Vauva puolivuotias

Vauvamme on puolivuotias. Lokakuun 19. päivänä, kuulaana ja kylmänä syysyönä maailmaan syntyi meidän pieni tytär. Tuosta hetkestä on ehtinyt kulua jo puoli vuotta. Vastasyntyneestä pienestä avuttomasta ihmisen alusta on kasvanut päättäväinen, ympäristöstä kiinnostunut ja liikkuvainen pieni tyttövauva. Melkein vaikea uskoa, mutta niin se vain on. Aika kuluu vauhdilla, mutta eikös hyvät asiat tunnu aina kuluvan jopa liian nopeasti. Vauvavuosi on nyt puolessa välissä.

Vauva-aika on tähän mennessä ollut ihanaa, tärkeää, opettavaista ja väsyttävää. Kaikki vuoron perään sulassa sovussa. Kolme ensimmäistä kuukautta menivät täydessä vauvakuplassa, viiden kuukauden kohdalla voimiani koeteltiin ehkä tähän mennessä eniten ja nyt on taas ollut helpompaa.

Viiden ja kuuden kuukauden välissä on tapahtunut paljon muutoksia ja kehitystä vauvassa. Aloitimme maistella soseruokia 4 kuukauden iässä, ja tytär osoitti niitä kohtaan suurta kiinnostusta, mikä on ehkä johtanut siihen, että puolivuotias ei päivisin ole enää kovin paljon kiinnostunut rinnalla olemisesta. Myös heruminen on hidastunut, joten sekin vaatisi vauvalta hieman enemmän kärsivällisyyttä. Muu maailma tuntuu kiinnostavan enemmän ja vatsaa kun voi täyttää nykyään myös ruokailemalla.

Imetän vielä yöaikaan kerran pari (silloin hän malttaa syödä, kun kaikki muu ympärillä ei kiinnosta enemmän) ja tarjoan vaihtelevalla menestyksellä rintamaitoa päivän aikana. Joinain iltoina olemme antaneen lisämaitoa pullosta vatsan täyteen, jotta yöt eivät mene täysin tankatessa ja saamme kaikki kolme nukutuksi perhepedissä. Tällä keinoin olemme saaneet öitämme rauhoitettua, mutta samalla pullomaito voi olla alku imetyksen loppumiselle lähiaikoina. Saa nähdä. Olen lukenut paljon imetyksestä ja sen eri vaiheista, mutta tämäkin asia vauvavuoden aikana meni vähän eri tavalla, mitä olin ehkä kuvitellut. Onhan se uusi tilanne minullekin, että rintamaito ei enää kelpaakaan samalla tavalla, vaikka tähän mennessä se on ollut ruuista mieleisin. Kasvunpaikka myös äidille. Koen, että hyvät unet ovat kaikille kuitenkin etusijalla ja vauva kasvaa hienosti omalla käyrällään, joten tämä on paras tapa meidän perheelle edetä ruokailujen suhteen. Toisaalta olen hyvin ylpeä siitä, että meillä syödään hienosti soseita, ruoka kiinnostaa vauvaa ja hän osallistuu syöttötuolissa ruokailuhetkiimme. Ruokailuun soseiden muodossa kuuluvat jo vihannekset, juurekset, lihat, marjat ja hedelmät. Osaa hän on maistellut myös sormiruokaillen.

Yhtään hammasta ei ole vielä puhjennut, mutta hammasharjan saimme jo 4 kuukauden neuvolassa. Hampaita odotellessa siis.

Päiväuniin olemme saaneet hyvän rytmin. Aamupäivällä nukutaan lyhyemmät unet jossain 9-11 välillä, toiset päiväunet ovat pidemmät 1,5-2h ja ajoittuvat jonnekin kello 13-16 välille. Illalla sitten päivästä riippuen vielä pienet unoset ennen yöunia. Iltaunet tippuvat varmaan seuraavaksi pois, niitä ei ihan joka päivä edes nukuta.

Kuten aikaisemmin kerroin, yöunet ovat muuttuneet paremmiksi iltamaidon ansiosta. 5 kuukautta sitä ennen meni 2-3 tunnin pätkissä nukkuen. Kolme kuukautta pätkäunta jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen pätkäunet alkoivat viedä voimia. Tällä hetkellä menemme kaikki 22 aikaan nukkumaan, yöheräämisiin auttaa imettäminen tai tutti ja unta riittää hyvin kaikilla aamuun saakka. Unikouluja emme ole miettineet, uskomme että vauva kehittyy ja oppii nukkumaan lähikuukausina entistä paremmin.

Meidän pikkuässä oppi ryömimään 5,5 kk iässä, parhaillaan hän etenee vauhdilla ympäri kotiamme. Käsivoimat ovat kehittyneet, sillä eteneminen tapahtuu lähinnä käsiä käyttämällä. Muu vartalo seuraa perässä. Käsien avulla hän nousee nykyään kurkottelemaan ja eilen veti itsensä jo puoliksi pystyyn vasten sohvan reunaa. Lelut kiinnostavat yhä enemmän, suosikkeja ovat tietenkin johdot, puhelimet, tietokoneet, kaukosäätimet, pyykit narulla ja kaikki mihin ei saisi koskea. Utelias pikkunainen.

Kanniskeltavana minulla on reilun 8 kilon kahvakuula ja käytössä hänellä 74 cm vaatteet. Syöttötuoli on ahkerassa käytössä ja vaunujen osalta olemme siirtyneet jo ratasosaan. Istuminen ei ihan vielä onnistu täysin ilman tukea, mutta lähellä on.

Tyttömme tykkää tanssimisesta, nauramisesta, masuun päristelystä, kaiken suuhun viemisestä, äidin ja isän sylissä olemisesta, minun vieressä nukkumisesta. Puolivuotiaamme on iloinen ihminen, hymyilee paljon ja nauraa äänekkäästi kun on hauskaa. Hän ei vierasta paljon, mutta tummat miehet saattavat saada kulmat kurttuun ja tuntemattomien kanssa täytyy hetki olla välimatkaa ennen lähempää tuttavuutta.

Meidän ihanuus, päivänsäde, tärkein asia elämässä – rakas puolivuotias. Mitä kaikkea toinen puolivuosi tuokaan tullessaan.

-Hilla

*Kuvan mekko saatu blogin kautta, Kappahlin Newbie-malistoa

Vauva 5 kk – kuukausikuulumiset

Olen viisi kuukautta. Kehityn huimaa vauhtia ja tarkkailen maailmaa yhä kiinnostuneemmin.

Lattialla makoilu alkaa olla jo niin nähty. Haluan päästä liikkeelle. Kääntyminen on minulle jo helppoa joka suuntaan, mutta liikkeelle en ole vielä lähtenyt. Yritän sitä kyllä jo niin paljon, että se on vain ajan kysymys milloin matkani alkaa edistyä. Katselen kyllä jo ympärilleni siihen malliin, että tuo tavara olisi kiva saada näppeihini. …kunhan vain pääsisin sinne.

Olen matkustanut junalla, bussilla, ratikalla, autolla, taksilla ja lentokoneelle. Olisiko seuraavaksi helikopterin vuoro? Se olisi aika kivaa. Matkustaminen sujuu yleensä tosi hyvin, tykkään siitä. On tosi kiva, että vanhempani ovat uskaltaneet lähteä jo näin pienenä reissuun. Olen saanut nähdä sukulaisia, tuttavia ja uusia paikkoja. Toivottavasti kesälläkin ehdimme vähän matkustaa. Ehkä sillä helikopterilla, muutahan ovat minulle jo tuttuja.

Syöminen on kivaa. Olen maistellut erilaisia ruokia ja makuja jo todella paljon. Avaan suuni aina isolle, jotta lusikka mahtuu hyvin suuhuni. Hauskinta on syödä hedelmäsoseita suoraan sellaisesta pussista, äiti puristaa siitä tuubista suoraan suuhuni. Joskus olen syönyt ulkonakin, kun nälkä yllättää. Se on helppoa. Lusikalla syömistä harjoittelemme kuitenkin joka päivä, mutta tuubista suoraan syöminen on silti hauskinta.

5 kk neuvolassa olin lähes 70 cm pitkä ja painoin jo 7,5 kiloa. Kasvan omalla käyrälläni, tasaiseen tahtiin, kuten tähän saakkakin. Tällä kertaa neuvolassa ei mennyt kuin lyhyt hetki, mutta joka kerta neuvolakäynti on mieleinen. Sain myös hammasharjan, jota pääsen käyttämään kunhan ensimmäinen hammas minulle puhkeaa. Ehkä se tapahtuu lähiaikoina. 🙂

Elämä on ihanaa, tästä on hyvä jatkaa kohti puolen vuoden rajapyykkiä. Mihin on puoli vuotta mennyt -kyselee äiti joskus. Niinpä, aika on mennyt nopeasti.

-Hilla

Mitä olen oppinut äitiydestä?

Nyt vasta ymmärrän miten paljon en tiennyt ennen vauvan syntymää. Ja ehkä ihan hyväkin niin. Mitäkö olen oppinut viimeisten viiden kuukauden aikana – aikana jolloin minua on kutsuttu äidiksi.

Vauvan tuoksu. Monet siitä puhuvat ja onhan se myös minun todettava. Yksi parhaimmista tuoksuista maan päällä. Se tuoksu, kun illalla nuuhkuttelee nukkuvan vauvan päätä. Vauvan tuoksua voisin purkittaa, jos se olisi mahdollista.

Nukkuminen. Ymmärrän vasta nyt, mitä sillä tarkoitettiin kun minulle ennen synnytystä sanottiin: ”nuku vielä kun voit.” Koin sen silloin tyhminpänä lausahduksena ikinä, mutta siinähän on perää. Joku tainnut kokea asian ennen minua. Vaikka meillä nukutaankin melko hyvin, ei silti mikään muuta sitä faktaa, että joinain iltoina olisi ihana kaatua sänkyyn juuri silloin kun itseä nukuttaa. Tässä hetkessä tuntuisi myös lottovoitolta että saisi nukkua edes yhden yön ilman herätyksiä. Jaksaisin sen voimalla varmaan seuraavan puoli vuotta. hah.

Äidin tärkeys. Vaikka nyky-yhteiskunta haluaa olla ja on tasa-arvoisempi kuin koskaan, on silti äiti äiti ja isä isä. Niissä on eroa. Tottakai molemmat ovat vauvalle tärkeitä, mutta joissain tilanteissa äidillä on se oma roolinsa.

Imetys on ihanaa ja kamalaa. Parhaimmillaan imetys on läheinen hetki vauvan kanssa, on ihanaa ja koen suurta onnellisuutta, että se on onnistunut näinkin hyvin. Toisinaan se tuntuu taakalta, jos niin saa sanoa. Minun pitää aina miettiä omat menoni vauvan mukaan, olla siellä missä vauvakin ja kantaa syöttämisen ”vastuu” yksin naisena. On niitä kertoja ollut, kun olen miettinyt miksi miehiltä ei tule maitoa. Ja taas palaamme siihen edelliseen kohtaan. Miksi äiti on äiti ja isä on isä, vaikka kuinka tasa-arvoa vaalimmekin.

Myötätunto itseään kohtaan. Luin joululahjaksi saamani kirjan hiljattain, sen nimi oli Itsemyötätunto. Eli myötätunto itseään kohtaan. Olen äitiyden myötä oppinut antamaan enemmän siimaa itselleni, en vaadi enää yhtä paljon. Eikä kaikkeen voi todellakaan vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Vapauttava oppi, jonka äitiys toi mukanaan tai ainakin korosti sen ymmärrystä. Koti ei millään pysy yhtä siistinä kuin ennen, liikunnan ei tarvitse olla yhtä suorituskeskeistä kuin ennen ja riittää kun teen asiat itselle parhaalla mahdollisella tavalla.

Aika sai uuden merkityksen. Joskus ehkä kuvittelin, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa leipoa tai opiskella avoimessa yliopistossa muutamia kursseja. Saanko nauraa. En ole leiponut kertaakaan ja avoimen yliopiston kurssit yövalvomisen jälkeen kiinnostavat yhtä paljon kuin viime joulun lanttulaatikko pakastimen pohjalla. Okei, kulutan aikaani bloggaamiseen ja erääseen uuteen ideaan, mutta niiden lisäksi pienet omat hetket ovat kultaakin arvokkaampia. Siinä ei tarvitse keksiä lisätekemistä, kuten ennen mammalomaa kuvittelin.

Arjen pienet ilot. Jos olin ennenkin hyvä huomaamaan pieniä arkisia iloja, olen siinä varmasti äitiyden myötä vielä tuplasti parempi.

Äitiysloma 9 kk menee nopeasti. Joskus kuvittelin, että miten äidit jaksavat olla kotona yhdeksän pitkää kuukautta. Nyt omaa äitiyslomaani on enää alle puolet jäljellä ja tuntuu oikeasti kuin se olisi alkanut vasta hetki sitten. Tämä aika on arvokasta, enkä yhtään ihmettele heitä, jotka haluavat jäädä äitiysloman jälkeen vielä hetkeksi vauvan kanssa kotiin ennen työelämään paluuta.

Lapsen hymy ja nauru ovat parasta. Yhtälailla lapsen kehityksen seuraaminen. Ne antavat voimaa harmaankin päivän keskelle.

Näiden lisäksi olen oppinut äitiydestä, itsestäni ja vauvoista kasapäin muutakin. Vaikkapa sen, että vauvan kynsiä voi viilata, jos kynsisakset tuntuvat liian isoilta. Tai miten lentokoneessa pelastusliivit puetaan vauva päälle. Tai missä sijaitsevat Helsingin keskustassa parhaat vauvanhoitohuoneet. Kaikenlaista sitä oppiikin.

-Hilla