Yhteistreenit tuovat vaihtelua juoksuun

Juoksen usein tottuneesti samoja polkuja, samoja reittejä ja samalla vauhdilla kuin yleensä. Tavallisin juoksulenkkini on varmasti tunnin juoksulenkki ja sen aikana ehdin juosta noin kymmenen kilometriä. On helppo olla omien tottumusten kanssa, mutta onhan se välillä kieltämättä tylsää. Kaipaan treeneihini vaihtelevuutta. Siksi nautin yhteistreeneistä todella paljon.  On mukavaa haastaa itseään yhteistreeneissä, kivassa seurassa ja saada sitä kautta vaihtelua ja ideoita omiin treeneihin. Seurassa treeni muuttuu aina jotenkin erilaiseksi.

Flunssan takia minulle tuli viime kuussa neljän viikon juoksutauko, mutta viime viikolla pääsin taas juoksun pariin ja tällä viikolla on alkanut tuntua paremmalta, sellaiselta kun juoksu yleensä tuntuu.

Olemme olleet tämän viikon viettämässä Danielin isyyslomaa hänen vanhempiensa luona Pietarsaaressa. Mieheni äiti on aloittanut tämän kevään aikana yhteistreenit Team Nordic Trail -ryhmän kanssa ja minä pääsin tiistaina osallistumaan heidän treeneihin. Kyseessä on Ruotsista peräisin oleva konsepti, joka on tänä vuonna rantautunut Suomeen, ensimmäisinä kaupunkeina Pietarsaari ja Vaasa, mutta ehkä jossain vaiheessa polkujuoksuryhmä leviää Etelä-Suomeenkin.

Täällä Pietarsaaressa Team Nordic Trail -tiimillä on yhteensä viisi ohjaajaa, jotka vuorotellen pitävät yhteistreenejä ja suunnittelevat harjoituksen koko ryhmälle etukäteen. Yhteensä meitä kerääntyi Lillsandin hiekkarannalle 30 juoksijaa. Ilta oli kaunis, aurinkoinen, pitkästä aikaa lämmin. Lillsandin poluilla olen juossut monen monta kertaa ja ne menevät heittämällä aika korkealle omissa lempimaastoissa. Vaihtelevia neulaspolkuja meren rannassa, välillä voi poiketa rantakalliolle ihailemaan maisemia.

Tämän viikon tiistaina ohjelmassa oli vauhtileikittely ja intervallijuoksu. Ja vitsit miten tekikään hyvää juosta 6 kilometriä vaihtelevalla vauhdilla. Missään vaiheessa en juossut todella kovaa, mutta pelkkä vauhdin vaihtelu riitti siihen, että harjoituksen jälkeen askel tuntui kevyemmältä ja olo sellaiselta, että oli tehnyt jotain kehittävää, erilaista. Treeni kesti yhteensä tunnin, jonka aikana teimme alku- ja loppuverryttelyn, kaksi kertaa 10 minuutin vauhtileikittelyn neulaspoluilla ja 10 minuuttia lihaskuntoa hyödyntäen omaa painoa, kaveria ja metsän puita.

Team Nordic Trail -tiimi etsii lähitulevaisuudessa ohjaajia varmasti myös Helsinkiin ja muualle Etelä-Suomeen. Jos sinua kiinnostaisi olla mukana treeneissä tai osallistua toimintaan ohjaajan roolissa, niin suosittelen ottamaan seurantaan heidän Instagram-tilin. Olisi hienoa saada tällainen tiimi myös pääkaupunkiseudulle. Ohjaajille tullaan järjestämään pienimuotoinen koulutus, kuulemma, näin minulle kerrottiin kun toiminnasta kyselin. Ruotsissa toiminta on jo vähän suurempaa, heidän Instatili löytyy täältä. Team Nordic Trail järjestää myös yhteismatkoja ulkomaille polkujuoksemaan ja treenaamaan. Ultrajuoksijoillekin heillä on mielenkiintoisia matkoja.

Nyt lähden jännittämään Suomen peliä ja tekemään pitsaa! Peukut pystyyn, että pelissä kävisi hyvin ja Suomi pääsisi finaaliin.

-Hilla

 

 

 

Suunnistus tutuksi iltarasteilla

Kävimme tällä viikolla iltarasteilla Espoossa. Jukola-joukkueemme oli jälleen koossa, mikä tarkoitti hyvää fiilistä, naurua ja pursuavaa intoa päästä metsään valko-oranssien rastilippujen perässä juoksemaan.

Olen useamman kerran maininnut suunnistusaiheisten kirjoitusten yhteydessä iltarastit. En ole silti kertonut niistä sen enempää, tällä kertaa korjaan asian. Mitä iltarastit käytännössä ovat ja miten siellä toimitaan? Miten sinäkin voisit mennä ensimmäistä kertaa iltarasteille? Mitä sinua iltarasteilla odottaa? Miten löydän perille ja mistä saan kartan?

Kerron meidän #EvokeGoesJukola -joukkueen iltarastitreenistä.

Valitsimme Suunnistava Uusimaa sivustolta löytyvästä iltarastikalenterista rastit, joille olimme tiistaina menossa. Myös suunnistusliiton sivuilta löytyy tietoa iltarasteista. Kalenterissa lukee iltarastien paikka ja tarkka osoite kohteeseen sekä mahdollisesti tieto, mistä opastus paikkaan alkaa. Iltarasteille opastetaan usein jo isommilta teiltä tienviitoilla ja rastilipuilla. Nykyaikana monella on gps puhelimessa, jonka kanssa rasteille on helppo navigoida. Menimme iltarasteille tällä kertaa Espoon Leppävaaraan, sinne jokainen löysi helposti perille.

Autot ja pyörät parkkiin. Treenivaatteet päälle, suunnistuskengät jalkaan, kompassi ja emit-kortti (emit on nykyaikainen leimauslaite) mukaan. Siinä tärkeimmät varusteet suunnistukseen. Sitten valitsemaan rataa.

Kävelimme yhdessä parkkipaikalta karttojen myyntiin ja valitsimme jokaiselle sopivan mittaisen radan. Iltarasteilla on yleensä muutama erilainen suunnistusrata valittavana pituuden ja vaikeuden mukaan. Tällä kertaa meidän porukka valitsi 3,5 ja 5,1 kilometrin ratoja – tarjolla oli lisäksi lyhyempää ja pidempää. Kartat maksavat yleensä noin 4-8 euroa ja emitin saa vuokrata maksua vastaan, jos ei omista omaa. Ilman aikaakin voi suunnistaa.

Karttoja ostaessamme olimme täyttäneet pienen lapun, johon kirjoitimme nimen, radan, puhelinnumeromme ja mahdollisen emit-numeron. Kirjauduimme lähtöön ja jätimme lapun samalla järjestäjille, jotta he pystyvät illalla varmistamaan kaikkien suunnistajien tulleen turvallisesti pois metsästä. Harvoin kukaan pidemmäksi aikaa eksyy, mutta niinkin voi joskus käydä ja siksi on hyvä tietää metsään lähteneet.

Ja sitten kohti k-pistettä ja lähtöleimausta. Kertasimme muutaman asian vielä yhdessä karttamerkeistä ja suunnistustekniikasta. Huikkasimme toisillemme tsempit ja lähdimme kukin vuorollamme metsään. Lähdössä emit-kortti saa vilkkua 4 kertaa. Muilla rasteilla ja maalissa emit vain käytetään leimauslaitteessa.

Suunnistin oman reittini 50 minuutissa. Näin matkalla muutaman joukkuetoverin. Yhden kerran pysähdyin neuvomaan, jotta kaveri pääsi jatkamaan paremmalla suunnalla kohti omaa rastiaan. Leimasin maalissa viimeisen kerran ja kävin kirjautumassa tulospalveluun ja ilmoittauduin samalla metsästä pois tulleeksi.

Emit-järjestelmä tulosti minulle pienen kuitin, josta näkee kokonaisajan sekä kaikkien rastien rastiväliajat. Niiden avulla voi vertailla kaverin kanssa, kuka on ollut milläkin rastivälillä nopein tai mistä on ehkä mennyt sujuvin reitinvalinta.

Maaliin tulon jälkeen kävin vaihtamassa kuivat vaatteet ja sitten suuntasin takaisin viimeiselle rastille muita vastaan. Kaikki saapuivat metsästä löytämisen iloa puhkuen ja kerraten omia kokemuksiaan metsässä. Maalileimauksen jälkeen yksi joukkueemme jäsen huusi kovaan ääneen suoraan sydämestään: ”Mä rakastan tätä lajia. Miksi en ole koskaan aikaisemmin edes kokeillut? IHANAA!”

Tuo kommentti oli varmasti illan paras palaute myös iltarastien järjestäjille.

Sellainen oli meidän tämän viikon treeni, hyvällä flowlla kohti Jukolaa siis mennään!

Kuvista kiitos taitava Jesse Väänänen.

ps. Jos mietit suunnistusvarusteiden hankintaa tai mistä sellaisia voi ostaa, tässä tulee sponsoroimaton vinkki. Suunnistajan Kauppa on mukana monilla iltarasteilla, sieltä voit hankkia esimerkiksi kompassin, emitin tai suunnistuskengät.

Joukkueemme matkaa kohti Joensuu Jukolaan voit seurata hashtagilla #evokegoesjukola somekanavissa.

Onko jokin aihe, mistä haluaisit tietää suunnistukseen liittyen enemmän. Kerro kommentissa, voisin ottaa aiheen seuraavaksi käsittelyyn blogissani. 🙂

-Hilla

Suunnistustekniikka haltuun

*Sisältää mainoslinkkejä

Meidän bloggaajien muodostama #evokegoesjukola-projekti etenee ja kevät kovaa vauhtia siinä samalla.  Jukolan viestiin on enää parisen kuukautta aikaa (wow). Miten meidän jengi on ottanut kartanlukutaitoa haltuun kevään aikana? Siitä kirjoittelen seuraavaksi.

Joukkueemme jäsenillä kartta alkaa pikkuhiljaa pysyä hyvin hyppysissä. Kompassiin osataan ruuvata suunta ja kulkea sen avulla maastossa. Karttamerkit ovat tulleet tutuiksi. Paljon on opittu, osa kantapään ja pummien (pummi on suunnistustermi, joka tarkoittaa virhettä tai pientä harhailua rastivälillä) kautta, osa oivaltamalla ja ahaa-elämyksiä huudellen.

Muutamalle joukkueemme jäsenelle suunnistus oli hieman ennestään tuttua, mutta suurin osa on ottanut lajia haltuun aloittelijoina, koulusuunnistuspohjalla. Miten suunnistustekniikkaa voi kehittää? Miten kartan lukemista voi harjoitella? Pitääkö kaikki karttamerkit osata? Kirjoittelen nyt omia vinkkejä, joilla aloittelijat pääsevät kavereiksi kartan ja suunnistuksen kanssa.

Kartan suuntaaminen maaston mukaan

Kartan suuntaamisen taito kannattaa opetella heti alkuun ja tehdä siitä itselleen tapa, joka tulee selkärangasta. Kartan suuntaaminen auttaa maastokohteiden hahmottamisessa ja oman olinpaikan määrittämisessä. Kartta suunnataan oikein vertaamalla karttakuvaa ja maaston selkeitä kohteita. Kartta asetetaan oikeaan suuntaan suhteessa ympäröivään maastoon ja metsään. Jos seisot esimerkiksi polulla, suuntaa kartalla oleva polku ja jalkojesi alla oleva polku samaan suuntaan. Näin kartta on suunnattu oikein ja näin maastossa oikealla näkyvät kohteet ovat myös kartalla oikealla, edessä näkyvät kohteet edessä ja niin edelleen. Kulkusuuntasi muuttuessa, käännä kartta samalla oikean suuntaiseksi. Kun kartta on oikein suunnattu, osoittaa kartan yläreuna pohjoiseen.

Kartan tulkintaa, suuntausta ja oman sijainnin paikantamista helpottaa peukalo-ote

Peukaloa pidetään kartan päällä kohdassa, jossa sillä hetkellä edetään. Kun etenet maastossa ja katsot vuorotellen karttaa, maastoa ja jalkojasi, helpottaa peukalo-ote löytämään kartalta vaivattomasti oman olinpaikkasi. Näin kartta ei myöskään pyöri kädessäsi ja sinun ei tarvitse joka kerta suunnata karttaa uudelleen vaan peukalon paikkaa vaihtamalla ”pysyt kartalla”. Taittele iso kartta riittävän pieneksi, jotta sinun on helpompi käsitellä karttaa.

Karttamerkit tutuiksi

Karttamerkeistä kannattaa opetella ainakin tärkeimmät ja eniten käytetyt. Mustat viivat ovat teitä ja polkuja, harmaa avokalliota, mustat pisteet kiviä, sininen osoittaa vettä kuten ojia ja lampia, korkeuskäyrät ovat ruskeita ja tiheät metsät merkitty vihreällä. Karttamerkkejä voit hyvin kuivaharjoitella kotonakin.

Reitinvalinta

Suunnistusrata muodostuu rastiväleistä, joiden alku- ja päätepisteitä rastit ovat. Jokaiselle rastivälille tehdään reitinvalinta. Eli suunnitelma siitä, miten aiot rastivälin kulkea: suoraan, jonkin selkeän kohteen kautta vai esimerkiksi helpommin polkua pitkin kiertäen. Ennen rastilta lähtöä laaditaan suunnitelma etenemisreitistä seuraavaan kohteeseen, tätä suunnitelmaa toteuttaen edetään maastossa.

Suunnitelma, ennakointi, havainnointia

Suunnistaessa toteutat kaiken aikaa suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarjaa. Ensin teet suunnitelman rastivälistä, miten aiot sen kulkea. Toiseksi ennakoit tulevaa maastoa, mitä minun kohta pitäisi nähdä edessäni ja sivuillani. Kolmanneksi havainnoit ympäristöä ja toteat, että havainnot vastaavat näkemääsi kartalla. Suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarja tapahtuu käytännössä automaationa, mutta siitä suunnistuksessa on kysymys.

Korkeuskäyrien lukeminen

Korkeuskäyrät kertovat maaston muodoista. Mitä tiheämmässä ruskeita korkeuskäyriä on, sitä jyrkemmin maaston muodot nousevat tai laskevat. Korkeuskäyriin voi aina luottaa, vaikka muut karttamerkit eivät mielestäsi täsmäisi tai olet niistä epävarma. Voit edetä rastiväliä esimerkiksi rinteen suuntaisesti tai juosta tasaisella kompassin avulla, kunnes mäki nousee edessäsi. Sillä tavoin käytät maaston muotoja apunasi suunnistuksessa.

Suunnan ottaminen

Moni aloittaa suunnistuksen usein kompassista, mutta periaatteessa moni muu asia tekniikassa on tärkeämpää kuin kompassi. Suunnassa kulkemisen taito on hyvä osata, mutta pelkkään kompassin suuntaan ei voi luottaa, eikä vain kompassin avulla löydä rastipisteelle (paitsi hyvällä tuurilla). Aluksi olisikin täkeämpää keskittyä kartan ymmärtämiseen ja käyttää kompassia vain suunnan varmistamisessa ja lähtösuunnan ottamisessa rastilta. Kompassin käyttö täydentää kartanlukuun perustuvaa suunnistusta.

Edellä mainitut kohdat saattavat aluksi kuulostaa ja tuntua monimutkaisilta ja vaikeilta, mutta maltti on kuitenkin valttia suunnistustaidon opettelussa. Jokaisilla iltarasteilla on opastajia, joilta voi kysyä neuvoa. Voit valita helpon radan, jolloin rastit ovat polkujen ja selkeiden maastokohteiden lähellä.

Voit keskittyä eri suunnistuskerroilla eri osa-alueisiin; aluksi kartan suuntaamiseen ja reitinvalintaan, myöhemmin vaikka korkeuskäyriin ja kompassilla suunnan ottamiseen. Kaikkea ei siis tarvitse oppia ja osata kertaheitolla. Voit tutkia karttoja kaikessa rauhassa pöydän ääressä kotonakin ja suunnistuksen jälkeen piirtää oman kulkemasi reitin karttaan – näin opit lisää suunnistuksesta ihan kotisohvallakin ja taitosi kehittyvät!

-Hilla

Kanssani joukkueessamme rastilippuja etsivät Aamukahvilla-Henriikka, Endorfiinikoukussa-Elina, Kaukokaipuu-Nella, Team Salamavaaran Veera ja Lari ja Martina. Jos haluat seurata joukkueemme touhuja ja taitojemme kehittymistä kevään mittaan, niin hashtag on #evokegoesjukola. Jotkut avoimet yhteistreenitkin ovat varmaankin tulossa. 😉

Joukkueen sponsoreina toimivat Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon ja Petzl.

Postauksen kuvat: Jesse Väänänen.