Aktiivista hyötyliikuntaa vai hikinen suoritus – minun treenipäiväkirjani

Kirjoitin blogissani keväällä siitä, tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa? Tarvitseeko kuntoilijan seurata liikkumistaan, kertyviä määriä, tunteja tai kilometrejä. Mielestäni se on jokaisen kuntoilijan oma päätös. Jollekin omien liikuntasuoritusten merkitseminen ylös voi entisestään motivoida liikkumaan, jollekin treenipäiväkirja voi olla myös silmiä avaava. Hyötyliikunnan puuttuessa muutama hikitreeni viikossa ei välttämättä riitä tarpeeksi suureen kokonaismäärään.

Olin monta vuotta liikkunut ja urheillut täysin fiilispohjalta. En ollut merkannut mitään ylös, eikä minulla ollut kovinkaan hyvää kuvaa siitä, kuinka paljon oikeasti liikun. Aloin viime keväänä merkata liikuntojani viikkotasolla ylös. Edelleen liikun fiilispohjalta, mutta treenipäiväkirjan täyttämisestä on ollut hyötyä.

Mitä hyötyä treenipäiväkirjasta on ollut? Kolme konkreettista plussaa ovat selkeästi tässä:

  1. Olen huomannut, että vaunulenkeistä ja kävelystä tulee paljon hyötyliikuntaa, jota en ole vauvavuoden aikana mieltänyt ”treeniksi”. Mutta kyllä vaunulenkkeily useamman kerran viikossa, joskus jopa päivässä, on oikein hyvää liikuntaa ja ansaitsee paikkansa treenipäiväkirjassa. Ehkä jopa niiden matalasykkeisten kävelyjen ja aktiivisen arjen puolesta olen nyt jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
  2. Minulle paras rytmi vauvan kanssa on ollut treenata noin joka toinen päivä. Se riittää minulle oikein hyvin. Esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Muut ovat lepopäiviä, jotka sisältävät vaunujen kanssa kävelyä tai aktiivista puuhastelua. Normaalissa työarjessa hyötyliikuntaa tulisi varmasti paljon vähemmän, olen nauttinut äitiyslomalla suunnattomasti juuri siitä, että tavallinen päivä voi olla hyvinkin aktiivinen ilman yhtään hikipisaraa. Työpäivän jälkeen sen sijaan liikunta on useimmiten suoritus.
  3. Lepopäivät ovat ansaittuja, kun merkkaa liikuntojaan ylös. On ihana maata kesämökin laiturilla koko lauantaipäivä, kun tietää liikkuneensa viikolla jo ihan riittävästi. Treenipäiväkirjasta voi katsoa taaksepäin. Ymmärtää paremmin, mistä väsynyt olo johtuu tai olisiko tänään hyvä päivä vain olla. Parantuneeseen juoksuvauhtiin vaikuttaneet syytkin löytyvät helpommin, kun on dokumentoinut tekemisiään ylös.

Miltä näyttää treenipäiväkirjani?

Olen päivittäin tietokoneella, joten lopulta päädyin merkkaamaan liikuntasuoritukset yksinkertaisesti Exceliin itselleni helposti ylös. Merkkaan vain esimerkiksi: juoksu, 10 kilometriä, 1 tunti 2 minuuttia. Laji, kilometrit ja kesto. Joskus pelkkä kestokin riittää. Toisinaan lisään kommentin omasta fiiliksestä, joskus kirjoitan syyn, miksi teinkin erilaisen treenin, mitä olin suunnitellut. Kuukauden lopussa näen kokonaismäärän viikko- ja kuukausitasolla. Yksinkertaista ja näppärää. Minulla on toki Suunnon sykemittari ja sitäkin kautta saisin treenipäiväkirjan Movescounttiin (Movescounttiin menee kyllä kaikki treenini, joissa minulla on ollut sykemittarini mukana) tai HeiaHeia voisi olla tähän käyttökelpoinen. Tässä kohtaa oma pieni päiväkirja kuitenkin riittää, minunlaiselle kuntoilijalle se on täysin riittävä. 🙂

Mitä yksi treeniviikkoni tältä kesältä on sisältänyt?

Ma: juoksua Danielin kanssa, pitkälenkki. 16 km, 1h 30min. Alku kankea, mutta 4 kilometrin jälkeen alkoi tuntua tosi hyvältä.
Ti: vaunujen kanssa kävelyä, palauttavaa hyötyliikuntaa, kotona siivoilua
Ke: illalla kuntopiiriä kotona vauvan kanssa 40 minuuttia, pääasiassa vatsoja, selkää ja erilaisia kyykkyjä. Vähän myös kahvakuulaa.
To: kevyt juoksulenkki 6 kilometriä 42 minuuttia, loppuun pieni loikkatreeni 10 minuuttia.
Pe: lepo, tietenkin aktiivista elämää vauvan kanssa.
La: suunnistuskilpailut: alkuverkka 14 minuuttia juoksua, suunnitusrata 55 minuuttia reippaalla vauhdilla. Ei loppuverkkaa, sen asian ajoi vauvan kanssa kisapaikalla kävely.
Su: vaunulenkki noin 1 h.

Miltä sinun viime viikko näytti liikuntojen osalta? 🙂

Iloista viikonloppua, me suuntaamme kesämökille.

-Hilla

Edellinen postaus: Katri Traa ambassador Suomessa

Bloggaajien Jukola-joukkue

Tässä se nyt on! Tämän kevään huikein projekti, jossa saan kunnian olla mukana. Bloggaajien Jukola-joukkue, joka aloittaa treenit kohti Joensuu-Jukolaa 2017. Kesäkuun Jukolaan (17.-18.6) mennessä otamme maailman mestarin Reeta Kolkkalan valmennuksessa kartat ja kompassit haltuun sekä hiomme metsäkunnon huippuunsa. 🙂

Täällä blogissani tulen kirjoittelemaan meidän treeneistä, ahaa-elämyksistä, eksymisistä, voitoista, haasteita, mudasta ja hien hajusta, joita matka varmasti antaa ja vaatii. Tiedän, että kesäkuussa Joensuun metsissä suunnistaminen tulee olemaan hieno kokemus koko joukkueelle.

Itse olen aloittanut suunnistuksen 8-vuotiaana. Se on ollut koko nuoruuteni ykköslajini, sen parissa on vietetty aikaa kavereiden kanssa, leireilty ympäri Eurooppaa erilaisia maastoja hakien ja kilpailtu SM-tasolla nuorten sarjoissa. Sittemmin suunnistus on ollut itselleni rakas harrastus, tapa kuntoilla luonnossa ja nauttia niistä hienoista fiiliksistä, joita suunnistus antaa. Suunnistus on siis itselleni ja meidän perheelle lähellä sydäntä. Daniel suunnistaa, omat vanhempani suunnistavat ja myös sisarukseni harrastavat suunnistusta. Kukin omalla tasollaan.

Venlojen viestiin (naisten viestiin) olen osallistunut 15-vuotiaasta saakka, eli siitä lähtien kun oma ikä riitti osallistumiseen. Jukolan viestin olen juossut pariin otteeseen. Ensi kesän Jukolan viesti on siis itselleni kolmas kerta Jukolan yössä, mahtavaa. Oma seurani Paimion Rasti järjesti Louna-Jukolan 2015. Sekin on ollut hieno kokemus tässä suunnistustaipaleellani, nähdä tuollainen suurtapahtuma toisesta näkökulmasta. Itse hoitelin sen vuoden Jukolan viestin sosiaalista mediaa. 🙂 Ylläri ylläri..

Niin mahtavaa olla mukana tässä bloggaajien joukkueessa, saada äitiyslomalle tällainen pienimuotoinen projekti, tavoite kunnon kohottamiselle ja ennen kaikkea, tuoda suunnistusta esille näin hienolla tavalla.

Varusteemmekin ovat kunnossa, Salomonilta kengät ja vaatteet hikoiluun, Suunnolta kello kunnon tarkkailuun, Petzl valaisee reitin ja Evoke Natural Goods huolehtii ettei energiat pääse liian matalalle.

Joukkueessa suunnistavat:

Endorfiinikoukussa

Aamukahvilla

Lari Salama ja Veera Malmivaara eli Team Salamavaara

Martina Aitolehti

Marinella Himari

ja minä.

Kirjoittelen kevään edetessä meidän treeneistä lisää täällä blogissa aina Jukolan viestiin saakka. Kuullaan siis!

-Hilla

#evokegoesjukola