Liikuntaa lapsen kanssa

Olin tuossa eräs viikko yksin lapsen kanssa kotona mieheni ollessa työjuttujen vuoksi muualla. Kertoilin kuulumisia Instagramin puolella silloin ja sain kysymyksen yksinhuoltajalta. Hän mietti, miten treenaan tai liikun kun olen yksin lapsen kanssa. Miten se onnistuu ja mitä vinkkejä antaisin.

Listaan tähän alle tuon viikon liikunnat. Näette konkreettisesti, mitä sillä viikolla tein:

Ma: Polkujuoksulenkki yksin metsäpoluilla 55 minuuttia. Otsalamppi päässä, koska oli jo niin pimeää illalla. Mieheni oli maanantaina vielä kotona.

Ti: Vaunulenkki kauppaan ja takaisin. Kävelyä yhteensä 45 minuuttia. Kotona illalla tv:n ääressä vähän jumppaa, noin 10 minuuttia keskivartalon lihaksia.

Ke: Lepo, ei treeniksi laskettavaa liikuntaa. Ulkoilua lapsen kanssa kuitenkin.

To: Aamu: Juoksulenkki vaunujen kanssa 40 min, noin 5 kilometriä. Pysähdyin muutaman kerran laittamaan hanskoja lapselle takaisin ja korjasin tippunutta tuttia.

Ilta: Illalla 45 minuutin jumppatunti Elixialla, pieni oli sen aikaa lapsiparkissa leikkimässä.

Pe: Vaunulenkki kävellen 50 min. Leikkipuistossa tein vähän kyykkyjä, jotta pysyin lämpimänä.

La: Ruotsissa 25manna suunnistusviesti. 10 min alkuverryttelyksi juoksua + 50 minuutin suunnistuskilpailu korkeilla sykkeillä + 10 min loppuverryttelyä juosten.

Su: Lepo. Ulkoilua, mutta ei liikunnaksi tai treeniksi laskettavaa.

Minun vinkkini liikuntaan lapsen kanssa:

  • Vaunulenkit kävellen tai juosten. Jos lapsi viihtyy vaunuissa tai nukkuu niissä päiväunet, on vaunulenkit mahtava tapa liikkua lapsen kanssa.
  • Kotijumpat. Helppo ja nopea tapa tehdä lihaskuntoa milloin vain.
  • Leikkipuistossa kyykkyjä, loikkia, hyppyjä lämmittelynä ja lapsen kanssa leikkien.
  • Hyödynnä kaupparetket kävelyyn.
  • Liikuntakeskusten lapsiparkit ovat oiva paikka jättää lapsi hetkeksi muiden lasten kanssa touhuamaan, itse voi kipaista sillä aikaa tunnille.
  • Aktiivinen arki, parasta liikuntaa joka koostuu monista pienistä jutuista.
  • Vauva mukaan painoksi, nostele, heiluta, kyykkää vauvan kanssa. Treeniä sinulle, hauskuutusta lapselle.

-Hilla

Vauva 11 kuukautta – kuukausikuulumiset

On aika toiseksi viimeisen vauvavuoden postauksen. Meidän pieni tyttäremme on jo 11 kuukautta, kasvaa huimaa vauhtia ja kehittyy päivä päivältä osaavammaksi. Itseasiassa olen tämän 11 kuukauden kuulumisten kanssa vähän jo myöhässä, sillä tänään on jo lokakuun ensimmäinen ja tässä kuussa vietämme 1-vuotis synttäreitä. Mutta mitä viimeiseen kuukauteemme on kuulunut, siitä seuraavaksi.

Opin tässä kuussa kävelemään. Vihdoin hiffasin, miten eteneminen voisi olla konttaamista nopeampaa. Lähdin jo pari kuukautta sitten harjoittelemaan kävelyä kärryjen kanssa. Työntelin niitä kotonamme ristiin rastiin, törmäilin seiniin – se jos mikä oli hauskaa. Ensimmäisten kävelyaskeleiden ottaminen vaati aika paljon rohkeutta. Sitä rohkeutta minun piti keräillä ihan rauhassa. Leikkipuistossa olen kyllä ottanut vanhemmista lapsista mallia ja yrittänyt siinä samalla tukea vasten vähän kokeilla itsekin kävelemistä. Syyskuussa sitten rohkeus riitti kunnolla ensimmäisiin askeleisiin. Tein päätöksen, että nyt minä muuten haluan lähteä kävelemään ja niin vain lähdin.

Otin esimmäiset kunnolliset askeleet ilman tukea kun eno oli avovaimonsa kanssa meillä kylässä. Eno ojensi minulle kätensä ja niitä vastaan lähdin kulkemaan. Se oli mieletön tunne, minä kävelen. Pieni askel koko ihmiskunnalle, mutta suuri asia minulle. Ensiaskeleista on kulunut jo pari viikkoa, tällä hetkellä ennätykseni on jo 15 askelta. Ukki laski eilen.

Vauva 11 kuukautta

Syyskuu on ollut säiden osalta aivan mieletön. Aurinko on paistanut monena päivänä kirkkaalta siniseltä taivaalta. Olemme viettäneet äidin kanssa paljon aikaa ulkona nauttien auringonsäteistä. Äiti on monesti ääneen huokaillut kuinka ihanaa on hoitovapaalla näin syksyisin kun saa nauttia hienoista syyspäivistä ulkoillen, kuulemma hoitovapaan yksi parhaimmista puolista – minun lisäkseni tottakai.

Olemme myös reissanneet jonkin verran viimeisen kuukauden aikana. Olemme käyneet Pietarsaaressa toisten isovanhempieni luona, siellä minulle puhutaan aina ruotsin kieltä. Nämä kuvat ovat juuri tuolta reissulta, fammon puutarhassa on kaikkea mielenkiintoista suuhun laitettavaa. Söin siellä punaherukoita, herneitä, luumuja, omenoita ja karviaisia suoraan pensaista ja puista. Muutaman kivenkin ehdin laittaa suuhuni ja yhden kourallisen multaa, ei hyvältä maistunut, mutta vastustuskykyä vastustuskykyä.

Pietarsaaresta ajoimme Vaasan kautta kotiin. Vaasassa nukuimme yhden yön Nuppu-tätini luona. Hän aloitti opiskelemaan siellä hallintotieteitä ja halusin tietenkin heti päästä katsomaan hänen uutta kotiaan. Ihana idyllinen kivitalo lähellä Vaasan keskustaa, viihdyimme sielläkin hyvin ja me nukuttiin kaikki siskonpedissä samassa makuuhuoneessa. Se oli kivaa.

Vauva 11 kuukautta

Neuvolassa en ole käynyt pariin kuukauteen sillä seuraava neuvola on vasta sitten, kun olen täyttänyt 1 vuotta. Olemme kuitenkin lähdössä parin viikon päästä matkalle Kroatiaan ja äiti tajusi, että sinnehän tarvitaan yhtä niistä rokotteista, jonka saisi vasta seuraavassa neuvolassa. Kävimme sitten avoimen neuvolan kautta hakemassa rokotteet vähän etuajassa matkaa varten. Eihän se niin mukavaa ollut, mutta onneksi piikit kirpaisevat vain pienen hetken. Neuvolan täti oli hyvä rokottaja ja sain sen jälkeen kissatarran. Harmi unohtui nopeasti sen voimalla.

Sanon jo muutamia sanoja, mamma ja äiti. Tai ainakin äiti tulkitsee ne sillä tavalla. Olisi kiva osata puhua enemmänkin, mutta opettelen ensin kävelemään ja sitten seuraavaksi alan harjoitella uusia sanoja. Yksi asia kerrallaan, ei nyt liikaa hötkyillä.

Vauva 11 kuukautta

Minua naurattaa moni asia. Varsinkin jos joku kutittaa kainaloista tai päristelee vatsaani. Tykkään tanssia musiikin soidessa ja olen seuraihminen. Tykkään olla siellä, missä muutkin ovat. Parasta on kun saan möyriä iltaisin äitin ja iskän kanssa sohvalla, olen jo kauan osannut mennä sohvalta alas, mutta viime viikolla opin myös kiipeämään sohvan päälle ihan itse. Maailma avartui ihan uudella tavalla.

Vauva 11 kuukautta

Me käytiin äidin kanssa hankkimassa tällä viikolle minulle lämpimät talvivaatteet. Lokakuun jälkeen ilmat alkavat viilentyä. Minä olen valmiina ottamaan kylmemmät kelit vastaan. Sain ihanat karvavuorelliset Kuoma-toppakengät ja uudet talvirukkaset. Toppahaalari minulla jo onkin. Myös nämä kuvissa näkyvät kurahousut ovat olleet todella hyvät, olen saanut ihan rauhassa kontata märällä nurmella ja metsässä. Silti olen pysynyt kuivana. Ulkona oleminen on silloin parasta kun varusteet ovat kunnossa. 🙂

Seuraavat kuukausikuulumiset tulevatkin sitten 1-vuotiaalta. Lähdemme syntymäpäivänäni Kroatiaan, pääsen ulkomaanmatkalle juhlistamaan ensimmäistä vuottani. Äitikin on matkasta tosi innoissaan, ja matkalle lähtevät mukaan täti ja mumakin. Hoitajia on siis monia. Siinä olivatkin terveiseni tällä kertaa.

Toivotan teille kaikille hyvää mieltä ja leppoisaa sunnuntaita. <3

Hilla ja Pikkuässä

 

Lue myös:

Tervetuloa maailmaan rakas

Vauva 1 kuukautta

Vauva 2 kuukautta

Vauva 3 kuukautta

Vauva 4 kuukautta

Vauva 5 kuukautta

Vauva 6 kuukautta

Vauva 7 kuukautta

Vauva 8 kuukautta

Vauva 9 kuukautta

Vauva 10 kuukautta

 

Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu?

Äitiyslomani loppui heinäkuussa, jonka jälkeen siirryin hoitovapaalle. Samalla tuet luonnollisesti tippuivat. Tällä hetkellä saan lastenhoidon tukea 454,19 euroa kuukaudessa Kelalta. Tuo on siis summa, joka verojen jälkeen siirtyy tililleni. Miten käytännössä kotiäiti pärjää tuolla summalla kuukaudessa? Sitähän monet miettivät, joten kerronpa meidän perheen tilanteesta sekä laajemmin ajatuksiani aiheeseen liittyen.

454,19 euroa kuukaudessa ei riitä edes minun osaani asuntolainan lyhennyksestä. Käytännössä menen jo miinukselle joka kuukausi sillä, että lyhennän lainan ja maksan osani asuntomme hoitovastikkeesta. Sitten pitäisi vielä syödä jotain, ehkä vähän elääkin, mahdollisesti tankata auto ja ostaa uudet syksykengät.

Hoitovapaalle jääminen on jokaisen äidin ja perheen oma ja henkilökohtainen valinta, siihen vaikuttaa moni asia elämässä. Parhaiten oman tilanteensa tietää jokainen perhe itse ja valinnat tehdään sen mukaan. Joskus äiti haluaa palata takaisin töihin oman hyvinvointinsa takia heti äitiysloman loputtua tai jo ennen sitä, joskus isä haluaa kokea, miltä tuntuu hoitaa lasta kotona, joissain tilanteissa lapsi viedään päiväkotiin 8 kuukauden iässä ja molemmat vanhemmat jatkavat työelämässä kuten ennenkin. Osa jää lapsen kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle, jotkut pidemmäksi aikaa, ehkä useammaksi vuodeksikin. Joissain tilanteissa valinnan sanelee taloudellinen tilanne, joskus halu palata töihin, joskus jokin muu. Syitä on monia ja kaikki syyt ovat yhtä oikeita perheen tilanteeseen nähden.

Itse valitsin jatkaa kotona hoitovapaalla ainakin vielä jonkin aikaa. En ole tehnyt mitään päätöstä edelleenkään siitä, kuinka kauan olen vielä kotona. Aika voi olla kaksi kuukautta tai se voi olla vuosi. Meidän perheen tilannetta sanelee nyt enimmäkseen talousasiat sekä suuret elämänmuutokset. En koe hyväksi, että yhtä aikaa myymme kotimme, etsimme uutta, muutamme uuteen kotiin ja ympäristöön, palaisin töihin ja siinä rytäkässä Pikkuässä aloittaisi päiväkodin. Tuntuu, että siinä olisi liikaa muutoksia yhteen rysäykseen, vaikka muutoksesta tykkäänkin. Päätimme alkaa ”purkaa” tilannetta nyt asunnosta ja seuraavat asiat lutviutuvat sen perässä. Näin ainakin toivomme.

Edelleen joku saattaa miettiä, miten arjesta selviää 454,19 eurolla kuukaudessa. Ei siitä selviäkään, vaan tilanteeseen vaikuttaa muutkin asiat. Isoin ja tärkein tekijä on tietenkin se, että mieheni käy töissä ja tuo perheemme talouteen yhden kuukausipalkan. Sen lisäksi minä saan blogistani hieman mainostuloja (puhutaan kuitenkin pienistä summista), teen joitain blogiyheteistöitä sekä olen laskuttanut oman toiminimeni kautta markkinoinnin ja viestinnän konsultointia sekä prjektiluontoisia töitä parille asiakkaalle. Perustin toiminimen juurikin siitä syystä, että minulla olisi mahdollisuus tässä elämäntilanteessa tehdä hieman töitä, jos vain sellaisia saisin järkättyä itselleni. Hoitovapaan ensimmäisenä kuukautena minun tuet ja tulot yhteensä jäivät kuitenkin kokonaisuudessaan alle 1000 euron ja sillä pärjättiin.

Päädyimme myymään asuntomme itse myös osittain taloudellisesta syystä. Minulla oli aikaa ja halusimme säästää välityspalkkion. Tämän meidän asunnon kohdalla säästimme 8000 euroa välityspalkkion, joka olisi kilahtanut välittäjän kukkaroon. Nyt sitä ei tarvinnut maksaa. Vaikka välityspalkkiot ovatkin pieniä prosenttilukuja, ovat ne oikeasti aika suuria summia kun kyseessä on asunnon hinta. Siksi halusimme myydä kotimme itse.

Näiden raha-asioiden lisäksi tärkeää on myös säästäväinen luonne. En ole ostanut itselleni juurikaan uusia vaatteita viimeisen vuoden aikana, enkä varmasti tule ostamaan lähitulevaisuudessa. Ostan lähinnä tarpeeseen ja yritän hankkia sellaisia vaatekappaleita, joita on mahdollisuus yhdistellä. Muotibloggaajaa minusta ei tällä hetkellä tekisi hyvällä huumorillakaan. 😉 Teemme lähes kaiken ruuan itse, valitsemme kaupassa järkevästi, syömme aika harvoin ulkona, emme ole sisustaneet kotiamme yhtään menneen vuoden aikana ja hyvinvoinnin sekä liikunnan kannalta harrastan parhaillaan ilmaisia lajeja: luonnossa liikkumista, juoksua, kehonpainotreeniä ja kuntopiiriä. Elämme siis säästeliäästi, varsinkin tässä tilanteessa.

Toki haluan nauttia elämästä, mutta mietin tällä hetkellä aika tarkkaan miten sen voi tehdä säästeliäästi. Esimerkiksi päivävaellus Nuuksion kansallispuistoon omien eväiden kanssa on parasta nautintoa, mutta maksaa vain bensojen verran toteuttaa se. Välttelen tällä hetkellä myös turhaan kaupungilla ja ostoskeskuksissa pyörimistä, koska tarve ostamiseen tulee helpommin siellä. Välillä selailen nettikauppoja, mutta ostoskori harvemmin pääty kassalle saakka. Säästökohteemme on ollut tulevan joulukuun Uuden-Seelannin matka, joka on ollut tavoitteena jo parin vuoden ajan.

Kuulostaako tylsältä? Ehkäpä jonkun korvaan kyllä, ankeaa, tylsää tai tavallista, kukkaron nyörit pysyy aika kireällä monessa tilanteessa. Sen sijaan meille tämä on nyt tällainen vaihe elämässä ja nautimme siitä, että elämän meno onnistuu näin ja pärjäämme. On ihanaa herätä Pikkuässän vierestä aamuisin, touhuta hänen kanssaan päivät ja nähdä kehitys ja kasvu. Vaikka tavallista arkea elämmekin, niin teemme siitä mahdollisimman mukavaa.  Jos tulevaisuudessa blogiyhteistöitä näkyisi enemmän täällä blogissani, niin tulot menevät kyllä suoraan leivän päälle eikä sukan varteen. 😉 (tiedoksi niillekin, joita kaupallisuus blogeissa ärsyttää). Vaikka bloggaaminen onkin harrastukseni, ei tässä tilanteessa ole yhtään harmi, jos tälläkin vähän tienaa.

Inspiksen tähän tekstiin sain eilen luettuani Jari Sinkkosen pääkirjoituksen Hesarissa. Teksti varmasti jakaa mielipiteitä (syystäkin), mutta sen viimeinen kappale oli minusta lainaamisen arvoinen: ”Yksi sana pikkulapsia koskevasta puheesta on puuttunut kokonaan: ilo. Kukaan ei puhu siitä, että lapsen hoitaminen tai hänen kehityksensä seuraaminen tuottaisi syvää ja ainutkertaista iloa ja tyydytystä. Keskitytään siihen, kuka joutuu huolehtimaan pienistä lapsista eikä siihen, kenellä on etuoikeus hoitaa lapsia. Laskevat syntyvyysluvut eivät ole ihme tällaisessa ilmapiirissä.”

Mielestäni hyvin sanottu.

Usein keskusteluissa keskitytään pienten lasten kohdalla vaivaan tai käytännön asioihin. Ei siihen, että elämästä nautitaan tässä kohtaa tai siitä, että sydän pakahtuu rakkaudesta, ilosta, onnesta ja ylpeydestä näiden pienten kanssa kotona ja sitä arvoa ei saa takaisin 50-vuotiaana oravanpyörässä. Kotona oleminen käy myös ihan duunista.

Olisihan se hienoa, jos voisi jakaa tämän ilon sekä etuoikeuden, ja saisi tilille hieman enemmän kuin 454,19 euroa kuukaudessa. Mutta kuten tiedetään, elämä on valintoja ja tasapainoilua. Kaikkea ei voi saada. Jokaisella on kuitenkin omat valinnat jossain määrin käsissään. Elämästä kannattaa tehdä sen näköinen, että viihtyy menossa mukana itsekin.

-Hilla

Mielellään keskustelen aiheesta kommenttiboksin puolella kanssanne ja kuulen, miten muissa perheissä asiat on sumplittu. Tai millaisiin ratkaisuihin päädytty ja miksi. 🙂 Tai saa myös kokemuksen rintaäänellä kertoa mielipiteensä joku sellainenkin, jonka lapset ovat jo isoja. Miltä aihe teidän silmissä näyttää?

PS. Ensi viikolla avoimet juoksutreenit!