Pikkujoulukausi aloitettu

Eilen oli mukava ilta. Kiitos hauskoista pikkujouluista Laura: Juoksujalkaa ja Monna: Monna Treenaa. Oltiin sovittu jo varmaan puolitoista kuukautta etukäteen, että nähdään ja vietetään meidän pikkujouluja. Lähdetään yhdessä dinnerille ja jutellaan kerrankin kaikessa rauhassa, ilman lapsia.

Aamulla ulkoillessa Pikkuässän kanssa aloin jo odottelemaan iltaa. Olipa ihana laittautua iltapäivällä ja hypätä Helsingin bussiin tietäen, että saa koko illan rauhassa istua paikallaan ja jutustella aikuisten seurassa. Sitä osaa nykyään ihan uudella tavalla arvostaa.

Kolme tuntia tapasravintolassa hujahti niin vauhdilla. Syötiin hyvin, nautiskeltiin proseccoa ja parannettiin maailmaa. Jaettiin äitiyden parhaita ja rankimpia puolia, naurettiin välillä hersyvästi ja toisaalta herkistyttiin välillä todeten, kuinka ihanat lapset meillä kaikilla on. Ja osattiin me muustakin jutella kuin lapsista, vaikka aihe meitä tässä kohtaa suurelta osalta yhdistääkin ja äitiyden myötä ollaan toisiimme tämän vuoden aikana tutustuttu. Meno oli sitä perussettiä, kun kolme mammaa lähtee rimpsalle tiistai-iltana. 🙂

Me tavattiin naisten kanssa ravintolassa ilta viiden aikaan ja yhdeksän aikaan illalla oltiin kaikki jo matkalla kotiin. Mielellään iltaa olisi jatkanut pidempäänkin, mutta rauhassa syöty illallinen teki jo niin hyvää. Kotiin päin junalta talsiessa oli hyvä fiilis.

 

Voin melkein yhden käden sormilla laskea viimeisen vuoden aikana ne illat, kun olen ollut jossain iltaa istumassa. Eikä mulla ole edes ollut tarvetta lähteä, olen kokenut Pikkuässän niin pieneksi ja minua tarvitsevaksi, että olen halunnutkin olla kotona. Nyt kun hän on yli vuoden ikäinen ja olen ollut tosi vähän missään, huomaankin alkavani taas kaipaavani enemmän sosiaalista elämää myös siinä mielessä, että lähden kodin ulkopuolelle yksin.

Monna ja Laura ovat myös bloggaajia, mikä yhdistää meitä. Välillä on helpottavaa jutella kaikesta bloggaamiseen liittyvästä ymmärtävien blogikollegoiden kanssa. Siellä blogin taustalla on kuitenkin niin paljon kaikkea sellaista työmäärää ja säätämistäkin, mitä on vaikea selittää ystävälle, joka ei bloggaa. Eihän se mitään rakettitiedettä ole, mutta vertaistuki on aina tärkeää. U know.

Olen ollut hienoa nähdä, että lapsen myötä olen saanut tutustua uusiin ihmisiin. Se on aina niin mahtavaa, kun löytää tyyppejä, joiden kanssa synkkaa.

Ensimmäiset pikkujoulut on nyt juhlittu ja saattavat jäädä tämän vuoden viimeisiksi. Kuukauden kuluttua olemmekin jo Uudessa-Seelannissa, 30 tunnin lentomatkan jälkeen. Sitä lentomatkaa odotan vähän jännityksellä, mutta eiköhän sekin hyvin mene.

Mukavaa pikkujoulukautta kaikille!

Hilla

Viikonloppukuulumiset

Viikonloppuna juhlittiin isänpäivää, meidän ihania isejä. Sen lisäksi tehtiin kyllä paljon muutakin: enimmäkseen laitettiin kotia, vähän rempattiin ja oltiin yhdessä. Eilen illalla tuntui melkein haikealta, kun koti tyhjeni iltaan mennessä ihmisistä ja yht’äkkiä olikin niin hiljaista. Koko viikonlopun kotimme oli täynnä ihmisiä, touhua ja yhdessäoloa. <3 Hiljaisempi koti sellaisten päivien jälkeen tuntuu hetken aikaa tyhjältä.

Vanhempani ovat tulleet nyt viimeiset kolme viikonloppua meitä auttamaan. Kodin laittaminen meni ison harppauksen eteenpäin menneen viikonlopun aikana. Kylpyhuoneen kaapistot ovat vihdoin paikallaan ja saimme treenikamamme kaappien sisään järjestykseen. Tähän mennessä juoksuvaatteet on saanut keräillä erinäisistä pusseista ympäri kotia. Miten ihanalta tuntuukaan, kun vaatteet ovatkin järjestyksessä yhdessä paikassa!

Kylpyhuoneeseen asennettiin myös väliseinä, sellainen suihkuseinä, joka pitää veden oikealla puolella. Senkin iskät laittoivat eilen paikoilleen, yhteistuumin. Olohuoneessa takka alkaa olla rapattu ja tasoitettu valmiiksi ja tänään pääsemme sitä illalla maalaamaan.  Kellertävä tiiliseinä on kohta tasainen ja valkoinen. Viikonlopun aikana aloitimme myös kattolistojen maalaamisen, mutta taidammekin päätyä ottamaan ne kokonaan pois ja vaihdamme valmiiksi valkoisiin listoihin. Totesimme, että päälle maalaamalla listoista ei saa siistejä ja jälki näyttää jotenkin, noh suttuiselta. Ehkä pääsemme jopa helpommalla, että vaihdamme vanhat listat kokonaan uusiin.

Sohva löysi omalle paikalleen pienen huonekaluvalssin jälkeen. Olimme suunnitelleet kulmasohvalle paikan pohjapiirrustuksen perusteella, mutta eihän se livenä toiminut kuten olimme ajatelleet. Onneksi löysimme uuden ratkaisun ja se on ehkäpä jopa alkuperäistä parempi.

Isänpäivänän ruokapöydässä oli tarjolla äitini laittamaa lihapataa, johon takametsästä hain mauksi suppilovahveroita. Lisänä uunijuureksia. Alkupalaksi isäni oli kraavannut lohta. Jälkkäriksi kahvia ja tiikerikakkua. Nälkäistä on hyvä syöttää, kuten mummoni sanoo.

Sellaisia viikonloppukuulumisia isänpäiväviikonlopun jälkeen. Isät saivat juhlia päiväänsä työtä tekemällä, mutta jos yhtään heitä tunnen, niin taitavat siitä tykätä jopa enemmän kuin pelkästä kakun syönnistä. 😉 Daniel kävi myös aamupalan jälkeen juoksemassa, joten isänpäivä taisi sisältää mieleistä tekemistä monessa suhteessa. <3

Tässä kuvassa iskä Daniel, oma isäni oikealla ja keskellä ihana enomies Lauri, minun veljeni. Ihania miehiä kaikki. <3

-Hilla