Vapaapäivä perheen kanssa

Vapaapäivät keskellä viikkoa laittavat joka kerta pään pyörälle. Tänään tuntuu lauantailta, huomenna pitäisi olla sunnuntai, mutta onkin perjantai. Häh! Mutta kas vain, viikonloppu vasta siis alkaa huomenna, ihanaa. Kikyistä ja kilpailukyvyistä viis, minun mielestä tällaiset vapaapäivät on ihan sika kivoja, vaikka niistä ei ehkä tulevaisuudessa saadakaan enää nauttia. Tehokkuutta tilalle.

Vietimme tätä päivää perheen kanssa. Niiden rakkaiden. Ajatuksena oli kutsua isovanhemmat kylään, tarjoilla ruuat ja viettää aikaa yhdessä. Nautimme kylmät skumpat veljeni luona, lounaan söimme ravintolassa ja kahvit keitimme meillä. Äitini oli tehnyt kahvikakun, kiitos siitä. Ja vinkkinä vaan, jos haluat järjestää juhlat, kekkerit tai viettää aikaa ystävien kanssa, mutta haluat päästä ruuanlaiton kanssa helpolla – tällainen järjestely on siinä tapauksessa varmasti sinunkin mieleesi.

Rupattelimme niitä näitä, pikkuässä oli kaiken keskipisteenä (kun on ensimmäinen pieni meidän suvussa) ja vaihtoi syliä monen monta kertaa. Katselimme presidentti Mauno Koiviston hautajaisia sivusilmällä ja Vaari kertoi hauskoja juttuja. Kontrasteja siis tässä päivässä, mutta kaiken kaikkiaan ihana sellainen.

Veri on vettä sakeampaa -niin sananlasku toteaa. Ja siinä sananlaskussa on kyllä jotain perää. Aika paljonkin. Ystävät ovat tärkeitä elämässäni, mutta perheellä on erityinen paikka. Perheen kanssa kasvaa koko elämän. Ystävät tulevat mukaan matkan varrella. Olisiko siinä se ero? Perhe tietää sinut niin hyvässä ja huonommassa, perheen kanssa saa olla juuri se kuka on. Se perheessä on parasta.

Kaksi pikkusiskoani eivät tänään päässeet mukaan, mutta laittoivat terveiset Rovaniemeltä, lintutornista. Haleja teille! <3

Isomummo oli tuonut ihania tuliaisia pikkuässälle Espanjasta. Niihin kurkistetaan huomenna täällä blogissa, koska söpöydessään sen ansaitsevat. 🙂

Mukavaa iltaa sinne ruutujen taa!

-Hilla

Onnekas

Istun autossa matkalla kotiin, on hyvä olla. Hyvä olo tästä päivästä.

Kävimme tänään Vaasassa tapaamassa ystäviämme. Ystäviä, joita kiireen (minkä kiireen) ja pitkän välimatkan takia näkee liian harvoin.

Nyt olemme matkalla takaisin mieheni vanhempien luo Pietarsaareen ja ajatuksiini tuli se, miten tärkeitä ystävät ovatkaan.

Ystävät tuntevat sinut, tietävät sinusta monta asiaa ja ovat kulkeneet elämän matkaa vierellä jo useamman vuoden. Heidän kanssaan on helppo olla, juttu jatkuu siitä, mihin viime kerralla jäi.

Ystävät, joiden luona tänään kävimme ovat olleet elämässämme jo lähemmäs kymmenen vuotta. Se on pitkä aika ja sen huomaa. Lukiolaisista kasvoimme opiskelijoiksi, opiskelijoista työikäisiksi ja nyt on jo lapsiakin ja perheitä. Siihen aikaan on mahtunut paljon, ylä- ja alamäkiä kunkin ihmisen elämässä. Yhteisiä kokemuksia.

Elämä on kuljettanut eri kaupunkeihin, mutta ystävyys jatkuu. Ystävyys voi muuttaa muotoaan, mutta pysyy. Sen huomasin taas tänään. Siksi tämä oli hyvä päivä.

Vedän keuhkot täyteen happea, katson auton ikkunasta kauas Pohjanmaan lakeuteen, olo on kaikinpuolin onnekas. Totean, että ystävät ovat suuri rikkaus.

Hilla

10 x arjen iloa

Hei taas arki ja maanantai. Olen aina tykännyt tavallisesta arjesta, tasapainosta viikonloppujen ja arkipäivien välillä. Tänään herätessä toivotin taas maanantain tervetulleeksi, suuntasin keittiöön, latasin mocca masterin päälle ja kuuntelin kahvinkeittimen ropinaa. Söimme aamupuuroa vauvan kanssa yhdessä ja tuumailin tästä viikosta tulevan hyvän. Sen takia ajattelinkin listata kymmenen arjen ilostuttajaani.

Niitä ennen haluan vielä kiittää kaikkia kommenteista edelliseen postaukseen: Äitiys aiheena sosiaalisessa mediassa. Jokainen kommentti ja viesti sai minutkin vielä ajattelemaan asiaa uusista näkökulmista. On myös mielenkiintoista kuulla kommenttien kautta, millaisia ajatuksia tuo teksti ja aihe teissä herätti. En avannut käytännön esimerkein omia kokemuksiani, mutta ehkäpä yhdenlainen esimerkki muistuu mieleeni lähiajoilta. Luin yhdestä (erittäin seuratusta) someryhmästä keskustelua siitä, kuinka äidinmaidonkorvike pilaa vauvan suoliston ja on vauvalle yhtä haitallista kuin vilja keliaakikolle. Väitteet oli kommentoijien kesken perusteltu netistä löytyvillä uutisilla, sairaudet ja allergiat sekoitettu toisiinsa ja muutenkin lähdekritiikki puuttui lähes täysin tuolta temmellyskentältä. Siinä kohtaa TAAS en voinut kuin ihmetellä. Ja miettiä sitä, miltä se meistä ja niistä äideistä tuntuu, jotka lapselleen kokonaan tai osittain korviketta antavat. Ei hyvältä! Haen mieluummin tiedon asiantuntijoilta tai lääkäreiltä (jos sellaista tarvitsen) kuin kommenttiboksien mielettömistä keskusteluista. Tämä aihe on nyt käsitelty, mutta koin tuon edellisen tekstin tärkeäksi ja siksi halusin siitä kirjoittaa.

Mutta nyt niihin arjen ilostuttajiin 🙂

1. Viikonloppuna kävimme vaunulenkillä miheni kanssa Punavuoressa ja Eirassa, ihastelimme kauniita taloja, kaupunkifiilistä ja haimme kahvit kahvila Kuumasta. Iso latte oli täyteläinen ja lähes 20 asteen lämmössä nautittuna maistui erittäin hyvältä.

2. Tein eilen jääkaapin jämistä suolaisen piirakan meille iltapalaksi. Onnistui, vei nälän ja saimme käytettyä viimeisetkin jämät fiksusti.

3. Olen aloittanut hyvinvointivalmentajan opinnot ja siihen liittyen sain valmiiksi yhden ennakkotehtävän. Näin äitiyslomalaisena tuollainen projekti tuntuu erityisen mukavalta, saa käyttää vähän erilaisia aivojen osia ja oppia uutta.

4. Tein tänään vaunulenkin ulkona viiden asteen lämpötilassa, pipo päässä, kevyt untuvatakki päällä ja lunta satoi. Samalla katselin valkovuokkoja ja hiiren korvia puissa. Kevään kontrastit ja yllätyksellisyys. <3

5. Värjäsin viimeisen kerran hiukseni joskus ajat sitten, en edes muista milloin. Pari päivää sitten sain kuitenkin hieman uutta sävyä hiuksiini ja kuivat latvat leikattua pois. Piristi.

6. Meidän ihana, pian 7 kk ikäinen, tyttäremme ja mieheni. Arjen iloni todellakin. <3

7. Bloggaamisen hyvä flow. En tosiaan ota harmaita hiuksia tästä blogista, vaan kirjoittelen kun siltä tuntuu ja niistä aiheista, jotka sillä hetkellä ovat mielessä. En mieti voiko tästä kirjoittaa, onko tämä turhaa tai liian pinnallista tai ketä tämä kiinnostaa. Kirjoittamisesta ei tule mitään, jos asettaa riman liian korkealle. Tämä minun elämäni riittää tänne blogiin, vaikkei se sen kummallisempaa olekaan. On kiva huomata, että tämä blogi kulkee omalla painollaankin.

8. Tämä blogin kuvissa oleva uusi takki on Maya Coat, jonka sain Ison Omenan Peak Performancelta. Ihanan rento, helppo yhdistellä ja kuitenkin tyylikäs. Tennareiden kanssa siitä saa rennomman, korkkareiden kanssa tyylikkään. Haluaisin enemmän tällaisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä.

9. Teema-astiastomme. Myin kirpparilla pois Pentikin Vekki-astiastomme, koska sen tuotanto on lopetettu ja siksi sen keräämisestä tuli liian vaikeaa. Tilalle hankimme valkoista teemaa. Jonkun mielestä tylsän tavallista, minun mielestä yksinkertaisen tyylikästä ja helppoa. Tykkään.

10. Toukokuu. Toukokuu tarkoitti lapsena koulujen päättymistä, ensimmäisiä helteitä, kesän tuloa ja syntymäpäiviäni. Toukokuussa on aina ollut jotain erityistä. Siksi se on yksi arjen iloistani tähän listaan. 🙂

Mitkä ovat teidän viikon pienet suuret ilostuttajat? 🙂

-Hilla