Vapaapäivä perheen kanssa

Vapaapäivät keskellä viikkoa laittavat joka kerta pään pyörälle. Tänään tuntuu lauantailta, huomenna pitäisi olla sunnuntai, mutta onkin perjantai. Häh! Mutta kas vain, viikonloppu vasta siis alkaa huomenna, ihanaa. Kikyistä ja kilpailukyvyistä viis, minun mielestä tällaiset vapaapäivät on ihan sika kivoja, vaikka niistä ei ehkä tulevaisuudessa saadakaan enää nauttia. Tehokkuutta tilalle.

Vietimme tätä päivää perheen kanssa. Niiden rakkaiden. Ajatuksena oli kutsua isovanhemmat kylään, tarjoilla ruuat ja viettää aikaa yhdessä. Nautimme kylmät skumpat veljeni luona, lounaan söimme ravintolassa ja kahvit keitimme meillä. Äitini oli tehnyt kahvikakun, kiitos siitä. Ja vinkkinä vaan, jos haluat järjestää juhlat, kekkerit tai viettää aikaa ystävien kanssa, mutta haluat päästä ruuanlaiton kanssa helpolla – tällainen järjestely on siinä tapauksessa varmasti sinunkin mieleesi.

Rupattelimme niitä näitä, pikkuässä oli kaiken keskipisteenä (kun on ensimmäinen pieni meidän suvussa) ja vaihtoi syliä monen monta kertaa. Katselimme presidentti Mauno Koiviston hautajaisia sivusilmällä ja Vaari kertoi hauskoja juttuja. Kontrasteja siis tässä päivässä, mutta kaiken kaikkiaan ihana sellainen.

Veri on vettä sakeampaa -niin sananlasku toteaa. Ja siinä sananlaskussa on kyllä jotain perää. Aika paljonkin. Ystävät ovat tärkeitä elämässäni, mutta perheellä on erityinen paikka. Perheen kanssa kasvaa koko elämän. Ystävät tulevat mukaan matkan varrella. Olisiko siinä se ero? Perhe tietää sinut niin hyvässä ja huonommassa, perheen kanssa saa olla juuri se kuka on. Se perheessä on parasta.

Kaksi pikkusiskoani eivät tänään päässeet mukaan, mutta laittoivat terveiset Rovaniemeltä, lintutornista. Haleja teille! <3

Isomummo oli tuonut ihania tuliaisia pikkuässälle Espanjasta. Niihin kurkistetaan huomenna täällä blogissa, koska söpöydessään sen ansaitsevat. 🙂

Mukavaa iltaa sinne ruutujen taa!

-Hilla

Toukokuinen viikonloppu

Viikonloppu oli mitä parhain. Perjantaina kävimme täällä Pietarsaaressa ravintola Paviksessa päivällisellä, kiva paikka kauniilla näköalalla merenrannassa ja ruoka oli herkullista. Lauantaina sää suosi ja olimme lähes koko päivän ulkona tekemässä pihatöitä. Pestiin auto, putsattiin pihakalusteita, tehtiin mansikkamaata, grillattiin ja juotiin päiväkahvit aurinkoisella kalliolla. Sunnuntai jatkui aika samanlaisissa meiningeissä. Eilen illalla kävimme vielä Danielin kanssa illalla suunnistamassa, kun tajusin että Jukolan viestiin on aikaa enää alle kuukausi ja siellä minun pitäisi jaksaa suunnistaa 12 kilometrin rata.

Nyt olo on viikonlopun jäljiltä todella levännyt, ihana fiilis aloittaa uusi viikko. Tämä tuleva viikko on aika tavallinen. Ei sen suurempia suunnitelmia, mutta tavallista arkea vauvan kanssa, tulevan kesän suunnittelua, oman yrityksen perustamiseen liittyviä juttuja (tästä kerron pian lisää) ja muutamina ilmoita liikuntaa. Tällä viikolla aion ainakin suunnistaa kerran tai pari ja tehdä yhden pidemmän juoksulenkin.

Torstaina on vapaapäivä, silloin olemme kokoontumassa perheeni kanssa yhdessä syömään, saamme isovanhemmatkin seuraksi. Meillä juodaan kahvit, joten suunnitelmissa minulla olisi leipoa jotain hyvää. Jotain alkukesään sopivaa raikasta ehkäpä.

Ensi viikonloppuna olisi suunnistuksen maailman cupin kisat, jonne voisi mennä kannustusjoukkoihin tsemppaamaan suomalaisia ja samalla pääsisi hyviin maastoihin itsekin kuntosuunnistamaan. Sellaisia juttuja tuleva viikko tuo tullessaan. Tajusin muuten juuri, että pian siirrytään jo kesäkuuhun. Toukokuu meni aivan älytöntä vauhtia.

Aurinkoista viikkoa!

Hilla

 

Onnekas

Istun autossa matkalla kotiin, on hyvä olla. Hyvä olo tästä päivästä.

Kävimme tänään Vaasassa tapaamassa ystäviämme. Ystäviä, joita kiireen (minkä kiireen) ja pitkän välimatkan takia näkee liian harvoin.

Nyt olemme matkalla takaisin mieheni vanhempien luo Pietarsaareen ja ajatuksiini tuli se, miten tärkeitä ystävät ovatkaan.

Ystävät tuntevat sinut, tietävät sinusta monta asiaa ja ovat kulkeneet elämän matkaa vierellä jo useamman vuoden. Heidän kanssaan on helppo olla, juttu jatkuu siitä, mihin viime kerralla jäi.

Ystävät, joiden luona tänään kävimme ovat olleet elämässämme jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on pitkä aika ja sen huomaa. Lukiolaisista kasvoimme opiskelijoiksi, opiskelijoista työikäisiksi ja nyt on jo lapsiakin ja perheitä. Siihen aikaan on mahtunut paljon, ylä- ja alamäkiä kunkin ihmisen elämässä. Yhteisiä kokemuksia.

Elämä on kuljettanut eri kaupunkeihin, mutta ystävyys jatkuu. Ystävyys voi muuttaa muotoaan, mutta pysyy. Sen huomasin taas tänään. Siksi tämä oli hyvä päivä.

Vedän keuhkot täyteen happea, katson auton ikkunasta kauas Pohjanmaan lakeuteen, olo on kaikinpuolin onnekas. Totean, että ystävät ovat suuri rikkaus.

Hilla