Kevyempi kesä

Otsikko ei viittaa diettikesään tai painon pudotukseen. Sen sijaan otsikko viittaa hiuksiini. 15 senttimetriä sai lähteä ja tilalle tuli kevyempi kesätukka. Olo kevyt ja huoleton, sellainen kesäinen. Siskoni leikkasi hiukseni toissapäivänä, kun olimme ensin koko päivän pohtineet mitä minun tylsälle, ylipitkälle, äitiysloman aikana villiintyneelle pehkolleni voisi tehdä.

Hiuslaatuni on luonnonkihara, ei kovin paksu. Hiuksia kyllä on, mutta jokainen suortuva on hento ja korkkiruuville taipuvainen, jos hiukset saavat itse taipua. Molemmilla siskoillani on paksut hiukset, minä sain arvonnassa ohuemmat, mutta onneksi luonnonkihara laatu antaa vähän anteeksi. Näyttää paksummalta mitä onkaan. En ole muutenkaan mikään kovin hyvä asiakas kampaajille, sillä leikkaan lähes aina hiukseni itse. Niin olen tehnyt varmaan viimeiset kymmenen vuotta. Luonnonkiharassa kun ei näy, onko leikannut vinoon vai suoraan.

Ihailen välillä sellaisia naisia, joilla on paksut suorat hiukset, joissa näkee selkeästi, että niihin on leikattu jokin malli. Koska minulla vaan ei koskaan sellaista voisi olla. Tai voihan hiuksiini jonkin mallin leikata, mutta aina hiukseni menevät kiharalle, vaikka niitä suoristaisinkin. Siksi olenkin todennut, että tällainen minä olen ja näillä mennään. Mutta kai jokainen kiharapää on joskus toivonut suoraa ja jokainen suora hiuksinen toivonut joskus kiharoita tai taipuisia hiuksia. Sellainen se ihmismieli vähän on.

-Hilla

10 x arjen iloa

Hei taas arki ja maanantai. Olen aina tykännyt tavallisesta arjesta, tasapainosta viikonloppujen ja arkipäivien välillä. Tänään herätessä toivotin taas maanantain tervetulleeksi, suuntasin keittiöön, latasin mocca masterin päälle ja kuuntelin kahvinkeittimen ropinaa. Söimme aamupuuroa vauvan kanssa yhdessä ja tuumailin tästä viikosta tulevan hyvän. Sen takia ajattelinkin listata kymmenen arjen ilostuttajaani.

Niitä ennen haluan vielä kiittää kaikkia kommenteista edelliseen postaukseen: Äitiys aiheena sosiaalisessa mediassa. Jokainen kommentti ja viesti sai minutkin vielä ajattelemaan asiaa uusista näkökulmista. On myös mielenkiintoista kuulla kommenttien kautta, millaisia ajatuksia tuo teksti ja aihe teissä herätti. En avannut käytännön esimerkein omia kokemuksiani, mutta ehkäpä yhdenlainen esimerkki muistuu mieleeni lähiajoilta. Luin yhdestä (erittäin seuratusta) someryhmästä keskustelua siitä, kuinka äidinmaidonkorvike pilaa vauvan suoliston ja on vauvalle yhtä haitallista kuin vilja keliaakikolle. Väitteet oli kommentoijien kesken perusteltu netistä löytyvillä uutisilla, sairaudet ja allergiat sekoitettu toisiinsa ja muutenkin lähdekritiikki puuttui lähes täysin tuolta temmellyskentältä. Siinä kohtaa TAAS en voinut kuin ihmetellä. Ja miettiä sitä, miltä se meistä ja niistä äideistä tuntuu, jotka lapselleen kokonaan tai osittain korviketta antavat. Ei hyvältä! Haen mieluummin tiedon asiantuntijoilta tai lääkäreiltä (jos sellaista tarvitsen) kuin kommenttiboksien mielettömistä keskusteluista. Tämä aihe on nyt käsitelty, mutta koin tuon edellisen tekstin tärkeäksi ja siksi halusin siitä kirjoittaa.

Mutta nyt niihin arjen ilostuttajiin 🙂

1. Viikonloppuna kävimme vaunulenkillä miheni kanssa Punavuoressa ja Eirassa, ihastelimme kauniita taloja, kaupunkifiilistä ja haimme kahvit kahvila Kuumasta. Iso latte oli täyteläinen ja lähes 20 asteen lämmössä nautittuna maistui erittäin hyvältä.

2. Tein eilen jääkaapin jämistä suolaisen piirakan meille iltapalaksi. Onnistui, vei nälän ja saimme käytettyä viimeisetkin jämät fiksusti.

3. Olen aloittanut hyvinvointivalmentajan opinnot ja siihen liittyen sain valmiiksi yhden ennakkotehtävän. Näin äitiyslomalaisena tuollainen projekti tuntuu erityisen mukavalta, saa käyttää vähän erilaisia aivojen osia ja oppia uutta.

4. Tein tänään vaunulenkin ulkona viiden asteen lämpötilassa, pipo päässä, kevyt untuvatakki päällä ja lunta satoi. Samalla katselin valkovuokkoja ja hiiren korvia puissa. Kevään kontrastit ja yllätyksellisyys. <3

5. Värjäsin viimeisen kerran hiukseni joskus ajat sitten, en edes muista milloin. Pari päivää sitten sain kuitenkin hieman uutta sävyä hiuksiini ja kuivat latvat leikattua pois. Piristi.

6. Meidän ihana, pian 7 kk ikäinen, tyttäremme ja mieheni. Arjen iloni todellakin. <3

7. Bloggaamisen hyvä flow. En tosiaan ota harmaita hiuksia tästä blogista, vaan kirjoittelen kun siltä tuntuu ja niistä aiheista, jotka sillä hetkellä ovat mielessä. En mieti voiko tästä kirjoittaa, onko tämä turhaa tai liian pinnallista tai ketä tämä kiinnostaa. Kirjoittamisesta ei tule mitään, jos asettaa riman liian korkealle. Tämä minun elämäni riittää tänne blogiin, vaikkei se sen kummallisempaa olekaan. On kiva huomata, että tämä blogi kulkee omalla painollaankin.

8. Tämä blogin kuvissa oleva uusi takki on Maya Coat, jonka sain Ison Omenan Peak Performancelta. Ihanan rento, helppo yhdistellä ja kuitenkin tyylikäs. Tennareiden kanssa siitä saa rennomman, korkkareiden kanssa tyylikkään. Haluaisin enemmän tällaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä.

9. Teema-astiastomme. Myin kirpparilla pois Pentikin Vekki-astiastomme, koska sen tuotanto on lopetettu ja siksi sen keräämisestä tuli liian vaikeaa. Tilalle hankimme valkoista teemaa. Jonkun mielestä tylsän tavallista, minun mielestä yksinkertaisen tyylikästä ja helppoa. Tykkään.

10. Toukokuu. Toukokuu tarkoitti lapsena koulujen päättymistä, ensimmäisiä helteitä, kesän tuloa ja syntymäpäiviäni. Toukokuussa on aina ollut jotain erityistä. Siksi se on yksi arjen iloistani tähän listaan. 🙂

Mitkä ovat teidän viikon pienet suuret ilostuttajat? 🙂

-Hilla

Pukeutumistyyliä etsimässä

Olen aina ihaillut naisia, joilla on SE oma tyyli. Oma pukeutumistyyli, joka on melkein kuin tavaramerkki. Sellaiset naiset, ja miksei toki miehetkin, näyttävät tyylikkäiltä ja huolitelluilta päivästä toiseen. Jotkut vaan omaavat paremman silmän pukeutua, näin olen ajatellut. Ja niinhän se on.

Minusta on hienoa, että jotkut ovat niin sanotusti lojaaleja omalle tyylilleen. Pukeutuvat viikko toisensa jälkeen saman sävymaailman vaatteisiin, pukeutuvat yksinkertaisesti, graafisesti, naisellisesti, sporttisesti tai boheemisti. Tai uskaltavat käyttää värejä ja silti näyttävät harkitun hyviltä.

tyyli hillas 5

Tällä hetkellä elän kai vaatteiden osalta sellaista epätietoisuuden aikaa. Aikaisemmin oli esimerkiksi helppo ostaa niin sanottuja siistejä työvaatteita, rentoja vapaa-ajan vaatteita sekä sitten oli ne sporttiset ja värikkäät treenivaatteet. Nyt en oikein tiedä mitä ostaisin, olen jotenkin kadoksissa. Kroppakin on muuttunut takaisin raskauspyöreydestä melkein entisiin mittoihin, mutta silti tykkään vetäistä pehmeät leggingsit farkkujen sijaan melko usein edelleenkin. Mietin tässä yksi päivä junassa, katsellessani todella kauniisti ja tyylikkäästi pukeutunutta naista, että onko minulla tyyliä. Hmmm, ei oikein. Vaikka haluaisin. Ainakaan tällä hetkellä en koe surffaavani tyylikkyyden aallon harjalla. Viimeiset 3 kuukautta olen kulkenut mukavissa kotivaatteissa ja sitä edelliset 5 kuukautta mukavissa äitiysvaatteissa. SE oma tyyli on jotenkin kadoksissa, harmillisesti. Lymyilee jossain painavan kiven alla ja yritän kaivaa sitä epätoivoisesti esiin.

Ehkä minun pitäisi tehdä tutkimusmatka omaan vaatekkaappiini. Vaatteisiini, joita en ole raskauden takia käyttänyt pian vuoteen. Siellä ne ovat ja minä olen unohtanut heidät ja samalla oman tyylini. Kuitenkin jotain uuttakin olisi kiva hankkia, mutta sitä ennen pitäisi päästä hieman kärylle siitä mitä se voisi olla.

tyyli hillas 6

Olen sekaruokainen omien vaatteideni osalta, olen aina ollut. Rakastan treenivaatteita ja sporttisia asukokonaisuuksia. Toisaalta pidän todella paljon tyylikkäistä villakangastakeista ja nahkakengistä, yksinkertaisista asukokonaisuuksista ja hillitystä värimaailmasta. Mutta sitten taas toisena päivänä saatan haluta räväyttää väripilkulla ja kulkea tennareissa ja kolmantena päivänä korostan naisellisuutta ja haluan korkoa kannan alle. En ehkä ole SEN yhden tyylin nainen, sen sijaan taidan pukeutua päivästä ja fiiliksestä riippuen.

Toisaalta haluaisin olla jollain tavalla persoonallinen, tuoda pukeutumisella esiin omaa juttuani, minua. Toisaalta taas huomaan omaavani aika paljon tavallisia vaatteita, sellaisia joista oma persoonallisuus on aika kaukana, mutta niitä on helppo yhdistellä kauniisti.

Mutta ehkä SE tyyli ei muodostukaan yksittäisistä vaatekappaleista vaan asukokonaisuuksista. Niistä harkituista valinnoista, toimivista ratkaisuista ja uniikeista yhdistelmistä. Ja kirsikkana kakun päällä: kokonaisuudessa on oltava sitä jotain omaa.

tyyli hillas 3

Jollain tasolla kuitenkin unelmoin, että vaatekaappini olisi harmoninen kokonaisuus täynnä kauniita ja yhteensopivia vaatteita. Voisin sanoa, että minulla on tällainen tyyli. Vaatekaapista olisi helppo yhdistellä asukokonaisuuksia, mutta vaatteita olisi silti hillitty määrä. Määrän sijasta olisi panostettu vaikka vähän enemmän laatuun. Olisi SE tyyli, jota voisi omaksi kutsua. Ymmärrätte ehkä mitä yritän sanoa?

SE oma tyyli auttaisi ehkä myös vaatteita ostaessa. En ehkä olisi niin hukassa – olisi selkeämmät sävelet siitä mitä on oma juttu. Taidan kuulostaa siltä, että olen aikamoisella tuuliajolla oman pukeutumistyylini kanssa. Kai se on myönnettävä, että niin asian laita nyt on. Alan pian kuulostaa siltä, että tässähän tarvittaisiin kohta stylistin apua tai ainakin omaa pientä muuttumisleikkiä äitiysvaatteista astetta tyylikkäämpään versioon Hilla-äidistä.

tyyli hillas

Onko sulla SITÄ omaa tyyliä? Jos on niin miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi? Heitä ihmeessä kommentti tuonne boksiin alle. Ja jos siellä ruudun takana on tyylikkään silmän omaavia lukijoita, niin minä etsin shoppailuagenttia kaverikseni ja omaa stylistiä tositarkoituksella. Saa ilmiantaa oman osaamisensa vaikka sähköpostiini. 😉

Terkuin Hilla, joka on parhaillaan tyylinsä kanssa hukassa. 🙂