Miten pysyn terveenä?

Mulla harvemmin on blogissa asukuvia, mutta tässä mökiltä sellaisia. Pari iltaa sitten olimme mökillä ja kello yhdentoista aikaan illalla aurinko alkoi laskea ja taivaanranta punertua. Vauva oli mennyt jo yöunille, joten päätimme mennä kahdestaan rantaan istuskelemaan ja katsomaan kun päivä vaihtuu yöhön. Otimme nämä kuvat rannassa ja sen jälkeen vain olimme. Tiedättekö, tässä on yksi syy, miksi blogin valokuvaaminen on joskus aika syvältä. Juuri niissä hetkissä kun haluisi vain olla, on samalla jotain sellaista, jonka haluaisi ikuistaa kameralle. Nämä kuvat otimme siinä hetkessä, mutta muuten kamera on pysynyt laukun pohjalla koko viikon ajan.

Mennyt viikko on kulunut sairastupaa pitäen, onneksi mökkimaisema on ollut kuitenkin mitä paras sairastupalaiselle. Ensin sain itse flunssan, sitten vauva saman flunssan, minulla oli kuumetta, vauvalla silmätulehdus, joka tarttui minuunkin ja nyt puolentoista viikon flunssan jälkeen minulla on edelleen vähän nuhaa ja yskä, samoin vauvalla. Voiton puolella silti olemme, mutta olisin mielelläni viettänyt perheemme ensimmäisen lomaviikon muualla kuin sohvan pohjalla makoillessa. Keksin kyllä monta mukavampaa puuhaa, kuin sairastaminen.

Siitä sainkin idean kirjoittaa hieman mietteitä aiheesta, miten minä pysyn terveenä. Tai miten voisin itse ehkä omilla valinnoillani ja teoillani vaikuttaa siihen, ettemme imuroi kaikkia flunssia tulevan syksyn aikana puoleemme.

Raskaana ollessani olin terve kuin pukki. Vuosi 2016 meni raskausmahaa kasvattaessa, olo oli hyvä ja kroppa pysyi terveenä. Nukuin paljon, söin terveellisesti ja varmasti raskaushormonitkin suojasivat jonkin verran flunssilta.

Nyt vauvan syntymän jälkeen onkin ollut vähän eri juttu. Olen sairastanut pari pitkää flunssaa jo tämän kevään ja kesän aikana ja kerran vatsataudin. Kurkkukin on ollut silloin tällöin kipeä, mutta kroppa on sinnitellyt vastaan. Ainakin omasta mielestäni sairaspäiviä on ollut vähän liiaksi, uskon silti että parempaan päin mennään. 🙂

Näin vauvan ollessa pieni, yöunet ovat jääneet ajoittain vähemmälle, rytmit ovat olleet hakusessa ja kyllä herkkujakin on tullut syötyä enemmän kuin aikaisemmin. Jokapäiväinen smoothie-koneen ääni on loistanut poissaolollaan aika usein. Liikkumaankaan en ole ehtinyt ihan siinä määrin kuin ennen. Imetyksen aikana omat rautavarastonikin vähän laskivat, mutta ovat taas nousussa. Uskon, että siinä on ainakin muutama syy, miksi flunssataudit ovat tarttuneet herkemmin. Ehkä. Tai sitten on ollut vain huonoa tuuria..

Miten pysyn terveenä syksyllä? Tai miten ainakin aiomme pysyä terveenä? Hyvät käsienpesut, mahdollisimman sikeät ja riittävän pitkät unet, viikottainen liikunta ja paluu omien säännöllisten viikkotreenien pariin, riittävästi marjoja, hedelmiä ja vihanneksia lautaselle ja smoothieita iltapalaksi vähän useammin. Kesän herkuttelujen jälkeen makea saa jäädä vähän vähemmälle, vain viikonloppuihin. Siinä ainakin muutama asia, joihin aion ja aiomme perheenä kiinnittää syksyn flunssakauden aikana huomiota pysyäksemme terveinä. Voi ainakin kiinnittää asioihin vähän huomiota. 🙂 Sillä no more flunssia meille hetkeen, kiitos.

Eihän kaikkeen voi tosiaankaan itse vaikuttaa, mutta jotain voi tehdä omilla valinnoillaan.

Onko siellä muita sitkeiden kesäflunssien potijoita? Vai oletteko saaneet olla terveinä? Miten sinä buustaat omaa terveyttäsi? Kaikki hyvät vinkit otetaan vastaan. 🙂

-Hilla

ps. terkkuja auton kyydistä, olemme matkalla kohti etelää. 🙂

Kuukautiset ja urheilullisen naisen elämä

Lueskelin aamulla muutamia blogeja ja Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmässä eteeni ponnahti Anni Liukan blogiteksti, jonka aiheena oli Liikkuva nainen ja kuukautiset. Viime aikoina kilpauimari ja ammattiurheilija Jenna Laukkanen on avannut keskustelun naisurheilusta ja kuukautisista. Siitä, miten aihe on nykypäivänä edelleen osittain tabu, eikä asiasta puhuta niin paljon kuin voisi. Me Naiset kirjoitti samaisesta aiheesta täällä.

Blogiani lukee moni nainen, nuori nainen, äiti, urheileva nainen ja miksei toki miehetkin. Blogini on siis oivallinen paikka nostaa kuukautiset aiheena pöydälle ja madaltaa yhden blogitekstin verran kynnystä puhua kuukautisista. Koska aiheen ei tarvitse olla tabu, ei kilpauimareille, ei nuorille, eikä muillekaan. Siitä voi puhua asian varsinaisella nimellä, kuukautiset.

Kolme vuotta sitten blogini alkumetreillä en olisi varmaan kehdannut kirjoittaa blogiini kuukautisista. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, elämässä ja naiseudessani, minkä vuoksi kirjoitan oikein mielelläni tästä aiheesta blogissani. Vaikka joillekin aihe voi edelleen olla hyvin yksityinen, on hyvä, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Kysymys on kuitenkin yhdestä maailman normaaleimmasta asiasta.

Ensimmäinen gynekologilla käynti joskus nuorena tuntui minustakin varmaan jollain tapaa kiusalliselta, mutta nykyään suhtaudun lääkärikäyntiin miltein samalla tavalla kuin auton vuosihuoltoon. Ei nyt ihan, mutta you know. Raskauden ja synnytyksen jälkeen moni asia naiseuteeni liittyen muuttui vielä entistä normaalimmaksi.  Raskauden aikana kävin läpi kaikki tarkastukset, neuvolat, perhevalmennukset, synnytysvalmennukset ja lopulta synnytyksen sekä palutumisen. Kaiken viime aikoina kokemani jälkeen tuntuu jopa ihmeelliseltä, että kuukautiset ovat tabu. Ovathan ne edellytys maailman kauneimmalle asialle, uuden elämän alulle.

Ennen raskautta minulla oli useamman vuoden ajan hormonikierukka, minkä vuoksi minulla ei ollut muutamaan vuoteen ollenkaan kuukautisia. Sehän on yksi hormonikierukan plussapuolista, vaikka jonkun korvaan saattaa kuulostaa epänormaalilta. Urheileminen ja elämä oli helppoa kun ei ikinä tarvinnut miettiä, milloin kuukautiset tulevat tai menevät, tai osuvatko ne puolimaratonin tai ulkomaan matkan kanssa päällekkäin. Sen suhteen annan hormonikierukalle hyvät pisteet, joskin se osaltaan lisäsi hieman epäpuhtautta ihollani (miinus). Elämä oli hormonikierukan kanssa tosi ihanaa ja vaivatonta, nautin todella ajasta ilman kuukautisia. Hormonikierukan poiston jälkeen kuukautiset palasivat minulla säännöllisiksi kuukaudessa ja pian sen jälkeen olinkin jo raskaana. Raskausajan kuukautiset olivat poissa (tietenkin), ja jonkun aikaa vielä imetyksen aikana sain nauttia siitä, ettei kuukautisia ollut (täysimetys pitää kuukautiset useimmilla poissa ja joillain jopa osittaisimetyskin). Kokonaisuudessaan olin siis ilman kuukautisia monta vuotta putkeen.

Nyt tuntuukin siis jokseenkin oudolta, kun monen vuoden jälkeen täytyy joka kuukausi miettiä asiaa. Tuntuu jopa siltä, että kuukausi on TODELLA lyhyt aika, ihan kuin kuukautiset olisi KOKO AJAN. 😀 Juuri kun edelliset menevät seuraavat tulevat jo hetken päästä uudelleen. Kun on tottunut niiden suhteen helppoon elämään, on tässä ollut viime aikoina hieman totuttelemista. Halusin kuitenkin imettää vauvaa ilman mitään hormonaalisia ehkäisyjä veressäni, joten siksi en palannut hormonikierukkaan vaikka sitäkin minulle suositeltiin. Tällä hetkellä mennään näin ja totutellaan uuteen elämään kuukautisten kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla ihan ”luomuna” ja nähdä, miten hienosti naisen vartalo näinkin toimii.

Mutta mikä onkaan ollut pelastus kuukautisten kanssa? Kuukautiskuppi eli kuukuppi. Muutama kaverini suositteli sitä minulle, osa kavereista taas oli saanut kyseisen kuukupin kanssa vain harmaita hiuksia. Kuten moni asia naisen alapäähän liittyen jakaa mielipiteet puolesta tai vastaan, on tämäkin varmaan sellainen asia. Mutta minä ainakin suosittelen isolla ässällä! Helppo käyttää, ei tarvitse käyttää hiostavia kuukautissuojia, liikkuminen ja urheilu on helppoa ja mitä vielä, kuukautiskuppi on myös todella ekologinen. Ei tarvitse tehdä tähän maailmaan lisää roskaa kuukautissuojien muodossa.

Minun ei tarvitse huolehtia kuukautisistani tai miettiä miten ne vaikuttavat liikuntaan, kun käytän kuukuppia. Minä jopa usein päivän aikana unohdan, että minulla on kuukautiset käyttäessäni kuukuppia. Täytyyhän se vuorokauden aikana muutaman kerran tyhjentää, mutta muuta ei paljoa tarvitse ajatella. Ja tämä ei ole minkään kuukautiskuppeja valmistavan yrityksen piilomainontaa, vaan oma sydämellinen suositukseni naisille, jotka eivät asiasta ole vielä kuulleet tai ottaneet käyttöönsä. Ei sovi kaikille, mutta varmasti sopii monille, jotka sitä eivät vielä käytä. Käytön jälkeen kuukuppi vain keitetään ja seuraavassa kuussa otetaan taas käyttöön. Oman kuukuppini ostin apteekista 30 eurolla. Niitä on kahta kokoa, 1 on pienempi, 2 suurempi. Suosittelen aloittamaan aluksi pienemmällä.

Suomalainen firma Lunette valmistaa kuukuppeja ja heidän nettisivuillaan vastataan yksinkertaisesti kysymykseen, miten kuukautiskuppia käytetään? Kuukupin käyttö on yksinkertaista: aseta kuppi sisään, jätä se paikalleen jopa 12 tunniksi, tyhjennä ja toista! Simple as that, totean minäkin. 🙂 Linkin takaa ihan kuvalliset ohjeet, jos jäit tämän jälkeen vielä asiaa miettimään.

Että näin. Kohta olen kirjoittanut kymmenen kappaletta blogiini aiheesta kuukautiset, koska aihe ei ole mielestäni tabu. Yksi blogiteksti lisää avaamaan keskustelua aiheesta. Näin urheilevana naisena olen toki joskus huonompana päivänä miettinyt, että voi minkä riivatun asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet, kyllä miehillä on helppoa. Mutta sitten taas raskaustestin näyttäessä plussaa, olen ajatellut, että miten hienon asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet. Kaikilla asioilla on useampi puoli, niin se vain on. Kaiken kaikkiaan halusin vain kertoa omia kokemuksiani kuukautisiin liittyen, koskaan ne eivät ole minua isommin häirinneet ja kaikkea liikuntaa olen aina voinut harrastaa ajankohdasta riippumatta. En ole kärsinyt kivuista tai sen suuremmin mistään muustakaan, asia on osa elämää. Ja se kuukautiskuppi, suositus täältä arvon leidit ja kanssasisaret!

Mukavan, joskin harmaan, keskiviikon toivotukset täältä. 🙂

-Hilla

 

Kohti mökkiviikonloppua

Aamupäivä kului Messilän laskettelurinteessä ylös alas sauvakävellen. Daniel teki omaa treeniä kovemmilla sykkeillä ja minä kävelin Pikkuässä rinkassa sen mitä jaksoin kuumuudessa. Kyllä syke siinäkin nousi, heh! 15 kilon extrapaino alkaa tuollaisessa mäessä tuntua, sauvoista oli kyllä apua. Tätä lajia kutsutaan muuten nykyään tunkkaukseksi, tiesitkö sitä. En minäkään vielä hetki sitten, mutta opin sen polkujuoksijoilta. Ison mäen kävely ylös alas on siis tunkkausta.

Tämä oli tosi tehokas voimatreeni jaloille ja etenkin pohkeille ja pakaroille. Ylöspäin mentäessä syke nousi ja alaspäin tullessakin sai jarruttaa vauhtia etureisillä. Tuolta Messilän huipulta on niin hienot maisemat Vesijärvelle. Nämä ovat näitä minun kotimaisemia. Paikkoja, joissa tunnen oloni aina yhtä kotoisaksi. 🙂

Pysähdyimme tähän Hollolaan vanhempieni luokse yhdeksi yöksi ja nyt olemme matkalla kohti Sysmää ja ystäviemme kesämökkiä. He järjestävät tänään mökkijuhlat, jotka ovat samalla heidän läksiäiset maailmanympärysmatkalle. Heidän matka strattaa ihan pian tässä kuussa, joten tämä on viimeinen kerta kun näemme ennen heidän vuoden kestävää matkaa. Tänä viikonloppuna ehdimme vielä yhdessä vaihtaa kuulumisia ja kuulla viimeisimmät ajatukset matkasta. Ihana kun kutsuivat kaverit vielä kokoon. Illalla luvassa kuulemma rosvopaistia, hyvää ruokaa, saunan lämmitystä, kuulumisten vaihtoa, saunomista, uintia ja muita mökkipuuhia.

Ja mitä unelmien toteuttamiseen ja jahtaamiseen tulee, siitäkin aiheesta tänään varmasti puhumme. Ystäviemme vuoden pituinen maailmanympärysmatka on herättänyt monenmoisia ajatuksia ihmisissä. Minä nostan vain hattua heille, että uskaltavat tehdä sen, mistä ovat haaveilleet. Kyllä moni asia on täysin mahdollinen meille kaikille, jos vain tarpeeksi haluaa ja uskaltaa. Elämä on niitä kuuluisia valintoja täynnä.

Haleja ja aurinkoista kesäpäivää!

-Hilla