Millaisia blogeja luen? x 12

Luen blogeja lähes päivittäin. Nykyään kuitenkin vähemmän kuin ennen. Vauvan syntymän jälkeen ei aikaa blogien lukemiseen ole ollut enää samalla tavalla kuin ennen, ymmärrettävistä syistä. Jos aikaa ei ole enää yhtä paljon, on priorisoitava. Valittava ne parhaimmat blogit, joita käy päivittäin tai viikottain kurkkimassa. Tai palaa niihin vähän pidemmänkin tauon jälkeen, uudelleen ja uudelleen. Millaisia blogeja minä sitten luen? Millaiset blogit minua inspiroivat? Ja miksi ylipäätään luen blogeja?

hillas blogi 22

Luen blogeja, koska saan niistä inspiraatiota, hyvää mieltä, ideoita ja uusia ajatuksia omien korvien väliin. Toisinaan blogien lukeminen on ajanvietettä, pieni hetki kun saa laittaa aivot narikkaan, katsella kuvia ja lueskella mukavia juttuja. Blogit ovat lähes täysin korvanneet naisten lehdet minun kohdallani, jos niitä voi johonkin hieman verrata.

Pidän blogeista, joissa kirjoittaja antaa vähän enemmän itsestään. Avaa tuntojaan ja ajatuksiaan. Kuin oppisi tuntemaan kirjoittajan blogin kautta, vaikkei oikeasti häntä tunnekaan. En lue blogeja, joissa on pelkkää pintaliitoa, haluan myös sitä rosoisempaa pintaa, todellista elämää. Luen blogeja, joissa kirjoittajasta välittyy jollain tapaa aito fiilis. Arvostan myös positiivisuutta blogeissa, haluan saada blogeista hyvää mieltä ja iloa päiviini. Blogit ovat minulle paikka, minne kympin uutisten surulliset uutiset eivät kantaudu. Blogit ovat tavallaan elämän kuplajuomaa.

hilla7

Listasin tähän tekstiin muutamia blogeja, joita syystä tai toisesta melko säännöllisesti käyn lukemassa. Tai ainakin olen palannut niihin vuosi toisensa jälkeen uudelleen. Useimmiten seuraan bloggaajaa myös Instagramissa ja luen blogia sitä kautta. Harvemmin jätän kommenttia blogiin, mutta Instagramissa sitten kommentoin ja jaan ajatuksia, jos aihetta on. Tässä siis oma blogikattaukseni:

1. Noora ja Noora – Noorien blogiin löysin vasta viime keväänä, mutta parin lukukerran jälkeen olen ollut vakkarilukija, yksi suosikkiblogeistani tällä hetkellä. Noorat kirjoittavat kivalla tavalla elämästään, kodin sisustamisesta, pukeutumisesta ja nyt myös vauvaelämästä ja raskausajasta. Siitäkin syystä blogi kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti. Ja parhautta on tietenkin Noorien blogissa perjantain parhaat ja poadcastit, niitä on aina hauska lukea ja kuunnella. <3

Kuva Noora & Noora blogista.
Kuva lainattu: Noora & Noora -blogista.

2. Xenia’s day – Xenian blogista olen aikoinaan aloittanut blogien lukemisen. Jos minun pitäisi mainita blogi, jonka muistan monien vuosien takaa, olisi se varmastikin Xenia’s Day. Xenia on vuosien myötä löytänyt elämäänsä ihanan tasapainon työn, perheen ja omien unelmien osalta. Xeni kirjoittaa mukavalla tavalla arjestaan, jakaa omia ajatuksiaan lukijoille ja blogissa on aina positiivinen fiilis. Xenillä on tyylikäs silmä vaatetukseen ja kaunis, omalla tavallaan persoonallinen sisustussilmä. Pari viikkoa sitten selvisi blogista uusi perheenlisäys ja se jos mikä oli ihana uutinen. Myös talon rakentamista oli mukava seurata viime vuonna.

3. Anna Saivosalmi – Jos etsit kotijumppaan ohjetta tai muuten vaan uusia ideoita treenaamiseen, niin suosittelen Annan blogia. Anna aloitti blogin kirjoittamisen viime vuonna, mutta hän on kyllä osoittanut suuren lahjakkuutensa bloggaamiseen. Psykologian opena Anna osaa myös kirjoittaa ihmismielen kiemuroista ja käyttäytymisestä, sillä on aika iso merkitys vaikkapa laihduttaessa tai tavoitteiden saavuttamisessa. Mielestäni psykologinen puoli on Annan blogissa kiva lisä.

4. Avec Sofié. Kauniit kuvat, harmoninen tunnelma ja kansainvälinen fiilis ovat Avec Sofié blogissa SE juttu. Palaan blogiin aina Instagramin kautta uudelleen ja uudelleen. Täältä blogista ei löydä kuumimpia treenitrendejä tai jumppaohjeita, niiden sijaan vaihtelevasti erilaisia tekstejä, tyylikkäästi pukeutuvan naisen ja jollain tapaa myös luksusta. Elämästään nauttivan nuoren naisen. <3 Niitä asioita täältä blogista haen.

Kuva lainattu: Avec Sofié -blogista
Kuva lainattu: Avec Sofié -blogista

5. Sairaan kaunis maailma. Positiivisuuspommi Marissa. Marissan blogia lukiessa tulee itsekin hyvälle tuulelle. Hän kirjoittaa  tavallisesta arjestaan sen ihmeempiä kaunistelematta, kuitenkin aina positiivisesti. Blogi on aito ja teksteistä välittyy Marissan iloinen luonne. Ja tietenkin tämän blogin pariin löysin erityisesti Marissan raskausaikana, kasvatimme nimittäin samaan aikaan mahojamme ja lasketut ajatkin olivat melko lähekkäin. 🙂

6. Monna treenaa. Fitfashionin blogeista Monnan blogi on lempparini. Monna päästää lukijat lähelleen, kirjoittaa asioista suoraan, niinkuin ne ovat. Monna uskaltaa sanoa mielipiteensä ja tuoda ajattelemisen aihetta lukijoilleen. Monnan blogista löytää laajan kattauksen treeni-, hyvinvointi-, synnytys-, raskaus-, vauvaelämäjuttuja. Kaikkea sellaista, mikä on ollut itselleni ajankohtaista viime aikoina. Monnalla on myös oma persoonallinen tyylinsä pukeutua ja siitä blogi jää myös varmasti mieleen.

7. Strictly Style. Hannan blogi on tyylikäs muotiblogi kauniine kuvineen ja teksteineen. Hannan teksteistä välittyy todella tunne. Hän kirjoittaa omalla tavallaan ja antaa inspiraatiota pukeutumiseen. Hanna on kolmen pienen pojan äiti ja nostan todellakin hattua, että hän ehtii blogata ja pitää niin tasokasta blogia ja samalla pyörittää suurperhearkea. Hannalla on myös upeita kuvia blogissa ja tyylikkäitä asuja.

8. Uusi muusa. Eeva Kolun uusi blogi, jonne löysin vasta jokin aika sitten. Eeva kirjoittaa hienosti, persoonallisella tavalla. Jakaa myös niitä syvällisempiä aatoksia lukijoilleen. Tämä blogi ei tosiaan ole muodin pintaliitoa tai muutenkaan kaupallisuuden kehto. Siksi se varmasti minua kiehtookin, persoonallisuus on näköjään yksi juttu, jota blogeissa arvostan.

9. Hanna G. Hanna ja pojat blogissa saa lukea suoraa puhetta vauvaperheen elämästä, yrittäjyydestä ja sinnikkäästä naisluonteesta. Hannan ja Joonaksen blogissa on elämän makuisia tekstejä, positiivinen ote ja herkullisia ruokareseptejä. Hanna myös kirjoittaa omaleimaisella tavalla, koukuttaa ainakin Instagram-seuraajansa hauskoilla päivityksillä.

10. Kalastajan vaimo. Kalastajan vaimo on blogi, jota olen seurannut pitkään. Johannan blogista löytyy ihania neuleita, kaunis koti ja tavallista perhe-elämää. Ja tietenkin kauniit maisemat Norjan etelä-rannikolta. Johannalla on taitava valokuvaaja ja osaa vangita tunnelman kuviinsa ja teksteihinsä. Johanna myös kirjoittaa syvällisemmistä asioista aika ajoin.

Kuva lainattu: Kalastajan vaimo -blogista
Kuva lainattu: Kalastajan vaimo -blogista

11. Candy on the run. Karoliinan blogi on mukavaa luettavaa juoksusta, treenaamisesta, äitiydestä ja heidän perhe-elämästään aina positiivisella otteella. Karoliina lempinimeltään Karkki on tavoitteellinen juoksija, joka on parhaillaan treenaamassa kohti täyspitkää maratonia vauvavuoden jälkeen. Jos siis haluat innostusta omaan juoksuharrastukseesi, niin Karoliinan blogista sitä kyllä löytyy. Itseäni blogissa kiinnostaa myös Karoliinan aika samanlainen elämänvaihe kuin itsellänikin, meillä on samanlaiset pikkupomot kotona. 😉

12. Mona’s daily style. Monan blogia olen lukenut myös ihan sieltä alkujuurilta saakka. Niiltä ajoilta, kun Mona välillä nostaa jotain vanhoja asupostauksia uudelleen luettavaksi (ne on ihan huikeita ja hauskaa viihdettä). Niin ja eilen Mona kertoi somessakin odottavansa perheenlisäystä. Ihanaa, onnea Mona ja Eetu, maailman ihanin juttu. <3 Mona on entinen Fitfashionin bloggaaja, mutta siirtyi sitten oman blogin alle takaisin. Monan blogissa on mahtavia kuvia, hyvää huumoria, kiinnostavaa asiaa hyvinvoinnista ja tietenkin fiksusti ajatteleva nainen. 🙂

hillas blog 33

Tässä minun blogisuosikit, vaikka onhan niitä toki näiden lisäksi paljon muitakin. Näemmä aika laaja kattaus lifestylea, kauneutta, muotia, treeniä sekä perhe-elämää. Asioita, jotka tässä elämänvaiheessa kiinnostavat itseänikin. 🙂

-Hilla

Muutama sana imetyksestä

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan imetyksestä, vaikka se kovin tulenarka aihe onkin äitien keskuudessa. Sen olen tässä somemaailmaa äitilasien kautta seuranneena viime kuukausien aikana joutunut huomaamaan. Olen miettinyt, että miksi näin? Miksi ylipäätään äitiys, lapsen hoito ja vanhemmuus herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita? Miksei asioista pystytä keskustelemaan neutraalisti, avoimesti, toiset huomioon ottaen, arvostaen ja aikuismaisesti? Siis fiksusti. Miksi jollain on tarve arvostella toista, lytätä mielipide tai esittää oma mielipide muita parempana, oikeampana? Koska niinhän se ei ole, ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa vauvaa tai lasta. En tiedä vastauksia edellä luettelemiini kysymyksiin, mutta luulen että vanhemmuus on niin henkilökohtainen asia, että siksi se herättää vahvoja tunteita ja sitä kautta mielipiteitä. Ja keskustelussahan ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyisi täällä sosiaalisen median maailmassakin fiksuna.

imetys

Yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole, sen sijaan oikeita tapoja on yhtä monta kuin on lapsia ja vauvojakin. Eli miljoonia. Vain sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, hänen tarpeensa, hänen luonteensa, hänen rytminsä, hänen murheensa, hänen ilonsa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Ja oma tapasi hoitaa lastasi on myös sinulle ja lapsellesi paras – mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Näin ainakin itse asioista mietin, että rauhaa ja rakkautta vain toisiaan kohtaan täällä somessakin, äidit! Ollaan toisia kohtaan ymmärtäväisiä ja mielummin tuetaan, yritetään ymmärtää toisten näkökulmia ja ollaan toisillemme vertaistukena. <3 Tähän ainakin bloggaajana pyrin.

Mutta niin, takaisin siihen imettämiseen. Alkuperäiseen aiheeseen. Korostan vielä tähän, että puhun asiasta nyt omasta näkökulmasta, meidän tilanteesta, en sano että näin olisi paras tai miten asiat yleisesti ovat.

imetys

Olin synnytyksen jälkeen puolitoista tuntia leikkaussalissa parsittavana (vauva syntyi kyllä ihan normaalisti alakautta), kunnes heräämössä vauva tuotiin rinnalleni ja siitä alkoi meidän imetys. Vauva oli siihen mennessä imenyt isänsä sormea ja olikin jo hyvin valmis tarttumaan rintaani, kun pääsi luokseni. Siitä se imetys alkoi ja on kohta kestänyt 3 kuukautta. Imetys on omalta kohdaltani onnistunut hyvin, sanoisin jopa että helposti. Maito nousi sairaalassa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisenä yönä tuli muutamia tippoja keltaista kolostrumia eli esimaitoa, jota alkaa muodostua rinnassa jo raskauden aikana. Sen määrä lisääntyy heti synnytyksen jälkeen. Alussa maidon nousu teki kuitenkin rinnoista kaksi kovaa melonia, jotka olivat kuumat ja kovat, varmaan neljä kuppikokoa isommat kuin oikeasti rintani ovat. Mutta siitä nekin tasoittuivat ensimmäisten viikkojen aikana.

Imettäminen ei ole ollut minulle kivuliasta missään vaiheessa. Rintani kestivät hyvin vauvan imun alusta saakka ja vauva löysi oikean imuotteen aikalailla heti. Toki minua opastettiin sairaalassa kädestä pitäen (eli rinnasta pitäen hehe), mielestäni se oli vain hyvä, että imetykseen avustettiin ja rohkaistiin, koska se oli oma toiveeni.

Mutta kuten olin ajatellut raskausaikana, että ”tissi suuhun ja siinä se”, ihan niin helppoa imettäminen ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkea en osannut etukäteen ajatellakaan, matkan varrella olen oppinut. Minulla on muun muassa suihkutissit, eli heruminen on niin voimakasta, että vauvan imettyä jonkin aikaa maitoa lentää puolen metrin kaaressa ja sekös vauvaa joskus harmittaa. Hyvä ettei maitosuihkuun tukehdu, niin paljon sitä pienen vauvan suuhun tulee. Monta kertaa on yskitty maitoa pois väärästä kurkusta. Mutta tämäkin asia on alkanut helpottaa, kun maidon määrä on nyt kolmen kuukauden kohdalla alkanut tasoittua. Vauvan tarve ja maidon tuotannon suhde ovat alkaneet löytää tasapainon. Se myös helpottaa imetystä, huomattavasti.

imetys

Ja mites se pumppaaminen? Moni neuvoi minulle, että suihkutisseihin auttaisi pumppaaminen. Toisaalla sanotaan, että pumppaaminen vain lisää maidon tuotantoa. No, ihan sama, koska pumpatessani rinnoistani ei tule mitään. Siis ei mitään. Väkisin toki saan muutaman pisaran, mutta siinä se. En väkisin halua rikkoa nännejäni, niin kipeää se tekee. Eli vaikka maitoa tuleekin runsaasti vauvalle, niin muoviselle pumpulle tissini ovat sanoneet ei. Tämä on entisestään vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että imetys, heruminen ja maidontuotanto ovat paljolti kiinni hormoneista ja ihan fiiliksestä, tunteistani. Kyllä tissit tietää, milloin niitä imee vauva ja milloin jokin muovikapistus. Vaikka jossain kyllä neuvottiin, että vauvan haistelu ja ajattelu auttaisi pumpatessa, mutta minulla ei varmaankaan ole niin hyvä mielikuvitus, että tuo kikka toimisi minulla. Pumppaamisen osalta olen ajatellut, että asia on hyvä näin. Minun ei tarvitse saada pakkasta täyteen äidinmaitoa, jos homma ei kerran luonnistu. Tärkeintä, että homma toimii vauvan kanssa.

Ja mites sitten urheilu näiden hinkkien kanssa? Juoksu on lemppari lajini ja se toki asettaa omat haasteensa. Täytyy olla tukevat liivit, jotka eivät päästä hinkkejä heilumaan. Se on onneksi ihan helppo probleema hoitaa kuntoon, urheiluliiveistä löytyy nykyään tosi hyviä malleja, jotka tukevat riittävästi. Eli nou problems tämän asian osalta, toki pitää asia ottaa huomioon, ettei vuoden päästä ole kaksi patalappua tuossa rinnuksilla. Vaikka niin taitaa joka tapauksessa käydä imetyksen jälkeen. 😀

imetys

Entä sitten urheilevan ja imettävän äidin ravinto? Ainakin minun täytyy syödä paljon. Muutaman kerran olen tosiaan saanut maitoa purkkiin ja nähnyt kuinka rasvaista se on. Sen tuottaminen vaatii tosiaankin energiaa ja vieläpä jos itse urheilee, niin ruokaa saa tosiaankin syödä. Ensimmäiset neljä viikkoa söin enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin treenaa 2 kertaa päivässä ja on 191 cm pitkä. Ja join aivan taukoamatta, jano vaivasi koko ajan, etenkin kun vauva oli rinnalla. Join alussa monta litraa vettä päivässä, mutta nyt sekin on tasoittunut. Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin tullut tilalle, nimittäin makeanhimo. Raskausaikana en ollut ollenkaan perso makealle, mutta nyt imettäessä suklaa ja pullakahvit ovat kyllä uponneet minuun kerran jos toinenkin. Yritän toki syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja, hiilareita ja proteiinia sekä otan purkista myös muutamia vitamiineja ja ravintoaineita lisäksi. Siitä huolimatta kuitenkin pullat vetävät minua puoleensa. 😀

Eräs liikuntalääketieteen opiskelija otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kysyi, josko saisi tutkia minun ruokailua omaan tutkimukseensa, jonka aiheena on imettävän naisen ruokavalio. Lupauduin hänen koekaniiniksi ja täyttämään muutaman päivän omaa ruokapäiväkirjaa. Tästä aiheesta tulossa siis lisää tekstiä blogiin ja hieman tieteellistä näkökulmaa myös. Ei vain mutu-tuntumaa. 🙂

Ja kyllä, imettäminen on ihan ympärivuorokautista puuhaa ainakin meillä. Syöntiväli on 2-3 h yötäpäivää, joskus tiheämmin ja joskus yöaikaan on tullut pidempiä välejä, mutta harvassa ovat ne kerrat olleet. Se siis tarkoittaa myös, että yhtäjaksoista unta tulee minulle yleensä vain se pari kolme tuntia kerrallaan ja näin on ollut synnäriltä saakka. Onneksi hormonit auttavat jaksamaan. Vauvan kanssa elää tavallaan symbioosissa, ei tästä kovin kauaksi tule lähdettyä yksikseen. Mutta juuri nyt näin on hyvä. Ja onhan imetys myös palkitsevaa siinä vaiheessa kun huomaa vauvan kasvaneen kilon kuukaudessa. Omalla maidolla. 💕 Kummasti sitä taas sen jälkeen jaksaa paremmin. 🙂

Että tällaista imetys on ollut meillä. Aion jatkaa imettämistä, mutta en ole asettanut mitään takarajaa tai tavoitetta sen suhteen, katsotaan viikko ja päivä kerrallaan. Kun 4 kuukautta tulee vauvalla ikää täyteen, niin sitten alamme vähän maistella pieniä määriä kiinteitä ruokia. Imetys tulee siinä rinnalla sitten mukana pääravintona. Imetys on minulle neutraali asia, itse en ole mikään imetysfanaatikko tai sen puolestapuhuja, mikä myös on tätä nykyä jossain määrin trendikästä. Ja siksi sanon tähän loppuun vielä, että saipa lapsi ravintonsa äidinmaitona, korvikkeena, osittaisimetettynä, tissistä 3 kk saakka, 6 kk saakka tai taaperoksi asti, niin yhtä kaikki – lapselle tärkeintä on ravinto ja rakkaus. Syötitpä lastasi miten tahansa, on se sinun lapsellesi paras tapa. <3

imetys

-Hilla

 

Meidän häätunnelmia

Kuten aikaisemmin Husband and Wife -postauksessa lupasin, tänään kerron teille hieman enemmän hääpäivästämme. Tässä kuvia ja muutama sana tuosta kauniista joulukuun päivästä.

hillas blog13

Teistä jo moni tietääkin, menimme Danielin kanssa naimisiin joulukuun alussa 5.12.2016. Tuona samaisena päivänä tyttäremme sai nimen Selma. Oikeastaan päivä oli hänen kastepäivänsä, mutta sen lisäksi me päätimme mennä naimisiin. Kaksi kärpästä samalla iskulla. 😉

En ole koskaan haaveillut isoista hääjuhlista ”normaalilla kaavalla”. Pikemminkin päinvastoin. Mielestäni hääjuhlat saa ja pitääkin olla juhlijoidensa näköiset. Sellaiset, jotka itsestä tuntuvat parhaimmilta ja omimmilta. Jossain vaiheessa jopa Dainielin kanssa suunnittelimme, että olisimme matkustaneet ulkomaille ja menneet samalla kertaa häämatkan yhteydessä naimisiin, ihan vaan kahdestaan. Ne suunnitelmat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen tuntuneet enää siihen hetkeen sopivilta. Minulle oli tärkeä asia, että lapsellani ja minulla on sama sukunimi, jotta olisimme myös nimen osalta kokonainen perhe. Siksi päätimme mennä naimisiin pienimuotoisesti pian Selman syntymän jälkeen. <3

hillas blog4

hillas blog6

hillas blog7

Häät ovat ihana juhla. Oman kokemukseni jälkeen olen kuitenkin entistä enemmän sitä mieltä, että jokainen pitäköön juuri omannäköiset häät. Joku haluaa tarjoilla kasvisruokaa häissä, toinen haluaa alkoholittomat juhlat, kolmas hakee Tallinnasta juhlajuomat pakettiauton jouset painosta vinkuen. Jonkun mielestä kirkko on ainoa oikea paikka ja joku toinen ei tunne kirkossa oloaan ollenkaan kotoisaksi. Kaikki yhtä oikeita tapoja. Ja se jos mikä on luonnollista. Jokainen tekee omat valintansa.

Olen onnellinen meidän hääpäivästämme, joka ihanalla tavalla muistuttaa meitä tyttäremme syntymästä. Silloin meistä tuli perhe. Tärkeintä oli, että me viihdyimme, läheisemme viihtyivät ja nautimme päivästä. Myöhemmin tämän vuoden kesällä tai syksyllä aiomme pitää sitten toiset juhlat, tai ehkä enemmänkin bailut, joihin kutsumme ystäviämme, suunnistuskavereita, opiskelukavereita, harrastuskavereita, työkavereita jne. Sitten voimme juhlia rennommalla otteella ja tavata samalla ystäviä, joita ei täyteläisen vauva-arjen keskellä ole ollut niin helppo nähdä. Nämä juhlat ovat vielä suunnitteluasteella, mutta etenevät kunhan keksimme missä ne pidämme. 🙂

hillas blog5

hillas blog9

hillas blog3

Haluan vielä lopuksi kiittää perheitämme kun autoitte meitä järjestämään juhlat, jotka olivat todella pian synnytyksen jälkeen. Nyt hääkuvia katsoessani näen sekä minun että Danielin silmissä unettomien öiden jättämät jäljet, mutta väliäkö sillä. Synnytyksestä oli vasta reilu puolitoista kuukautta tuolloin ja takana oli unettomia öitä, minulla kuukauden burana-kuuri, mutta sitäkin enemmän rakkautta, vauvantuoksuista huumaa ja elämän ihmeellisyyttä.

Kiitos myös Villa Tammikolle juhlapaikasta Tuusulassa, mainio paikka tällaisten juhlien järjestämiselle. Kiitos lahjakkaille ystävillemme koskettavista musiikkiesityksistä, ne tekivät tunnelmasta erityisen. Kiitos Pauliinalle kauniista kuvista, jotka otimme hyytävän kylmässä tuulessa ja alkutalven pakkasessa. Hymy ei onneksi hyytynyt sinullakaan, olet tekijänainen! Kiitos mummolle S-kekseistä, joita söimme vielä pari viikkoa juhlien jälkeenkin. Taisin syödä muutaman yölläkin vauvaa imettäessä. Kiitos vanhemmillemme kaikesta mahdollisesta, kiitos sisarukset kun olette olemassa ja kiitos Selman parhaimmat kummit. Te teitte juhlan. <3

Mukavat juhlat sujahtavat aina nopeasti ohi, siksi on ihanaa palata valokuviin muistelemaan päivää ja sen ainutlaatuista tunnelmaa. Tässä vielä niitä.

hillas blog27

hillas blog14

hillas blog23

hillas blog22

hillas blog1

hillas blog17

hillas blog 345

hillas blog20

hillas blog26

hillas blog30

hillas blog11

hillas blog28

hillas blog29

hillas blog24

hillas blog31

hillas blog18

hillas blog12

hillas blog16

hillas blog32

hillas blog10

hillas blog2

hillas blog8

Love and peace ja tietty iloa viikonloppuusi! 🙂

-Hilla