Perustin markkinointitoimiston, joka kantaa nimeä Floussa

*Sisältää mainoslinkkejä

Nyt on aika kertoa täällä blogissanikin seuraavista tulevaisuuden suunnitelmistani, minusta tulee yrittäjä. Tai olen oikeastaan ollut sitä jo tämän vuoden alusta lähtien. Ajatus omasta markkinointitoimistosta on hautunut mielessäni jo muutaman vuoden ajan. Nyt tuli sopiva aika hypätä yrittäjän saappaisiin – haluan nähdä, mitä mahdollisuuksia tämän oven takaa löytyy. Tartuin kahvaan ja avasin oven.

Olen perustanut oman markkinointitoimiston, joka kantaa nimeä Floussa. Floussa on yhden naisen markkinointitoimisto – markkinoinnin kaverisi, kun tarvitset tekijää tai raikkaita ja ravistelevia ideoita. Sparraan strategiaa, luon puhuttelevia sisältöjä, ylläpidän somea, suunnittelen verkkosivuja tai kuvaan vaikkapa yrityksesi tuotekuvat materiaaleihin. Hei yrittäjä, olen täällä juuri sinua varten.

Mistä Floussa sai alkunsa?

Olen aina ollut yrittäjähenkinen, tulevaisuuteen katsova innostuja. Oma yritys ja ajatus itsensä työllistämisestä on aina kiehtonut minua. Tähän mennessä sellaiselle ei kuitenkaan ole ollut sopivaa sijaa elämässä. Nyt äitiyslomaani on jäljellä 43 päivää, jonka jälkeen olen päättänyt jatkaa hoitovapaalla ja tituleerata itseäni yrittäjäksi. Aion uskaltaa, koska juuri nyt se tuntuu oikealta. Äitiyslomalla on ollut hyvä aika kypsyttää ideoita, ajatella, ideoida, suunnitella ja viimein toteuttaa.

Suomalaisella viestintätoimisto-, mainostoimisto- ja markkinointikentällä väreilee nykypäivänä pirteä vire. Paljon on tekijöitä, mutta olen varma, että isojen toimistojen ohella pienemmillekin tekijöille on tilaa. On tilaa tällaiselle yhden naisen markkinointitoimistolle, joka on ketterä käänteissään.

Kuka minä olen?

Täällä Hilla Stenlund -blogissani olen edelleen lifestyle- ja hyvinvointiblogia kirjoittaja Hilla, liikunnan ystävä, pienen tytön äiti, vaimo, ystävä, juoksija, unelmoija, bloggaaja, joka haluaa nauttia elämästään ja kirjoittaa siitä. Sen lisäksi olen markkinoinnin KTM, valmistunut Turun yliopistosta muutama vuosi sitten ja haluan kokeilla omia siipiä markkinoinnin ja viestinnän alalla. Markkinoinnin parissa strateginen suunnittelu, brändin rakennus, sisällöntuotanto ja digimarkkinointi ovat vahvuuksiani. Kanavista sosiaalinen media on intohimoni.

Kanavia ja keinojakin tärkeämpää on kiehtova tarina. Viesti, joka erottaa brändin muista, keskustelee kuulijoidensa kanssa. Uskaltaa erottua ja kuulua.

Sellaista markkinointia minä haluan tehdä. Siksi perustin Floussan.

Uutena yrittäjänä teen mielelläni yhteistyötä, verkostoidun ja olen valmiina kääntämään haasteita voittaviksi mahdollisuuksiksi. Nykäise hihasta, tavataan ja jutellaan! Sitä ennen haluat varmasti tutustua uusiin Floussan sivuihin, jotka sain eilen tehtyä valmiiksi. Tervemenoa tutustumaan!

Floussa Facebookissa

Floussa Instagramissa

www.floussa.com

-Hilla

Lukijan kysymys: Kaipaanko bloggaajana älyllisiä haasteita? – Bloggaaminen 3/6

Bongasin Vilma P.:n blogista postauksen, jossa hän oli vastannut lukijansa kysymykseen siitä, kaipaako hän bloggaajana älyllisiä haasteita. Tekstin lopussa Vilma vielä jatkoi, että jos muut bloggaajat lukevat tämän tekstin, niin hän kuulisi mielellään heidänkin ajatuksiaan aiheeseen. No, minua aihe kirvoitti kynäilemään, koska jollain tapaa äitiyslomalaisena aihe on ollut itsellänikin mielessä. Älylliset haasteet. Ja muutoinkin se, että bloggaamista pidetään – edelleenkin – vähän sellaisena pintaliitona hömpän pömppänä. Sitä se ei mielestäni kuitenkaan ole.

Tässä lukijan alkuperäinen kysymys:

”Hei! Tämä on ehkä vähän hassu kysymys, mutta kun nyt toivepostauksia pyydettiin… Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia ja keskityt joogajuttuihin? Tähän liittyy oikeastaan kaksi aspektia. Opintotaustasi perusteella olet älykäs ja hyvä opiskelija ja omien (ehkä turhan) konservatiivisten arvojeni mukaan opiskelu (=tutkinto) olisi hyvä olla olemassa tulevaisuuden varalle, kun Suomessa ainakin sitä työelämässä arvostetaan. Toisaalta mietin, eikö pääsi kaipaa älyllisiä haasteita? Bloggaaminen vaatii varmasti työtä, mutta siihen ei liity juurikaan ”tieteellisyyttä”, jossa opintotaustasi perusteella voisit olla hyvä.

Toivottavasti et ymmärrä väärin, ihailen sinua, kun olet rohkeasti jättänyt opiskelun kesken ja seurannut omaa polkuasi. Tiedän vain, että itselleni vastaavassa tilanteessa nämä kysymykset voisivat olla ongelmallisia. Vaikutat kuitenkin hyvin tyytyväisiltä omiin valintoihisi ja olisi hauska kuulla ajatuksiasi aiheesta :)”

Olen siinä mielessä Vilman kanssa eri tilanteessa, että en ole ammattibloggaaja, en kirjoita blogiani päivätyönäni, vaikka saankin siitä vähän tuloja. Aloitin blogin, koska halusin kirjoittaa, jakaa ajatuksiani muille ja markkinoinnin ekonomina blogimaailma on aina kiinnostanut minua muutenkin, myös markkinoinnin näkökulmasta.

Se on totta, että yhteiskunnassamme lääkärin, juristin, ekonomin tai tutkijan älykkyyttä ei kyseenalaisteta. Ajatellaan, että koulutus tuo älykkyyden. Jollain tasolla näin varmasti on, mutta älykkyyttä on mielestäni myös muunlaista. On tunneälyä, tilannetajua, vuorovaikutustaitoja, rohkeutta, sinnikkyyttä, empatiakykyä, luovuutta ja taiteellisuutta, jotka ovat omalla tavallaan erilaista älykkyyttä. Ei sitä perinteistä akateemista älykkyyttä, mutta jotain todella arvostettavaa älykkyyttä muuten. 

Olen oikeastaan aina ihmetellyt sitä, miksi bloggaajiin yhdistetään kevytkenkäisyys, pinnallisuus ja helppous. Oikeastaan samaa ihmettelin kauppatieteiden maisteriksi opiskellessani kun piti valita oma pääaine. Rahoitus, laskentatoimi ja kansantalous olivat jollain tavalla arvostettuja valintoja ja ”joukkopaineen” takia niitä valitsi pääaineekseen myös henkilöt, jotka eivät oikeasti olleet aiheista edes kiinnostuneita. Sieltä sitten pikkuhiljaa opiskelijoita putoili toisiin pääaineisiin, mutta aluksi tärkeämpää oli muiden arvostus. Puolestaan markkinointi, myynti, johtaminen ja talousmaantiede esimerkkeinä olivat sellaisia ”pehmeitä” pääaineita, joita ei samalla tavalla arvostettu. Osasyynä oli myös ajatus siitä, että ns. kovilla pääaineilla saa myöhemmin paremmin töitä ja korkeampaa palkkaa. Ilmiö oli mielenkiintoinen, siitä ei paljoa ääneen puhuttu, mutta sen kyllä näki selvästi kauppakorkeakoulussa. Jollain tavalla ammattibloggaajat ovat nykypäivänä vähän samanlaisessa tilanteessa, vaikka arvostus koko ajan nouseekin. Mutta ihan varmasti jokainen ammattibloggaaja on jossain vaiheessa saanut kuulla kommentin: ”Ai sinä vain bloggaat työksesi?”

Itse valitsin markkinoinnin ja viestinnän pääaineekseni ja olen ollut valintaani tyytyväinen. Laskentatoimea ja kansantaloutta olen lukenut vain ne pakolliset (ilman negatiivista sävyä) kurssit, mutta koin, että vahvuuteni olivat toisaalla, markkinoinnissa. Tein valintani kuunnellen itseäni. Silti akateemisen koulutuksen käyneenä olen vahvasti sitä mieltä, että vasta työelämä opettaa. Olisin halunnut enemmän yhteistyötä työelämän kanssa jo opintojen aikana. Mielestäni parhaita kursseja olivat ne, missä markkinointia sai suunnitella todellisen casen ympärille. Vasta ensimmäiset työvuodet opettivat työelämässä tarvittavia taitoja, niitä ei tenttikirjoista tai Power Point -slideistä löytynyt.

Bloggaaminen on ammatti nykypäivänä ihan siinä missä ovat muutkin ammatit. Piste. Harva näkee blogien taakse ja osaa ymmärtää sitä kaikkea muuta, mitä ammattibloggaajat tekevät ja saavat sitä kautta niitä ”älyllisiäkin haasteita ;)”. Blogi ei kasva ilman työtä tai ilman itsensä likoon laittamista. Bloggaajat kirjoittavat tekstit omaan blogiinsa, mutta sen lisäksi tapaavat yhteistyökumppaneita, konsultoivat mahdollisesti asiakkaita, käyvät pr-tapahtumissa, viestittelevät päivässä monen tahon kanssa, luennoivat ja pyörittävät omaa yritystään. Bloggaaja on yrittäjä. Sen lisäksi moni bloggaaja saa tuloja myös bannerimainoksista, affiliate-linkeistä sekä -bannereista, jotka nekin vaativat työtä. Sen lisäksi hoidetaan somekanavat, ollaan vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, valokuvataan, editoidaan ja hoidetaan blogin teknisiä asioita. Ja mikä tärkeintä, luodaan omaa brändiä, joka on monen vuoden tulos. Brändi ei kasva hetkessä, sen eteen pitää tehdä töitä. Ainiin, ja jos blogillaan jotain tienaa, pitää kirjanpito hoitaa itse tai kirjanpitäjän kanssa. Se, että blogista saa tehtyä itselleen ammatin vaatii todellakin töitä ja jonkinlaista älykkyyttä. Siinä ei pelkät jooga-asennot ja kuulumiset riitä.

Nykypäivänä työn ei tarvitse maistua puulta ollakseen työtä. Hienoimpia tarinoita ovat ne, kun joku on saanut harrastuksensa muutettua myös työksi. Tai uskaltaa tehdä juuri sitä, mistä itse nauttii.

Minullakin on työvuosia varmaan 50 edessä. Siksi yksi isoin tavoitteeni onkin tehdä työtä, josta pidän.

Markkinoinnin ammattilaisena näen blogeissa älyttömän paljon hyvää. Ne ovat osaltaan räjäyttäneet median uudelleen, bloggaajat ovat mielipidevaikuttajia, joiden ääni kuuluu. Bloggaajat voivat nostaa itselleen tärkeitä asioita esiin ja saada asioille huomiota. Samaa on tehnyt sosiaalinen media. Media on jokaisen ihmisen käsillä ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Enää ei päivälehti tai lehtimainokset sanele kaapin paikkaa.

Kuten Vilmakin totesi, en halua pitää mitään tutkintoa tai alaa älykkyyden mittarina itsessään. Ammattibloggaajat ovat valinneet työn, jossa on melkein pakko nauttia autonomisuudesta, olla itseohjautuva sekä kunnianhimoinen, yrittäjähenkinen, tunnollinen ja asiakaspalveluhenkinen.

Se, mitä äitiyslomaan ja älylliseen toimintaan tulee: eihän tämä kotona oleminen vauvan kanssa mitään rakettitiedettä tosiaan ole, mutta yksi vaihe elämässäni, josta nyt nautin. Ihan älyttömästi ja uskallan senkin sanoa ääneen. On ollut mahtavaa kirjoittaa äitiyslomalla tätä blogia (ihan pienesti ammattilaisena) ja saada sitä kautta jos ei nyt haasteita, niin ainakin erilaista sisältöä päiviini. Kirjoittaminen ruostuu siinä missä moni muukin taito, blogin avulla saan kirjoitustaitoa pidettyä yllä ja edelleen haluaisin siinä kehittyä.

Ja lopuksi vastaus kysymykseen: Tuntuuko sinusta ikinä siltä, että älykkyytesi menee hukkaan kun ”vain” kirjoitat blogia? Ei. Ei todellaakaan tunnu siltä, että bloggaajana älykkyys menisi hukkaan. Olen saanut tästä paljon ja oppinut paljon.

Älykkyyttä on monenmoista ja kaikki älykkyyden muodot arvokkaita.

-Hilla

Vinkkejä blogin aloittamiseen – Bloggaaminen 1/6

Tällä kertaa jaan vinkkejä blogin aloittamiseen. Olen huomannut minulta kysyttävän aika usein asioita liittyen bloggaamiseen, blogeihin, blogipohjiin, blogin aloittamiseen, markkinointiin, yhteistöihin, sponsorointiin – kaikkeen siihen, mikä liittyy bloggaamiseen ja mitä on blogien taustalla. Minulle on kertynyt näistä asioista kolmivuotisen blogiurani aikana ja oman työni sekä opintojeni kautta jos jonkinlaista tietoa, ajatuksia ja vinkkejä, joita ajattelin jakaa nyt suuremmalle joukolle näin blogini kautta. Tämä on taas yksi rönsy lisää blogini aihealueisiin, mutta haitanneeko tuo. Eipä taida! Tästä saa siis alkunsa bloggaamiseen liittyvä postaussarja, tänään pureudun blogin aloittamiseen. Siihen, mistä kaikki lähtee.

Blogin aloittamiseen on monia syitä. Uskon yhden tärkeimmän syyn olevan itsensä toteuttaminen, mielekäs harrastus ja intohimoinen suhde jotain asiaa kohtaan. Myös blogien sosiaalinen puoli, esteettisyys ja kanava markkinoinnin näkökulmasta vetoavat moniin. Tässä postauksessa keskityn harrastusmielessä perustettaviin henkilökohtaisiin blogeihin. Toinen juttunsa on sitten yritysblogit, joiden kautta yritykset voivat tuoda esiin omaa asiantuntemustaan, osaamistaan ja brändiään. Yritysblogeihin liittyen kirjoitin graduni, joten niitäkin olen vuoden verran tutkinut. Sanottavaa siis yritysblogeista riittäisi.

Blogin aloittaminen lähtee yleensä siitä, että päättää aihealueen. Vastaa itse kysymykseen: Miksi ja mistä bloggaisin? Jollain se voi olla kiinnostus valokuvaamista kohtaan, toinen on intohimoinen leipuri ja kolmas haluaa löytää samanhenkiset treenikaverit oman juoksublogin kautta. Onko sinulla jokin asia lähellä sydäntä, josta haluaisit kirjoittaa tai jokin erityistaito, jonka ympärille voisit kehittää hyvin persoonallisenkin blogin. Vai haluatko kirjoittaa omia kuulumisia ja blogata vaihtelevista aiheista, sekin on hyvä syy laittaa blogi pystyyn.

Aluksi blogin aihepiiri ja oma teema auttavat kohderyhmän löytymisessä, mutta myöhemmin jonkinlainen blogin tyylin ja aiheen rajaus helpottaa jokapäiväistä työtä ja kirjoittamistasi – bloggaamista yleensä. Jos blogilla ei ole punaista lankaa, voi bloggaaminen rönsyillä maan ja taivaan välillä, mikä ei aina ole hyvä asia. Jos taas aihe on liian suppea, voi kirjoittaminen muuttua vaikeaksi aihepulan vuoksi. Jokin todella niche aihealue voi kuitenkin tehdä juuri sinun blogistasi sen erikoisen, aihealue voi siis olla hyvin rajattu ja toimia silti.

Aihe on blogin suhteen tärkeä, mutta joskus se voi myös tarkentua vasta myöhemmin. Sen takia ei kannata jäädä jumiin. Voit lähestyä blogin aloittamista myös kohderyhmän kautta. Onko kohderyhmääsi kirjallisuuden ystävät, kiipeilijät tai vaikkapa laajemmin nuoret perheelliset äidit Suomesta. Blogin aihepiiri rajaa siis kohderyhmääsi. Voit silti kääntää ajatusleikin toisinpäin ja miettiä, mistä aiheista haluamasi kohderyhmä olisi kiinnostunut. Myös kieli on yksi rajaava tekijä bloggaamisessa. Jos tavoittelet kansainvälisempää blogia, kannattaa kirjoitusten kieleksi valita englanti.

Blogin nimi on mietittävä aloitushetkellä. Blogia on vaikea perustaa ilman nimeä, koska jo blogipohja sekä blogin osoite eli url vaativat jonkin nimen. Olen itse huomannut, että blogien nimeämiseen käytetään oikeastaan kolmea genreä. Omaa nimeä, blogin aihepiiriä tai sitten jotain todella omaperäistä nimeä, josta halutaan itselle brändi. Näistä voisivat olla esimerkkinä: Hilla Stenlund, Hilla treenaa tai sitten vaikkapa jotain H-kirjaimella alkavaa, joka ei välttämättä viittaa mitenkään nimeeni tai blogin aihepiiriin. Google-näkyvyyden ja hakukoneoptimoinnin kannalta oma nimi tai nimen liittäminen blogin aihepiiriisi toimivat parhaiten.

Oma blogini ei ole nimeämisestä paras esimerkki. Aloitin nimellä Cloudberry’s life, mutta sitten englannin kielinen nimi alkoi tökkiä, koska kirjoitin suomeksi. Sitten päätin vaihtaa nimen omaan nimeeni, mutta tiesin meneväni naimisiin lähivuosina, joten en halunnut nimetä blogiani Hilla Lamminpääksi. Parin vuoden päästä pakka menisi taas uusiksi uuden nimen takia. Päätin siinä kohtaa vaihtaa blogin nimeksi Hilla’s blog, koska tuleva sukunimeni tulisi olemaan Stenlund. S-kirjain viittasi silloinkin jo tulevaan sukunimeeni. Nyt sitten vihdoin menimme naimisiin ja vaihdoin blogini nimeksi uuden nimeni Hilla Stenlund. Pitkä ja monimutkainen tarina tämän blogin nimeämisestä. Heh! Tehkää te siis paremmin. Ei kuten minä olen tehnyt. 😉

Sosiaalinen media kannattaa liittää varhaisessa vaiheessa osaksi blogiasi. Hyviä kanavia ovat esimerkiksi Instagram, Twitter ja Facebook. Niiden kautta pääset jakamaan omia tekstejäsi yleisölle, niistä voidaan tykätä, kommentoida sekä jutuistasi kiinnostuneet voivat alkaa seurata sinua. Sosiaalinen media tukee hakukonenäkyvyyttäsi eli siis löydettävyyttä Googlesta. Sosiaalisen median tunnukset kannattaa olla jollain tavalla samat kuin blogisi nimen. Näin sinut on helpompi löytää.

Nykyään blogitarjonta on todella monipuolinen, jopa valtava. Siksi hyvin rajattu ja omaperäinen juttu voi olla juurikin se, jolla on kysyntää. Tekstien ei siis tarvitse koskettaa kaikkia, ne voi olla tarkoitettu vain pienelle ja rajatulle joukolle. Sellainenkin blogi varmasti löytää omat lukijansa, mutta ei välttämättä kasva ns. megablogiksi. Voit kuitenkin kasvaa oman aiheesi asiantuntijaksi ja saada vaikka sitä kautta yhteistyöehdotuksia.

Näitä kysymyksiä sinun kannattaa miettiä, kun olet aloittamassa blogia:

Mistä haluan kirjoittaa?
Mikä on intohimoni?
Onko minulla jokin erityistaito?
Mikä on vahvuutesi?
Mitä haluat jakaa muille?
Kuinka paljon haluat kertoa omasta elämästäsi lukijoille?
Onko jokin harrastus tai työhösi liittyvä asia, jota voisit neuvoa muille?
Mitkä aiheet sinua innostavat ja inspiroivat?

Tärkein ohjeeni blogin aloittamiseen on joka tapauksessa tämä: Aloita! Tekemällä kyllä oppii.

Aloittaessani oman blogin muistan miettineeni, että kiinnostaakohan nämä jorinat ketään, kehtaanko kirjoittaa tästä, onko tämä liian henkilökohtaista tai mitä ehkä tuleva työnantajani tästä aiheesta voisi miettiä. Osa ajatuksistani oli täysin turhia!

Tämä on minun juttuni, teen sitä kuten itse haluan, kaikkia ei voi miellyttää ja ne lukevat, ketkä haluavat. Liikunta, hyvinvointi ja oma elämäni ovat edelleenkin suuressa roolissa blogissa, mutta nyt myös uutena ovat tulleet perhe-elämä, äitiys, bloggaaminen jne. ja sekin on täysin fine. Tällä hetkellä oma blogini on siis treeni- ja hyvinvointipainotteinen lifestyle blogi. Jatkossakin aion työllistyä markkinointi-, viestintä-, hyvinvointi- tai liikunta-alalle, joten en usko blogistani olevan silloin haittaa. Jos on, niin ehkä sellainen työpaikka ei ole minua varten. Näin ajattelen.

Siispä: aloita, ole oma itsesi, kirjoita intohimolla sinulle tärkeistä asioista ja anna palaa! Tekemällä oppii ja virheitä ei kannata pelätä. Ne kuuluvat elämään. 🙂 Rapatessa yleensä vähän roiskuu.

Olen kirjoittanut yli satasivuisen gradun blogeihin liittyen, joten meinaa mennä sama moodi päälle nyt. Taidan siis tältä erää lopettaa, ettei tästä veny liian pitkää tekstiä. Seuraavalla kerralla sitten tarkemmin vaikkapa kirjoittamisesta, oikeinkirjoituksesta, yhteistöistä, mainonnasta, sosiaalisesta mediasta, blogipohjasta, sponsoroinnista tai jostain mikä teitä kiinnostaa. Onko sinulla aihe, joka bloggaamiseen liittyen kiinnostaisi? Kerro, niin minä voisin siitä kirjoittaa tai ainakin yrittää. 🙂

Rentoa sunnuntaita sinulle! <3

-Hilla