Paluu juoksun pariin ja uuden oppimista

Tein eilen pisimmän juoksulenkin sitten synnytyksen. 8 kilometrin lenkistä ensimmäiset neljä kilometriä juoksin vaunujen kanssa ja toiset neljä kilsaa ilman. Täytyy sanoa, että vaunujen kanssa on kyllä aika paljon raskaampaa. Sitä helposti miettii, että näinkö rapakunnossa olen, miten tämä näin raskasta on. Onneksi homma tuntui huomattavasti kevyemmältä sen jälkeen kun sai juosta ilman vaunuja. Vaunulenkit kävellen ja juosten on hyvää treeniä. Sitten juoksu onkin yhtä juhlaa kun välillä juoksee ilman vaunuja.

keskiviikon-ajatuksia-hillas

Eilen oli Pirkkolan urheilupuistossa avoimet testijuoksut. Sinne mä kotoa vaunujen kanssa juoksin, Danielia kannustamaan. Jos pääkaupunkiseudulla haluat juoksukuntoasi testata näin talvisin, ovat Pirkkolan testijuoksut tai Aktia cup Vantaalla siihen hyviä paikkoja. En ole itse vielä kertaakaan juossut kovaa tai edes reippaasti, mutta eilen kyllä testijuoksijoita katsellessa alkoi tehdä mieli.

Juoksu tuntuu jo hyvältä, mutta kunto on vielä heikko. Tai ainakin lihaskunto, jota juoksu vaatii. Sen huomaa erityisesti ylämäissä kun pitäisi vähän enemmän ponnistaa ja rytmittää juoksua. Olo on vähän kuin vetelällä viilillä, se normitunne vielä puuttuu. Jos vaikka ensi kuussa pääsisi tekemään ekoja intervalliharjoituksia ja sitten loppukuusta testaisi juoksun osalta oman tämän hetken kunnon. Sitten olisi ainakin ns. lähtökohta tiedossa ja olisi kiva kevään aikana seurata kehitystä. 🙂 Ainakin itselleni se tuo lisää motivaatiota treenaamiseen, kun hieman seuraa kehitystä. Lupaan tästäkin raportoida blogissa.

Mulla on myös parhaillaan luonnoksissa tuloillaan teksti, jonka aiheena on juoksun aloittaminen synnytyksen jälkeen. Siitä kun muutamat ovat minulta kysyneet. Kerron pian siis omia kokemuksiani ja vinkkejä siitäkin aiheesta. 🙂

keskiviikon-ajatuksia-3

Meillä opittiin eilen myös kääntymään. Vauva siis kääntyi eilen vatsalta selälleen ensimmäisen kerran. Selma oli lattialla Danielin kanssa ja minä just silloin keittiössä laittamassa ruokaa. Täällä siis kehitytään ja opitaan uusia juttuja. Mutta opettelu jatkui tietenkin vielä siinäkin vaiheessa kun olisi pitänyt käydä yöunille. Eilinen nukutusoperaatio kesti kolme tuntia. Pari tuntia siitä ajasta käännyttiin, käännyttiin ja käännyttiin ja syljettiin tuttia isossa kaaressa. Ja minä tietenkin katselin. 😀 Vähempikin kääntyily olisi tietty riittänyt, mutta sellaista meillä eilen illalla. Pitihän sitä uutta taitoa heti testata kun oli kerran oppinut. Onneksi sitten puolilta öin pikkuinenkin simahti ja nukuttiin hyvin aamuun saakka. Oliko nämä vauvan kehityksessä niitä hulinoita..? hehe.

Sellaisia kuulumisia meidän keskiviikkoon. Nyt lähden valmistamaan lounasta kun S nukkuu vielä aamupäivän uniaan vaunuissa. 🙂

-Hilla

Ulkoliikunta parhaimmillaan

Olipa huikean hienoa huomata edellisen postauksen kommenteista, että siellä ruudun takana on niin paljon äitejä, hetki sitten synnyttäneitä tai pian äidiksi tulevia. Tsemppiä kaikille äideille ensinnäkin, olen todella mielissäni kun olette löytäneet blogini pariin. 🙂 Edelliseen tekstiini (vatsalihasten treenaamisesta synnytyksen jälkeen) tuli kivasti kommentteja, joista arvoin eilen voittajan.  Onni potkaisi sinua Tiitu, pääset mukaan Lupausstudion Äitikurssille, joka alkaa 9.1 verkkovalmennuksena. Ei muuta kuin treenaamisen iloa!

Muillekin äideille paljon tsemppiä vatsan palautumisen kanssa. Paljon on tosiaankin tehtävissä kotona, ilman painoja. Vaatii vain hieman aikaa, viitseliäisyyttä ja aloittamisen. Joka päivä riittää kun tekee edes pienen hetken muutamia liikkeitä, sekin on parempi kuin ei mitään. Pikkuhiljaa on sitten mukava huomata kun vatsa palautuu entisiin uomiin, jonka jälkeen on helpompi jatkaa täysipainoisempaa liikuntaa ja harjoittelua.

Ulkoilu

Me ollaan vietetty loppiaisviikonloppua venhempieni luona täällä Hollolassa ulkoillen, liikkuen ja näistä talvipäivistä nauttien. Toissapäivänä oli vielä päälle -20 astetta pakkasta, mutta eilen oli jo erinomainen ulkoilusää. Pakkanen laski ja yön aikana oli satanut uusi lumi. Eilen oli urheilujen osalta kahden lenkin päivä. En edes muista milloin viimeksi niin olisi ollutkaan, mutta vanhempien luona on vauvan hoitoapu käytettävä hyödyksi. 😉 Ja jotta en kuulosta superäidiltä kertoessani kahden treenin päivästä, niin tällaista ei useinkaan mun kohdalla tapahdu. Viime aikoina olen liikkunut keskimäärin 3-4 kertaa viikossa plus tietenkin vaunulenkit ulkoiluna. Eli isoista määristä tai juokuskilometreistä ei tosiaankaan puhuta, lähinnä nautiskelen tällä hetkellä urheilusta. Ja ehkäpä siksi juuri eilen menin illalla vielä hiihtämään, kun kerrankin oli sää, ladut ja vauvanhoito kunnossa. 🙂

Aamupäivällä isäni teki vauvan kanssa lenkin vaunuilla ja sillä aikaa me teimme metsässä polkulenkin äitini kanssa. Illalla vielä houkutti päästä hiihtoladuille kun säät kerran suosivat, joten käytiinkin tekemässä pieni saunalenkki Lahden mm-laduilla. Vanhempien luona on helppo urheilla, kun lapsen hoitamiseen saa niin hyvin jeesiä. Iltalenkin aikanakin vauva nukkui vaunuissa ja työntäjä tietenkin aina löytyy. <3

ulkoilu

Tänään olemme nukkuneet vähän myöhempään, söimme rauhassa aamupalan ja osa porukasta lähtikin jo aamupäivän lenkille hiihtämään. Me jäimme tällä kertaa vauvan kanssa kotiin, mutta hetki sitten kävin nukuttamassa hänet vaunuihin raikkaaseen ulkoilmaan. Täällä vanhempieni luona on niin kiva kun lapsen voi jättää ulos vaunuihin nukkumaan – Helsingissä kun se ei ole mahdollista. Tuntuu nimittäin, että meidän pikkuinen nukkuu parhaiten päiväuniaan juuri ulkona vaunuissa. Mutta niin varmaan nukkuisin itsekin, mikäs sen parempi paikka olisikaan nukkua kuin vaunukoppa ja lämpimät villavaatteet sekä untuvapussi.

Sellaisia kuulumisia täältä! Kohta alkaakin Tour de Skiin finaali, sen ajattelin katsoa telkkarista samalla venytellen jumisia lihaksiani. (viime aikoina venyttely on jäänyt todella vähälle, sen osalta lupaan skarpata!) Lounaan jälkeen menen vielä hiihtolenkille, ja illalla lähdemme takaisin kotiin Helsinkiin. Ihanaa sunnuntaita sinne jokaiselle, nautitaan tästä kauniista talvipäivästä! <3

ulkoilu

Onko siellä muita, joiden viikonloppu on mennyt ulkoillessa kun vihdoin saimme näin hyvät ilmat? 🙂

-Hilla

 

 

 

Ensimmäinen lenkki, tästä se lähtee

Eilen oli marraskuun ensimmäinen, ja samalla meidän ensimmäinen vaunulenkki vauvan kanssa. Hurraa. Äitiä taisi jännittää ulos lähtö enemmän kuin pikkuista, sillä hän nukkui koko tunnin lenkin sikeästi ja nautti tyytyväisenä raikkaasta ulkoilmasta.

Lähtöä edelsi tietenkin jälleen uuden opettelu. Kuinka paljon vaatetta pitää vauvalle pukea päälle? Onko ulkona lämmin vai kylmä? Kumman puen ensin, vauvan vai itseni? Haenko vaunut sisälle vai kannanko vauvan vaunuvarastoon ja lähdemme sieltä suoraan? Kuinkakohan kauas kotoa uskallan mennä, jos nälkäitku yllättääkin kesken matkan. Vaikka olenkin näppärä ihminen, niin silti aika peruskysymysten äärellä ollaan. Ehkä nämäkin asiat muuttuvat pian rutiineiksi.

Ennen lenkille lähtöä vauvalle tuli lievä kiukku ja pienet itkutkin siinä pikkuinen tirautti. Päätin pukea ensin itseni valmiiksi, ettei vauvalle tulisi kuuma odotellessa ja sen takia vielä uusi kiukku ennen pihalle pääsyä. Puin itselleni tietenkin aluskalsarit, tuulihousut, kerraston paidan ja paksun fleecen, jonka jälkeen aloin pukea vauvaa. No kuinkas siinä kävikään? Minulla oli jo ihan täysi (tuskan) hiki ennen kuin oltiin päästy ovesta ulos. Siinä sitten eteisessä puin pikaisesti vauvan, laitoin vaunuihin, tutin suuhun ja kaahasin kärryjen kanssa pihalle – soijat kainalossa jo tässä vaiheessa. 😀 Jes, ekaa kertaa ulkona, me tehtiin se. Myönnettäköön, ettei tuo lähtö ihan mennyt kuten stömsössä. Parempi onni ensi kerralla, silloin hieman uudella taktiikalla, ehkä puen päällimmäiset vaatteet vasta ulkona. hehe.

Kierreltiin ja kaarreltiin ulkoilureittejä. Pysähdyttiin ottamaan kuvia ja ihmeteltiin marraskuun kirpeää syyskeliä. Nautittiin ekasta lenkistä, ja tunsin itseni todella vapaaksi. Kun on parisen viikkoa maannut sohvan nurkassa ja oleillut lähinnä keittiö, olohuone, makuuhuone -akselilla, tuntuu mahtavalta päästä ihmisten ilmoille ja kodin ulkopuolelle. Oltiin tunnin verran ulkona, mutta aktiivista kävelyä siitä oli ehkä reilu puoli tuntia.

Kävely kuitenkin kostautui sitten illalla, mikä oli vähän ikävä juttu. Tikit ovat itsestään sulavia tuolla alakerrassa, mutta eihän ne vielä parissa viikossa ole sieltä sulaneet pois. Kävelylenkki hankasi paikkoja sen verran, että illalla teki taas kipeää ja särki melkoisesti ja minun olikin tartuttava särkylääkkeisiin, joiden määriä olin juuri päässyt vähentämään. Illalla vauvalle tuli vielä parin tunnin iltakiukku (varmaan kipeän vatsan takia), jonka aikana iskä sai kanniskella häntä ympäri kotia ja minä makasin siinä vaiheessa sängyn pohjalla itkua kuunnellen. Onneksi yö meni hyvin – nukuttiin kaikki 9 tunnin unet ja vain kaksi yösyöttöä yön aikana. Hurraa, aamulla oli taas parempi meininki ja illan huonot olot olivat tiessään. Meiltä kaikilta. 😉

Eräs Instagram-seuraajani pyysi minulta jonkinlaista arviota näistä meidän juoksuvaunuista, jotka ovat kuvissa. En ole vielä paras henkilö antamaan arviota, koska kokemukset ovat kovin vähäiset. Muutaman sanan voin kuitenkin tässä kohtaa sanoa. Päädyimme näihin X-lander Run kärryihin, koska niin monet suunnistaja- ja juoksukaverimme niitä meille suosittelivat. Varsinkin suunnistajia on helppo uskoa, sillä he kärryttelevät vaikeammissakin maastoissa ja työntävät kärryjään suunnistuskisoissa milloin missäkin mutapelloilla ja juurikkoisilla poluilla.

Nämä X-lander Run kärryt ovat siis juoksuun tarkoitetut. Hyvää näissä on muun muassa se, että runko pysyy samana ja siihen saa lisättyä vauva-aikana kuomukopan tai auton turvakaukalon ja myöhemmin sitten kärryt saa muokattua juoksurattaiksi, jolloin kyytiläisen menosuunta on eteenpäin. Eli meidän ei siis tarvitse ostaa uusia rattaita missään vaiheessa, vaan saamme muokattua näistä rattaat myös isommalle taaperolle.

Vaunut ovat myös aika kevyet, sen mitä vaunukaupoilla olen vertaillut muihin vaunuihin. Ja sehän on hyvä, kun näillä on tarkoitus myöhemmin sitten juosta. Vaikka vaunut ovatkin kevyet, niin silti ne ovat mielestäni tukevat. Tässä mallissa takapyörät ovat sisäänpäin vinossa, mikä tekee mallista tukevan. Tällaisia vinoja takarenkaita en ole nähnyt muissa juoksuvaunuissa.

Ainut miinuspuoli on varmaankin vaunujen huono saatavuus Suomesta. Yhdestäkään vaunuliikkeestä emme näitä vaunuja löytäneet ja siksi emme voineet näitä etukäteen kokeilla. Tilasimme vaunut netistä, mikä nykypäivänä on helppoa. Silti oli kuitenkin olo, että ostaisi sikaa säkissä, kun ei päässyt hypistelemään vaunuja ennen ostopäätöstä. Mutta luotimme kavereiden mielipiteeseen ja se kannatti.

Näin markkinoinnin ihmisenä voisin sanoa, että meidän ostokäyttäytyminen oli kuin oppikirjasta sen suhteen, miten (useimmat) nykyajan kuluttajat käyttäytyy. Vertailee vaihtoehtoja ensin netissä, muodostaa tuotteesta tai palvelusta jonkinlaisen käsityksen ensin itse, kysyy suositteluja ystäviltä, sukulaisilta, kavereilta, tekee lopullisen ostopäätöksen ja tilaa sitten tuotteen netin kautta sieltä, mistä halvimmalla saa. Näin mekin teimme. Vaunumerkki on puolalainen ja sieltä myös vaunut löytyivät halvimmalla. Harmi vaan, että puolalaisella nettikaupalla ei ollut englanninkielisiä nettisivuja. 😀

Juoksusta kärryjen kanssa en osaa vielä sanoa mitään, siitä sitten myöhemmin. 🙂

Tällaisia ajatuksia tähän päivään! 🙂 Katselen tässä parhaillaan ikkunasta ulos hiljalleen maahan leijailevia lumihiutaleita. Ensilumi, ihanaa. Taidetaan pian mennä vauvan kanssa ulos ihmettelemään valkeaa maata, mutta kävelyä tänään vähän vähemmän. Iloista päivää ja kiitos kaikista kivoista kommenteista, joita olen blogiini saanut. Teidän kanssa on tosi kiva vaihtaa ajatuksia!

-Hilla

Seuraa blogia Instagrammissa

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa