X-Lander Run juoksurattaat arvostelussa

Otan käsittelyyn toivepostauksen, josta minua niin usein pyydetään kirjoittamaan, meidän juoksurattaat. Juoksurattaat ovat olleet meillä nyt yhdeksän kuukautta käytössä, näkyneet somekuvissa ja saan niihin liittyen viikottain kysymyksiä Instagramin, sähköpostin ja tämän blogin kautta. Olen vastannut jo niin moneen sähköpostiin yksitellen, joten siksi ajattelin tällaisen kollektiivisen juoksurattaita käsittelevän blogitekstin olevan paikallaan.

Meillä on käytössä siis X-Lander Run juoksuvaunut. Ne ovat meidän aioat vaunut, joita olemme näiden kuukausien aikana käyttäneen ja olemme olleet tyytyväisiä. Tai niin tyytyväisiä kuin nyt yksiin vaunuihin voi olla. Eiväthän nämä ole matkarattaat, eikä maailman tyylikkäimmät kaupunkivaunut, mutta kaikkea ei voi saada samassa paketissa. Uskon kuitenkin, että nämä ovat parhaat mahdolliset juoksurattaat. Ainakin me olemme olleet tyytyväisiä tähän valintaan.

Mieheni on juoksija, hän juoksee viikossa paljon ja on sen suhteen kelpo arvioimaan näitä juoksuvaunuja. Miehelleni kertyi juuri 1000 kilometriä juoksua mittariin vaunujen kanssa. Minäkin olen juossut jonkin verran vaunujen kanssa, mutta enimmäkseen kävellyt ja hoitanut arkiaskareita ja kierrellyt kaupungilla kuin myös metsäpoluilla vaunujen kanssa. Meillä on myös monia perheellisiä juoksijoita ja suunnistajia, joilla on ollut nämä samat vaunut käytössä. Oikeastaan monien heidän suosittelemina aikoinaan päädyimme hankkimaan juuri nämä juoksuvaunut. Suosituksia saimme muun muassa parilta Suomen maajoukkuesuunnistajalta, jotka kehuivat vaunuja ja se oli meille riittävä meriitti uskoaksemme, että treenaaminen näiden kanssa onnistuu.

Vaunuihin saa vaihdettua kolme osaa, vaunukopan, auton turvakaukalon sekä näin myöhemmin ratasosan, jossa istutaan. Turvakaukaloa emme itse koskaan vaunuihin asentaneet, sillä meiltä puuttui siihen tarvittavat liitäntäosat. Vaunukoppa sen sijaan oli ensimmäiset 5 kuukautta käytössä, jonka jälkeen siirryimme vauvan kasvaessa nykyiseen istunosaan.

Vaunuissa ei ole kääntyvää etupyörää, mutta se on vain plussaa juostessa. Etupyörä pysyy suunnassa, eikä koskaan jarruta menoa. Kaupungissa vaunut ovat ketterät, vaikkei kaikista pienimmät olekaan. Hyvin olen silti näiden kanssa pienemmissäkin tiloissa pärjännyt, mahtunut kiertelemään vaatekaupoissa ja ruokakaupoissa, mahtunut ratikkaan ja kaupungin vilinään.

Lumessa X-Lander Run juoksuvaunut kulkevat ongelmitta. Renkaat pyörivät hyvin, eivätkä ne kerää liiaksi lunta. Etupyörään on saattanut nuoskakelillä hieman kerääntyä lunta, mutta aina vaunut ovat rullanneet hyvin. Paksuja nuoskalumikelejä on aika harvoin loppujen lopuksi ainakin Helsingissä tai Etelä-Suomessa muutenkaan.

Monet ovat kysyneet valitsisimmeko nämä edelleen vaunuiksi, jos olisimme uudelleen samassa tilanteessa. Vastaus on kyllä. Olemme olleet näihin tyytyväisiä. Näiden kanssa mahdun ratikkaan ja busseihin Helsingissä, mutta yhtä hyvin ne sopivat suunnistuskilpailuihin, joissa kilpailukeskukseen pääseminen saattaa vaatia polkuja pitkin kulkemista.

Jos tilaa ja käytettävää rahaa olisi enemmän, ostaisin näiden lisäksi ehkä jotkut tyylikkäämmät ja hieman pienemmät kaupunkivaunut. Sellaiset, joiden kanssa voisi lattemammailla ja sopisivat tyylikkäämmin myös minun outfittiin. Kuulostaa pinnalliselta, tiedän, mutta jos joku jäi sitä miettimään. Olisihan Bugaboot tosi tyylikkäät ja niiden kanssa kärryttelisi mielellään Espaa pitkin Helsingissä ja pitelisi toisessa kädessä lattekahvia. 😄👍Nämä juoksuvaunut on sellaisiin verrattuna vähän juntit. Me olemme halunneet pärjätä vauvaelämän kuitenkin tähän asti vain yksillä vaunuilla ja se on näiden kanssa onnistunut erittäin hyvin.

Moni on myös kysynyt, mistä olemme nämä hankkineet. En halua tehdä tästä kaupallista postausta, linkittämällä verkkokauppojen nimiä tai linkkejä tänne, mutta googlettamalla löydätte. Itse löysimme omat vaunumme eräästä ruotsalaisesta verkkokaupasta. Kaikista suomalaisista juuri nämä vaunut olivat silloin loppu, eikä kaikissa edes ollut näitä valikoimassa. Ei ollut kaikista helpoin löytää kyseisiä vaunuja, mutta ihan mahdollista se on. Vaunuliikkeistä voi myös kysellä ja selvittää saatavuutta. X-Lander merkki on itsessään ymmärtääkseni puolalainen. Monet ovat olleet kiinnostuneita näistä vaunuista, joten luulisi suomalaisten verkkokauppojen ottavan mallia enemmän myyntiin. Ainakin itse ottaisin, jos vaunuverkkokauppaa pitäisin. Vink vink.

Mitkä ovat vaunujen miinuksia? Ainakin ekana tulee mieleen juuri ne liintäntäosat eli adapterit, jotka ovat erilaiset koppaan ja autoistuimeen. Meiltä puuttui toiset ja siksi emme koskaan saaneet liitettyä autoistuinta runkoon. Emme mistään löytäneet kyseisiä adaptereja jälkikäteen, joten annoimme asian olla. Se vähän harmitti. Vaunujem saatavuus on mielestäni myös miinus. Emme löytäneet vaunuja livenä kaupoista, joten tavallaan ostimme sian säkissä. Yleensä haluan testata tuotteen ennen ostopäätöstä, mutta näiden osalta luotimme vahvoihin suosituksiin. Mikä olisi vielä miinus… Hmm, ehkä se, että nyt vaunujen istuinosaa ei saa täysin makuuasentoon. On nimittäin ollut kertoja, jolloin olisi halunnut laskea vauvan nukkumaan täysin vaakatasoon, mutta se ei onnistu. Rattaissa hän siis nukkuu aina puoli-istuvassa asennossa. Muita miinuksia minulla ei tule mieleen, vaikka yrittämällä yritän tässä miettiä.

Sadesuojat ja hyttysverkot löytyy, samoin pieni tavaratila vaunujen alta. Vaunuissa on jarrut, mutta niitä en ole koskaan käyttänyt. Paikallaan ollessa laitamme toki rattaat lukkoon, ja se ominaisuus on kaikissa vaunuissa aina. Soittokellokin löytyy, mutta ainakaan minun juoksuvauhti ei ole niin kova, että pitäisi kelloa soittaa ohitustilanteissa. 😄

Sellainen arvostelu minun osalta näistä juoksurattaista. Enempää sanottavaa en keksi. Joskus ihan ihmettelen, kun saan sähköpostia, jossa on 20 kysymystä näihin vaunuihin liittyen. Että miten joku edes keksii niin monta kysymystä vaunuista. Mutta minä en taida vaan olla kovinkaan pikkutarkka tai kiinnostunut ihan pienimmistä ominaisuuksista, siksi en osaa kaikkia asioita edes pohtia. Mutta kysykää! Kysykää mitä mieleen tulee, minä vastaan.

Ja tämän postauksen jälkeen en enää vastaa sähköposteihin tai Instassa kysymyksiin, linkkaan vain tämän postauksen ja sanon, että vaunujen markkinointi oli minun osaltani tässä. Ovat saaneet nimittäin vaunut mun somekanavissa aika paljon ilmaista PRää ja näkyvyuttä.😅😉 X-Landerilla ei vielä taida olla ambassadoreja tai brändilähettiläitä. Olen semmoinen joka tapauksessa ollut, ihan mielelläni toki.😊

Vaunuterkuin,

Hilla

 

Kuukautiset ja urheilullisen naisen elämä

Lueskelin aamulla muutamia blogeja ja Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmässä eteeni ponnahti Anni Liukan blogiteksti, jonka aiheena oli Liikkuva nainen ja kuukautiset. Viime aikoina kilpauimari ja ammattiurheilija Jenna Laukkanen on avannut keskustelun naisurheilusta ja kuukautisista. Siitä, miten aihe on nykypäivänä edelleen osittain tabu, eikä asiasta puhuta niin paljon kuin voisi. Me Naiset kirjoitti samaisesta aiheesta täällä.

Blogiani lukee moni nainen, nuori nainen, äiti, urheileva nainen ja miksei toki miehetkin. Blogini on siis oivallinen paikka nostaa kuukautiset aiheena pöydälle ja madaltaa yhden blogitekstin verran kynnystä puhua kuukautisista. Koska aiheen ei tarvitse olla tabu, ei kilpauimareille, ei nuorille, eikä muillekaan. Siitä voi puhua asian varsinaisella nimellä, kuukautiset.

Kolme vuotta sitten blogini alkumetreillä en olisi varmaan kehdannut kirjoittaa blogiini kuukautisista. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, elämässä ja naiseudessani, minkä vuoksi kirjoitan oikein mielelläni tästä aiheesta blogissani. Vaikka joillekin aihe voi edelleen olla hyvin yksityinen, on hyvä, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Kysymys on kuitenkin yhdestä maailman normaaleimmasta asiasta.

Ensimmäinen gynekologilla käynti joskus nuorena tuntui minustakin varmaan jollain tapaa kiusalliselta, mutta nykyään suhtaudun lääkärikäyntiin miltein samalla tavalla kuin auton vuosihuoltoon. Ei nyt ihan, mutta you know. Raskauden ja synnytyksen jälkeen moni asia naiseuteeni liittyen muuttui vielä entistä normaalimmaksi.  Raskauden aikana kävin läpi kaikki tarkastukset, neuvolat, perhevalmennukset, synnytysvalmennukset ja lopulta synnytyksen sekä palutumisen. Kaiken viime aikoina kokemani jälkeen tuntuu jopa ihmeelliseltä, että kuukautiset ovat tabu. Ovathan ne edellytys maailman kauneimmalle asialle, uuden elämän alulle.

Ennen raskautta minulla oli useamman vuoden ajan hormonikierukka, minkä vuoksi minulla ei ollut muutamaan vuoteen ollenkaan kuukautisia. Sehän on yksi hormonikierukan plussapuolista, vaikka jonkun korvaan saattaa kuulostaa epänormaalilta. Urheileminen ja elämä oli helppoa kun ei ikinä tarvinnut miettiä, milloin kuukautiset tulevat tai menevät, tai osuvatko ne puolimaratonin tai ulkomaan matkan kanssa päällekkäin. Sen suhteen annan hormonikierukalle hyvät pisteet, joskin se osaltaan lisäsi hieman epäpuhtautta ihollani (miinus). Elämä oli hormonikierukan kanssa tosi ihanaa ja vaivatonta, nautin todella ajasta ilman kuukautisia. Hormonikierukan poiston jälkeen kuukautiset palasivat minulla säännöllisiksi kuukaudessa ja pian sen jälkeen olinkin jo raskaana. Raskausajan kuukautiset olivat poissa (tietenkin), ja jonkun aikaa vielä imetyksen aikana sain nauttia siitä, ettei kuukautisia ollut (täysimetys pitää kuukautiset useimmilla poissa ja joillain jopa osittaisimetyskin). Kokonaisuudessaan olin siis ilman kuukautisia monta vuotta putkeen.

Nyt tuntuukin siis jokseenkin oudolta, kun monen vuoden jälkeen täytyy joka kuukausi miettiä asiaa. Tuntuu jopa siltä, että kuukausi on TODELLA lyhyt aika, ihan kuin kuukautiset olisi KOKO AJAN. 😀 Juuri kun edelliset menevät seuraavat tulevat jo hetken päästä uudelleen. Kun on tottunut niiden suhteen helppoon elämään, on tässä ollut viime aikoina hieman totuttelemista. Halusin kuitenkin imettää vauvaa ilman mitään hormonaalisia ehkäisyjä veressäni, joten siksi en palannut hormonikierukkaan vaikka sitäkin minulle suositeltiin. Tällä hetkellä mennään näin ja totutellaan uuteen elämään kuukautisten kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla ihan ”luomuna” ja nähdä, miten hienosti naisen vartalo näinkin toimii.

Mutta mikä onkaan ollut pelastus kuukautisten kanssa? Kuukautiskuppi eli kuukuppi. Muutama kaverini suositteli sitä minulle, osa kavereista taas oli saanut kyseisen kuukupin kanssa vain harmaita hiuksia. Kuten moni asia naisen alapäähän liittyen jakaa mielipiteet puolesta tai vastaan, on tämäkin varmaan sellainen asia. Mutta minä ainakin suosittelen isolla ässällä! Helppo käyttää, ei tarvitse käyttää hiostavia kuukautissuojia, liikkuminen ja urheilu on helppoa ja mitä vielä, kuukautiskuppi on myös todella ekologinen. Ei tarvitse tehdä tähän maailmaan lisää roskaa kuukautissuojien muodossa.

Minun ei tarvitse huolehtia kuukautisistani tai miettiä miten ne vaikuttavat liikuntaan, kun käytän kuukuppia. Minä jopa usein päivän aikana unohdan, että minulla on kuukautiset käyttäessäni kuukuppia. Täytyyhän se vuorokauden aikana muutaman kerran tyhjentää, mutta muuta ei paljoa tarvitse ajatella. Ja tämä ei ole minkään kuukautiskuppeja valmistavan yrityksen piilomainontaa, vaan oma sydämellinen suositukseni naisille, jotka eivät asiasta ole vielä kuulleet tai ottaneet käyttöönsä. Ei sovi kaikille, mutta varmasti sopii monille, jotka sitä eivät vielä käytä. Käytön jälkeen kuukuppi vain keitetään ja seuraavassa kuussa otetaan taas käyttöön. Oman kuukuppini ostin apteekista 30 eurolla. Niitä on kahta kokoa, 1 on pienempi, 2 suurempi. Suosittelen aloittamaan aluksi pienemmällä.

Suomalainen firma Lunette valmistaa kuukuppeja ja heidän nettisivuillaan vastataan yksinkertaisesti kysymykseen, miten kuukautiskuppia käytetään? Kuukupin käyttö on yksinkertaista: aseta kuppi sisään, jätä se paikalleen jopa 12 tunniksi, tyhjennä ja toista! Simple as that, totean minäkin. 🙂 Linkin takaa ihan kuvalliset ohjeet, jos jäit tämän jälkeen vielä asiaa miettimään.

Että näin. Kohta olen kirjoittanut kymmenen kappaletta blogiini aiheesta kuukautiset, koska aihe ei ole mielestäni tabu. Yksi blogiteksti lisää avaamaan keskustelua aiheesta. Näin urheilevana naisena olen toki joskus huonompana päivänä miettinyt, että voi minkä riivatun asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet, kyllä miehillä on helppoa. Mutta sitten taas raskaustestin näyttäessä plussaa, olen ajatellut, että miten hienon asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet. Kaikilla asioilla on useampi puoli, niin se vain on. Kaiken kaikkiaan halusin vain kertoa omia kokemuksiani kuukautisiin liittyen, koskaan ne eivät ole minua isommin häirinneet ja kaikkea liikuntaa olen aina voinut harrastaa ajankohdasta riippumatta. En ole kärsinyt kivuista tai sen suuremmin mistään muustakaan, asia on osa elämää. Ja se kuukautiskuppi, suositus täältä arvon leidit ja kanssasisaret!

Mukavan, joskin harmaan, keskiviikon toivotukset täältä. 🙂

-Hilla

 

Aktiivista hyötyliikuntaa vai hikinen suoritus – minun treenipäiväkirjani

Kirjoitin blogissani keväällä siitä, tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa? Tarvitseeko kuntoilijan seurata liikkumistaan, kertyviä määriä, tunteja tai kilometrejä. Mielestäni se on jokaisen kuntoilijan oma päätös. Jollekin omien liikuntasuoritusten merkitseminen ylös voi entisestään motivoida liikkumaan, jollekin treenipäiväkirja voi olla myös silmiä avaava. Hyötyliikunnan puuttuessa muutama hikitreeni viikossa ei välttämättä riitä tarpeeksi suureen kokonaismäärään.

Olin monta vuotta liikkunut ja urheillut täysin fiilispohjalta. En ollut merkannut mitään ylös, eikä minulla ollut kovinkaan hyvää kuvaa siitä, kuinka paljon oikeasti liikun. Aloin viime keväänä merkata liikuntojani viikkotasolla ylös. Edelleen liikun fiilispohjalta, mutta treenipäiväkirjan täyttämisestä on ollut hyötyä.

Mitä hyötyä treenipäiväkirjasta on ollut? Kolme konkreettista plussaa ovat selkeästi tässä:

  1. Olen huomannut, että vaunulenkeistä ja kävelystä tulee paljon hyötyliikuntaa, jota en ole vauvavuoden aikana mieltänyt ”treeniksi”. Mutta kyllä vaunulenkkeily useamman kerran viikossa, joskus jopa päivässä, on oikein hyvää liikuntaa ja ansaitsee paikkansa treenipäiväkirjassa. Ehkä jopa niiden matalasykkeisten kävelyjen ja aktiivisen arjen puolesta olen nyt jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
  2. Minulle paras rytmi vauvan kanssa on ollut treenata noin joka toinen päivä. Se riittää minulle oikein hyvin. Esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Muut ovat lepopäiviä, jotka sisältävät vaunujen kanssa kävelyä tai aktiivista puuhastelua. Normaalissa työarjessa hyötyliikuntaa tulisi varmasti paljon vähemmän, olen nauttinut äitiyslomalla suunnattomasti juuri siitä, että tavallinen päivä voi olla hyvinkin aktiivinen ilman yhtään hikipisaraa. Työpäivän jälkeen sen sijaan liikunta on useimmiten suoritus.
  3. Lepopäivät ovat ansaittuja, kun merkkaa liikuntojaan ylös. On ihana maata kesämökin laiturilla koko lauantaipäivä, kun tietää liikkuneensa viikolla jo ihan riittävästi. Treenipäiväkirjasta voi katsoa taaksepäin. Ymmärtää paremmin, mistä väsynyt olo johtuu tai olisiko tänään hyvä päivä vain olla. Parantuneeseen juoksuvauhtiin vaikuttaneet syytkin löytyvät helpommin, kun on dokumentoinut tekemisiään ylös.

Miltä näyttää treenipäiväkirjani?

Olen päivittäin tietokoneella, joten lopulta päädyin merkkaamaan liikuntasuoritukset yksinkertaisesti Exceliin itselleni helposti ylös. Merkkaan vain esimerkiksi: juoksu, 10 kilometriä, 1 tunti 2 minuuttia. Laji, kilometrit ja kesto. Joskus pelkkä kestokin riittää. Toisinaan lisään kommentin omasta fiiliksestä, joskus kirjoitan syyn, miksi teinkin erilaisen treenin, mitä olin suunnitellut. Kuukauden lopussa näen kokonaismäärän viikko- ja kuukausitasolla. Yksinkertaista ja näppärää. Minulla on toki Suunnon sykemittari ja sitäkin kautta saisin treenipäiväkirjan Movescounttiin (Movescounttiin menee kyllä kaikki treenini, joissa minulla on ollut sykemittarini mukana) tai HeiaHeia voisi olla tähän käyttökelpoinen. Tässä kohtaa oma pieni päiväkirja kuitenkin riittää, minunlaiselle kuntoilijalle se on täysin riittävä. 🙂

Mitä yksi treeniviikkoni tältä kesältä on sisältänyt?

Ma: juoksua Danielin kanssa, pitkälenkki. 16 km, 1h 30min. Alku kankea, mutta 4 kilometrin jälkeen alkoi tuntua tosi hyvältä.
Ti: vaunujen kanssa kävelyä, palauttavaa hyötyliikuntaa, kotona siivoilua
Ke: illalla kuntopiiriä kotona vauvan kanssa 40 minuuttia, pääasiassa vatsoja, selkää ja erilaisia kyykkyjä. Vähän myös kahvakuulaa.
To: kevyt juoksulenkki 6 kilometriä 42 minuuttia, loppuun pieni loikkatreeni 10 minuuttia.
Pe: lepo, tietenkin aktiivista elämää vauvan kanssa.
La: suunnistuskilpailut: alkuverkka 14 minuuttia juoksua, suunnitusrata 55 minuuttia reippaalla vauhdilla. Ei loppuverkkaa, sen asian ajoi vauvan kanssa kisapaikalla kävely.
Su: vaunulenkki noin 1 h.

Miltä sinun viime viikko näytti liikuntojen osalta? 🙂

Iloista viikonloppua, me suuntaamme kesämökille.

-Hilla

Edellinen postaus: Katri Traa ambassador Suomessa