Kohti viikonloppua

hillas blog

Tulimme maanantai-iltana tänne Pietarsaareen Danielin vanhempien luokse. Yhdistimme taas D:n työmatkan ja kyläilyn isovanhempien luokse. Vaikka vauvan kanssa joutuukin tuon reilun neljän tunnin junamatkana matkustamaan, niin on silti helpompi olla täällä kuin viikko yksin kotona vauvan kanssa. Täällä ruoka tulee aika usein valmiina eteen ja vauvan hoitamiseenkin saa vähän apukäsiä. Otan sen mielelläni vastaan, kun kerran tarjotaan. 😉 Esimerkiksi omien treenien tekeminen on täällä mahdollista, kun voi jakaa vastuuta muiden aikuisten kanssa. Jos sen sijaan olisi viikon yksin kotona, niin liikunnat rajoittuisi vaunulenkkeihin. Ja onhan se tietenkin kiva olla miehen mukana työmatkalla nyt kun se äitiyslomalla on mahdollista. Nostan kyllä hattua kaikille yh-äideille ja iseille sekä äideille ja iseille, jotka pyörittävät kotiarkea ihan yksin. Siinä on kyllä kädet täynnä töitä.

hillas blog

Viikko täällä on hujahtanut nopeasti. Taas on perjantai ja viikonloppu edessä. Tulimme tänne pohjoisempaan siksikin, että minä saisin kerättyä lisää hiihtokilometrejä ennen Finlandia-hiihtoa. Ajattelin, että täällä olisi enemmän lunta. Mutta ei. Yhden hyvän hiihtotreenin sain tehtyä tiistaina, mutta eilen ladut olivat jo täysin jäätyneet plussakelin ja pakkasvaihtelun jälkeen. Laskeskelin, että olen tänä talvena hiihtänyt yhteensä 8 kertaa ja kilometrejä on kertynyt noin 100. Eli parempi tilanne kuitenkin kuin viime vuonna ennen Finlandiaa. Tosin lumitilanne Lahdessakin on tosi heikko, joten nähtäväksi jää, saadaanko tapahtumaa järjestettyä tai lyheneekö reitti.

hillas blog

Hiihtolenkin lisäksi kävimme keskiviikkona juoksemassa 8 kilometrin lenkin yhdessä D:n siskon kassa. Juoksun pariin palaaminen raskauden ja synnytyksen jälkeen ei ole ollut minulle ihan niin helppoa kuin etukäteen kuvittelin. Ei siis ollenkaan. Tavallaan askel on kevyt, kun paino on lähellä lähtöpainoa (verrattuna oloon raskausaikana), mutta kuitenkin juoksu on tuntunut nämä viikot tosi vetelältä, askeleesta puuttuu voima, hengästyn helpommin ja vatsaankin pistää aika ajoin lenkillä. Kuulostaa siis siltä, että kunto on heikko, osan voi laittaa ehkä väsymyksen piikkiin huonompien unien takia. Täältä nousen silti. 🙂 Vaikka Instagram-kuvissa juoksuaskeleen saisikin feikattua kevyeksi, niin tuntemukset eivät sitä ole lenkin aikana. Julkaisen huomenna varmaankin tekstin, jossa kerron enemmän, miten minä olen palannut juoksun pariin raskauden jälkeen. Siitä kun on tämä netti pullollaan erilaisia ohjeita ja lääkärit antavat erilaisia suosituksia.

hillas blog

Selma täytti eilen kolme kuukautta, joten kirjoittelen vauvan kolmen kuukauden kuulumiset myös piakkoin. Olen hänen nimensä täällä blogissa kertonut, mutta silti en haluaisi kirjoittaa hänen nimeään joka tekstiin, jossa hänestä kerron, koska kaikki tekstit jäävät tänne bittiavaruuteen forever. Tämä on kuitenkin minun blogi, eikä lapseni blogi. Noora & Noora blogissa vauvoja kutsutaan hauskasti babyk:ksi ja babyh:ksi, äitien sukunimien mukaan. Olen miettinyt, että mitä nimeä meidän vauva voisi täällä blogissa kantaa. Mini, bebe, babyS, PikkuS tulevat tietenkin ekana mieleen, tähän yritän jonkun ratkaisun löytää. Ei hän kuitenkaan loputtomiin ole vauva, joten vauvasta en voi aina puhua. Nyt jo tuntuu, että hän on kasvanut toooosi paljon, ei meillä kohta enää ole vauvaa. 😀 Saa myös antaa bloginimiehdotuksia meidän PikkuS:lle. 🙂

Tekstin kuvat ovat meidän eiliseltä kahvilareissulta. Pieneen Pietarsaaren kaupunkiin on  hetki sitten avattu upouusi kauppakeskus, missä kävimme eilen vähän kiertämässä kauppoja (lue tekemässä pari alelöytöä ja tyydyttämässä shoppailuviettiä) ja sen jälkeen nautiskelemassa kahvit ja gelatot. Nam! Kotiin saimme kävellä kaatosateessa, joka loppua kohden muuttui vielä raesateeksi. Vaunukopan sain laittaa lenkin jälkeen saunan lauteille kuivumaan, niin rankasti sitä vettä hetkellisesti tuli. Tammikuinen sää, vai mitä…

hillas blog

Sellaisia kuulumisia tänne tällä erää. Illalla varmaankin katsomme Voicea, syödään jotain perjantairuokaa ja lämmitetään takkaa. Olemme täällä sunnuntaihin saakka. Ohjelmassa on varmasti vielä kävelylenkkejä meren rannalla, yhdessäoloa ja tietenkin fammo ja faffa lellivät pikkuista. Sunnuntaina sitten omaa kotia kohti. <3

-Hilla

Paluu juoksun pariin ja uuden oppimista

Tein eilen pisimmän juoksulenkin sitten synnytyksen. 8 kilometrin lenkistä ensimmäiset neljä kilometriä juoksin vaunujen kanssa ja toiset neljä kilsaa ilman. Täytyy sanoa, että vaunujen kanssa on kyllä aika paljon raskaampaa. Sitä helposti miettii, että näinkö rapakunnossa olen, miten tämä näin raskasta on. Onneksi homma tuntui huomattavasti kevyemmältä sen jälkeen kun sai juosta ilman vaunuja. Vaunulenkit kävellen ja juosten on hyvää treeniä. Sitten juoksu onkin yhtä juhlaa kun välillä juoksee ilman vaunuja.

keskiviikon-ajatuksia-hillas

Eilen oli Pirkkolan urheilupuistossa avoimet testijuoksut. Sinne mä kotoa vaunujen kanssa juoksin, Danielia kannustamaan. Jos pääkaupunkiseudulla haluat juoksukuntoasi testata näin talvisin, ovat Pirkkolan testijuoksut tai Aktia cup Vantaalla siihen hyviä paikkoja. En ole itse vielä kertaakaan juossut kovaa tai edes reippaasti, mutta eilen kyllä testijuoksijoita katsellessa alkoi tehdä mieli.

Juoksu tuntuu jo hyvältä, mutta kunto on vielä heikko. Tai ainakin lihaskunto, jota juoksu vaatii. Sen huomaa erityisesti ylämäissä kun pitäisi vähän enemmän ponnistaa ja rytmittää juoksua. Olo on vähän kuin vetelällä viilillä, se normitunne vielä puuttuu. Jos vaikka ensi kuussa pääsisi tekemään ekoja intervalliharjoituksia ja sitten loppukuusta testaisi juoksun osalta oman tämän hetken kunnon. Sitten olisi ainakin ns. lähtökohta tiedossa ja olisi kiva kevään aikana seurata kehitystä. 🙂 Ainakin itselleni se tuo lisää motivaatiota treenaamiseen, kun hieman seuraa kehitystä. Lupaan tästäkin raportoida blogissa.

Mulla on myös parhaillaan luonnoksissa tuloillaan teksti, jonka aiheena on juoksun aloittaminen synnytyksen jälkeen. Siitä kun muutamat ovat minulta kysyneet. Kerron pian siis omia kokemuksiani ja vinkkejä siitäkin aiheesta. 🙂

keskiviikon-ajatuksia-3

Meillä opittiin eilen myös kääntymään. Vauva siis kääntyi eilen vatsalta selälleen ensimmäisen kerran. Selma oli lattialla Danielin kanssa ja minä just silloin keittiössä laittamassa ruokaa. Täällä siis kehitytään ja opitaan uusia juttuja. Mutta opettelu jatkui tietenkin vielä siinäkin vaiheessa kun olisi pitänyt käydä yöunille. Eilinen nukutusoperaatio kesti kolme tuntia. Pari tuntia siitä ajasta käännyttiin, käännyttiin ja käännyttiin ja syljettiin tuttia isossa kaaressa. Ja minä tietenkin katselin. 😀 Vähempikin kääntyily olisi tietty riittänyt, mutta sellaista meillä eilen illalla. Pitihän sitä uutta taitoa heti testata kun oli kerran oppinut. Onneksi sitten puolilta öin pikkuinenkin simahti ja nukuttiin hyvin aamuun saakka. Oliko nämä vauvan kehityksessä niitä hulinoita..? hehe.

Sellaisia kuulumisia meidän keskiviikkoon. Nyt lähden valmistamaan lounasta kun S nukkuu vielä aamupäivän uniaan vaunuissa. 🙂

-Hilla

Mitä odotan tulevalta vuodelta?

Vuoden 2017 ensimmäinen maanantai. Tabula rasa, tyhjä taulu, puhdas pöytä, mitä näitä nyt on. Vuodenvaihteen jälkeen tuntuu ainakin hetken siltä, että aloittaisi puhtaalta pöydältä, uuden vuoden.

En tehnyt tänä vuonna mitään uuden vuoden lupauksia. Ovat tupanneet unohtua ja jäädä toteuttamatta. Lupaamatta ja vannomatta paras, sen olen huomannut. Elämä tuo eteen erilaisia tilanteita, mustavalkoisuus ei toimi minulla, eikä väkinäiset päätökset ja lupaukset. Lupaukset voivat joskus kääntyä jopa itseään vastaan – kun lupaat olla syömättä kuukauden karkkia, näet uniakin Fazerin sinisistä suklaalevyistä.

Tällä pompulla kohti vuotta 2017!
Tällä pompulla kohti vuotta 2017!

Sen sijaan tavoitteita, unelmia, odotuksia ja toiveita voi, saa ja ehkä jopa pitääkin olla, ja sellaisia minullakin on vuodesta 2017. Mitä minä odotan tulevalta vuodelta? Tässä niistä muutama:

  1. Vauvan kehityksen seuraaminen. Jo nyt kolmen kuukauden aikana olemme saaneet nähdä huimaa kasvua ja kehitystä vauvassa. Vastasyntyneestä on kehittynyt tarkkailevainen vauva, joka osaa jo seurata katseellaan, kuunnella ja tarttua esineisiin. Milloin hän kääntyy, ryhtyy ryömimään, konttaamaan ja kävelemään? Kaiken sen tulemme näkemän tulevan vuoden aikana, odotamme niitä innolla. Nyt jo luen pikkuiselle iltasatuja. 🙂
  2. Juoksukunnon nostaminen ja palautuminen raskaudesta. Näissä asioissa on vielä paljon kehitettävää. Oikeastaan tämä on mielenkiintoista seurata, miten oma keho palautuu raskauden jälkeen ja tuntuu lenkki lenkiltä voimakkaammalta ja paremmalta. Tässä asiassa määränpää ei oikeastaan ole se tärkein, vaan matka. Yritän nauttia jokaisesta juoksulenkistä, vaikka alkuun tuntuisi kuinka tahmealta tai huonolta. Pikkuhiljaa. En ole vielä kertaakaan käynyt kuntosalilla, koska kotijumpallakin saan tehtyä tähän hetkeen riittävän tehokkaan treenin. Kuitenkin nyt tammikuussa aion jatkaa jäsenyyttäni salilla ja päästä silläkin saralla takaisin rytmiin.
  3. Sujuva arki äitiyslomalaisena. Ei sen ihmeellisempää, mutta toivon, että löydämme pian päiviimme rytmin nukkumisen, lenkkeilyn, päiväunien ja ruokailujen osalta. Nyt tuntuu jo siltä, että olemme menneet huikeasti eteenpäin parin kuukauden takaisesta. 🙂 Sujuva arki mahdollistaa sen, että voisimme alkaa käydä esimerkiksi vauvajumpassa, hetken kuluttua ehkä uimahallissa ja kaupungillakin pyörähtämässä vauvan kanssa useammin.
  4. Ehkä uusi ja isompi koti. Tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta siitä kun ostimme nykyisen kotimme. Tämä on reilu kaksio, viihdymme tässä ja sijainti on hyvä. Kaikesta huolimatta koti alkaa kuitenkin tuntua nyt pieneltä kun meitä on kolme, tavaran määrä on lisääntynyt ja mieheni tekee aika paljon etätöitä kotona, siinä ainakin pari pulmaa, joiden osalta koti tuntuu hieman pieneltä. Tuleva vuosi tuo ehkä jotain uutta kotirintamalla. Katselemme uusia asuntoja harrastuksenamme, mutta ehkäpä syksyllä teemme sitä ihan tositarkoituksella. Arvostaako jatkossa rauhallista asuinympäristöä, tilaa, hyviä julkisia kulkuyhteyksiä, urheilumahdollisuuksia vai mitä? Siinä on meillä aika paljon mietittävää. 🙂
  5. Töihin paluu äitiysloman jälkeen. Äitiyslomani loppuu heinäkuun loppupuolella. Siihen on vielä aikaa, mutta toki asia on jollain tavalla jo hieman mielessä. Olenko kenties hetken vielä hoitovapaalla – kunnes taaperomme kävelee vai kuinka? Yhdeksän kuukautinen tuntuu vielä tosi pieneltä laittaa päiväkotiin, mutta onneksi sitä asiaa ei tarvitse murehtia ja päättää vielä. Asiat varmasti selviävät sitten, mutta ihan varmasti tämä vuosi tuo jotain uutta myös töiden osalta.
  6. Mahdollisesti joku matka perheen kanssa. Emme ole vielä varanneet matkaa, mutta vähän sellaisesta uskallan kuitenkin haaveilla. Minne tai milloin, sitä en vielä tiedä, mutta olisi ihanaa tehdä ensimmäinen matka perheenä. Lämpö ja aurinko näin tammikuun pimeydessä houkuttaa.
  7. Terveys ja onnelliset hetket. Niin kliseiseltä kuin se voi kuulostaakin, odotan ensi vuoden suovan perheellemme ja läheisille, kuin myös teille lukijoilleni terveyttä ja onnellisia hetkiä niiden tärkeiden kanssa. Elämän ei tarvitse sisältää glitteriä ja glamouria ollakseen täydellistä. On suuri rikkaus kun osaa nähdä ne elämän pienimmätkin ilot ja onnenhetket. <3 Ja pysähtyä niistä nauttimaan. Ei tarvitse porskuttaa sata lasissa eteenpäin, välillä on hyvä vetää keuhkot täyteen happea, katsella ympärilleen ja todeta, näin on tällä hetkellä hyvä.

Oletteko te muut tehneet lupauksia, tavoitteita tai päätöksiä tulevalle vuodelle?

Energistä vuoden ensimmäistä viikkoa!

-Hilla