Vauvaelämää ja parisuhdetta

Vauva-arki ja parisuhde ja niiden harmonia tai epäharmonia.

Miten asiat tulisivat muuttumaan parisuhteen osalta vauvan syntymän jälkeen ja miten kahden hengen pariskunnasta muututaan perheeksi. Kirjoittelen mitä olen tässä viiden kuukauden aikana omassa elossamme huomannut. Ei nimittäin aina ole sujunut kuin Strömsössä, mielet ovat pahoittuneet puoleen jos toiseen, väsymys tai toisen työkiireet painaneet ajoittain ja on sitä ”oman ajan” määrää välillä syyllistytty vertailemaan. Että sinä olit siellä eilen, seuraavaksi on kyllä mun vuoro.

Tämä on myös aihe, jota ei ole kaikista helpointa yhdessä blogipostauksessa avata ilman väärinymmärryksiä tai huono äiti -leimaa, mutta yritän. Se on osaltaan myös tämän bloggaamisen sokeri ja suola. Kirjoitella näistä tosielämän haasteita. Ainakin meidän perheellä niitä on. Jos muilla ei ole, niin onnittelen!

Heräsin eilen aamulla väärällä jalalla, sillä vasemmalla. Meidän perheessä nukutaan nykyään kait jo todella hyvin, paremmin ainakin (ei tähänkään mitään absoluuttista paremmuusasteikkoa ole), joten yksi huono yö silloin tällöin tuntuu ylivoimaisen huonolta. Toissayö oli sellainen. Nukutusoperaatio kesti pari kolme tuntia ja koko yön heräilin vauvan ähinään tunnin tai puolen tunnin välein. Onko tulevia hampaita, ryömimään oppimista, mutta sängyssäkin hän pyöri kuin tuuliviiri. Aamulla kuuden aikaan hammasta purren totesin, että kait tässä on nukuttu riittävästi ja lähdin keittämään aamukahvia. Harmitti, ärsytti ja olin väsynyt. Ja kuinkas sitten kävikään. Päästelin suustani tyhmyyksiä miehelleni (ihan kuin hän olisi ne ansainnut), halusin kiukutella jollekin, vähän avautua ja heittäytyä jopa martyyriksi. Siinä kävin läpi oman ajan olemattomuuden, 24/7 äitiyden vastuun, yöimetyksen hulluuden, hulinoiden hulinat ja oman kurjan olon ja sen hetkisen väsymyksen. Jälkikäteen olisin voinut kelata virvelillä aikaa takaisin ja valita sanojani uudelleen. Mutta siinä hetkessä ne vain tulivat. Ulos suustani.

On myös päiviä, jolloin työelämä tuntuisi ajatuksena helpommalta kuin kotona oleminen. Miehen työmatkat taas tuntuvat ikuisuudelta, ja vaippojen vaihtamisen vastapainoksi kaipaisin aivojeni käyttämistä. Nuhistuvat rusinan tavoin pieneksi, kun ei niitä saa rasittaa kuin tuutulauluilla. Saan myös itseni joskus kiinni siitä, että lasken mieheni menoja ja muistuttelen siitä, että tässähän meidän pitäisi olla tasapuolisia. Ei ne nallekarkit vaan aina tasan mene, eikä tarvitsekaan. Mutta sekin voi joskus harmittaa.

Niiin, että tekevätkö edellä kuvatut tilanteet parisuhteelle hyvää? Kysymykseen olen helppo vastata, että ei kai. Mutta ne kasvattavat meitä perheenä, aviopuolisoina, ystävinä ja ihmisinä ihan sikana, jos tätä termiä sopii käyttää. Välillä mennään turbulenssissa, rymistellään ilmakuopissa, mutta onneksi sieltä aina laskeudutaan leudompiin tuuliin ja osataan myös keskustella asioista rauhallisesti, järkevästi ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja tärkeysjärjestykseen.

Ei niitä päiviä ole mukava aloittaa kuudelta aamulla mörrimöykkynä kahvipannun ääressä silmät ristissä toista sättien. Ei todellakaan. Mutta se oli vasen jalka.

Olemme viimeisten kahdeksan vuoden yhdessäolomme aikana tottuneet olemaan paljon kahdestaan ja viettämään aikaa kahdestaan. Olemme aina viihtyneet hyvin toistemme seurassa pariskuntana, olemme tehneet ja kokeneet paljon yhdessä. Viikottain, joskus jopa päivittäin, kävimme yhdessä lenkillä tai kuntosalilla, laitoimme yhdessä ruokaa, kalastimme, teimme kävelylenkkejä, kävimme ulkona syömässä, elokuvissa, suunnistamassa, naureskelimme kahvikupin ääressä tai katselimme kotisohvalla elokuvan sohvalla loikoillen sohvaperunoina. Olemme eläneet koko opiskeluajankin yhdessä, jolloin vietimme aikaa päivisinkin yhdessä, luimme tentteihin, näimme opiskelukavereita, kävimme yliopistolla lounastamassa ja harrastimme kaikenlaista.

Viimeisten viiden vauvakuukauden aikana emme ole tehneet mitään mieheni kanssa kahdestaan. Emme ole olleet kotioven ulkopuolella vielä kahdestaan.  Ymmärrämme hyvin, että se on monelle täysin normaalia ja kuuluu osana tähän vauvaelämään, mutta se on myös todella suuri kontrasti aiempaan, siihen mihin olimme tottuneet. Todella suuri muutos elämässämme. Siihen kestää hetki tottua.

Uuden opettelu ottaa aikansa, elämä löytää uuden uomansa, mutta se vaatii oman aikana ja asioiden ymmärtämisen. Uusi tasapaino ei löydy hetkessä.

Isot muutokset vauvaelämän osalta täytyy osata jotenkin sisäistää myös parisuhteessa. Sen eteen olemme kait parhaillaan tekemässä duunia.

Huolehdimme niin täysillä ja suurimmalla rakkaudella vauvasta, että olemme ehkä unohtaneet kaiken kiireen keskellä kysyä toisiltamme niitä kysymyksiä, joita päivittäin esitämme pienokaiselle. Onko sinulla kaikki hyvin? Mitä sinulle kuuluu? Onko ollut mukava päivä? Näitä lauseita ei mielestäni voi liikaa käyttää, mutta niiden esittäminen kiireen keskellä voi unohtua. On tainnut unohtua.

Joku voisi myös sanoa, että oma vikanne kun haluatte urheilla niin paljon, tehdä itselle tärkeitä juttuja ja hullu, sinä vielä bloggaatkin. Mutta ne aikaa vievät asiat antavat voimaa, energiaa ja iloa ja siksi me molemmat haluamme tässä elämäntilanteessa löytää myös niille (omille) harrastuksillemme aikaa.

Tasapainon opettelua uuden elämän edessä. Tasapainoa, sitä kai me tässä harjoittelemme, molemmat. Ehkä meidän pitää oppia sanomaan EI vähän useammin, luopua jostain menoista, ottaa toinen vielä vähän enemmän huomioon, ei pitää asioita itsestään selvinä. Jutella, puhua ja keskustella, ennen sitä turhaa kiukkupuuskaa ja väsymyssekoilua.

Kukaan ei osaa lukea vielä tähän päivään mennessä toisen ajatuksia. Arvailu ei kannata. Sen sijaan asioista puhuminen auttaa. Mielummin etukäteen.

Olemme oppineet vuorottelun mestareiksi, tehokkaitakin olemme. Mutta ehkä pitäisikin mennä vähän toiseen suuntaan. Ei aina vuorotella, ei olla tehokas – vaikka haluaisi. Olla hitaasti enemmän yhdessä. Oman ajan (edes pienen) etsiminen ei silti ole itsekkyyttä. Oikeanlainen itsekkyys on hyväksi, äitinä ja isänä olemisessa. Ettei unohda itseään, kun on 24/7 läsnä toiselle.

Vanhemmuus antaa ja ottaa. Kasvattaa ja koulii. Opettaa ja avartaa ajatuksia. Ei aina sieltä helpoimman kautta, mutta tiimityötä tämä on parhaimmillaan. Useimmiten mukavaa sellaista, vaikka välillä kävisikin hieman hakemassa vauhtia montun pohjalta.

Ne tärkeimmät.

Iloista mieltä ja tsemppiä kaikille omiin projekteihin ja tiimeihin!

-Hilla

ps. tänään nousin oikealla jalalla, ja tästäkin asiasta oli helppo kirjoittaa. Teksti soljui ja siinä se. Kai teki hyvää. Ja meidän yöllinen tuuliviiri on maailman ihanin. <3

Mitä olen oppinut äitiydestä?

Nyt vasta ymmärrän miten paljon en tiennyt ennen vauvan syntymää. Ja ehkä ihan hyväkin niin. Mitäkö olen oppinut viimeisten viiden kuukauden aikana – aikana jolloin minua on kutsuttu äidiksi.

Vauvan tuoksu. Monet siitä puhuvat ja onhan se myös minun todettava. Yksi parhaimmista tuoksuista maan päällä. Se tuoksu, kun illalla nuuhkuttelee nukkuvan vauvan päätä. Vauvan tuoksua voisin purkittaa, jos se olisi mahdollista.

Nukkuminen. Ymmärrän vasta nyt, mitä sillä tarkoitettiin kun minulle ennen synnytystä sanottiin: ”nuku vielä kun voit.” Koin sen silloin tyhminpänä lausahduksena ikinä, mutta siinähän on perää. Joku tainnut kokea asian ennen minua. Vaikka meillä nukutaankin melko hyvin, ei silti mikään muuta sitä faktaa, että joinain iltoina olisi ihana kaatua sänkyyn juuri silloin kun itseä nukuttaa. Tässä hetkessä tuntuisi myös lottovoitolta että saisi nukkua edes yhden yön ilman herätyksiä. Jaksaisin sen voimalla varmaan seuraavan puoli vuotta. hah.

Äidin tärkeys. Vaikka nyky-yhteiskunta haluaa olla ja on tasa-arvoisempi kuin koskaan, on silti äiti äiti ja isä isä. Niissä on eroa. Tottakai molemmat ovat vauvalle tärkeitä, mutta joissain tilanteissa äidillä on se oma roolinsa.

Imetys on ihanaa ja kamalaa. Parhaimmillaan imetys on läheinen hetki vauvan kanssa, on ihanaa ja koen suurta onnellisuutta, että se on onnistunut näinkin hyvin. Toisinaan se tuntuu taakalta, jos niin saa sanoa. Minun pitää aina miettiä omat menoni vauvan mukaan, olla siellä missä vauvakin ja kantaa syöttämisen ”vastuu” yksin naisena. On niitä kertoja ollut, kun olen miettinyt miksi miehiltä ei tule maitoa. Ja taas palaamme siihen edelliseen kohtaan. Miksi äiti on äiti ja isä on isä, vaikka kuinka tasa-arvoa vaalimmekin.

Myötätunto itseään kohtaan. Luin joululahjaksi saamani kirjan hiljattain, sen nimi oli Itsemyötätunto. Eli myötätunto itseään kohtaan. Olen äitiyden myötä oppinut antamaan enemmän siimaa itselleni, en vaadi enää yhtä paljon. Eikä kaikkeen voi todellakaan vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Vapauttava oppi, jonka äitiys toi mukanaan tai ainakin korosti sen ymmärrystä. Koti ei millään pysy yhtä siistinä kuin ennen, liikunnan ei tarvitse olla yhtä suorituskeskeistä kuin ennen ja riittää kun teen asiat itselle parhaalla mahdollisella tavalla.

Aika sai uuden merkityksen. Joskus ehkä kuvittelin, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa leipoa tai opiskella avoimessa yliopistossa muutamia kursseja. Saanko nauraa. En ole leiponut kertaakaan ja avoimen yliopiston kurssit yövalvomisen jälkeen kiinnostavat yhtä paljon kuin viime joulun lanttulaatikko pakastimen pohjalla. Okei, kulutan aikaani bloggaamiseen ja erääseen uuteen ideaan, mutta niiden lisäksi pienet omat hetket ovat kultaakin arvokkaampia. Siinä ei tarvitse keksiä lisätekemistä, kuten ennen mammalomaa kuvittelin.

Arjen pienet ilot. Jos olin ennenkin hyvä huomaamaan pieniä arkisia iloja, olen siinä varmasti äitiyden myötä vielä tuplasti parempi.

Äitiysloma 9 kk menee nopeasti. Joskus kuvittelin, että miten äidit jaksavat olla kotona yhdeksän pitkää kuukautta. Nyt omaa äitiyslomaani on enää alle puolet jäljellä ja tuntuu oikeasti kuin se olisi alkanut vasta hetki sitten. Tämä aika on arvokasta, enkä yhtään ihmettele heitä, jotka haluavat jäädä äitiysloman jälkeen vielä hetkeksi vauvan kanssa kotiin ennen työelämään paluuta.

Lapsen hymy ja nauru ovat parasta. Yhtälailla lapsen kehityksen seuraaminen. Ne antavat voimaa harmaankin päivän keskelle.

Näiden lisäksi olen oppinut äitiydestä, itsestäni ja vauvoista kasapäin muutakin. Vaikkapa sen, että vauvan kynsiä voi viilata, jos kynsisakset tuntuvat liian isoilta. Tai miten lentokoneessa pelastusliivit puetaan vauva päälle. Tai missä sijaitsevat Helsingin keskustassa parhaat vauvanhoitohuoneet. Kaikenlaista sitä oppiikin.

-Hilla

Imettävän äidin ruokavalio

Tällä kertaa annan blogissani äänen vieraskynälle. Henkilölle, joka tietää imettävän äidin ruokavaliosta enemmän kuin minä. Tässä mielenkiintoista luettavaa aiheesta, olkaa hyvät!

Hei! Olen Rachel Tokola ja opiskelen terveystieteitä Jyväskylän yliopistossa, jonka lisäksi suoritan sivuaineena urheiluravitsemuksen perusopintoja Itä-Suomen yliopistossa. Terveystieteiden aineopintoihin kuului ravitsemusaiheinen seminaarityö, jonka aiheeksi valitsin imettävän äidin ruokavalion tarkastelemisen. Työtä varten tuli haastatella valitsemaansa henkilöä, sekä tehdä hänen pitämänsä ruoka- ja liikuntapäiväkirjan pohjalta ruokavalioanalyysi muun muassa ravitsemussuosituksiin ja fyysiseen aktiivisuuteen suhteutettuna. Olin seurannut Hillan blogia jo jonkin aikaa ja erityisen innokkaasti nyt oman raskauden myötä, ja ajattelin Hillan sopivan tehtävään paremmin kuin hyvin. Tiedustelin Hillan halukkuutta osallistua tehtävään, ilokseni hän suostui, ja lupasin vastapalveluna tulla jakamaan haalimaani tietoa tänne blogiin vieraskirjoittajan muodossa.

Tässä tekstissä keskityn tarkastelemaan imetystä, imetyksen aikaisia ravitsemussuosituksia, ruokavaliota, sekä lopuksi sanon muutaman sanan imetyksen ja urheilun yhdistämisestä.

Imetyksen hyödyt

Imetys on WHO:n mukaan ihanteellisin tapa ruokkia ja tukea imeväisten tervettä kasvua ja kehitystä, ja sillä on lukuisia hyötyjä sekä äidin että lapsen terveydelle. Imettäminen varmistaa vauvan hyvän ravitsemuksen, sillä rintamaito sisältää kaikkia lapsen tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa ja tehokkaasti imeytyvässä muodossa, D-vitamiinia lukuun ottamatta. Tutkimusnäytön mukaan lapsen imettäminen ja rintamaidon laatu mm. auttaa suoliston kehittymisessä, suojaa lihavuudelta, sekä edistää lapsen terveyttä pitkälle aikuisikään. Rintamaidossa on myös lukuisia immunologisia aineita, jotka suojaavat tulehduksilta ja tukevat vastasyntyneen puolustusmekanismeja.

Imetyksellä on suuri merkitys myös äidin terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan rintaruokinta on yhteydessä imettävän äidin vähentyneeseen sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien, vaihdevuosien jälkeisten lonkkamurtumien, sekä muun muassa rinta- ja kohtusyövän riskiin. Imetys edistää äidin toipumista synnytyksestä sekä painon normalisoitumista raskauden jälkeen, jonka lisäksi imettäminen vahvistaa äidin ja lapsen välisen vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Suomessa täysimetystä suositellaan lapselle 4-6 kuukauden ikään saakka, jonka jälkeen osittaista imetystä suositellaan jatkettavan vähintään vuoden ikään asti kiinteiden lisäruokien ohella.

Imetyksen aikainen ravitsemus

Imetys kuluttaa äidin energia- ja suojaravintoaineita, ja etenkin pitkän imetyksen aikana äidin ravitsemuksen merkitys korostuu. Hyvä ravitsemus turvaa optimaalisen äidinmaidon koostumuksen, sekä riittävän vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin, jolloin imetys ei kuluta äidin omia ravintoainevarastoja liikaa.

Rintamaidon makroainejakauma näyttää olevan suhteellisen stabiili, mutta suojaravintoaineista erityisesti B- ja C-vitamiinien, sekä välttämättömien rasvahappojen, sisältö näyttää olevan merkittävästi riippuvainen imettävän äidin ruokavaliosta. Matala välttämättömien rasvahappojen osuus, sekä rintamaidon matala C-vitamiinipitoisuus on mm. havaittu olevan yhteydessä lapsen alhaisempaan atooppisen ihottuman ja herkistymisen riskiin. Näiden lisäksi useiden vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuten raudan, kalsiumin, jodin, sekä D-vitamiinin tarve lisääntyy. Monipuolisella, ravintoainetiheällä ruokavaliolla, sekä riittävällä syömisellä pystyy useimmiten täyttämään lisääntyneen suojaravintoainetarpeen D-vitamiinia lukuunottamatta. D-vitamiinilisää suositellaan imettävälle äidille, sekä lapselle kahden viikon iästä alkaen 10 mikrogrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää mm. luuterveyden kannalta, jonka lisäksi äidin seerumin D-vitamiinin pitoisuus on yhdistetty synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintymiseen.

Pehmeiden rasvojen suosiminen on tärkeää rintamaidon optimaalisen rasvahappokoostumuksen kannalta, sillä välttämättömän rasvahapon DHA:n saanti on yhteydessä rintamaidon DHA-pitoisuuteen, ja heijastuu äidin rintamaitoon jo muutamassa tunnissa. DHA:n riittävä saanti on tärkeää imeväisikäisen kokonaisvaltaiseen terveyteen, erityisesti näkökykyyn ja kognitiiviseen kehitykseen, sillä lapsen oma rasvahappojen tuotanto on ensimmäisten elinkuukausien ajan vielä kehittymätöntä. Imetyksen aikana suositellaan DHA:n 100-200 mg:n lisäystä, joka täyttyy, jos nautitaan kaksi kala-annosta viikossa. Jos ruokavalioon ei kuulu riittävästi tai lainkaan kalatuotteita, on tärkeää käyttää kalaöljyvalmisteita.

Folaatin riittävään saantiin on myös kiinnitettävä huomioita, vaikka raskaudenaikaista foolihappolisää ei tarvitse enää jatkaa. Folaattia tarvitaan mm. DNA:n synteesiin, hermoston toimintaan sekä aminohappojen aineenvaihduntaan. Imettäville äideille folaatin saantisuositus on 500 mikrogrammaa vuorokaudessa, jonka voi turvata syömällä runsaasti vihanneksia, kasviksia, täysjyväviljavalmisteita, palkokasveja sekä marjoja. Riittävään folaatin saantiin on syytä kiinnittää huomioita, sillä tutkimusten mukaan suomalaisten naisten keskimääräinen saanti on noin puolet suosituksesta. Myös jodin riittävään saantiin on hyvä kiinnittää huomioita nauttimalla hyviä jodin lähteitä, kuten kalaa, äyriäisiä, maitotaloustuotteita sekä jodioitua suolaa. Imetyksen aikana jodin saantisuositus on 150-200 mikrogrammaa.

Kalsiumin päivittäinen saantisuositus on imettävillä 1g. Mikäli ruokavalioon ei kuulu maitotuotteet tai kalsiumilla rikastettuja tuotteita, on kalsiumlisä paikallaan. Muiden ravintolisien, kuten rautalisän, tarvetta tulee arvioida yksilöllisesti. Allenin (2005) katsauksen mukaan, suurin osa sekä kehittyvien- että teollistuneiden maiden imettävistä äideistä hyötyisi ravintolisien käytöstä ennaltaehkäisemään äidin elimistön varastojen tyhjenemistä sekä rintamaidon optimaalisen suojaravintoainekoostumuksen saavuttamista. Toisaalta, Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan monivitamiini- ja kivennäisainevalmisteet ovat perusteltuja vain yksipuolisen ravinnon tueksi.

Myös energiantarve kasvaa imetyksen aikana, ja riippuu mm. äidin fyysisestä aktiivisuudesta, raskautta edeltävästä lähtöpainosta, kertyneestä varastorasvasta, sekä imetyksen kestosta ja intensiteetistä. Imetyksen aiheuttama energian lisätarve on noin 2,0 MJ (500 kcal) vuorokaudessa, joka tulisi täyttää valitsemalla ravintoainetiheitä ruokia ruokavalion laadun parantamiseksi. Lisäenergia kannattaa sisällyttää ruokavalioon joko syömällä pääaterioiden yhteydessä hieman enemmän, tai suurentamalla välipalojen kokoa. Turhaa napostelua kannattaa välttää hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi.

Myös proteiinin tarve lisääntyy; täysimetyksen aikana noin 20g vuorokaudessa, ja osittaisimetyksen aikana noin 14g vuorokaudessa. Kun lapsi alkaa syömään rintamaidon ohella muuta ruokaa, äidin rintamaidon määrä ja tätä kautta energiantarve vähenevät.

Imettävän äidin ruokavalio

Imetysajan ruokavalion tulisi olla laadukas, monipuolinen ja säännöllinen. Monipuolisen ruokavalion myötä lapsi altistuu rintamaidon kautta eri ruoka-aineille, joka tukee lapsen puolustusmekanismien ja suoliston kunnon kehittymistä. Imetyksen aikana suositellaan vältettävän joitakin riskielintarvikkeita tai ruoka-aineita, kuten haukea, pellavansiemeniä, korvasieniä ja yrttivalmisteita niiden haitallisten aineiden takia. Tämän lisäksi on hyvä noudattaa yleisiä ruoanvalmistusohjeita ruokamyrkytysten välttämiseksi.

Erityis- ja välttämisruokavalioita ei kuitenkaan suositella terveelle imettävälle äidille, sillä tiettyjen ruokien tai ruoka-aineiden eliminointi voi aiheuttaa energia- ja suojaravintoaineiden puutetta. Kasvis- ja vegaaniruokavalion noudatettaessa tulee huomioida erityisesti raudan, B12-vitmaiinin ja kalsiumin riittävän saanti. Tutkimusten mukaan allergisoivien ruokien, kuten lehmän maidon, kananmunien, soijan tai gluteenin, välttäminen ei myöskään auta ehkäisemään lasten allergioita. Ruoka-aineiden välttäminen on tarpeen vain silloin, kun äidin tai lapsen todettu ruoka-allergia sitä vaatii. Toisaalta, moni äiti kokee tiettyjen ruokien tai ruoka-aineiden aiheuttavan lapselle erilaisia oireita aina koliikista refluksiin ja vatsavaivoista ihottumaan. Jos tuntuu siltä, että oma lapsi kärsii ruoka-aineyliherkkyyksistä, suosittelen kurkkaamaan Piia Heinosen ja Tuuli Järvisen Meidän perheen parhaaksi -kirjan. Kirja mm. antaa tietoa yliherkkyyksistä ja allergioista kärsivien vauvojen oireista sekä niiden helpottamisesta imetysdieetillä, ja esittelee lähes sata imetysdieettiin sopivaa ruokaohjetta.

Imettäminen lisää myös nesteen tarvetta samassa suhteessa eritetyn rintamaidon määrään. Juoda tulee oman janontunteen mukaan, sillä tutkimusten mukaan ylimääräisellä juomisella ei saavuteta lisähyötyä maidontuotannon kannalta. Kofeiinin saanti tulisi rajoittaa noin 3 kahvikupilliseen vuorokaudessa, sillä osa kofeiinista kulkeutuu rintamaidon kautta lapseen, ja voi aiheuttaa mm. levottomuutta ja itkuisuutta. Alkoholille ei myöskään ole olemassa turvallista käyttörajaa, jonka vuoksi alkoholin käyttöä tulisi välttää. Myös muut elintavat, kuten äidin tupakointi, vaikuttavat rintamaidon määrään ja laatuun negatiivisesti. Esimerkiksi tupakoivilla äideillä rintamaidon C-pitoisuus laskee, ja DHA-pitoisuus voi olla jopa 50% normaalia alhaisempi.

Imetys, painonhallinta ja liikunta

Imetys auttaa painonhallinnassa, ja imetyksen lopettamisen jälkeen tavoitteena on jälleen normaalipaino. Liiallista laihduttamista ei kuitenkaan suositella imetyksen aikana, jotta maidontuotanto ei vaarantuisi. Paino ei välttämättä laske raskautta edeltäneeseen painoon vielä imetyksen aikana, sillä laihtumiseen vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten äidin raskautta edeltävä paino, raskaudenaikainen painonnousu, sekä imetyksen kesto. Myös uusi elämäntilanne, synnytyksen jälkeinen masennus, liikunnan mahdollinen väheneminen, sekä ruokatottumusten muutokset voivat hidastaa laihtumista tai jopa edistää lihomista. Tällöin on tärkeää tarkastella elämäntilannetta kokonaisvaltaisesti ja etsiä keinoja edistää niin sopivaa syömistä, riittävää lepoa, kuin liikunnan lisäämistäkin.

On yksilöllistä, kuinka pian äiti on valmis palaamaan liikunnan pariin synnytyksen jälkeen, ja tärkeintä on aloittaa kevyesti omaa kehoa ja mieltä kuulostellen. Tutkimusten mukaan kohtuukuormitteisella aerobisella liikunnalla ei ole vaikutusta maidon määrään tai laatuun, eikä eroja lapsen kasvussa ole havaittu. Liikunnalla on äidille sen sijaan lukuisia terveyshyötyjä, kuten hengitys- ja verenkiertoelimistön koheneminen, veren lipidiarvojen paraneminen, luuterveyden edistäminen, sekä painonhallinnan helpottuminen. Liikunta tuo myös äidille mielihyvää ja virkeyttä, sekä auttaa ehkäisemään synnytyksen jälkeistä masennusta. Runsaan liikunnan yhteydessä tulee muistaa turvata energiansaanti riittävällä syömisellä maidontuotannon ylläpitämisen, sekä arjessa ja urheilussa jaksamisen vuoksi. Imettävän äidin on hyvä huolehtia laadukkaista, tukevista urheilurintaliiveistä, sekä suojata rintoja kylmältä rintatulehdusten ehkäisemiseksi.

Jos tekstistä heräsi kysyttävää tai muuta askarruttavaa, minulle voi aina laittaa viestiä racheltokola(at)gmail.com ja vastailen parhaani mukaan 🙂

Lähteet:

Allen, L. 2005. Multiple micronutrients in pregnancy and lactation: an overview. Am J Clin Nutr May 2005 vol. 81 no. 5 1206S-1212S

Dewey, KG., Lovelady, CA., Nommsen-Rivers, LA., McCrory, MA. & Lönnerdal, B. 1994. A randomized study of the effects of aerobic exercise by lactating women on breast-milk volume and composition. N Engl J Med. 1994 Feb 17;330(7):449-53.

Heinonen, P. & Järvinen, T. 2016. Meidän perheen parhaaksi. Helsinki: Atena. Hermanson, E. 2012. Imetys kannattaa. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 15.2.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00402

Lovelady, C. 2011. Balancing exercise and food intake with lactation to promote post-partum weight loss. Proc Nutr Soc. 2011 May;70(2):181-4. doi: 10.1017/S002966511100005X. Epub 2011 Feb 24.

Lovelady, C. 2004. The impact of energy restriction and exercise in lactating women. Advances in Experimental Medicine and Biology. 2004;554:115-20.

Kramer, M. & Kakuma, R. 2016. Maternal dietary antigen avoidance during pregnancy or lactation, or both, for preventing or treating atopic disease in the child. Cochrane Database of Systematic Reviews. 12 September 2012. DOI: 10.1002/14651858.CD000133.pub3

Marangoni, F., Cetin, I., Verduci, E., Canzone, G., Giovanni, M., Scollo, P., Corsello, G. & Poli, A. 2016. Maternal Diet and Nutrient Requirements in Pregnancy and Breastfeeding. An Italian Consensus Document. Nutrients . 2016 Oct; 8(10): 629. Published online 2016 Oct 14. doi: 10.3390/nu8100629

Murphy, PK., Mueller, M., Hulsey, TC., Ebeling, MD. & Wagner, CL. 2010. An exploratory study of postpartum depression and vitamin d. J Am Psychiatr Nurses Assoc. 2010 May;16(3):170-7. doi: 10.1177/1078390310370476.

Ndikom, C., Fawole, B. & Ilesanmi, R. 2014. Extra fluids for breastfeeding mothers for increasingcmilk production. Cochrane Database of Systematic Reviews. 11 June 2014. DOI: 10.1002/14651858.CD008758.pub2

Piccoli, GB., Clari, R., Vigotti, FN., Leone, F., Attini, R., Cabiddu, G., Mauro, G., Castelluccia, N., Colombi, N., Capizzi, I., Pani, A., Todros, T. & Avganina, P. 2015.

Vegan-vegetarian diets in pregnancy: danger or panacea? A systematic narrative review. BJOG. 2015 Apr;122(5):623-33. Epub 2015 Jan 20. doi: 10.1111/1471-0528.13280.

Segura, A., Ansótegui, J. & Díaz-Gómez, M. 2016. The importance of maternal nutrition during breastfeeding: Do breastfeeding mothers need nutritional supplements? An Pediatr 2016;84:347.e1-7 – Vol. 84 Num.6 DOI: 10.1016/j.anpede.2015.07.035

Syödään yhdessä – ravintosuositukset lapsiperheille. 2016. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy.

Tiitinen, A. 2016. Imetys. Terveyskirjasto Duodecim. Viitattu 16.2.2017.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01020&p_hakusana=imet ys

Tekstin kuvat Salla Interior & Lifestyle

-Hilla