Syksyn viimeiset suunnistuskisat

Suunnistuskausi on päättynyt monena vuonna Ruotsissa juostavaan 25mannaan. Tänäkin vuonna kävimme koko perheen voimin huipentamassa suunnistuskauden 25mannassa, vaikka omalta osaltani kisakausi pääsikin vasta  loppukesästä alkuun. Tämän kauden suunnistuskisat ovat omalta osaltani laskettavissa kahden käden sormilla, rakkaus lajia kohtaan säilyy vaan vuodesta toiseen. On se niin hienoa kirmata kisatunnelmassa pitkin metsiä ja kokea se löytämisen riemu ja kilpailutilanne.

Mennyt viikonloppu vierähti mutaisissa tunnelmissa 25mannassa Tukholman lähettyvillä. Suunnistusreissu oli sateesta huolimatta tapansa mukaan onnistunut. Katselimme jo viime viikon aikana, että mahdollisesti on sadetta luvassa ja niinhän sade sitten alkoi ensimmäisen osuuden ollessa metsässä. Olimme varustautuneet sateeseen, joten koko päivä ulkona vauvan kanssa onnistui olosuhteista huolimatta erittäin hyvin. Kyllähän keli jossain vaiheessa vähän fiilistä söi, mutta paljon sää on myös varustautumiskysymys. 🙂

25manna-viesti kuuluu maailman suurimpiin viesteihin, jossa joukkueet kilpailevat maailman parhaan seurajoukkueen tittelistä. 25mannan ainutlaatuisuus piilee joukkueiden koostumuksessa samassa joukkueessa suunnistavat sekä huiput, nuoret että veteraanit rinta rinnan. Joukkueen jokainen kilpailija on tässä viestissä tärkeä!

Itse suunnistin meidän seuran eli Paimion Rastin 2. joukkueessa ja olin joukkueemme ankkuri. Oma osuuteni meni yhteislähtöön, joten sain juosta 50 minuuttia kieli vyön alla letkan perässä. Joukkueemme toiseksi viimeinen ei ehtinyt tulla vaihtoon ennen tiettyä kellon aikaa ja sen takia viimeiset osuudet laitettiin yhteislähtöön. 25manna oli minulle tämän vuoden kovin kisa, tätä mammaa vietiin vauhdilla, mutta hyvää teki. Ainakin jälkeenpäin.

Kiitos seurakaverit kivasta reissusta! Jotain on silti muuttunut vuosien varrella: jos ennen paluumatkalla laivassa jorattiin pikkutunneille asti, niin lauantai-iltana olimme jo vauvan kanssa yöpuvut päällä hytin sängyssä alkuillasta ja nukuttiin 9 tunnin unet. En edes kuullut kun Daniel tuli yöllä hyttiin nukkumaan, niin sikeästi vedimme unta kaaliin ulkoilupäivän jälkeen. Mutta mikä parasta, koskaan en ole 25mannan jälkeen ollut yhtä virkeä seuraavana päivänä. 🙂

Iloista viikon alkua!

-Hilla

 

 

Miten meillä meni Jukolassa?

Yhteistyössä Evoke Natural Goodsin, Suunnon, Salomonin ja Petzlin kanssa.

Nyt se on koettu taas tältä vuodelta. Joensuu-Jukola on onnistuneesti takana, ja viime yönä nukuimme 11 tunnin yöunet tasoittamaan viikonlopun valvomisia ja venymisiä. Jukola on joka vuosi yhtä hieno ja mieletön tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Jukolan tunnelmaa on vaikea kuvailla, mutta erityislaatuinen se on. Varsinkin illan hämärtyessä, kun Jukolan viestin lähtö lähestyy.  Jännitys, into sekä urheilijoiden ja yleisön odotus ennen Jukolan starttia kello yhdentoista aikaan illalla on käsin kosketeltavaa. Tuhansittain suunnistajia ja yleisöä kokoontuneena kilpailukeskuksessa, odottaen lähtölaukausta, joka tänä vuonna tapahtui maltillisesti Enon kirkonkelloilla. 😉

Kerron myöhemmin omasta avausosuudestani tarkemmin, mutta nyt teitä kiinnostaa varmasti eniten se, miten meidän #EcokeGoesJukola joukkueellamme meni.

Hyvin, älyttömän hyvin!

Ensinnäkin, olen aivan älyttömän ylpeä meidän joukkueesta ja jokaisen suorituksesta Jukolan yössä. Helmikuussa moni joukkueestamme aloitti suunnistuksen alkeista. Toissayön aikana juoksimme Jukolan viestin seitsemän osuutta läpi, kaikki rastit löytäen, jokaisen ylittäessä itsensä. Paljon on tapahtunut siinä välissä. Se ei ole ollut ihan helpoin homma, mutta kun jotain tarpeeksi haluaa ja on valmis tekemään töitä, on kaikki mahdollista. Sinnikkyyttä, venymistä, kestävyyttä, taitoa, treenejä ja tiimipeliä on tämän matkan varrella tarvittu. Kaikkia niitä on löytynyt ja hauskaa on ollut.

Menimme perheeni kanssa Joensuuhun jo perjantaina, päivä ennen kisapäivää. Ehdimme rauhassa tutustua kilpailukeskukseen ja teimme mallisuunnistustreenin kilpailukeskuksen viereisessä harjoitusmaastossa. Muu joukkueemme saapui lauantaina iltapäivällä kisakeskukseen. Jännitystä oli siinä vaiheessa ilmassa. He kertoivat kerranneensa vielä karttamerkkejä matkalla kilpailukeskukseen.  Illan aikana haimme numerolaput ja Suunnistajan Kaupan sponsoroimat Emit-leimauskortit, muu joukkue kävi syömässä ja kertasimme yhdessä vielä viime hetken ohjeita. Kilpailukeskuksessa vaihto- ja maalialueen läpikäyminen selkeytti ajatuksia ja preppaus rauhoitti joukkuetovereiden mieliä.

Ilta yhdeksän jälkeen lähdin itse valmistautumaan avausosuuteeni ja sanoin muulle joukkueelle siinä vaiheessa heipat ja hyvät yöt ennen heidän osuuksiaan. Söin vielä vähän, laitoin suunnistuskengät jalkaan, lampun päähän, numeron rintaan ja otin kompassin ja emitin mukaan. Pikkuässän valmistelin vielä vaunuihin yöunille ja annoin hänet isoäideille hoitoon. Tein pienen alkulämmittelyn ja kirjauduin sisään lähtökarsinaan, missä noin 1500 suunnistajaa jo odottelivat herkeämättöminä lähtöviivalle pääsyä. Myös veljeni oli aloittamassa, joten toivotimme toisillemme onnea ja suuntasimme lähes viimeisiin lähtöriveihin. Meidän joukkue ensikertalaisena kun oli saanut numeron 1489.

Lähtöviivalla heitin huulta vieruskavereiden kanssa ja kuuntelimme takarivissä lähtökäskyjä. Lopulta kirkon kellojen ääni kantautui takariviin saakka ja pääsimme matkaan. Tunne oli kuin lehmillä kesälaitumelle päästessä. Yleisö huusi ja kannusti, minä yritin parannella lähtöviitoituksen aikana asemiani ja juoksin reippaasti kohti K-pistettä. Matka maastossa sujui hyvin ja saavuin vaihtoon sijalla 798. Olin tyytyväinen. Päästin Larin seuraavalle osuudelle juoksemaan pitkää yötä, jonka jälkeen minut napattiin Ylen tv-haastatteluun. (Löydät haastatteluni kohdasta 1:16:20)

Maaliintulon jälkeen kävin Evoken teltalla vaihtamassa muutaman sanan joukkuekavereiden kanssa, kunnes kylmyys alkoi hiipiä märkien suunniskamojen läpi. Sain äidiltäni vaihtovaatteet ja menin telttasaunaan ja lämpimään suihkuun etsimään kadonnutta lämpöä. Puoli kolmen aikaan yöllä hain vielä palautusruokaa grilliltä lyhyimmästä jonosta, jonka jälkeen kääriydyin makuupussiin vauvan seuraksi telttaan. Olo kropassa oli siinäkin vaiheessa vielä todella virkeä, seurasin puhelimen kautta online-seurantaa joukkueemme etenemisestä metsässä ja torkuin samalla pienissä pätkissä. Miedän joukkue teki mahtavia suorituksia ja eteni metsässä nopeammin kuin olin edes osannut kuvitella. Kahdeksan aikaan aamulla Jukolan viestin voittaja IFK Göteborg tuli maaliin ja minä nousin viiden tunnin unien jälkeen ulos teltasta.

Ankkurimme Veera tuli puolen päivän aikaan maaliin tuoden joukkueemme hienosti loppusijalle 976. Joukkueelle, joka on suurimmaksi osaksi aloittelijoita tuo sija on aivan loistava. Muu joukkue oli iloisina maalissa vastassa ankkuriamme ja fiilis oli kaikilla mahtava. Väsynyt, mutta onnellinen oli meistä jokainen.

Tämä teksti on hyvä päättää Elinan sanoihin hänen tullessaan maaliin: ”Aivan mielenvikaisen siisti kokemus!”

Tässä vielä meidän joukkueen osuudet: matka, osuusaika ja sijoitus viestissä.

  1. Hilla Stenlund / 12,8 km / 1:55:07 / 798
  2. Lari Salama / 14,3 km / 2:21:47 /838
  3. Jesse Väänänen / 12,4 km / 1:35:36 / 622
  4. Henriikka Simojoki / 7,7 km / 1:44:27 / 738
  5. Marinella Himari / 7,9 km / 2:17:51 /957
  6. Elina Hovinen / 10,9 km / 2:11:18 / 961
  7. Veera Malmivaara / 13,9 km / 2:39:20 / 976

Kiitos valmentajallemme Reeta Kolkkalalle avusta, tuesta ja hyvästä valmennuksesta. Kiitos Sponsoreille Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon ja Petzl. Kuvista koko projektin ajan on vastannut Jesse Väänänen, kiitos niistä!

Tässä minun ja muiden bloggaajien suunnistusaiheisia tekstejä, joita on kirjoitettu kevään aikana:

Joensuu-Jukola, täältä tullaan

Suunnistustekniikka haltuun

Suunnistus tutuksi iltarasteilla

Bloggaajien Jukola-joukkue

Kevät huipentuu Kolille ja Jukolan viestin varustelista

Selviytymisvietti

Projekti Jukola

Liikunnan iloa suunnitustuksesta

Helsinki City-O Kaupunkisuunnistustapahtuma

#EvokeGoesJukola

Suvi-ilta Kolilla

Sateiset suunnistustreenit

Ihanat iltarastit

Suunto Spartan -käyttökokemuksia

Suunnistus vei mennessään

Suunnistusta täydenkuun aikaan

Suunnistusterkuin,
Hilla

Joensuu Jukola, täältä tullaan!

Tämän viikon lauantaina juostaan Joensuun Enon metsissä Joensuu-Jukola. Naisten Venlojen viesti suunnistetaan lauantaina päivällä ja Jukolan viesti starttaa lauantai-iltana kello yksitoista. Nyt tätä kirjoittaessa hieman kutkuttaa ajatus, sillä sain meidän joukkueen 12,8 kilometrin pituisen avausosuuden Jukolan viestissä.

Lähtöpamauksen kuultua saan kirmata metsään 1587 muun suunnistajan kanssa. Siinä tanner tömisee ja pimeä metsä saa valonsa sadoista otsalampuista. Letkoja muodostuu, rapa lentää, heinä kaatuu, hengästyttää ja samalla pitäisi löytää monen monta rastia ja suoriutua omasta osuudesta mallikkaasti. Odotan innolla, vaikka vähän jännittääkin, sillä pisin suunnistamani matka on tänä kesänä ollut reilut 7 kilometriä. Jukola-fiiliksessä sitä jaksaa aina paremmin, tiedän aikaisempinakin vuosina niin käyneen.

Meidän #EvokeGoesJukola -joukkueen viimeiset yhteiset treenit juostiin Sipoossa. Sade vihmoi, mutta metsästä tuli pois maailman iloisimpia ihmisiä hymyssä suin, uusia Ahaa! -elämyksiä huudellen. Aloittelijoista on kevään aikana kouliutunut todellisia suunnistajia. Oppimisenhalu on ollut suuri, töitä on tehty ja nyt se kantaa hedelmää. Helpolla kukaan meidän tiimiläinen ei tule Enon metsissä pääsemään, haastetta riittää, mutta ne kohdataan hyvällä fiiliksellä. Onneksi Jukolassa voi aina tehdä tiimityötä! Meidän joukkueen jäsenet ovat ainakin valmiita huutamaan koodeja ja tekemään yhteistyötä muiden kanssa löytääkseen rastinsa. Jos siis näet näitä kuvien metsänaisia Jukolassa, niin uskoisin, että läppä lentää ja seura kelpaa. 😉

Eräs hauska Jukola-muistoni on Kytäjä-Jukolasta vuodelta 2010. Suunnistin sinä vuonna ensin päivällä Venlat ja yöllä lähdin vielä Jukolan aloitukseen. Reilu 9 kilometrin rata meni kuin siivillä, metsässä oli hauskaa ja löysin sieltä sopivaa juoksuseuraa. Meidän letka – monta miestä ja minä – juoksi kohti kalliorinnettä, jonka kohdalla oli mentävä yli muutamista jyrkänteistä. Muistan siinä letkassa olleen todellisia herrasmiehiä, sillä edellä mennyt mies veti minut jyrkänteen yli kädestä ja takana tullut pukkasi ahteristani. Hän kyllä kohteliaasti kysyi ensin, että saako antaa vähän vauhtia. Niissä endorfiinihuuruissa väsyneenä loppumatkasta en laittanut ollenkaan vastaan sille, että kanssakilpailija auttoi hanurista käsillään pukaten minut kallion kielekkeen päälle. Jälkeenpäin näitä juttuja on hauska muistella.

Minun Jukola-vinkkini taitavat keskittyä nyt kaikkeen muuhun kuin kartan lukemiseen ja kompassiin. Haitanneeko tuo, huutele koodeja, pukkaa ja tsemppaa kaveria eteenpäin ylämäessä, vaikka ahterista. Niistäkin neuvoista on kuntosuunnistajalle hyötyä varmasti Joensuu-Jukolan maastoissa!

Nämä Jessen ottamat kuvat sateisesta kesäkuun vihreästä metsästä ovat todella kauniita. Luonto, retkeily, suunnistus ja vaellus tulevat olemaan meidän perheelle tämän kesän aktiviteetteja.<3

Jukolassa nukumme ensimmäistä kertaa kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kanssa teltassa. Mahtavaa! Viime vuonna pikkuässä oli mukana Jukolassa, Venlojen viestin aloituksessakin, mutta silloin vielä mahani sisäpuolella. Tämä on hänelle siis toinen Jukola!

Olen tällä viikolla miettinyt vähän Jukola-eväitä ja pakkaamista. Vauvan untuvapussi lähtee mukaan, ja onneksi rintamaito kelpaa vielä yöllä, päivällä sitten korvike saa pysyä lämpimänä termoksessa. Olen myös pohtinut ostavani maitojauhetta, jota voisin telttamajoituksessa sekoittaa lämpimään veteen vauvalle. Vauvan ruoka on otettava purkkiruokana mukaan Jukolaan, sillä omia soseita en ala sinne kantamaan. Onneksi pikkuässä tykkää jo hedelmistä ja leivästä, sellaistakin evästä voi nakertaa. Molemmat isovanhemmat ovat tulossa Jukolaan. Kun minä ja Daniel olemme metsässä, hoituu vauvan hoito sen aikana oman perheen voimin. 🙂

Varusteistamme on tämän projektin aikana huolehtinut Salomon. Sieltä on tullut laadukkaat treenivaatteet, joiden ulkonäkö ja värit miellyttävät  silmääni. Suunnolta olemme saaneet sykemittarit, Suunto Spartan Sport -malliltaan. Kello on ollut mukana joka treenissä ja sen jälkeen kotikoneella on voinut katsella vauhteja ja kertyneitä kilometrejä. Gepsi kertoo, missä on tullut pummattua. Ihan aina rastit eivät ole tulleet heittämällä vastaan! Jukolan yötä valaisee Petzlin lamput ja eväistä huolehtii kisapäivän aikana osaltaan Evoken vegaaniset välipalat. Erityismaininnan annan Salomonin maastolenkkareille. Olen tottunut käyttämään suunnistaessa aina suunnistusnastareita, mutta myös Salomonin maastolenkkarit ovat toimineen erittäin hyvin.

Tulevana viikonloppuna naisista ja miehistä otetaan mittaa Jukolan yössä. Seikkailu siintää edessä minulla ja muilla, tästä tulee kivaa! Moikataan Jukolassa jos tavataan. 🙂

-Hilla

Projektissa mukana olevat blogit: AamukahvillaKaukokaipuu, EndorfiinikoukussaTeam Salamavaara ja minä.

ps. muutama knoppitieto Joensuu-Jukolasta

Joensuu-Jukolaan saapuu 16 500 kilpailijaa.
Ulkomailta kilpailijoita odotetaan yli 20:sta eri maasta, yhteensä noin 3 000 henkeä.
Enon maastossa kilpailijoita odottaa noin 130 rastia.
Viikonlopun aikana koneellisesti rastileimoja tarkistetaan 300 000 kappaletta.
Karttoja harjoittelua, kilpailua ja palautusta varten on painettu lähes 40 000.
Majoitukseen, kilpailukeskukseen ja pysäköintiin on puolestaan varattu aluetta yhteensä noin 30 hehtaaria.
Erilaisia kaapeleita ja johtoja alueelle väliaikaisesti vedetään arvioituna yhteensä 20 kilometriä.
Joensuu-Jukolaan on varauduttu 25 000 ruoka-annoksella ja kahvikupillisella.
Kisamakkaroita tirisee viikonloppuna grillissä arviolta 10 000 kappaletta.
TV:n ja Yle Areenan välityksellä tapahtumaa seurasi viime vuonna läpi yön keskimäärin 260 000 katsojaa.
Sosiaalisessa mediassa Jukolan viestillä on Facebookissa 17 500, Instagramissa 4 000 ja Twitterissa 4 600 seuraajaa.

Siinä muutama luku tämän vuoden Jukolasta! 🙂