Viikonloppu kuvina

Tässä kuvia, jotka tallentuivat kameralleni menneen viikonlopun aikana. Niiden lisäksi muutama ajatus, tunne ja hetki, jotka tallentuivat ajatuksiini.

Kesämökin piha ja vasta leikatun nurmen tuoksu.

Saunan kiukaan sihinä ja yhdet löylyt vielä ennen uintia.

Peilityyni järven pinta ja kuikan ääni.

Kahlaus järvessä Pikkuässän kanssa.

Nuotion punaisena leimuavat liekit.

Pulahdus viileään järveen saunan jälkeen, muka kylmää, mutta niin ihanaa.

Epämuodikas mansikkakermakakku, joka maistuu kahvin kanssa kesältä.

Halaus ja suukko.

Liian iso villapaita, jonka löytää mökin kaapista. Silti aina yhtä lämmin, täyttää tarkoituksensa.

Kaukaisuuteen katselu ilman kiirettä minnekään.

Liplattavat laineet rantaveteen.

Kukkakimppu kerättynä ojan varsilta.

Aamukahvi laiturilla ja lokin huuto.

Auringonlasku punertavaan taivaanrantaan.

Kesäjuhlat ja nauru.

Konttaava Pikkuässä nurmella, nauttii elämästä ja ensimmäisestä kesästään.

Grillin tuoksu.

Illallinen terassilla ja kylmä lasillinen skumppaa.

Polkulenkki metsässä neulaspoluilla.

Saarenkierto kanootilla ja kuuma auringonpaiste suoraan selkään.

Voiton tuuletus lentopallokentällä.

Naku-uinti yömyöhään.

Kesän tähän asti lämpimin ja aurinkoisin päivä.

Päiväunet pihanurmella viileässä varjossa viltin päällä.

Lämpimät varpaat villasukissa ja crocseissa.

Aurinkorasvan tuoksu ja hiekka, joka tarttuu vasta rasvattuun ihoon.

Märkä kasa uimapukuja lojumassa suihkun lattialla.

Pitkä rivi pyyhkeitä kuivumassa saunan orsilla.

Viileän kellarin tuoksu.

90 astetta näyttävä saunan lämpömittari ja kuumat lauteet.

Perunoiden pesu rantavedessä. 

Hymy rakkaan ihmisen kasvoilla.

Onnellinen olo perheen kanssa mökillä.

Sellaisia hetkiä tallentui viikonlopusta mieleeni. Mökkielämä kesällä on yksi parhaista asioista. Nautin siitä aina yhtä paljon. Aurinkoista viikon alkua kaikille!

-Hilla

Sateinen päivä ja asuntopohdintaa

Välillä tällaiset sadepäivät tekevät hyvää. Joku voi sanoa, että niitä on ollut tänä kesänä liikaakin, mutta tänään minua ei ole ainakaan asia haitannut. On saanut kaikessa rauhassa hoitaa kotihommia, ilman painetta siitä, että pitäisi olla ulkona tai nauttimassa kauniista säästä.

Tuntuu, että pesukone pyörii meillä nykyään tiuhaan, jostain sitä pyykkiä vain ilmestyy. Aamulla pyöräytin pari koneellista valkopyykkiä, toisessa koneellisessa oli muun muassa ystäväni lakanat, hän yökyläili viime viikolla luonamme. Pyykinpesun lomassa kävin vauvan vaatekaappia läpi, siivosin ja lajittelin sieltä pieneksi jääneet vaatteet kierrätykseen. Kauneimmat vaatteet jätin säilytykseen ehkä tulevaisuutta varten, mutta suurimman osan laitoin kyllä kiertoon. Näiden konttausikäisten vaatteet alkavat kulua jo ihan eri tavalla kuin ne pienimmät vaatekoot, jotka tuntuivat lähes uusilta pieneksi jäädessään.

Aamun siivoilujen jälkeen pakkasin Pikkuässän auton takapenkille ja suuntasimme ostoksille. Tällä kertaa mukaan lähti täsmäostoksena uusia alusvaatteita. Niitä lähdimmekin hakemaan viikonlopun kesäjuhlia varten. Näin imetyksen loppumetreillä kaikki alusvaatteet ovat alkaneet tuntua jotenkin kauhtuneilta ja muutenkin pari kuppikokoa liian isoilta. Niin se vaan rintavarustus palaa takaisin kohti entisiä mittoja, tai ehkä jopa vähän pienemmäksi. Mutta hei, tärkeän työn ovat rintani tehneet. Niiden jokseenkin muuttunut ulkomuoto kertoo tärkeästä työstä, jonka vartaloni on tehnyt tuon pienen ihmisen eteen. Uudet alusvaatteet tekevät silti kummia, tuntui jotenkin todella hyvältä pukea pitkästä aikaa uutta pitsiä päälle. 🙂

Iltapäivällä leikimme ja teimme pienen vaunulenkin lähikaupan kautta. Ehdin valmistaa ruuan ennen kuin mieheni tuli töistä kotiin. Harvinaista herkkua, hän on nimittäin meillä useammin kokkina mitä iltaruokaan tulee. Tänään olimme kuitenkin sopineet mennä asuntonäyttöön illalla ja siksi valmistin ruuan valmiiksi, jotta lähteminen sujui jouhevammin. Ja kyllä, meidän kaksio on alkanut käydä jokseenkin pieneksi ja tällä hetkellä harrastamme asuntonäytöissä käyntiä. Emme vielä oikein tiedä mitä seuraavaksi haluamme asumiselta, mutta eiköhän sekin meille pikkuhiljaa selviä. Isompia neliöitä, mukavaa asuinympäristöä, hyviä kulkuyhteyksiä ja päiväkotia. Niitä ainakin seuraavalta asunnolta tai talolta tarvitsemme.

Olen kyllä monesti tuskaillut näiden pääkaupunkiseudun hintojen kanssa. Lainaa emme halua mielettömiä määriä ottaa uutta kotia varten ja tulevaisuudessakin haluaisimme kuluttaa muuhunkin kuin asumiseen. Isompien neliöiden toivossa asuinkustannukset tulevat vääjäämättä nousemaan, mutta kuinka paljon, se on hyvä kysymys. Nykyisin asumme kerrostalossa, mutta seuraavaksi vaikkapa rivitalo olisi ihana. Vähän omaa pihaa ja enemmän tilaa, sellaista seuraavaksi haluamme.

Katsotaan kuinka kauas Helsingin keskustasta tällaiset toiveet meidät ajavat, tärkeää olisi hyvät julkiset yhteydet jatkossakin, sillä ruuhkissa istuen emme päiviämme haluaisi kuluttaa. Mutta katostaan. Tämä uuden kodin löytäminen voi olla seuraavan vuoden projekti tai sitten uusi koti löytyy nopeammin. Vielä ei tiedä, mutta jotenkin toivon, että se oma koti sieltä ennen pitkää tulisi vastaan. Ja jos ei tule, niin emme ole sulkeneet rakentamistakaan ihan kokonaan pois. Mutta ei talon rakentaminen ykkösenäkään meidän listalla ole. Nämä ovat näitä pohdintoja. Muutaman Excel-laskelmankin olemme tehneet tässä asuntoja vertaillessa. Kyllä asumisen kustannukset ovat monen asian summa, erityisesti jos vertailee kerrostaloasumista omakotitaloasumiseen. Erilaisia muuttujia on monen monta riippuen asumistyypistä.

Ja kuinka tämän illan asuntonäytössä kävi? Noh, emme olleet siellä yksin. Muutkin olivat laittaneet merkille hyvän hinta-laatusuhteen ja erinomaiset yhteydet mukavalta alueelta keskustaan. Paikka ei kuitenkaan viehättänyt meitä siinä määrin, että olisi aiheuttanut toimenpiteitä. Etsintä jatkukoon. Onko siellä muita uuden asunnon metsästäjiä ja nykyisen myyjiä? Muita samaisen projektin pyörteissä olevia. 🙂

-Hilla

 

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät 
kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität.

Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin syntyy syviä haavoja.

Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden
ei ole hätää, ääni jonka kuulet on aamun kuiskaus, hiljaa se sut herättää.

Stella, Aamun kuiskaus

Toiset päivät ovat parempia kuin toisettotesin perjantai-iltana mennessäni nukkumaan. Ei ollut tapahtunut mitään maata mullistavaa tai ihmeellisen kummallista, ei suuria vastoinkäymisiä tai todellista surua – elämä vain sillä hetkellä antoi pientä vastatuulta ja minä otin vastaan. Vähän itketti, omat tunteet tuntuivat kovin suurilta ja harmitti. Olin kai vähän väsynyt ja silloin maailma saattaa näyttää harmaammalta kuin oikeasti onkaan. Ja se harmaus sillä hetkellä paisutti tunteita.

Tuli vain tuo Stellan biisi siinä hetkessä mieleen. Toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Kyllä, niin ovat. Mutta kappaleen seuraava lause herätti minut siinä hetkessä ajattelemaan vielä pidemmälle. Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität. 

Kirjoitan tätä blogiani sillä ajatuksella, että haluan tämän olevan paikka positiivisuudelle, hyvälle mielelle, inspiraatiolle ja ilolle. Kaikkihan kuitenkin tietävät, ettei elämä ole pelkkää iloa ja hyvää mieltä kaiket päivät. Paljon on silti itsestä kiinni, miten ne omat hetket värittää. Se vain on niin. Ja siihen minä vahvasti uskon.

Kovin helppoa on vajota hetkiin joissa tunne on valhetta, sielusi kadotat vain öisiin retkiin syntyy syviä haavoja. Perjantai-iltana kaikista värikynistäni oli loppunut jo väri, minulla oli enää musta jäljellä. Sillä tuli aika synkkää jälkeä ja oli parempi painua peiton alle pehkuihin lataamaan akkuja.

Hyvien yöunien jälkeen penaalista löytyi taas värikkäämpiä värikyniä ja sain mahdollisuuden värittää uudelleen.

Enkä minä sitä tässä yritä sanoa, että elämän aina pitäisi näyttää sateenkaarelta. Ei, ei se sitä todellakaan aina ole. Huonoja päiviä tulee meille kaikille, päiviä jolloin kaikki tuntuu jotenkin vaikealta ja joku pieni, mitätön asia saattaa harmittaa ja kasvattaa kokoaan. Tunteet ovat siitä kummia, että niitä voi olla joskus vaikea muuttaa siinä hetkessä tai saada positiivisemmiksi sormia napauttamalla. Sellaisissa tilanteissa voi kuitenkin muistutella nuo Stellan sanat mieleen: Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität. 

 

Mieheni oli koko viime viikon työmatkalla ja olimme sopineet, että lauantaina sitten vietämme aikaa perheen kesken yhdessä. Niin teimme. Kävimme aamulla juoksemassa 16 kilometriä yhdessä pitkin Helsingin peltomaisemia ja pikkuässä nukkui unet juoksurattaissa samalla. Endorfiinit ja hikilenkki teki mulle niin hyvää. Söimme lounaan kotona, jonka jälkeen lähdimme jalan kiertelemään Etelä-Helsinkiä. Löysimme mielenkiintoisia kivijalkakauppoja, pikku puoteja ja houkuttelevia ravintoloita. Eiran rannassa söimme pätkän patonkia ja jaoimme yhdessä kahden pallon jäätelön, sitruunaa ja kermatoffeeta.

Tunne kuinka tuuli sun kasvoillesi maalaa värin uuden. Ja niin tunsin merituulen.

-Hilla