Viikonloppukuulumiset

Viikonloppuna juhlittiin isänpäivää, meidän ihania isejä. Sen lisäksi tehtiin kyllä paljon muutakin: enimmäkseen laitettiin kotia, vähän rempattiin ja oltiin yhdessä. Eilen illalla tuntui melkein haikealta, kun koti tyhjeni iltaan mennessä ihmisistä ja yht’äkkiä olikin niin hiljaista. Koko viikonlopun kotimme oli täynnä ihmisiä, touhua ja yhdessäoloa. <3 Hiljaisempi koti sellaisten päivien jälkeen tuntuu hetken aikaa tyhjältä.

Vanhempani ovat tulleet nyt viimeiset kolme viikonloppua meitä auttamaan. Kodin laittaminen meni ison harppauksen eteenpäin menneen viikonlopun aikana. Kylpyhuoneen kaapistot ovat vihdoin paikallaan ja saimme treenikamamme kaappien sisään järjestykseen. Tähän mennessä juoksuvaatteet on saanut keräillä erinäisistä pusseista ympäri kotia. Miten ihanalta tuntuukaan, kun vaatteet ovatkin järjestyksessä yhdessä paikassa!

Kylpyhuoneeseen asennettiin myös väliseinä, sellainen suihkuseinä, joka pitää veden oikealla puolella. Senkin iskät laittoivat eilen paikoilleen, yhteistuumin. Olohuoneessa takka alkaa olla rapattu ja tasoitettu valmiiksi ja tänään pääsemme sitä illalla maalaamaan.  Kellertävä tiiliseinä on kohta tasainen ja valkoinen. Viikonlopun aikana aloitimme myös kattolistojen maalaamisen, mutta taidammekin päätyä ottamaan ne kokonaan pois ja vaihdamme valmiiksi valkoisiin listoihin. Totesimme, että päälle maalaamalla listoista ei saa siistejä ja jälki näyttää jotenkin, noh suttuiselta. Ehkä pääsemme jopa helpommalla, että vaihdamme vanhat listat kokonaan uusiin.

Sohva löysi omalle paikalleen pienen huonekaluvalssin jälkeen. Olimme suunnitelleet kulmasohvalle paikan pohjapiirrustuksen perusteella, mutta eihän se livenä toiminut kuten olimme ajatelleet. Onneksi löysimme uuden ratkaisun ja se on ehkäpä jopa alkuperäistä parempi.

Isänpäivänän ruokapöydässä oli tarjolla äitini laittamaa lihapataa, johon takametsästä hain mauksi suppilovahveroita. Lisänä uunijuureksia. Alkupalaksi isäni oli kraavannut lohta. Jälkkäriksi kahvia ja tiikerikakkua. Nälkäistä on hyvä syöttää, kuten mummoni sanoo.

Sellaisia viikonloppukuulumisia isänpäiväviikonlopun jälkeen. Isät saivat juhlia päiväänsä työtä tekemällä, mutta jos yhtään heitä tunnen, niin taitavat siitä tykätä jopa enemmän kuin pelkästä kakun syönnistä. 😉 Daniel kävi myös aamupalan jälkeen juoksemassa, joten isänpäivä taisi sisältää mieleistä tekemistä monessa suhteessa. <3

Tässä kuvassa iskä Daniel, oma isäni oikealla ja keskellä ihana enomies Lauri, minun veljeni. Ihania miehiä kaikki. <3

-Hilla

Asenne ratkaisee

Eilen illalla mulla oli heikko hetki. Jotenkin moni asia vähän harmitti, huoletti ja mietitytti. Tämä hetki, tuleva, muttei kuitenkaan mikään. Sellainen epämääräinen väsymysangsti, jota en oikein itsekään osannut määritellä. Muuttokuorma ja kaikki uusi taisi viedä hetkeksi mehut.  Jaoin oloni mieheni kanssa ja sainkin häneltä kaivattua olkapäätä.

Päätin suunnata unille, koska useimmiten väsyneenä maailman murheet saavat paisuneet mittakaavat. Ja se oli kyllä täysin oikea ratkaisu.

Tänään heräsin täysin uudella asenteella ja ololla uuteen päivään. Palasin hetkeksi vielä eilisen illan harmeihin ja totesin, että tässähän on kaikki hyvin. Se eilinen harmituskaan ei tuntunut enää piinaavalta eikä vienyt mehuja naisesta. Puin aamulla ulkovaatteet niskaan, suuntasin ulos vaunulenkille auringonpaisteeseen. Kotiin tulessa järjestelimme Pikkuässän kanssa paikat ja tartuin vielä imurin varteenkin. Halusin laittaa paikat kuntoon viikonlopuksi.

Otimme myös ennen Pikkuässän päiväunia pari 1-vee kuvaa ja tämä yllä oleva otos oli mun mielestä mainio. Toi hymyn huulilleni ja totesin taas kerran, miten pikkuihmisetkin osaavat olla huumorinaisia ja -miehiä.

”Ilmeesi kun äiti haluaa ottaa sinusta söpön 1-vee kuvan ja on laittanut hiuksiinkin pompulan. 😍” Niinpä.

Joka tapauksessa asenne ratkaisee. Sellaisia ajatuksia mietin tänään lenkillä. Vaikka välillä ärsyttäisi ja ottaisi pannuun kovaakin, niin miten pystisi kääntämään oman katseensa hyviin asioihin. Ottamaan sen asenteen, että camoon, kyllä tämä tästä.

Koska oikeasti, aika olemattomista asioista oli eilenkin kyse. 🙂

-Hilla