Vauva 4 kuukautta – kuukausikuulumiset

Olen jo neljä kuukautta. Äiti kuulemma taas ihmettelee, minne yksi kuukausi on hujahtanut. Päivät minun kanssa menevät kuulemma todella nopeasti.

Osaan nyt kunnolla kääntyä, ihan itse, enkä tarvitse siihen enää yhtään apua. Kädenkin saan vatsan alta pois kääntymisen jälkeen. Mutta osaan kääntyä vasta selältä vatsalle, toiseen suuntaan en pääse. Sitten voin onneksi huutaa aina äitiä apuun ja pääsen takaisin lähtöasentoon, jotta voin tehdä saman uudelleen.

Osaan myös hekottaa ja nauraa ääneen. Nauruni tarttuu muihinkin, niin ovat sanoneet. Varsinkin iskän seura naurattaa iltaisin, kun näen häntä pitkän työpäivän jälkeen. Iskä tekee minun kanssa aina kaikkea hauskaa. Päristelee vatsaani ja leikkii kanssani jo piiloleikkiä tyynykasan kanssa.

Olen vieraskorea, äiti sanoo. Vieraiden seurassa olen aina kun aurinko, hyväntuulinen ja iloinen. Harmituksen säästän sitten iltaan tai yöhön kun olemme äidin kanssa kahdestaan. Mutta onhan se parempi niin, olen ajatellut. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja päivisin on muutenkin kivaa kun ympärillä on kaikkea jännittävää. 🙂

Arvatkaas mikä on äidinmaidon jälkeen uusin herkkuni. Bataattisose maidolla ohennettuna. Se on niin makeaa ja herkullista. Avaan suuni aina isoksi kun lusikka lähestyy suutani. Äiti oikein ihmettelee, miten heti olen tykännyt kiinteistä, kun olen niiden makuun päässyt. No tottakai tykkään, kun maku on kohdillaan. Olen maistellut lisäksi porkkanaa, hedelmäsosetta ja jopa mustikkaakin. Mustikkaa, jonka äiti kuulemma keräsi viime kesänä minun kanssa metsässä. Olin silloin vielä mahassa. Muistan kyllä hyvin, se kyykkiminen tuntui minustakin vähän oudolta.

Kävin juuri 4 kk neuvolassa. Painoa oli tullut hyvin lisää, olen miltein 7 kiloa jo. Pituuttakin oli tullut, mutta ei niin paljon kuin viime kerralla. Olin siis keskittynyt tällä kertaa leveyssuunnan kasvuun, säästelin siinä pituudessa. Lääkäri myös kokeili, että seuraanko palikkaa katseellani ja kuulenko erilaisia ääniä. Osasin, jes. Myös jotain lonkkia se paineli ja kuunteli sydäntäni ja keuhkoja. Perusjuttuja siis, neuvolassa ja lääkärin luona on ihan jees käydä.

Yksi juttu kyllä on, mikä ei niin lämmitä vanhempieni mieltä. 4 kuukauden hulinat. Opin päivisin niin paljon uutta, että yöt menee sitten hulinoidessa. Syön myös öisin enemmän, koska päivisin ei ehdi. Joinan öinä olen heräillyt jopa tunnin välein, silti olen jo aikaisin aamulla pirteä. Äitiä väsyttää. Olen kyllä sanonut äidille, että camoon, ei se valvominen niin rankkaa ole. Varsinkaan kun seura on näin hyvää. No, ehkä mä pian annan niille taas vähän armoa ja nukun öisin enemmän. 🙂

Olen myös kuullut, että parin viikon päästä pääsen lentokoneeseen. Äidin kanssa ihan kahdestaan, me lennetään tunnin lento Rovaniemelle tädin luo. Niin siistiä, siis lentokoneeseen. Äitiä se ehkä vähän hirvittää, mutta olen sille luvannut olla nätisti. Ja mun vaunut se kuulemma paketoi ruumaan, jotta päästään lenkille Lapissakin. Hauskaa.

Että sellaisia kuulumisia mulle, kivasti menee!

-Hilla ja Pikkuässä

Hallitseeko kiire sinua?

Vähenisikö kiireen tunne omaa ajanhallintaa kehittämällä? Onko oman elämän to do -lista liian pitkä? Auttaisiko priorisointi keskittymään oleelliseen? Vai mistä aikaa treenaamiseen ja muuhun itselle tärkeään? Vai pitäisikö joskus vain hellittää, jotta ei tuntisi kiirettä.

Olen pohtinut näitä asioita viime aikoina. Kiireen tunnetta, priorisointia, olemista ja ajanhallintaa. Äitiyslomalaisena minullahan pitäisi olla paljon aikaa. Käytännössä kuitenkin tuntuu, että viime aikoina on pitänyt tehdä priorisointeja sekä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotta saa tehtyä niitä asioita, joita haluaa.

Vauvan hoitaminen ja äitiys ovat tietenkin tällä hetkellä tärkeysjärjestyksen ykköspaikalla. Illat ovat sitten sitä aikaa kun voin valita mitä teen tai olen tekemättä. Silloin kun toinenkin vanhempi on kotona ja voimme jakaa vanhemmuuden vastuuta.

Oman ajankäytön hallinta kohentaa todistetusti elämisen laatua, suoriutumista ja asioiden aikaansaamista. Luin eräästä tutkimuksesta, että ne jotka kokivat hallitsevansa omaa ajankäyttöään, arvioivat omia suorituksiaan myönteisemmin, olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja luottivat itseensä muita enemmän. Kroonista kiirettä ei aina koettu ajanpuutteeksi vaan tunteeksi riittämättömyydestä. ”Pitäisi” ja ”Sitten kun” -mielialaksi, jossa koko ajan tuntuu kuin pitäisi saada jotain hyödyllistä aikaan.

Ei siis ole tuulesta temmattua, että omaa ajankäyttöä ja prioriteetteja kannattaa joskus pysähtyä hieman miettimään. Olla rehellinen itselleen ja kysyä: ”Mikä minulle on tärkeää, mihin minä haluan aikani käyttää?”

On myös esitetty ajatus siitä, ettei kiireen ja ajanpuutteen ongelma ole niinkään ajan vaan keskittymisen puute. Helppoa allekirjoittaa nykyaikana, kun omaa aikaa voisi jakaa niin moneen asiaan. Sosiaalinen media myös työntää luoksemme mitä erilaisimpia asioita kaiken aikaa. Informaatiotulva vie keskittymisen helposti sivuraiteille. Mitä olinkaan oikeasti tekemässä?

Ennen lapsen saamista minulla oli huomattavasti enemmän aikaa. Sellaista luppoaikaa. Vaikka kävi töissä, niin illat sai tehdä ihan mitä itse lystää. Saattoi vaikkapa hillua somessakin huvin vuoksi pidemmän aikaa ja silti ehti illalla juoksulenkille. Tai kävi kaupungilla töiden jälkeen, tuli kotiin ja jatkoi kuntosalille. Nyt kun aikaa lapsen myötä on tavallaan vähemmän, en halua alkaa vain suorittaa ja yrittää tehdä asioita niinkuin ennen. Olen priorisoinut. Tässä esimerkkejä:

– Kuntosalin sijaan käyn päivisin vaunulenkeillä tai teen kotona vauvan kanssa jumppaa olohuoneen lattialla. Näin vauva on kaiken aikaa kanssani, enkä tarvitse liikuntaan niin sanottua omaa aikaa. Osan juoksulenkeistä haluan tehdä ilman vaunuja ja silloin Danielilla on hoitovuoro. Toki joskus pääsen salille ja joogaankin, mutta ne ovat sitten sitä extraa.

– En seuraa kovin paljon uutisia, ainakaan yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ennen raskautta ja raskausaikana katsoin päivittäin ainakin yhdet uutiset ja luin nettilehdistä päivän uutiset. Olin kartalla, mitä maailmassa tapahtuu. Koin kuitenkin synnytyksen jälkeisen baby bluesin, ajan kun kaikki vähän itkettää. Siinä vaiheessa tuntui, että uutiset ovat nykyaikana vain täynnä negatiivisuutta, huolia ja murheita. Ajattelin, että tässä kohtaa elämää voi hyvin jättää uutiset taka-alalle tai pitää niistä nyt ainakin pienen breikin. Elän kirjaimellisesti täysin rinnoin nyt tätä vauvakuplaa. Sinne ei kuulu maailmanpolittiikka, ilmastonlämpeneminen tai muutkaan surulliset uutiset juuri nyt. Vapautti yllättävästi aikaa. Ja sanottakoon siis, että varmasti tämä uutisten seuranta tästä lisääntyy, kunhan nämä raskaus- ja imetyshormonit hieman hellittävät. 😉

– Suunnittelen päivän aikataulua etukäteen. Mietin edellisenä päivänä jo hieman sitä, mitä haluan saada aikaan. Lähdenkö heti aamusta kauppaan tai lenkille vai kuinka. Sovimme myös Danielin kanssa etukäteen mitä iltaisin hänen töiden jälkeen teemme tai emme tee. Joskus on hyvä vain ollakin, perheenä keskenään.

– Mietimme ruokalistaa pidemmälle, jotta kaupassa ei tarvitse ravata joka päivä. Joskus kaupassa käynti oli mielestäni ihanaa, mutta tällä hetkellä se on lähinnä pakollinen paha. Paperia, kynää ja kauppalistan tekoon siis! Helpottaa arkea huomattavasti, kun ruuat on mietitty etukäteen.

Hallitseeko kiireen tunne sinua? Tai mietitkö miten muut ehtivät urheilla, mutta sinä et? Otappa oma ajankäyttösi hetkeksi tarkasteluun, ole rehellinen itsellesi ja mieti onko siellä jotain mistä voisi luopua, voisiko jonkin asian tehdä tehokkaammin tai viekö somessa roikkuminen ison osan illastasi.

  • Mitkä ovat tämän päivän tai viikon tärkeimmät tavoitteet?
  • Mitä haluat saada aikaan?
  • Mistä luopua, jotta treenitkin mahtuvat kalenteriin?
  • Voisiko ystäviä nähdä juoksulenkillä?
  • Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteitasi?
  • Onko kiire vain tunne, vai totta?
  • Milloin vain olet ja rentoudut?

Rentouttavaa, mutta aikaansaavaa loppuviikkoa!

-Hilla

Vinkkejä blogin aloittamiseen – Bloggaaminen 1/6

Tällä kertaa jaan vinkkejä blogin aloittamiseen. Olen huomannut minulta kysyttävän aika usein asioita liittyen bloggaamiseen, blogeihin, blogipohjiin, blogin aloittamiseen, markkinointiin, yhteistöihin, sponsorointiin – kaikkeen siihen, mikä liittyy bloggaamiseen ja mitä on blogien taustalla. Minulle on kertynyt näistä asioista kolmivuotisen blogiurani aikana ja oman työni sekä opintojeni kautta jos jonkinlaista tietoa, ajatuksia ja vinkkejä, joita ajattelin jakaa nyt suuremmalle joukolle näin blogini kautta. Tämä on taas yksi rönsy lisää blogini aihealueisiin, mutta haitanneeko tuo. Eipä taida! Tästä saa siis alkunsa bloggaamiseen liittyvä postaussarja, tänään pureudun blogin aloittamiseen. Siihen, mistä kaikki lähtee.

Blogin aloittamiseen on monia syitä. Uskon yhden tärkeimmän syyn olevan itsensä toteuttaminen, mielekäs harrastus ja intohimoinen suhde jotain asiaa kohtaan. Myös blogien sosiaalinen puoli, esteettisyys ja kanava markkinoinnin näkökulmasta vetoavat moniin. Tässä postauksessa keskityn harrastusmielessä perustettaviin henkilökohtaisiin blogeihin. Toinen juttunsa on sitten yritysblogit, joiden kautta yritykset voivat tuoda esiin omaa asiantuntemustaan, osaamistaan ja brändiään. Yritysblogeihin liittyen kirjoitin graduni, joten niitäkin olen vuoden verran tutkinut. Sanottavaa siis yritysblogeista riittäisi.

Blogin aloittaminen lähtee yleensä siitä, että päättää aihealueen. Vastaa itse kysymykseen: Miksi ja mistä bloggaisin? Jollain se voi olla kiinnostus valokuvaamista kohtaan, toinen on intohimoinen leipuri ja kolmas haluaa löytää samanhenkiset treenikaverit oman juoksublogin kautta. Onko sinulla jokin asia lähellä sydäntä, josta haluaisit kirjoittaa tai jokin erityistaito, jonka ympärille voisit kehittää hyvin persoonallisenkin blogin. Vai haluatko kirjoittaa omia kuulumisia ja blogata vaihtelevista aiheista, sekin on hyvä syy laittaa blogi pystyyn.

Aluksi blogin aihepiiri ja oma teema auttavat kohderyhmän löytymisessä, mutta myöhemmin jonkinlainen blogin tyylin ja aiheen rajaus helpottaa jokapäiväistä työtä ja kirjoittamistasi – bloggaamista yleensä. Jos blogilla ei ole punaista lankaa, voi bloggaaminen rönsyillä maan ja taivaan välillä, mikä ei aina ole hyvä asia. Jos taas aihe on liian suppea, voi kirjoittaminen muuttua vaikeaksi aihepulan vuoksi. Jokin todella niche aihealue voi kuitenkin tehdä juuri sinun blogistasi sen erikoisen, aihealue voi siis olla hyvin rajattu ja toimia silti.

Aihe on blogin suhteen tärkeä, mutta joskus se voi myös tarkentua vasta myöhemmin. Sen takia ei kannata jäädä jumiin. Voit lähestyä blogin aloittamista myös kohderyhmän kautta. Onko kohderyhmääsi kirjallisuuden ystävät, kiipeilijät tai vaikkapa laajemmin nuoret perheelliset äidit Suomesta. Blogin aihepiiri rajaa siis kohderyhmääsi. Voit silti kääntää ajatusleikin toisinpäin ja miettiä, mistä aiheista haluamasi kohderyhmä olisi kiinnostunut. Myös kieli on yksi rajaava tekijä bloggaamisessa. Jos tavoittelet kansainvälisempää blogia, kannattaa kirjoitusten kieleksi valita englanti.

Blogin nimi on mietittävä aloitushetkellä. Blogia on vaikea perustaa ilman nimeä, koska jo blogipohja sekä blogin osoite eli url vaativat jonkin nimen. Olen itse huomannut, että blogien nimeämiseen käytetään oikeastaan kolmea genreä. Omaa nimeä, blogin aihepiiriä tai sitten jotain todella omaperäistä nimeä, josta halutaan itselle brändi. Näistä voisivat olla esimerkkinä: Hilla Stenlund, Hilla treenaa tai sitten vaikkapa jotain H-kirjaimella alkavaa, joka ei välttämättä viittaa mitenkään nimeeni tai blogin aihepiiriin. Google-näkyvyyden ja hakukoneoptimoinnin kannalta oma nimi tai nimen liittäminen blogin aihepiiriisi toimivat parhaiten.

Oma blogini ei ole nimeämisestä paras esimerkki. Aloitin nimellä Cloudberry’s life, mutta sitten englannin kielinen nimi alkoi tökkiä, koska kirjoitin suomeksi. Sitten päätin vaihtaa nimen omaan nimeeni, mutta tiesin meneväni naimisiin lähivuosina, joten en halunnut nimetä blogiani Hilla Lamminpääksi. Parin vuoden päästä pakka menisi taas uusiksi uuden nimen takia. Päätin siinä kohtaa vaihtaa blogin nimeksi Hilla’s blog, koska tuleva sukunimeni tulisi olemaan Stenlund. S-kirjain viittasi silloinkin jo tulevaan sukunimeeni. Nyt sitten vihdoin menimme naimisiin ja vaihdoin blogini nimeksi uuden nimeni Hilla Stenlund. Pitkä ja monimutkainen tarina tämän blogin nimeämisestä. Heh! Tehkää te siis paremmin. Ei kuten minä olen tehnyt. 😉

Sosiaalinen media kannattaa liittää varhaisessa vaiheessa osaksi blogiasi. Hyviä kanavia ovat esimerkiksi Instagram, Twitter ja Facebook. Niiden kautta pääset jakamaan omia tekstejäsi yleisölle, niistä voidaan tykätä, kommentoida sekä jutuistasi kiinnostuneet voivat alkaa seurata sinua. Sosiaalinen media tukee hakukonenäkyvyyttäsi eli siis löydettävyyttä Googlesta. Sosiaalisen median tunnukset kannattaa olla jollain tavalla samat kuin blogisi nimen. Näin sinut on helpompi löytää.

Nykyään blogitarjonta on todella monipuolinen, jopa valtava. Siksi hyvin rajattu ja omaperäinen juttu voi olla juurikin se, jolla on kysyntää. Tekstien ei siis tarvitse koskettaa kaikkia, ne voi olla tarkoitettu vain pienelle ja rajatulle joukolle. Sellainenkin blogi varmasti löytää omat lukijansa, mutta ei välttämättä kasva ns. megablogiksi. Voit kuitenkin kasvaa oman aiheesi asiantuntijaksi ja saada vaikka sitä kautta yhteistyöehdotuksia.

Näitä kysymyksiä sinun kannattaa miettiä, kun olet aloittamassa blogia:

Mistä haluan kirjoittaa?
Mikä on intohimoni?
Onko minulla jokin erityistaito?
Mikä on vahvuutesi?
Mitä haluat jakaa muille?
Kuinka paljon haluat kertoa omasta elämästäsi lukijoille?
Onko jokin harrastus tai työhösi liittyvä asia, jota voisit neuvoa muille?
Mitkä aiheet sinua innostavat ja inspiroivat?

Tärkein ohjeeni blogin aloittamiseen on joka tapauksessa tämä: Aloita! Tekemällä kyllä oppii.

Aloittaessani oman blogin muistan miettineeni, että kiinnostaakohan nämä jorinat ketään, kehtaanko kirjoittaa tästä, onko tämä liian henkilökohtaista tai mitä ehkä tuleva työnantajani tästä aiheesta voisi miettiä. Osa ajatuksistani oli täysin turhia!

Tämä on minun juttuni, teen sitä kuten itse haluan, kaikkia ei voi miellyttää ja ne lukevat, ketkä haluavat. Liikunta, hyvinvointi ja oma elämäni ovat edelleenkin suuressa roolissa blogissa, mutta nyt myös uutena ovat tulleet perhe-elämä, äitiys, bloggaaminen jne. ja sekin on täysin fine. Tällä hetkellä oma blogini on siis treeni- ja hyvinvointipainotteinen lifestyle blogi. Jatkossakin aion työllistyä markkinointi-, viestintä-, hyvinvointi- tai liikunta-alalle, joten en usko blogistani olevan silloin haittaa. Jos on, niin ehkä sellainen työpaikka ei ole minua varten. Näin ajattelen.

Siispä: aloita, ole oma itsesi, kirjoita intohimolla sinulle tärkeistä asioista ja anna palaa! Tekemällä oppii ja virheitä ei kannata pelätä. Ne kuuluvat elämään. 🙂 Rapatessa yleensä vähän roiskuu.

Olen kirjoittanut yli satasivuisen gradun blogeihin liittyen, joten meinaa mennä sama moodi päälle nyt. Taidan siis tältä erää lopettaa, ettei tästä veny liian pitkää tekstiä. Seuraavalla kerralla sitten tarkemmin vaikkapa kirjoittamisesta, oikeinkirjoituksesta, yhteistöistä, mainonnasta, sosiaalisesta mediasta, blogipohjasta, sponsoroinnista tai jostain mikä teitä kiinnostaa. Onko sinulla aihe, joka bloggaamiseen liittyen kiinnostaisi? Kerro, niin minä voisin siitä kirjoittaa tai ainakin yrittää. 🙂

Rentoa sunnuntaita sinulle! <3

-Hilla