Kolmen Sydämen Kätilö – Yksityisiä kätilö- ja doulapalveluita perhelähtöisesti

Kiinnostavat yrittäjänaiset -juttusarja saa jatkoa Krista Kataisesta. Kiitos jo Kristalle tässä vaiheessa, että halusit jakaa minulle ja lukijoilleni oman yrittäjätarinasi. Inspiroivaa luettavaa tiedossa, joten päästän Kristan ääneen. 🙂

Hei Krista! Olet perustanut Kolmen Sydämen Kätilö -yrityksen. Milloin ja mistä sait idean perustaa yrityksen? 

Syksyllä 2016 olin äitiyslomalla kolmannesta lapsestani. Vaikka tiesin, että haluan olla mahdollisimman pitkään kotona kolmen pienen lapseni kanssa, kävi välillä mielessä ajatus siitä, mitä teen kun palaan työelämään. Tein ennen esikoisen kanssa äitiyslomalle jäämistäni töitä synnytyssalissa, mutta minulla ei ollut varmaa paikkaa minne palata. Kätilöt kun usein voivat joutua tekemään vuosikausia määräaikaisia pätkiä, etenkin jos toiveena on työskennellä synnytyssalissa.

Samaan aikaan lähin synnytyssairaala, Porvoo, oltiin sulkemassa. Synnytysten parissa työskentely ei ainakaan siellä jatkossa onnistuisi. Myös kohtalaisen pitkä työmatka ja kolmivuorotyö pienten lasten kanssa mietityttivät, vaikka sinällään kolmivuorotyöstä pidänkin.

Sopivasti sosiaalisessa mediassa silmiini osui juttua doulauksesta ja yksityisistä kätilöistä. Aloin tutkimaan enemmän aihetta ”doulakoulutus”, ja sattumalta Helsingissä oli alkamassa kurssi parin viikon kuluttua. Otin puhelimen käteen ja toivoin, että kurssilla olisi vielä tilaa. Kuinka ollakaan minulle oli kuin olikin vapaa paikka ja pienen vauvankin sai ottaa mukaan kurssille! Yhä enenevässä määrin ajatukset omasta yrityksestä pyörivät päässäni. Ajatus siitä, että voisin yhdistää jo olemassa olevan kätilön ammattitaidon ja doulan jatkuvan tuen, alkoi tuntua juuri oikealta. Nyt kun olisin joka tapauksessa kotona lasten kanssa, olisi oikea aika kokeilla onko tällaiselle kysyntää. Puolisokin tuki ajatusta 100%, joten päätin että nyt tai ei koskaan.

Mikä yrityksesi perusidea on ja mitä palveluita tuotat?

Yritykseni perusideana on tarjota yksityisiä kätilö- ja doulapalveluita perhelähtöisesti. Yrityksen nimi Kolmen Sydämen Kätilö viittaa sydäntäni erittäin lähellä oleviin elämän osa-alueisiin eli odotusaikaan, synnytykseen ja vauva-aikaan. Toimin Porvoosta käsin, mutta toimialueeni on laaja, koska Porvoosta on noin 30-60min matka esimerkiksi Sipooseen, Loviisaan, pääkaupunkiseudulle, Kotkaan ja Lahteen.

Kätilödoulapalvelu on yksi suosituimmista palveluistani. Siinä odottaja ja mahdollinen puoliso pääsevät hyvissä ajoin tutustumaan itse valitsemaansa (kätilö)doulaan ja yhdessä valmistautumaan tulevaan synnytykseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Tapaamiset voivat sisältää yksityistä synnytysvalmennusta, synnytystoivelistan suunnittelua, keskustelua, erilaisten asentojen kokeilua sekä hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Asiakkaat siis saavat käyttöönsä kaiken kätilön tietotaidon, doulan jatkuvan tuen ja myös erilaisia apuvälineitä kuten Tens-laitteen ja gua-sha -kamman. Tavoitteena on, että odotusaika, synnytys sekä sen jälkeinen vauva-aika olisivat mahdollisimman miellyttäviä ja positiivisella tavalla mieleenpainuvia kokemuksia.

Lisäksi yritys tarjoaa kätilön pitämää synnytysvalmennusta pienryhmässä, imetysohjausta kotikäynteinä ja synnytyskeskustelua/ synnytyksen läpikäyntiä yhdessä kätilön kanssa. Vuokrattavaissa on tällä hetkellä Tens-laitteita, imetysapulaitteita ja vauvavaaka.

Mikä olet koulutukseltasi ja millainen työhistoria sinulla oli ennen yrittäjiksi ryhtymistä? 

Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, kätilö (2011), WHO:n imetysohjaaja sekä doula. Heti kätilöksi valmistuttuani työskentelin hetken Naistenklinikan lapsivuodeosastolla (synnyttäneiden osasto). Pian siirryin työskentelemään samaisen sairaalan synnytysosastolle. Sieltä jäin äitiyslomalle esikoisestani syksyllä 2012. Opiskeluaikoina työskentelin useamman vuoden ajan Jorvin sairaalan lasten- /vastasyntyneiden osastoilla. Kotiäitinä ollessani, ennen kolmannen lapseni syntymää, tein tiiviisti keikkaluontoista työtä Porvoon sairaalan synnytys- lapsivuode- ja lastenosastoille.

Onko tämä ensimmäinen yrityksesi vai oletko ollut yrittäjä jo ennen Kolmen Sydämen Kätilöä?

Kolmen Sydämen Kätilö – Tre Hjärtans Barnmorska, on perustettu alkuvuodesta 2017. Kyseessä on ihka ensimmäinen yritykseni, josta en kuunapäivänä osannut haaveila ennen syksyä 2016.

Mikä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut vaikeinta ja helpointa? 

Vaikeinta on varmasti ollut ajankäytön suunnitteleminen ja armollisuus itseään kohtaan. Teen tätä koko sydämestäni ja asiakkaiden ilot ja myös mahdolliset huolet kulkevat koko ajan tavalla tai toisella mukanani. Huomaan että omasta unesta ja liikunnasta tulee tingittyä, jotta varmasti saan kaikki lasten ja asiakkaiden asiat kunnialla hoidettua.

Helpointa on varmasti se, että kaikki ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat työhöni niin ihanasti – kannustaen ja tukien. Tuntuu myös siltä, että olen tavannut juuri oikealla hetkellä juuri oikeita ihmisiä – kaikki tapahtuu jotenkin käsittämättömällä tavalla, juuri niin kuin on tarkoitus!

Mikä nykyisessä yrittäjän työssäsi on parasta?

Parasta yrittäjän työssäni on nähdä se, miten merkityksellisenä asiakkat kokevat palveluni. Saan tehdä itselleni mielekästä ja merkityksellistä työtä ihanien perheiden kanssa – kaiken tämän lisäksi voin tienata sillä. Kaiken lähtökohta on kuitenkin se, että tämä työ mahdollistaa myös kotiäitiyden ja näin ollen saan seurata lasteni kehitystä koko ajan aitiopaikalta.

Kuinka kauan kesti, että yrityksesi lähti kunnolla pyörimään ja toimintasi lentoon?

Pari ensimmäistä kuukautta oli yksittäisiä asiakkaita silloin tällöin, riemuitsin aidosti niistä, koska minulla ei ollut suuria odotuksia. Tällä hetkellä tuntuu, että tahti on vain koko ajan kiihtymään päin. Olen todella positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin asiakkaat ovat löytäneet erilaiset palveluni.

Onko yrittäjyys nykyään sinun päätyösi vai teetkö sitä sivutoimisesti muun työn ohella? 

Olen päätoiminen yrittäjä, mutta myös kotiäiti. Kotiäitiys sanelee pitkälti työaikojani, jotka painottuvatkin pääsääntöisesti iltoihin ja viikoloppuihin. Doula-asiakkaiden vauvat eivät toki katso aikaa eikä paikkaa, milloin päättävät syntyä, eli silloin omien lasten lastenhoitoapuun rientää sukulaiset tai ystävät. Doulana päivystän pisimmillään yhtä synnytystä lähes viiden viikon ajan 24h/vuorokausi. Olen siis yötä päivää valmiudessa lähtemään synnytykseen tueksi, kun asiakas ilmoittaa synnytyksen olevan käynnissä.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on yrityksenne osalta? 

Pidän erityisesti tulevaisuuden suunnittelemisesta ja mielessä onkin vaikka ja mitä lisäpalveluita sitten kun omat ruuhkavuodet helpottavat. Realistisesti, niiden aika on oikeastaan vasta sitten kun kaikki lapset alkavat olla jo isompia, ehkä koululaisia. Pieniä uusia juttuja todennäköisesti luvassa tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi verkkokauppa, jossa olisi myynnissä gua-sha kampoja ja muuta mukavaa on vakavasti harkinnassa.

Doula ja kätilöpalvelut ovat Suomessa vielä jokseenkin uusia, onko se ollut mielestäsi etu vai haitta tämän alan yrittäjänä? Vai kenties molempia?

Olen ollut samaan aikaan yllättynyt, ja toisaalta taas en, kuinka paljon kysyntää yksityisille kätilö- ja doulapalveluille tänä päivänä tuntuu olevan. Kunnat ja sairaalat tarjoavat pääosin hyvin suppeaa synnytykseen valmistautumista, uudelleen synnyttäjille ei välttämättä edes sitä (joitakin poikkeuksiakin toki löytyy). Surullista, että tähän on tultu synnytysvalmennusten osalta. Toisaalta tuntuu hyvältä olla juuri nyt, ensimmäisten joukossa, tarjoamassa uudenlaisia mahdollisuuksia odottajille.

Olet myös itse äiti, millaista on olla yrittäjä pienten lasten kanssa? 

Pienten lasten kanssa yrittäjyys on haastavampaa sillä tavalla, että he tarvitsevat lähes jatkuvaa huomiota ja apua ihan arjen perusasioissakin. Yöt saattavat olla katkonaisia ja kotitöitä riittää kun perhe viettää paljon aikaa kotona. Toisaalta arki on melko rentoa, kun ei ole paljoa pakollisia menoja ja työt voi järjestää melko joustavasti sopimaan perheen muuhun elämänmenoon. Kun lähden töihin, olen hetken kuin lomalla. Muutamankin tunnin hengähdyshetki, automatka asiakkaan luo tai toimistolle sekä asiakkaan tilanteeseen täysillä keskittyminen, antavat valtavasti energiaa jatkaa arkea lasten kanssa.

Millainen tavallinen työpäiväsi voi olla? 

Tavallista työpäivää ei kyllä ole, koska kaikki päivät ja viikot ovat ihan erilaisia. Mutta seuraavassa esimerkkipäivä työpäivästäni noin viikon takaa:

Eräänä päivänä ajoin lopputapaamiseen doulattavan perheen luo poikkeuksellisesti jo klo 10 aikaan aamulla. Vein perheelle onnittelukortin ja vastasyntyneelle pienen käsintehdyn lahjan (myös isosisarukselle vein oman pienen lahjan). Tämä perhe ei toivonut istukkaprintteja istukasta, mutta normaalisti vien myös ne perheelle synnytyksen jälkeisen tapaamisen yhteydessä. Kävimme synnytystä läpi yhdessä äidin ja isän kanssa, teekupposten äärellä. Tällä kertaa juttelimme lähinnä imetyksen sujumisesta, koska vauva oli juuri ollut rinnalla ennen saapumistani. (yleensä tarkistan vauvan imuotteen yms.) Äidin toiveesta puhuimme maidon pumppaamisesta, koska äidillä oli toiveena voida käydä pieniä hetkiä esimerkiksi liikkumassa vauvan vähän kasvaessa. Muistuttelin kantamisen mahdollisuuksista ja palauttelimme yhdessä mieleen ja kokeilimme kantoliinan sitomista. Tapaamisen lopulla hyvästelimme, koska yhteinen matkamme oli tullut tiensä päätökseen – sovimme kuitenkin pitävämme jonkinlaista yhteyttä ainakin silloin tällöin.

Tämän jälkeen ajelin toisen asiakkaan luo. Olimme tavanneet, edellisenä päivänä, maksuttoman doulaukseen liittyvän tutustumistapaamisen merkeissä. Asiakas jäi muhittelemaan yön yli mahdollista doulasopimusta. Rupattelimme hetken, toisiimme lisää tutustuen, allekirjoitimme sopimuksen ja esittelin Tens-laitteen käytön.

Illalla eräs doulaasiakas laittoi viestiä kysyäkseen raskauden aikaisista tuntemuksistaan, joten soittelin vielä hänelle ja keskustelimme hetken aikaa. Myöhään illalla klo 23 aikaan, lasten mentyä nukkumaan, kirjoitin vielä pari laskua, lähetin muutaman s-postin ja tein somepäivityksen yritykseni Facebook ja Instagram sivuille.”

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää blogini lukijoille?

Ensimmäiseksi haluan kiittää sinua Hilla kiinnostuksesta työtäni kohtaan ja halusta jakaa tietoa kätilö- ja doulapalveluista lukijoillesikin.

Koska tämä idea omasta yrityksestä tuntui oikealta juuri nyt – oli oikea aika hypätä kohti tuntematonta! Hetkeäkään en ole katunut, päinvastoin olen saanut kohdata upeita ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan ainutlaatuisia hetkiä. Toivon myös kaikille lukijoille rohkeutta kuunnella omaa intuitiotaan ja hypätä rohkeasti ulos mukavuusalueelta! Parhaassa tapauksessa se voi tuoda mukanaan paljon paljon hyvää.

-Krista

Juoksu synnytyksen jälkeen

Juoksun aloitus synnytyksen jälkeen. Miten päästä alkuun? Millaisia kokemuksia minulla on? Ja mitä tulee ottaa huomioon? Jaan vinkkini, joita olen oman kokemukseni kautta saanut. Haluan kuitenkin muistuttaa, että me kaikki olemme erilaisia ja se mikä toimii toisella, ei välttämättä ole sama toiselle. Synnytykset ovat erilaisia ja niistä palautuminen erilaista. Hyvin paljon vaikuttaa myös se, millaisessa kunnossa olit ennen raskautta sekä onko aikaisempaa juoksutaustaa vai ei. Tämän tekstin kirjoitan oman kokemuksen pohjalta, juoksun harrastajana sekä lukemani tiedon perusteella. 🙂

Sain seuraavan kommentin blogiini parisen viikkoa sitten ja nyt ajattelin kirjoittaa aiheesta.

Hei! Haluaisitko kirjoittaa paluusta treenien pariin synnytyksen jälkeen? Katselin instagramista, että olet jo juoksun pariinkin ehtinyt ja itseä mietityttää paluu treeneihin, varsinkin juoksuun kun tehokkaasti minut on saatu peloteltua kohdun laskeumilla sun muilla, hehe 🙂 Että mitä ja miten tässä pitäisi tehdä, kentien jotain syvien vatsalihasten aktivointia…? Jaa siis ihmeessä tietosi 🙂

Kiitos kommentin jättäneelle. Mielelläni jaan tästä aiheesta tietoni ja kerron omat kokemukseni.

tavoitteiden-asettaminen1

Raskausaika sujui kohdallani hyvin ja koin olevani fyysisesti hyvässä kunnossa ihan viimeisille raskausviikoille asti. Vain väsymys aika ajoin vaivasi. Kuntosalilla kävin raskausviikolle 20, sen jälkeen monet liikkeet alkoivat tuntua huonoilta ja päätin jättää salikäynnit sikseen. Kovat ponnistukset eivät tuntuneet enää hyviltä. Juoksulenkkejä tein raskausviikolle 27, mutta viimeinen kunnollinen juoksutreeni oli varmaankin viikolla 19, sen jälkeen juoksu oli enemmänkin hölköttelyä. Kävelylenkkejä ja kotijumppia tein aivan raskauden loppuun saakka. Ne toivat päiviini paljon energiaa loppuvaiheessa. Peruskunto pysyi siis mukavasti yllä loppuraskauden aikana kävelemällä ja lihaskuntoa tekemällä.

Synnytin lokakuun lopussa ja nyt elämme tammikuun loppupuolta. Synnytyksestä on kulunut siis 3 kuukautta. Kroppani on palautunut synnytyksestä silminnähden hyvin, mutta edelleen vatsan alue tuntuu hieman erilaiselta kuin ennen ja toki kunto on huonompi kuin ennen raskautta. Maha kyllä lähti nopeasti, mutta lihasten vahvistuminen vaatii oman aikansa. Ensimmäinen ohjeeni onkin maltti! Ota rauhassa, nauti ensimmäisistä viikoista vauvan kanssa kotona. Ehdit kyllä liikkumaan kun sen aika on.

vatsalihasten erkaantuma

Synnytys oli minulle aikamoinen pikamaraton. Nopea mutta rankka. Vietimme vauvan kanssa ensimmäiset neljä viikkoa aikalailla kotona. Päivän aikana vauvan hoitaminen oli ihan riittävä ”urheilusuoritus”. Varsinkin alkuvaiheessa kun unirytmi oli mitä oli ja alakertani oli saanut kokea kovia synnytyksessä. Kävelin muutaman kerran kauppaan ja haukkaamaan raitista ilmaa ulkona, mutta muuten leikkaushaavan kanssa oli otettava rauhassa. Varsinkin iltaisin särky oli kovaa, kun oli ollut jalkeilla koko päivän. Minulle sanottiinkin sairaalassa, ettei alkuun ole mikään kiire liikkumaan, vaikka liikunta voi joiden kohdalla jopa helpottaa kipua. Minulla niin ei ollut, joten otin mieluummin rauhassa ja makoilin vauvan kanssa kotona. Paino kuitenkin tippui niidenkin viikkojen aikana ja turvotus laski.

Aika pian synnytyksen jälkeen aloin vahvistaa lantionpohjan lihaksia ja syviä vatsalihaksia. Kirjoitin aiheesta enemmän täällä: Miten treenaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen? Lantionpohjan lihakset ovat tärkeimmät lihakset saada aluksi kuntoon. Ne ovat venyneet synnytyksessä äärimmilleen ja olleen viimeiset kuukaudet venytyksessä. Synnytyksen jälkeen niitä on hyvä alkaa aktivoida, näin minua ohjeistettiin jo synnytyssairaalassa kätilön toimesta. Edellä mainitun linkin takaa paremmat ohjeet.

Viiden viikon jälkeen alkoi tuntua siltä, että käveleminen oli normaalia eikä mikään sattunut. Lähdin liikkumaan ulkoilemalla vaunujen kanssa. Tein aluksi puolen tunnin lenkkejä ja keskityin pitämään vatsalihakseni aktiivisina ja ryhdin hyvänä. Kun kävely jälleen tuntui hyvältä lisäsin lenkkien pituuksia ja vauhtia. Vaunulenkit ovat oiva tapa päästä taas uudelleen liikunnan pariin ja siitä myöhemmin siirtyä juoksuun vähitellen. 

raskaudesta-palautuminen2

Itse otin ensimmäiset juoksuaskeleet, kun synnytyksestä oli kulunut yhdeksän viikkoa. Tuolloin olin saanut myös jälkitarkastuksessa lääkäriltä luvan juoksuun, koska paikkani olivat palautuneet hyvin. Lääkäri tarkasti kohdun tilanteen, tikkien parantumisen sekä kokeili mahdollista vatsalihasten erkaumaa, jota ei enää ollut.

Ensimmäisellä ”juoksulenkilläni” vuorottelin juoksun ja kävelyn välillä. Juoksin pari minuuttia, kävelin pari minuuttia, juoksin, kävelin, juoksin, jne… Keskityin erityisesti juostessa hyvään tekniikkaan ja ryhtiin sekä keskivartalon tukeen. Sen sijaan vauhti oli mitä oli, se on toissijaista. Tuntemukseni olivat ekoilla lenkeillä aika huonot, mutta musiikit korvissa auttoivat löytämään rytmin ja hyvän flow-fiiliksen. Tuntui mahtavalta taas puolen vuoden tauon jälkeen juosta. Juosta ilman vauvamahaa ja raskasta oloa, vaikkei se ihan kevyttä ollutkaan. 😉

Seuraavalla viikolla pääsin sitten juoksemaan ensimmäisen kunnon lenkin. Silloin synnytyksestä oli kulunut reilut 10 viikkoa. Päätin, että jos fiilis on hyvä, juoksen 5 kilometriä yhteen menoon. Sehän onnistui ja tuntui vieläpä suhteellisen hyvältä siihen tilanteeseen. 🙂 Kolmen kilometrin kohdalla olo oli kuin voittajalla. Ylämäissä jalka painoi, hengitys oli raskasta, reisiä väsytti ja ryhti tuntui huonommalta, mutta tiesin niiden kaikkien asioiden parantuvan vähitellen. Tässäkin kohtaa on vain luotettava kehitykseen ja mentävä lenkki kerrallaan. Sehän on selvää, että 6 kuukauden juoksutauko tekee tehtävänsä, joten malttia vaaditaan palautumiseen.

ulkoilu

Tähän päivään mennessä, kun synnytyksestä on kolme kuukautta aikaa, pisin lenkkini on ollut kahdeksan kilometriä. Se on tällä hetkellä ihan riittävästi juoksun osalta. Olen lisännyt juoksukilometrejä vähitellen ja asteittain sekä kuulostelen kroppaani tarkasti. Pidän juoksuvauhdin lenkeillä rauhallisena ja otan muutaman kävelyaskeleen jos siltä tuntuu. Juoksun lisäksi teen vaunulenkkejä kävellen, hiihdän sekä teen lihaskuntotreenejä kotona.

Rasitusvammojen välttämiseksi juoksen vain maksimissaan kolme kertaa viikossa ja pidän mielellään myös yhden välipäivän juoksupäivien välissä. Minulla on muistissa vielä jalkapöydän rasitusvamma ja juoksijan polven oireet menneiltä vuosilta, sellaisia vaivoja haluan välttää todella. Mitään kipuja juoksu ei ole minulle aiheuttanut, eikä muitakaan tuntemuksia lantion pohjaan. Jos huomaat jotain normaalista poikkeavaa juostessasi, niin väkisin ei pidä juosta! Se on hyvä pitää mielessä.

Candy on the Run blogissa Karoliina on kirjoittanut juoksun aloituksen yleisistä suosituksista näin: ”Monessa paikassa sain lukea suosituksesta odottaa ainakin 6 kuukautta synnytyksestä ennen kuin aloittaa juoksun. Perusteena  tälle oli ymmärtääkseni se, että vasta silloin lantionpohja olisi riittävän vahva ja keskivartalossa olisi riittävä tuki, jotta juoksu olisi turvallista. Kuitenkin järjellä ajateltuna meidän jokaisen lantionpohjan ja keskivartalon lihakset kehittyvät ja palautuvat eri tahtia. Ei voi sanoa, että jokaisella menee siihen 6kk. Toisella voi mennä jopa vuosi ja toisella taas vain muutama kuukausi. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että yleiset suositukset on tehtävä lähes varovaisiksi, koska niiden tulee päteä jokaiseen synnyttävään äitiin ja synnytys sekä raskaus ovat rankka kokemus kropalle.” Olen Karoliinan kanssa samoilla linjoilla.

keskiviikon-ajatuksia-hillas

Tietenkään mikään kiire ei ole juoksun pariin. Voit hyvinkin aloittaa lempeämmillä lajeilla, kuten uinnilla, kävelyllä, tanssilla tms. Itse vain satun nauttimaan niin paljon juoksusta, että siksi kirjoitan juoksun aloittamisesta tästä näkökulmasta. Minulla on myös monien vuosien juoksutausta ja olin hyvässä juoksukunnossa ennen raskautta, joten niistä lähtökohdista juoksun jatkaminen on ollut melko helppoa nyt.

Rohkaisen äitejä aloittamaan liikunnan synnytyksen jälkeen ja vauva-arjessa. Se tuo päiviin niin paljon energiaa ja kun äiti voi hyvin niin lapsikin voi hyvin. Tottakai urheilet omalla tasollasi ja sellaisia lajeja, joista itse pitää.

Tammikuussa ja helmikuussa tavoitteeni on tehdä juoksulenkkejä silloin kun ehdin, ilman sen kummempia tavoitteita. Lenkit voivat hyvin olla vain 5 kilometriä tai puolisen tuntia. Katsotaan sitten maaliskuussa ja kevään edetessä josko lenkkien pituudet kasvavat ja vauhti nousisi. Toukokuussa ajattelin osallistua Helsinki City Runin puolimaratonille, joten siihen mennessä ohjelmaan tulevat vähän pidemmät ja kovempivauhtisemmat treenit. Mutta niiden aika on sitten myöhemmin keväällä. Nyt nautitaan tästä hetkestä ja ennen kaikkea vauvasta, meidän rakkaasta pikku Ässästä. <3

Iloisia juoksuja kaikille raskaudesta palautteleville. Hiljaa hyvä tulee!

-Hilla