Aktiivista hyötyliikuntaa vai hikinen suoritus – minun treenipäiväkirjani

Kirjoitin blogissani keväällä siitä, tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa? Tarvitseeko kuntoilijan seurata liikkumistaan, kertyviä määriä, tunteja tai kilometrejä. Mielestäni se on jokaisen kuntoilijan oma päätös. Jollekin omien liikuntasuoritusten merkitseminen ylös voi entisestään motivoida liikkumaan, jollekin treenipäiväkirja voi olla myös silmiä avaava. Hyötyliikunnan puuttuessa muutama hikitreeni viikossa ei välttämättä riitä tarpeeksi suureen kokonaismäärään.

Olin monta vuotta liikkunut ja urheillut täysin fiilispohjalta. En ollut merkannut mitään ylös, eikä minulla ollut kovinkaan hyvää kuvaa siitä, kuinka paljon oikeasti liikun. Aloin viime keväänä merkata liikuntojani viikkotasolla ylös. Edelleen liikun fiilispohjalta, mutta treenipäiväkirjan täyttämisestä on ollut hyötyä.

Mitä hyötyä treenipäiväkirjasta on ollut? Kolme konkreettista plussaa ovat selkeästi tässä:

  1. Olen huomannut, että vaunulenkeistä ja kävelystä tulee paljon hyötyliikuntaa, jota en ole vauvavuoden aikana mieltänyt ”treeniksi”. Mutta kyllä vaunulenkkeily useamman kerran viikossa, joskus jopa päivässä, on oikein hyvää liikuntaa ja ansaitsee paikkansa treenipäiväkirjassa. Ehkä jopa niiden matalasykkeisten kävelyjen ja aktiivisen arjen puolesta olen nyt jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
  2. Minulle paras rytmi vauvan kanssa on ollut treenata noin joka toinen päivä. Se riittää minulle oikein hyvin. Esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Muut ovat lepopäiviä, jotka sisältävät vaunujen kanssa kävelyä tai aktiivista puuhastelua. Normaalissa työarjessa hyötyliikuntaa tulisi varmasti paljon vähemmän, olen nauttinut äitiyslomalla suunnattomasti juuri siitä, että tavallinen päivä voi olla hyvinkin aktiivinen ilman yhtään hikipisaraa. Työpäivän jälkeen sen sijaan liikunta on useimmiten suoritus.
  3. Lepopäivät ovat ansaittuja, kun merkkaa liikuntojaan ylös. On ihana maata kesämökin laiturilla koko lauantaipäivä, kun tietää liikkuneensa viikolla jo ihan riittävästi. Treenipäiväkirjasta voi katsoa taaksepäin. Ymmärtää paremmin, mistä väsynyt olo johtuu tai olisiko tänään hyvä päivä vain olla. Parantuneeseen juoksuvauhtiin vaikuttaneet syytkin löytyvät helpommin, kun on dokumentoinut tekemisiään ylös.

Miltä näyttää treenipäiväkirjani?

Olen päivittäin tietokoneella, joten lopulta päädyin merkkaamaan liikuntasuoritukset yksinkertaisesti Exceliin itselleni helposti ylös. Merkkaan vain esimerkiksi: juoksu, 10 kilometriä, 1 tunti 2 minuuttia. Laji, kilometrit ja kesto. Joskus pelkkä kestokin riittää. Toisinaan lisään kommentin omasta fiiliksestä, joskus kirjoitan syyn, miksi teinkin erilaisen treenin, mitä olin suunnitellut. Kuukauden lopussa näen kokonaismäärän viikko- ja kuukausitasolla. Yksinkertaista ja näppärää. Minulla on toki Suunnon sykemittari ja sitäkin kautta saisin treenipäiväkirjan Movescounttiin (Movescounttiin menee kyllä kaikki treenini, joissa minulla on ollut sykemittarini mukana) tai HeiaHeia voisi olla tähän käyttökelpoinen. Tässä kohtaa oma pieni päiväkirja kuitenkin riittää, minunlaiselle kuntoilijalle se on täysin riittävä. 🙂

Mitä yksi treeniviikkoni tältä kesältä on sisältänyt?

Ma: juoksua Danielin kanssa, pitkälenkki. 16 km, 1h 30min. Alku kankea, mutta 4 kilometrin jälkeen alkoi tuntua tosi hyvältä.
Ti: vaunujen kanssa kävelyä, palauttavaa hyötyliikuntaa, kotona siivoilua
Ke: illalla kuntopiiriä kotona vauvan kanssa 40 minuuttia, pääasiassa vatsoja, selkää ja erilaisia kyykkyjä. Vähän myös kahvakuulaa.
To: kevyt juoksulenkki 6 kilometriä 42 minuuttia, loppuun pieni loikkatreeni 10 minuuttia.
Pe: lepo, tietenkin aktiivista elämää vauvan kanssa.
La: suunnistuskilpailut: alkuverkka 14 minuuttia juoksua, suunnitusrata 55 minuuttia reippaalla vauhdilla. Ei loppuverkkaa, sen asian ajoi vauvan kanssa kisapaikalla kävely.
Su: vaunulenkki noin 1 h.

Miltä sinun viime viikko näytti liikuntojen osalta? 🙂

Iloista viikonloppua, me suuntaamme kesämökille.

-Hilla

Edellinen postaus: Katri Traa ambassador Suomessa

Bloggaajien Jukola-joukkue

Tässä se nyt on! Tämän kevään huikein projekti, jossa saan kunnian olla mukana. Bloggaajien Jukola-joukkue, joka aloittaa treenit kohti Joensuu-Jukolaa 2017. Kesäkuun Jukolaan (17.-18.6) mennessä otamme maailman mestarin Reeta Kolkkalan valmennuksessa kartat ja kompassit haltuun sekä hiomme metsäkunnon huippuunsa. 🙂

Täällä blogissani tulen kirjoittelemaan meidän treeneistä, ahaa-elämyksistä, eksymisistä, voitoista, haasteita, mudasta ja hien hajusta, joita matka varmasti antaa ja vaatii. Tiedän, että kesäkuussa Joensuun metsissä suunnistaminen tulee olemaan hieno kokemus koko joukkueelle.

Itse olen aloittanut suunnistuksen 8-vuotiaana. Se on ollut koko nuoruuteni ykköslajini, sen parissa on vietetty aikaa kavereiden kanssa, leireilty ympäri Eurooppaa erilaisia maastoja hakien ja kilpailtu SM-tasolla nuorten sarjoissa. Sittemmin suunnistus on ollut itselleni rakas harrastus, tapa kuntoilla luonnossa ja nauttia niistä hienoista fiiliksistä, joita suunnistus antaa. Suunnistus on siis itselleni ja meidän perheelle lähellä sydäntä. Daniel suunnistaa, omat vanhempani suunnistavat ja myös sisarukseni harrastavat suunnistusta. Kukin omalla tasollaan.

Venlojen viestiin (naisten viestiin) olen osallistunut 15-vuotiaasta saakka, eli siitä lähtien kun oma ikä riitti osallistumiseen. Jukolan viestin olen juossut pariin otteeseen. Ensi kesän Jukolan viesti on siis itselleni kolmas kerta Jukolan yössä, mahtavaa. Oma seurani Paimion Rasti järjesti Louna-Jukolan 2015. Sekin on ollut hieno kokemus tässä suunnistustaipaleellani, nähdä tuollainen suurtapahtuma toisesta näkökulmasta. Itse hoitelin sen vuoden Jukolan viestin sosiaalista mediaa. 🙂 Ylläri ylläri..

Niin mahtavaa olla mukana tässä bloggaajien joukkueessa, saada äitiyslomalle tällainen pienimuotoinen projekti, tavoite kunnon kohottamiselle ja ennen kaikkea, tuoda suunnistusta esille näin hienolla tavalla.

Varusteemmekin ovat kunnossa, Salomonilta kengät ja vaatteet hikoiluun, Suunnolta kello kunnon tarkkailuun, Petzl valaisee reitin ja Evoke Natural Goods huolehtii ettei energiat pääse liian matalalle.

Joukkueessa suunnistavat:

Endorfiinikoukussa

Aamukahvilla

Lari Salama ja Veera Malmivaara eli Team Salamavaara

Martina Aitolehti

Marinella Himari

ja minä.

Kirjoittelen kevään edetessä meidän treeneistä lisää täällä blogissa aina Jukolan viestiin saakka. Kuullaan siis!

-Hilla

#evokegoesjukola

Ensimmäinen lenkki, tästä se lähtee

Eilen oli marraskuun ensimmäinen, ja samalla meidän ensimmäinen vaunulenkki vauvan kanssa. Hurraa. Äitiä taisi jännittää ulos lähtö enemmän kuin pikkuista, sillä hän nukkui koko tunnin lenkin sikeästi ja nautti tyytyväisenä raikkaasta ulkoilmasta.

Lähtöä edelsi tietenkin jälleen uuden opettelu. Kuinka paljon vaatetta pitää vauvalle pukea päälle? Onko ulkona lämmin vai kylmä? Kumman puen ensin, vauvan vai itseni? Haenko vaunut sisälle vai kannanko vauvan vaunuvarastoon ja lähdemme sieltä suoraan? Kuinkakohan kauas kotoa uskallan mennä, jos nälkäitku yllättääkin kesken matkan. Vaikka olenkin näppärä ihminen, niin silti aika peruskysymysten äärellä ollaan. Ehkä nämäkin asiat muuttuvat pian rutiineiksi.

Ennen lenkille lähtöä vauvalle tuli lievä kiukku ja pienet itkutkin siinä pikkuinen tirautti. Päätin pukea ensin itseni valmiiksi, ettei vauvalle tulisi kuuma odotellessa ja sen takia vielä uusi kiukku ennen pihalle pääsyä. Puin itselleni tietenkin aluskalsarit, tuulihousut, kerraston paidan ja paksun fleecen, jonka jälkeen aloin pukea vauvaa. No kuinkas siinä kävikään? Minulla oli jo ihan täysi (tuskan) hiki ennen kuin oltiin päästy ovesta ulos. Siinä sitten eteisessä puin pikaisesti vauvan, laitoin vaunuihin, tutin suuhun ja kaahasin kärryjen kanssa pihalle – soijat kainalossa jo tässä vaiheessa. 😀 Jes, ekaa kertaa ulkona, me tehtiin se. Myönnettäköön, ettei tuo lähtö ihan mennyt kuten stömsössä. Parempi onni ensi kerralla, silloin hieman uudella taktiikalla, ehkä puen päällimmäiset vaatteet vasta ulkona. hehe.

Kierreltiin ja kaarreltiin ulkoilureittejä. Pysähdyttiin ottamaan kuvia ja ihmeteltiin marraskuun kirpeää syyskeliä. Nautittiin ekasta lenkistä, ja tunsin itseni todella vapaaksi. Kun on parisen viikkoa maannut sohvan nurkassa ja oleillut lähinnä keittiö, olohuone, makuuhuone -akselilla, tuntuu mahtavalta päästä ihmisten ilmoille ja kodin ulkopuolelle. Oltiin tunnin verran ulkona, mutta aktiivista kävelyä siitä oli ehkä reilu puoli tuntia.

Kävely kuitenkin kostautui sitten illalla, mikä oli vähän ikävä juttu. Tikit ovat itsestään sulavia tuolla alakerrassa, mutta eihän ne vielä parissa viikossa ole sieltä sulaneet pois. Kävelylenkki hankasi paikkoja sen verran, että illalla teki taas kipeää ja särki melkoisesti ja minun olikin tartuttava särkylääkkeisiin, joiden määriä olin juuri päässyt vähentämään. Illalla vauvalle tuli vielä parin tunnin iltakiukku (varmaan kipeän vatsan takia), jonka aikana iskä sai kanniskella häntä ympäri kotia ja minä makasin siinä vaiheessa sängyn pohjalla itkua kuunnellen. Onneksi yö meni hyvin – nukuttiin kaikki 9 tunnin unet ja vain kaksi yösyöttöä yön aikana. Hurraa, aamulla oli taas parempi meininki ja illan huonot olot olivat tiessään. Meiltä kaikilta. 😉

Eräs Instagram-seuraajani pyysi minulta jonkinlaista arviota näistä meidän juoksuvaunuista, jotka ovat kuvissa. En ole vielä paras henkilö antamaan arviota, koska kokemukset ovat kovin vähäiset. Muutaman sanan voin kuitenkin tässä kohtaa sanoa. Päädyimme näihin X-lander Run kärryihin, koska niin monet suunnistaja- ja juoksukaverimme niitä meille suosittelivat. Varsinkin suunnistajia on helppo uskoa, sillä he kärryttelevät vaikeammissakin maastoissa ja työntävät kärryjään suunnistuskisoissa milloin missäkin mutapelloilla ja juurikkoisilla poluilla.

Nämä X-lander Run kärryt ovat siis juoksuun tarkoitetut. Hyvää näissä on muun muassa se, että runko pysyy samana ja siihen saa lisättyä vauva-aikana kuomukopan tai auton turvakaukalon ja myöhemmin sitten kärryt saa muokattua juoksurattaiksi, jolloin kyytiläisen menosuunta on eteenpäin. Eli meidän ei siis tarvitse ostaa uusia rattaita missään vaiheessa, vaan saamme muokattua näistä rattaat myös isommalle taaperolle.

Vaunut ovat myös aika kevyet, sen mitä vaunukaupoilla olen vertaillut muihin vaunuihin. Ja sehän on hyvä, kun näillä on tarkoitus myöhemmin sitten juosta. Vaikka vaunut ovatkin kevyet, niin silti ne ovat mielestäni tukevat. Tässä mallissa takapyörät ovat sisäänpäin vinossa, mikä tekee mallista tukevan. Tällaisia vinoja takarenkaita en ole nähnyt muissa juoksuvaunuissa.

Ainut miinuspuoli on varmaankin vaunujen huono saatavuus Suomesta. Yhdestäkään vaunuliikkeestä emme näitä vaunuja löytäneet ja siksi emme voineet näitä etukäteen kokeilla. Tilasimme vaunut netistä, mikä nykypäivänä on helppoa. Silti oli kuitenkin olo, että ostaisi sikaa säkissä, kun ei päässyt hypistelemään vaunuja ennen ostopäätöstä. Mutta luotimme kavereiden mielipiteeseen ja se kannatti.

Näin markkinoinnin ihmisenä voisin sanoa, että meidän ostokäyttäytyminen oli kuin oppikirjasta sen suhteen, miten (useimmat) nykyajan kuluttajat käyttäytyy. Vertailee vaihtoehtoja ensin netissä, muodostaa tuotteesta tai palvelusta jonkinlaisen käsityksen ensin itse, kysyy suositteluja ystäviltä, sukulaisilta, kavereilta, tekee lopullisen ostopäätöksen ja tilaa sitten tuotteen netin kautta sieltä, mistä halvimmalla saa. Näin mekin teimme. Vaunumerkki on puolalainen ja sieltä myös vaunut löytyivät halvimmalla. Harmi vaan, että puolalaisella nettikaupalla ei ollut englanninkielisiä nettisivuja. 😀

Juoksusta kärryjen kanssa en osaa vielä sanoa mitään, siitä sitten myöhemmin. 🙂

Tällaisia ajatuksia tähän päivään! 🙂 Katselen tässä parhaillaan ikkunasta ulos hiljalleen maahan leijailevia lumihiutaleita. Ensilumi, ihanaa. Taidetaan pian mennä vauvan kanssa ulos ihmettelemään valkeaa maata, mutta kävelyä tänään vähän vähemmän. Iloista päivää ja kiitos kaikista kivoista kommenteista, joita olen blogiini saanut. Teidän kanssa on tosi kiva vaihtaa ajatuksia!

-Hilla

Seuraa blogia Instagrammissa

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa