näin loppusuoran varrella. Loppuaikani oli 1 tunti ja 9 minuuttia ja sekunnit päälle. GPS:n mukaan matkaa kertyi 8,5 kilometriä tuohon 7 kilometrin matkaan.

jukola_Tomi_Hänninen_YleUrheilu
Kuva Tomi Hänninen YleUrheilu
jukola_Tomi_Hänninen_YleUrheilu--4
Kuva Tomi Hänninen YleUrheilu

Meillä oli ajatus jäädä seuraamaan miesten viestin eli Jukolan viestin lähtöä kilpailukeskukseen, mutta huonon sään vuoksi päädyimme vaihtamaan telttamajoituksen kesämökin lakanoihin ja lämpimään saunaan. Jukolan lähtöä ja Danielin hienoa juoksua aloitusosuudelta oli mukava seurata televisiostakin. Ihan perinteistä Jukola-fiilistä emme siis päässeet kokemaan, mutta onneksi Jukola tulee joka vuosi uudelleen. Kiitos vielä kaikille Jukolan järjestäjille, olitte sissejä säästä huolimatta!

Ja bonuksena reissulle peltoparkki oli sateesta mennyt niin pehmeäksi, että pääsimme kotimatkalle traktorihinauksen kautta. Olihan sekin kokemus, josta ei aina pääse nauttimaan. 😉

jukola_Tomi_Hänninen_YleUrheilu 5
Kuva: Tomi Hänninen YleUrheilu
Lappee Jukola Markus Siivola
Kuva Markus Siivola

Vuoden 2016 Jukolan viesti kilpailtiin Lappeenrannassa Etelä-Karjalassa. Venlojen viestin voittoon suunnisti Halden SK:n joukkue ja Jukolan viestissä voittajaksi ylsi Tamperelainen Koovee. Ensi vuonna Jukolan viesti juostaan Joensuussa, nähdään siellä!

-Hilla