Elämä inspiroi – mietteitä Instagramista ja täydellisistä valokuvista

Tiedättekö mitä minä päätin? Päätin, etten aio jahdata täydellisiä valokuvia Instagramiini tulevien kolmen viikon aikana (tai ehkä sen jälkeenkään jos hyvältä tuntuu) kun vietämme perheeni kanssa kesälomaa. Kuvaan sen, mitä vastaani tulee ja herättää jonkin tunteen minussa. En etsi parasta asentoa poseeraukseen, en kultaista leikkausta tai täydellisintä otosta photoshopin galleriasta.

Olen viime aikoina huomannut inspiroituvani enemmän henkilöistä, jotka jakavat elämän makuista elämäänsä täydellisten kuvaportfolioiden sijaan.

Tiedän hienojen kuvien taustalla olevan paljon aikaa ja vaivaa. Se aika on kuitenkin jostain muusta pois, jostain tärkeämmästä. Joskus tärkeimmät asiat tapahtuvat siinä hetkessä. Hetkessä, joka vaatii läsnäolon.

Seuraavat kolme viikkoa jaan elämääni täällä somessa, mutta siihen saavat riittää räpsykuvat, jotka kertovat elämästäni enemmän kuin kameralta photoshopin kautta Instagramiin päätyneet parhaimmat, valikoidut otokset.

Ja tämä ei ole paasausta siitä, että somen pitäisi muuttua joksikin tai ihmisten pitäisi olla enemmän aitoja. Kaikki kukat saavat kukkia omalla tavallaan, mutta oma kukkani kukkii ainakin seuraavat viikot keskittyen siihen tärkeimpään, tähän hetkeen. Elämän epätäydellisyys inspiroi nyt.

Sellaista pohdin kun skrollasin Instagramia eräs ilta. Kerroin sen nyt teillekin. Parhaillaan kuuntelen tiskikoneen hyrinää, juon päiväkahvia keittiön ikkunan ääressä, katselen näitä kukkia ja odottelen milloinka vauva herää päiväuniltaan. 🌻

#mietteitä #hillasblog #kesä #elämä #mikäolikaantärkeintä #prioriteetit #some#bloggaus #blogi #fitfashionfi

Olenko hyggeilijä vai someaddikti?

Muistatteko, kun jokin vuosi sitten kotoilu oli trendikästä? Siitä puhuttiin paljon. Silloin leipominen, askartelu, käsityöt ja kotona oleminen nousivat uudelleen trendikkääksi tekemiseksi. Oli trendikästä neuloa, askarrella lasten kanssa ja tuunata sisustusjuttuja itse.

Viime aikoina on puhuttu hyggeilystä. Sana hygge tulee Tanskasta ja on vielä monelle suomalaiselle uusi, eikä se oikeastaan edes käänny suomeksi. Hyggen kotimaassa Tanskassa sitä ei osata ihan kunnolla edes selittää. Hygge kun on enemmänkin tunne tai elämys kuin lista asioita. Nu skal vi hygge os, siellä sanotaan. Ylen uutisen mukaan: ”Hygge syntyy kun tekee jotain asiaa kiireettömästi, rennosti ja nautiskellen. Hyggen voi kohdata esimerksiksi sunnuntaibrunssilla ystävien kanssa, kävelylenkillä merenrannassa tai siinä hetkessä kun saa istua valmiiseen pöytään.”

Hyggeily, kotoilu, rentoutuminen, tässä hetkessä oleminen, läsnäolo, ne ovat asioita, joista puhutaan paljon. Monet tavoittelevat niitä, mutta sitten tulee tielle se pirullinen älypuhelin. Älypuhelin, joka ilmoittaa kaiken aikaa viesteistä, Instagramissa käydään katsomassa tykkäysten määriä, kaverin viestiin on vastattava mieluiten heti, Facebookin feediä selataan ja sähköposteja luetaan vielä sängyssä ennen nukahtamista.

Jos olen päivän pois sosiaalisesta mediasta, olenko jäänyt jostain paitsi? Jos en ota puhelinta koko päivänä käteen, millainen olo minulle tulee? Älypuhelimesta ja somesta on tullut yksi riippuvuuden muoto.

Minä voin ainakin myöntää, että kyllä, se koukuttaa, myös minua. Mutta tiedostan sen ja aion pitää asiaa silmällä.

Minulle some, viestiminen, bloggaus ja markkinointi ovat työtä ja tulevaisuudessakin tulevat sitä olemaan. Siihen sosiaalinen media kuuluu isolla tavalla ja digiratkaisut muutoinkin. Miten osaan pitää kiinni tasapainosta? Miten annan aivojeni levätä, koska vain siten syntyy uutta, olen luova ja voin kehittyä. En halua älypuhelimen tulevaisuudessakaan häiritä yöuntani tai olla itselleni addiktion kohde. Tämä on mielestäni asia, josta puhutaan paljon, mutta harva sitä kohdallaan myöntää, että olisi addiktoitunut tai että puhelimeen tarttuu liian helposti, liian usein. Junassa, bussissa, kotisohvalla, mainostauolla, kahvilassa. Täyttää sillä jotain tyhjää, jolloin joskus olisi parempi vain olla. Antaa aivojen olla ilman ärsykettä.

Olenko siis hyggeilijä vai someaddikti? Molempia. Kyllä älypuhelin pilaa monta hygge-hetkeä nykyään, vaikka siitä on paljon iloakin. Nauroimme eilen äitini kanssa, kun olimme ompelemassa meille verhoja (kotoilimme) ja silti äitini teki siitä yhden Facebook-postauksen kuvineen ja minäkin somettelin tuon ompeluhetken aikana muutaman kerran. Emmekö sitäkään pystyneet tehdä ilman, että tartuimme puhelimeen. Emme pystyneet!

Tässä onkin kesän tavoitteeni: tunnistaa hygge-hetket ja nauttia niistä. Antaa puhelimelle ja somelle se aika, minkä se ansaitsee, mutta ei koko kättä. Koska elämä on liian arvokas pilattavaksi vain onlinelle.

-Hilla

ps. Kiitos kaikille ystäville ja tuttaville tsempeistä, joita eilen satoi, kun kerroin perustaneeni oman markkinointitoimiston, Floussan. Tsemppiä tässä tarvitaankin ja kaikki on vasta alussa eli työ edessä. Mitään ei voi kuitenkaan saada, jos ei aloita. 🙂

No jos minäkin vielä… – Älä vertaile!

Blogien aitous, inhimillisyys ja kiiltokuvamaisuus ovat olleet menneiden viikkojen kuuma peruna. Aihe, joka puhuttaa ja siitä monet blogeissaan kirjoittavat. Moni on ottanut blogissaan kantaa tähän aiheeseen – aika moni samasta näkökulmasta, korostaen aitouden tärkeyttä ja paluuta sosiaalisen median alkujuurille – todelliseen elämään.

Keräsin tähän alle muutaman bloggaajan postaukset, jotka käsittelevät juurikin tätä aihetta. Blogien ja sosiaalisen median aitoutta.

Aitoudesta, mielikuvista ja täydellisyyden tavoittelusta Riikka ja Jenna

”Somessa kuitenkin halutaan jakaa tietynlaisia mielikuvia. Somessa on helppo jakaa vaan pieni osa elämästä, se osa, joka näyttää hyvältä ja trendikkäältä. Tämä syömiseen liittyvä esimerkki on vaan yksi esimerkki somen ja blogien luomista mielikuvista. Mä olen vähän kyllästynyt tähän liialliseen silotteluun ja täydellisyyteen.”

Vain aitous pelastaa blogit Modernisti kodikas Kerttu

”Vain aitous pelastaa blogit. Lukijamäärät eivät enää kasva samaa tahtia kuin muutamia vuosia sitten ja kommentointi vähenee.  Teitä on kuitenkin siellä ruutujen ääressä iso liuta, lukemassa, oppimassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa. Laura Kokko sanoo: ”Täydellisten asetelmien aika on ohi. Rehellisten ja rohkeiden sisältöjen aika on nyt.”.”

Fokus ja tasapaino Lilou’s Crush

”Se hiipi pikkuhiljaa. Halu irrottautua siitä suunnasta, mihin blogimaailma on matkalla. Hidastaa ainakin, jos ei ihan jarruja lyödä pohjaan.”

Eniten inspiroi oikea elämä Lainahöyhenissä

 ”blogeissa valloilleen päässyt täydellisyyteen pyrkiminen on laajalti jättänyt varjoonsa aidon elämän, ja aiheet, joiden ympäriltä on alkujaan ollut mieluisaa kirjoittaa.”

Aitous inspiroi Valkoinen harmaja

”Tähän saakka kirjoitin blogia luottaen omaan tekemiseeni ja innostuen uusista haasteista, joita minulle tarjottiin. Mutta jokin muuttui vuodenvaihteen tienoilla. Minusta alkoi tuntua, että omat arkiset, pienet jutut eivät enää riitäkään. Kuvien täytyy olla vieläkin upeampia. Tekstin täytyy olla mukaansatempaavaa ja herättää keskustelua. Postaus siitä, että ”ostinpa ihanan kukkakimpun” ei enää riitäkään.”

Ottaisin sieluni takaisin Anna Vihervaarasta

”Olen miettinyt tämän blogin suuntaa lähiaikoina aika paljonkin. Olen kyllästynyt somemaailman säröttömyyteen ja täydellisyyteen. Tahdon valokuvaamisen hauskuuden takaisin!”

Olen näiden edellä lainaamieni bloggaajien kanssa hyvin samoilla linjoilla. Kyllä kyllä, lisää aitoutta ja vähemmän kiiltokuvaa ja silottelua. Lisää sitä oikeaa elämää, kaikkine rosoineen ja epätäydellisyyksineen. Kyllä.

Mutta.

Jollain tavalla olen hieman väsähtänyt tähän aiheeseen, jota niin monessa blogissa on käsitelty. Näen siinä yhden asian, joka särähtää korvaani ja saa minut vähän näkemään punaista. Syy miksi halusin tähän aiheeseen tarttua.

Moni tuntuu pyörittelevän aihetta samasta näkökulmasta. Minä koitan nyt löytää tähän keskusteluun jonkin uuden näkökulman.

Se on vertailu.

Miksi niin monet tuntuvat vertailevan itseään muihin? Miksi sillä on niin monelle väliä, millaiseksi blogimaailma on muuttunut? Fakta on kuitenkin se, että juuri SINÄ saat itse päättää ketä Instagramissa seuraat, kenen kuvia katselet ja kenen blogitekstejä klikkaat auki. Jos jonkun tilin, henkilön tai tyylin seuraaminen tuo elämääsi enemmän pahaa mieltä, niin eikö olisi aika jättää seuraamatta.

Eihän me todellisessa elämässäkään olla kaikkien parhaita kavereita. Ihmisten kanssa tulee tulla toimeen, muttei kaikista tarvitse tykätä. Somessakaan ei tarvitse seurata kaikkia.

Se mikä on toiselle aitoa, on toiselle epäaitoa. Ja toisinpäin. Jos joku haluaa tehdä Instagram-tiliä, joka hipoo täydellisyyttä ja kuvat ovat tarkkaan harkittuja, onko se sinulta pois? Toinen on rehellinen ja kertoo blogissaan kaiken, toinen silottelee ja antaa lukijoilleen vain pienen osan itsestään. Ja sekin on täysin fine. Toinen kuvaa elämää realistisemmin, mutta onko se paremmuuden mitta?

Ehkä parasta olisi pitää se oma katse suunnattuna omaan tekemiseen, seurata niitä henkilöitä, jotka sosiaalisessa mediassa tuovat sinulle hyvää mieltä ja lopettaa niiden seuraaminen, jotka tuntuvat sinusta epäaidoilta tai saavat sappesi kiehumaan. Ja lopeta vertailu.

Olitpa bloggaaja, somevaikuttaja tai tavallinen jantteri 50 seuraajalla, vertailu vie kauaksi onnesta. Sosiaalinen media on pieni osa koko elämää.

Minä en syö macaron-leivoksia hotellihuoneen sängyllä pilvenpiirtäjiä New Yorkissa katsellen, mutta uskon että jollakin on siihen tässä maailmassa mahdollisuus (jos niin haluaa :D). Se on jonkun elämää. Minä syön juuri nyt kotona kaurapuuroa mustikoilla, olen vauvan kanssa ja se on minulle aitoa. Mutta jollekin toiselle mustikat aamupuurossa eivät ole yhtä kuin aito.

Siispä, luotetaan siihen omaan tekemiseen. Ja luotetaan, että sinä keräät ne seuraajat, jotka ovat kohderyhmääsi. Kaikkia ei edelleenkään voi tai tarvitse miellyttää.

Vai millaisia ajatuksia tämän somen aitouskeskustelu teissä herättää?

-Hilla

Ja mitä postauksen kuviin tulee, ne ovat kaikki aitoa elämääni. Kermavaahtovohvelit ja kiharretut hiukset harvemmin, tuttien metsästys ja sekalaiset keittiön pöydät useammin.