Juoksijatyyppini ja avoimet yhteistreenit

Meitä juoksijoita on moneen junaan, kuten ihmisiä yleensä. Eilen illalla yhteislenkillä juttelimme siitä, millaisia juoksijoita kukin on. Samalla tutustuimme toisiimme niitä näitä rupatellen.

Esille tuli hauskoja analyyseja juoksijaluonteista.

On kuntoilijoita, kilometritehtailijoita, nautiskelijoita, tulosten parantelijoita, ennätysfriikkejä.

On wannabe-juoksijoita, telakkapotilaita, sosiaalijuoksijoita, yksin puurtajia, työmatkahölkkääjiä.

On raastajia, tosikkoja, varustejuoksijoita, somejuoksija, viihdyttäjiä, fiilisstelijöitä ja niin edelleen.

Jos itsestään pitäisi jonkinlainen analyysi tehdä, niin olen ainakin ehdottomasti nautiskelija, mutta toisaalta sekoitus social runneria ja yksin puurtajaa. Tai en sanoisi sitä puurtamiseksi, mutta on päiviä kun haluan juosta ihan vain yksin. Ja sitten taas toisena päivä olen seuran tarpeessa ja lenkki menee kuin huomaamatta vaihtaessaan kuulumisia kaverin kanssa. Olen siis social runner siinä kohtaa.

Ennätykset ovat minulle toissijaisia, mutta onhan sitä kiva tehdä uusi ennätys jollain matkalla ahkeran lenkillä käynnin jälkeen. Sitä ei ole kieltäminen. Mutta tulosten takia tai ennätykset silmissä en koskaan lenkille lähde. Ne ovat vain tervetullut sivutuote. Jos siis on viihtynyt lenkkipoluilla.

Tekakkapotilaaksi en halua joutua, joten siitä syystä yritän venytellä ja tehdä myös kehonhuoltoa. Ja mitä tulee varusteisiin, niin kait minussa pieni varusteurheilijakin asuu. Treenikamat ovat niin pirteitä ja houkuttelevia – juoksulenkki kivoissa vaatteissa tuntuu vaan jotenkin paremmalta.

Sellaisen analyysin voisi tehdä minusta juoksijana. Entäs sinä? Millainen juoksija sinä olet? Yksin vai yhdessä, tulosten takia vai kuntoillen?

Eilinen Peak Performancen juoksuklubi kokoontui toista kertaa ja vielä olisi kaksi kertaa jäljellä. Nuo ohjaamani juoksutreenit ovat kaikille avoimet ja maksuttomat, joten mikäli sinua kiinnostaa, olet tervetullut. Seuraavat treenit ovat:

Ke 19.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenin teemana juoksuvetoja pururadalla hyvien lämmittelyjen kera.

Ke 26.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenien teemana loikkaharjoitus ja juoksun kimmoisuus.

Juoksuklubin kautta on mahdollisuus osallistua Espoon Iltajuoksuun, joka juostaan 5.5.2017 klo 19.00 ja valittavina matkoina 7, 14 tai 21 kilometriä. Yhteistreeneihin osallistuminen ei kuitenkaan edellytä kisaan osallistumista. Yhteistreenit suunnittelen siten, että jokainen voi haastaa treenissä itsensä oman kunnon mukaan. Sopivat siis vasta aloittaneille tai jo juoksun parissa pidempään olleille.

Joku kävi istuttamassa viime yönä kaktuksen kurkkuuni, joten jatkan sen hätistämistä. Viihdyn kyllä hyvin tässä sohvan nurkassa villasukat jalassakin. Viikko taas puolessa välissä ja pääsiäinen lähestyy. Ihanaa viikon jatkoa sinulle!

Hilla

 

 

Ensimmäinen pitkä juoksulenkki synnytyksen jälkeen

Oi että, taidan olla vieläkin vähän runner’s high -fiiliksissä. Laitoin eilen illalla jalkoihini painot, jotta alkaisin laskeutua juoksun flow-tilasta takaisin kohti maata.

Kuten viime postauksessa kerroin, minulla oli suunnitelmissa mennä eilen Helsinki City O -kaupunkisuunnistustapahtumaan suunnistamaan viikonlopun pitkälenkki, mutta kuinkas siinä kävikään. Kilpailun lähtö olisi tapahtunut klo 10:00 aamulla, mutta ennen yhdeksää makasin vielä sängyssä ja tein päätöksen, etten jaksa lähteä. Matkoihinkin olisi mennyt jo reilusti yli tunti yhteensä ja sen päälle itse kisa ja vaatteiden vaihdot ynnä muut. Jokseenkin harmitti jättää kisa väliin, mutta tein siinä sängyssä päätöksen, että käytän tuon ajan vähän tehokkaammmin. (Kotiovelta juoksemaan lähteminen on siin mielessä tehokasta.)

Daniel lupasi aamupäivällä lähteä vauvan kanssa juoksulenkille, jotta minä saisin mennä pitkästä aikaa yksin juoksemaan. Olin siitä niin innoissani, että aloin jo hieman miettiä pidempää lenkkiä mielessäni. Söin aamupalan, join aamukahvin ja puin juoksuvaatteet päälleni. Tein juomareppuun mukaani puoli litraa urheilujuomaa, jotta jaksaisin juosta pidemmänkin lenkin, jos juoksu lähtisi kulkemaan.

Olen oppinut kuulostelemaan omaa kroppaani aika hyvin. Siihen on varmasti vaikuttanut urheilu ja myös raskaus vahvisti sitä taitoa entisestään. Tunnen usein jo lenkin ensimmäisten kilometrien aikana, että onko tänään ns. hyvä vai huono juoksupäivä. Että kulkeeko vai ei.

Eilen tunsin, että nyt kulkee. Urheilun osalta oli ollut sopivasti pari lepopäivää, joten olin täynnä energiaa ja jalat tuntuivat kevyiltä.

Juoksin Vantaanjoen vartta pohjoiseen Tammiston suuntaan ja kilometrejä kertyi kelloon lisää huomaamatta. Olin omissa ajatuksissa, hengästytti ja hikoilutti, mutta samalla tuntui niin hyvältä. Pitkästä aikaa. Olin ajatellut juosta puolitoista tuntia, mutta 15 kilometrin kohdalla tunne oli vielä niin hyvä, että päätin kokeilla puolimaratonin juoksemista.

”Olenhan ilmoittautunut Helsinki City Runille kuukauden päästä, joten pitäähän minun tietää miten jaksan pidempiä matkoja juosta,” ajattelin. 19 kilometrin kohdalla pitkä lenkki alkoi tuntui pitkältä ja uudet lenkkaritkin alkoivat vähän hiertää toiseen jalkaan. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että juoksen vielä pari kilometriä, jotta saan puolimaratonin täyteen.

Ja voi sitä tunnetta, kun olin takaisin kotinurkilla ja sykemittarin kelloon pyörähti 21 kilometriä täyteen. Olin väsynyt, mutta onnellinen ja naama kuin Naantalin auringolla. Suunpielet ylöspäin ja kropassa virtasi endorfiinit. Tulin kotiin ja mätkähdin makaamaan eteisen lattialle. Mieheni kysyi, että taisi olla hyvä lenkki. Vastasin ilosta kiljuen, että joo, paras pitkää aikaan.

Pitkään aikaa tarkoittaa oikeasti pitkää aikaa. Viimeksi juoksin pitkän lenkin, eli noin 20 kilometriä joskus yli vuosi sitten alkuraskaudessa. Viime vuonna tähän aikaa raskausvatsa alkoi olla jo sen verran tuntuva, että en enää halunnut tehdä pitkiä lenkkejä, myös aamupahoinvointia oli minulla sen verran, ettei pitkät juoksulenkit enää maittaneet.

Synnytyksestä on kulunut kohta puoli vuotta, viimeisestä pitkiksestä yli vuosi. Olin jo ehtinyt jokseenkin unohtaa, miltä tuo olo tuntuu pidemmän juoksulenkin jälkeen. Nyt muistan sen taas, kuplivaa iloa ja hyvän olon tunnetta, fyysisen väsymyksen ja kestävyysurheilun voittajafiilistä, sopiva sekoitus niitä kaikkia.

Täältä tullaan HCR, nyt tiedän, että jaksan toukokuun alussa puolimaratonin juosta. Eilen aikaa siihen matkaan meni 2 tuntia ja 1 minuutti. Tavoitteeksi olen ajatellut alittaa kahden tunnin rajapyykin, ja eilisen juoksun perusteella sellainen tavoite on hyvinkin realistinen.

Ja oikeastaan, aikatavoite on toissijainen, pääasia on nautinto ja yleensäkin se, että tämä on taas mahdollista. Vuoden tauon jälkeen. 🙂

-Hilla

Tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa?

Välillä pohdiskelen, että minun Instagramin välityksellä voi saada sellaisen kuvan, että treenaan ja liikun todella paljon ja monta kertaa viikossa. En ole täällä blogissanikaan pitkiin aikoihin kertonut tarkemmin, miltä viikkoni treenien osalta näyttävät. Sen kautta saisi varmasti paremman kuvan minun viikoittaisista liikuntamääristä.

Liikkuminen on tärkeää minulla, mutta sanomattakin on selvää, että tässä kohtaa elämässäni liikun silloin kun aikaa on ja silloin kun tekee mieli. Instagramissa jaan sitten kuvia treeneistäni endorfiinihuuruisena, mutta tietenkin on päiviä kun ei ehdi tai jaksa liikkua. Yritän muutaman treenikerran suunnitella kalenteriini etukäteen, jotta varmasti pääsen liikkumaan ja voimme mieheni kanssa myös sopia vauvanhoidosta. Ainakin pari kertaa viikossa olisi kiva treenata yksin, ilman esimerkiksi juoksuvaunuja tai päästä metsään suunnistamaan.

Täytin vielä muutama vuosi sitten treenipäiväkirjaa. Se oli jäänne kilpaurheiluvuosiltani, jolloin treenejä tuli seurattua päivä-, viikko-, kuukausi- ja vuositasolla. Jotenkin treenipäiväkirjan täyttäminen oli jokapäiväinen rutiini – kävin treenaamassa ja iltaisin sitten täytin tietokoneella, mitä olin tehnyt. Muistan hyvin kuinka kesti hetken aikaa päästä tuosta rutiinista eroon. Se oli jotenkin selkäytimessä. Urheilenko minä nyt vain omaksi iloksi? Eikö näitä liikkumisia tarvitse raportoida minnekään tai kenellekään? Eikö tuntimääriäni seuraa kukaan? Jollain tapaa se oli myös todella vapauttavaa, kun jokaista liikuntasuoritusta ei tarvinnut kirjata jonnekin. Sen jälkeen liikkumista en ole kertaakaan tehnyt sen takia, että olisin kerännyt treenipäiväkirjaan tunteja. Joskus sitäkin nimittäin tuli tehtyä.

Kait etsiskelen parhaillaan jotain kultaista keskitietä. Koska treenipäiväkirjassakin on paljon hyvää. Millainen olisi kuntoilijan treenipäiväkirja? Kannattaako kuntoilijan seurata harjoitteluaan?

Treenipäiväkirjasta pystyy seuraamaan liikuntamääriä, palautumisen määrää, omaa rasitusta ja verrata kunnon kehitystä omiin treenimääriin. Jos on treenipäiväkirjan mukaan käynyt lenkillä, voi esimerkiksi testijuoksustakin odottaa parempia tuloksia.

Minulla ei parhaillaan ole kovinkaan hyvää käsitystä omista liikuntamääristä. Toisaalta ne myös vaihtelevat aika paljon viikosta toiseen. Mutta ehkäpä juuri siksi olisikin hyvä kirjata jotain ylös. Muistaisi jälkeenpäinkin mitä on tullut tehtyä. Eikä tarvitse sitten kesän juoksukisoissa ihmetellä jos kulkee tai ei kulje. On jotain, mitä katsoa myös taaksepäin.

Olen siis jollain tavoin ajatellut palauttaa treenipäiväkirjan täyttämisen omaan harjoitteluuni. Millainen olisi kuntoilijan treenipäiväkirja? Mielestäni vaikka sellainen, että kirjoittaisin viikon treenit jääkaapin oveen ylös. Mitä olen tehnyt ja kuinka kauan. Yksinkertaisesti ja helposti. Niin, ettei se veisi minulta kovin kauaa aikaa, mutta treenit tulisi laitettua ylös.

 

Tänään eletään huhtikuun kolmatta päivää, joten tästä eteenpäin aion kerätä jääkaapin oveen ruutupaperille omat treenini. Voin sitten viikko tai kuukausitasolla kertoilla niistä täälläkin, jos tämä kaunis idea minulta onnistuu käytännön tasolla. Ehkäpä ruutupaperi jääkaapin ovessa motivoi myös niinä päivinä, kun olen herännyt yöllä vauvan ähinään kymmenen kertaa ja lenkkareiden sijaan tekisi enemmän mieli tarttua suklaalevyyn. Tiedä häntä.

Tässä kooste parista viime viikosta:

Viikko 12 / Isyysloman viettoa pohjoisessa, joten tuli hiihdettyä

  • kaksi 2 tunnin hiihtolenkkiä
  • 1 tunnin rauhallinen hiihtolenkki
  • 2 tunnin vaunulenkkiä kävellen
  • yksi puolen tunnin juoksulenkki
  • Vuokatti Hiihto / 30 km hiihtoa reippaasti/kovaa

Viikko 13 / tavallinen kuntoilijan viikko minulle

  •  yksi polkujuoksulenkki 1 h 2o min
  • kaksi 40 minuutin juoksulenkkiä
  • yksi kuntopiiri kotona keskivartalolle
  • 1 pitkä vaunulenkki kävellen
  • 3 lyhyempää vaunulenkkiä

Täytätkö sinä treenipäiväkirjaa?

Tämä viikko tulee sisältämään ainakin pari suunnistusta, juoksulenkin ja vaunulenkkejä. Ja yhden ohjaamani juoksutreenin, johon sinullakin on mahdollisuus osallistua. Lähtö Ison Omenan Peak Performancen liikkeestä huomenna klo 18:30, teemme tunnin yhteistreenin keskittyen juoksutekniikkaan. Lisäinfoa yhteislenkistä täällä. Paina ihmeessä osallistun, jos olet tulossa mukaan.

Ohjaan juoksutreenit neljän seuraavan viikon aikana ja joka kerralla kokoonnutaan Ison Omenan Peak Performancen liikkeellä.

tiistai 4.4 klo 18:30
tiistai 11.4 klo 18:30
keskiviikko 19.4 klo 18:30
keskiviikko 26.4 klo 18:30

Tule mukaan, jos kaipaat juoksuseuraa tai esimerkiksi vinkkejä juoksutekniikkaan. Ja saat täytettä omaan treenipäiväkirjaasi. 😉

-Hilla

ps. kuvat ovat muutaman viikon takaa, onneksi täällä etelässä ei ole enää lunta. 🙂