Aktiivista hyötyliikuntaa vai hikinen suoritus – minun treenipäiväkirjani

Kirjoitin blogissani keväällä siitä, tarvitseeko kuntoilija treenipäiväkirjaa? Tarvitseeko kuntoilijan seurata liikkumistaan, kertyviä määriä, tunteja tai kilometrejä. Mielestäni se on jokaisen kuntoilijan oma päätös. Jollekin omien liikuntasuoritusten merkitseminen ylös voi entisestään motivoida liikkumaan, jollekin treenipäiväkirja voi olla myös silmiä avaava. Hyötyliikunnan puuttuessa muutama hikitreeni viikossa ei välttämättä riitä tarpeeksi suureen kokonaismäärään.

Olin monta vuotta liikkunut ja urheillut täysin fiilispohjalta. En ollut merkannut mitään ylös, eikä minulla ollut kovinkaan hyvää kuvaa siitä, kuinka paljon oikeasti liikun. Aloin viime keväänä merkata liikuntojani viikkotasolla ylös. Edelleen liikun fiilispohjalta, mutta treenipäiväkirjan täyttämisestä on ollut hyötyä.

Mitä hyötyä treenipäiväkirjasta on ollut? Kolme konkreettista plussaa ovat selkeästi tässä:

  1. Olen huomannut, että vaunulenkeistä ja kävelystä tulee paljon hyötyliikuntaa, jota en ole vauvavuoden aikana mieltänyt ”treeniksi”. Mutta kyllä vaunulenkkeily useamman kerran viikossa, joskus jopa päivässä, on oikein hyvää liikuntaa ja ansaitsee paikkansa treenipäiväkirjassa. Ehkä jopa niiden matalasykkeisten kävelyjen ja aktiivisen arjen puolesta olen nyt jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta.
  2. Minulle paras rytmi vauvan kanssa on ollut treenata noin joka toinen päivä. Se riittää minulle oikein hyvin. Esimerkiksi maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja sunnuntaina. Muut ovat lepopäiviä, jotka sisältävät vaunujen kanssa kävelyä tai aktiivista puuhastelua. Normaalissa työarjessa hyötyliikuntaa tulisi varmasti paljon vähemmän, olen nauttinut äitiyslomalla suunnattomasti juuri siitä, että tavallinen päivä voi olla hyvinkin aktiivinen ilman yhtään hikipisaraa. Työpäivän jälkeen sen sijaan liikunta on useimmiten suoritus.
  3. Lepopäivät ovat ansaittuja, kun merkkaa liikuntojaan ylös. On ihana maata kesämökin laiturilla koko lauantaipäivä, kun tietää liikkuneensa viikolla jo ihan riittävästi. Treenipäiväkirjasta voi katsoa taaksepäin. Ymmärtää paremmin, mistä väsynyt olo johtuu tai olisiko tänään hyvä päivä vain olla. Parantuneeseen juoksuvauhtiin vaikuttaneet syytkin löytyvät helpommin, kun on dokumentoinut tekemisiään ylös.

Miltä näyttää treenipäiväkirjani?

Olen päivittäin tietokoneella, joten lopulta päädyin merkkaamaan liikuntasuoritukset yksinkertaisesti Exceliin itselleni helposti ylös. Merkkaan vain esimerkiksi: juoksu, 10 kilometriä, 1 tunti 2 minuuttia. Laji, kilometrit ja kesto. Joskus pelkkä kestokin riittää. Toisinaan lisään kommentin omasta fiiliksestä, joskus kirjoitan syyn, miksi teinkin erilaisen treenin, mitä olin suunnitellut. Kuukauden lopussa näen kokonaismäärän viikko- ja kuukausitasolla. Yksinkertaista ja näppärää. Minulla on toki Suunnon sykemittari ja sitäkin kautta saisin treenipäiväkirjan Movescounttiin (Movescounttiin menee kyllä kaikki treenini, joissa minulla on ollut sykemittarini mukana) tai HeiaHeia voisi olla tähän käyttökelpoinen. Tässä kohtaa oma pieni päiväkirja kuitenkin riittää, minunlaiselle kuntoilijalle se on täysin riittävä. 🙂

Mitä yksi treeniviikkoni tältä kesältä on sisältänyt?

Ma: juoksua Danielin kanssa, pitkälenkki. 16 km, 1h 30min. Alku kankea, mutta 4 kilometrin jälkeen alkoi tuntua tosi hyvältä.
Ti: vaunujen kanssa kävelyä, palauttavaa hyötyliikuntaa, kotona siivoilua
Ke: illalla kuntopiiriä kotona vauvan kanssa 40 minuuttia, pääasiassa vatsoja, selkää ja erilaisia kyykkyjä. Vähän myös kahvakuulaa.
To: kevyt juoksulenkki 6 kilometriä 42 minuuttia, loppuun pieni loikkatreeni 10 minuuttia.
Pe: lepo, tietenkin aktiivista elämää vauvan kanssa.
La: suunnistuskilpailut: alkuverkka 14 minuuttia juoksua, suunnitusrata 55 minuuttia reippaalla vauhdilla. Ei loppuverkkaa, sen asian ajoi vauvan kanssa kisapaikalla kävely.
Su: vaunulenkki noin 1 h.

Miltä sinun viime viikko näytti liikuntojen osalta? 🙂

Iloista viikonloppua, me suuntaamme kesämökille.

-Hilla

Edellinen postaus: Katri Traa ambassador Suomessa

Rovaniemi ja keskikesän laskematon aurinko

Yksi pakollinen pomppu, tottakai.

Terveiset täältä Rovaniemeltä. Keskikesän aurinko pysyy näillä leveysasteilla korkealla aamusta yöhön. Tuntuu etelän ihmisestä jotenkin ihmeelliseltä, päivä koko ajan. Iltaisin ei tunnu yhtään illalta kun aurinko paistaa korkealla. Yöllä kävin vessassa ja silloinkin aurinko paistoi. En ole tainnut aikaisemmin olla Lapissa näin keskikesällä. Tällaisen yöttömän yön näen täällä ensimmäistä kertaa.

Tulimme Rovaniemelle toissapäivänä suoraan Jukolasta. Viiden tunnin yöunien jälkeen lähdimme matkustamaan Joensuusta kohti pohjoista ja lopulta ilta yhdeksän aikaan olimme perillä. Daniel suuntasi Posiolle kaverinsa kanssa kalastamaan muutamaksi päiväksi ja me tulimme siksi aikaa Pikkuässän kanssa siskoni ja hänen avopuolisonsa luokse Rovaniemelle käymään. Juhannukseksi mekin menemme sitten Posiolle mökkeilemään.

Pikkuässä sai olla kummitätinsä kyydissä koko lenkin ajan. <3

Eilen nukuimme pitkään, mikä teki tosi hyvää. Pikkuässä nimittäin sinnitteli Jukolassa yö kolmeen asti hereillä ja heräsi aamulla kahdeksalta teltassa linnun lauluun. Eilen aamulla otimme sitten takaisin edellisen telttayön unet. Telttayö vauvan kanssa meni kuitenkin suht koht hyvin, ensi kerralla jo varmasti paremmin. 😉 Kylmä ei ainakaan ollut, sen puolesta oikein sopiva yö ulkona nukkumiselle.

Eilisen päivän siskoni oli töissä ja iltapäivällä hänen tullessaan kotiin lähdimme ulkoilemaan. Kävelimme Ounasvaaran päälle ja ylhäällä kiipesimme vielä Tottorakan näköalapaikalle. Sellainen reipas tunnin lenkki, mutta silti maisemat olivat hienot kun ylhäälle pääsimme. Ympärillä metsää silmän kantamattomiin. Olin varannut reppuun meille vissyt ja yhden Tuplan, jonka söimme puoliksi ylhäällä.

Ounasvaaran laelta näimme lähestyvät mustat pilvet ja sateen. Alaspäin tulimmekin vauhdilla ja silti vähän kastuimme.

Seuraavat päivät täällä Rovaniemellä kuluvat ulkoillen ja siskon kanssa touhuten. Meillä ei ole sen suurempia suunnitelmia, katsotaan mitä keksimme. Ainakin vaellusretki ja uintiretki Kemijoelle kiinnostaisivat. Rovaniemen keskustassa kävimme viime kerralla Cafe Bar 21 -kahvilassa ja sinne haluaisin myös tällä reissulla uudelleen. Oli niin kiva paikka. He tekevät kuulemma itse herkullista gelatoa, se vähän houkuttelisi.

Sellaisia kuulumisia täältä,

Hilla