Hallitseeko kiire sinua?

Vähenisikö kiireen tunne omaa ajanhallintaa kehittämällä? Onko oman elämän to do -lista liian pitkä? Auttaisiko priorisointi keskittymään oleelliseen? Vai mistä aikaa treenaamiseen ja muuhun itselle tärkeään? Vai pitäisikö joskus vain hellittää, jotta ei tuntisi kiirettä.

Olen pohtinut näitä asioita viime aikoina. Kiireen tunnetta, priorisointia, olemista ja ajanhallintaa. Äitiyslomalaisena minullahan pitäisi olla paljon aikaa. Käytännössä kuitenkin tuntuu, että viime aikoina on pitänyt tehdä priorisointeja sekä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, jotta saa tehtyä niitä asioita, joita haluaa.

Vauvan hoitaminen ja äitiys ovat tietenkin tällä hetkellä tärkeysjärjestyksen ykköspaikalla. Illat ovat sitten sitä aikaa kun voin valita mitä teen tai olen tekemättä. Silloin kun toinenkin vanhempi on kotona ja voimme jakaa vanhemmuuden vastuuta.

Oman ajankäytön hallinta kohentaa todistetusti elämisen laatua, suoriutumista ja asioiden aikaansaamista. Luin eräästä tutkimuksesta, että ne jotka kokivat hallitsevansa omaa ajankäyttöään, arvioivat omia suorituksiaan myönteisemmin, olivat tyytyväisempiä elämäänsä ja luottivat itseensä muita enemmän. Kroonista kiirettä ei aina koettu ajanpuutteeksi vaan tunteeksi riittämättömyydestä. ”Pitäisi” ja ”Sitten kun” -mielialaksi, jossa koko ajan tuntuu kuin pitäisi saada jotain hyödyllistä aikaan.

Ei siis ole tuulesta temmattua, että omaa ajankäyttöä ja prioriteetteja kannattaa joskus pysähtyä hieman miettimään. Olla rehellinen itselleen ja kysyä: ”Mikä minulle on tärkeää, mihin minä haluan aikani käyttää?”

On myös esitetty ajatus siitä, ettei kiireen ja ajanpuutteen ongelma ole niinkään ajan vaan keskittymisen puute. Helppoa allekirjoittaa nykyaikana, kun omaa aikaa voisi jakaa niin moneen asiaan. Sosiaalinen media myös työntää luoksemme mitä erilaisimpia asioita kaiken aikaa. Informaatiotulva vie keskittymisen helposti sivuraiteille. Mitä olinkaan oikeasti tekemässä?

Ennen lapsen saamista minulla oli huomattavasti enemmän aikaa. Sellaista luppoaikaa. Vaikka kävi töissä, niin illat sai tehdä ihan mitä itse lystää. Saattoi vaikkapa hillua somessakin huvin vuoksi pidemmän aikaa ja silti ehti illalla juoksulenkille. Tai kävi kaupungilla töiden jälkeen, tuli kotiin ja jatkoi kuntosalille. Nyt kun aikaa lapsen myötä on tavallaan vähemmän, en halua alkaa vain suorittaa ja yrittää tehdä asioita niinkuin ennen. Olen priorisoinut. Tässä esimerkkejä:

– Kuntosalin sijaan käyn päivisin vaunulenkeillä tai teen kotona vauvan kanssa jumppaa olohuoneen lattialla. Näin vauva on kaiken aikaa kanssani, enkä tarvitse liikuntaan niin sanottua omaa aikaa. Osan juoksulenkeistä haluan tehdä ilman vaunuja ja silloin Danielilla on hoitovuoro. Toki joskus pääsen salille ja joogaankin, mutta ne ovat sitten sitä extraa.

– En seuraa kovin paljon uutisia, ainakaan yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ennen raskautta ja raskausaikana katsoin päivittäin ainakin yhdet uutiset ja luin nettilehdistä päivän uutiset. Olin kartalla, mitä maailmassa tapahtuu. Koin kuitenkin synnytyksen jälkeisen baby bluesin, ajan kun kaikki vähän itkettää. Siinä vaiheessa tuntui, että uutiset ovat nykyaikana vain täynnä negatiivisuutta, huolia ja murheita. Ajattelin, että tässä kohtaa elämää voi hyvin jättää uutiset taka-alalle tai pitää niistä nyt ainakin pienen breikin. Elän kirjaimellisesti täysin rinnoin nyt tätä vauvakuplaa. Sinne ei kuulu maailmanpolittiikka, ilmastonlämpeneminen tai muutkaan surulliset uutiset juuri nyt. Vapautti yllättävästi aikaa. Ja sanottakoon siis, että varmasti tämä uutisten seuranta tästä lisääntyy, kunhan nämä raskaus- ja imetyshormonit hieman hellittävät. 😉

– Suunnittelen päivän aikataulua etukäteen. Mietin edellisenä päivänä jo hieman sitä, mitä haluan saada aikaan. Lähdenkö heti aamusta kauppaan tai lenkille vai kuinka. Sovimme myös Danielin kanssa etukäteen mitä iltaisin hänen töiden jälkeen teemme tai emme tee. Joskus on hyvä vain ollakin, perheenä keskenään.

– Mietimme ruokalistaa pidemmälle, jotta kaupassa ei tarvitse ravata joka päivä. Joskus kaupassa käynti oli mielestäni ihanaa, mutta tällä hetkellä se on lähinnä pakollinen paha. Paperia, kynää ja kauppalistan tekoon siis! Helpottaa arkea huomattavasti, kun ruuat on mietitty etukäteen.

Hallitseeko kiireen tunne sinua? Tai mietitkö miten muut ehtivät urheilla, mutta sinä et? Otappa oma ajankäyttösi hetkeksi tarkasteluun, ole rehellinen itsellesi ja mieti onko siellä jotain mistä voisi luopua, voisiko jonkin asian tehdä tehokkaammin tai viekö somessa roikkuminen ison osan illastasi.

  • Mitkä ovat tämän päivän tai viikon tärkeimmät tavoitteet?
  • Mitä haluat saada aikaan?
  • Mistä luopua, jotta treenitkin mahtuvat kalenteriin?
  • Voisiko ystäviä nähdä juoksulenkillä?
  • Mitkä ovat pitkän aikavälin tavoitteitasi?
  • Onko kiire vain tunne, vai totta?
  • Milloin vain olet ja rentoudut?

Rentouttavaa, mutta aikaansaavaa loppuviikkoa!

-Hilla

Testijuoksun tulos mustaa valkoisella

Kävin tiistaina juoksemassa Pirkkolan testijuoksun. Se järjestetään joka kuun toinen tiistai kello 18:15 ja on avoin kaikille. Sinäkin voisit siis tulla sinne ensi kuussa testaamaan oman kuntosi, jos sellainen kiinnostaaa. Matkoina on valittavana 3, 6 ja 9 kilometriä, yksi kierros on kolme kilometriä, joten päätät vain minkä pituista matkaa haluat juosta. Ja tämä siis ihan ilmaista, saat numeron rintaasi, jossa tagi ottaa aikaasi. Niin helppoa ja kiva juosta yhtä aikaa muiden kanssa. Varsinkin kun kyseessä on epämukavuusalueella oleminen.

Ei minulla mikään kiire ole päästä kovaan juoksukuntoon. Ajattelin kuitenkin, että onhan se kiva tietää mikä on oma lähtötaso. Missä mennään nyt kun olen kolme kuukautta lenkkeillyt synnytyksen jälkeen silloin kun ehtii.

Valitsin matkaksi 3 kilometriä. Tiesin siinäkin olevan tekemistä näin ensi alkuun. Ja niin olikin.

Päätin etten lähde liian kovaa. Kolmonen on pitkä matka, jos piiputtaa itsensä jo alkumetreillä. Annoin siinä ison joukon mennä, kunnes huomasin juoksevani junnujen perässä. Heidänkin perässä pysyäkseen oli tehtävä hommia.

Ylämäet tuntuivat pahimmilta ja isoin työ oli keuhkoilla, joita ei ole noin kovin rasitettu sitten… ööö yli vuoteen. 😀 Ei siis kumma jos tuntui vähän pahalta.

Puolen välin jälkeen Daniel juoksi loppumatkan vaunujen kanssa rinnallani tsempaten. Se oli hänelle vaunujenkin kanssa ihan lenkkeilyvauhtia. Hehee. Viimeinen nousu maaliin olikin yllättävän helppo, vaikka hengitys vinkui ja saatoin päällisin puolin näyttää kärsivältä 😂. Sain otettua jopa pienen loppukirin, joka on aina ollut sprintteriluonteelleni helppoa.

Maaliviivan jälkeen mietin heti, että onneksi valitsin vain kolmosen. Aamulla olin vielä puhunut juoksevani kutosen, mutta onneksi Daniel sanoi että tässä kohtaa se kolmonenkin riittää kertomaan kuntosi. Hyvä että sanoi. Minulla on tapana välillä haukata hieman liian iso pala kakkua kerralla ja sitten yskin, kun nieleminen onkin vaikeaa.

Ja mikä aikani oli? 13’50 aikaan kello pysähtyi. Kilometrivauhtini oli noin 4’37. Yllätin itseni. Kuvittelin etten pääse edes alle vitosen vauhtia. Eli vaikka pahalta tuntuikin, niin tästä on oikein hyvä jatkaa lenkkeilyä ja treenejä kohti kevään ja kesän tapahtumia ja tavoitteita.

Suosittelen välillä ylittämään mukavuusalueen, vaikka olisitkin ihan kuntoilija omaksi iloksi. Ne ovat niitä kehittäviä treenejä ja joskus on hyvä tietää oma kunto mustaa valkoisella.

Vauhdikkaita lenkkejä kaikille! Kevät on aina ollut itselleni parasta aikaa juosta.

-Hilla

Näin opit rakastamaan juoksua

Joskus tuntuu siltä, että juoksua pidetään rankkana, tylsänä ja vaikeana liikuntana aloittajille ja yleisesti muutenkin. Monesti ihmisillä on erilaisia selityksiä sille, miksi juoksu ei ole heidän juttunsa. Mutta mitäpä jos oikeasti haluat oppia juoksemaan, nauttia juoksulenkeistä – saada liikuntaharrastuksen, jonka kautta voit nauttia uusista maisemista, paikoista, kaupungeista ja hyvästä olosta. Miten oppia rakastamaan juoksua? Tässä muutama vinkki minulta sinulle:

1. ALOITA RAUHASSA

Olitpa aloittelija tai kokenut juoksun harrastaja, lenkki kannattaa aloittaa rauhassa. Lähde liikkeelle matalilla sykkeillä, kroppaa lämmitellen hetken aikaa ennen oikeaa treeniä. Jos juoksuvauhtisi on muutenkin rauhallinen, voit kävellä ensin vaikka 5-10 minuuttia ja aloittaa juoksun vasta kävelyn jälkeen. Vaikka olisit kokenutkin juoksun ystävä, saattaa alkuverryttelyt helposti unohtua. Treenistä tulee kuitenkin huomattavasti mukavampi, kun aloitat sen lihakset lämpimänä. Määrällisesti parikin juoksulenkkiä per viikko riittää aluksi oikein hyvin, jos olet aloittamassa juoksua. Näin vältyt rasitusvammoilta, ehdit palautua, ehdit harrastaa muutakin ja mikä parasta, nautit juoksulenkeistä!

2. JUOKSE KAVERIN KANSSA TAI OSALLISTU JUOKSUKOULUUN

Kaverin kanssa on helpompaa lähteä lenkille. Kun olen etukäteen sopinut jonkun kanssa lenkin kalenteriin, odotan sitä innolla. Varsinkin näin pimeään ja koleaan talviaikaan on mukava juosta jonkun kanssa, vaihtaa samalla kuulumisia. Lenkki menee siinä sivussa huomaamatta.

3. OTA ITSELLESI TAVOITE JA OSALLISTU JUOKSUTAPAHTUMAAN

Nyt on oiva aika ilmoittautua jollekin kevään tai kesän puolimaratonille tai juoksutapahtumaan. Kun sinulla on konkreettinen tavoite tulevaisuudessa odottamassa, antaa se juoksulenkeillesi enemmän merkitystä ja hyvän syyn lähteä liikkeelle. Itseäni ainakin motivoi kovempien juoksutreenien tekeminen, kun tulevaisuudessa tiedän tarvitsevani kuntoa vaikkapa puolimaratonin viimeisillä kilometreillä. Oman kunnon kehittyminen ja juoksuaikojen parantuminen antavat rutkasti uutta pontta treeneihin!

4. JUOKSE VAIHTELEVIA LENKKEJÄ 

Vaihtelu virkistää. Sen sijaan että juokset aina samaa ympyrää, samaa vauhtia ja saman ajan, tee muutoksia ja juokse vaihtelevia lenkkejä. Jonain päivänä riittää puolen tunnin happihyppely, toisena reipas kiihtyvä lenkki, kolmantena tavallinen tunnin lenkki ja neljäntenä päivänä voit yhdistää kävelyä ja juoksua ja tehdä pitkän treenin peruskuntoa kasvattaen. Myös intervallit ja juoksuvedot tuovat hyvää lisää juoksutreeneihin, kunto kehittyy ja mikä parasta, saat lenkeillesi vaihtelua.

5. JUOKSE UUSISSA YMPÄRISTÖISSÄ

Muutimme kolme vuotta sitten Helsinkiin. Juoksuharrastukeni kautta olen tutustunut tähän kaupunkiin parhaiten. Nyt voin sanoa, että oman kotimme läheltä olen kolunnut lähes kaikki lenkkipolut, mutta myös suuremmalla säteellä kaupunki on tullut tutuksi. Joskus ajamme autollakin vaikkapa Nuuksioon tai Itä-Helsingin merenrannalle, ihan siitä syystä, että saamme juosta uudessa ympäristössä.

6. ETSI ITSELLESI SOPIVA AIKA JUOSTA

Oletko aamuihminen? Jos vastasit kyllä, siinä tapauksessa kannattaa laittaa herätyskello aikaisin soimaan, vaatteet illalla odottamaan ja polkaista päivä käyntiin juoksulenkillä. Jos taas koet, että myöhäinen ilta on sinulle paras aika urheilla, tee niin. Tällä hetkellä nukun vauvan kanssa todella vaihtelevia öitä, joten itsestäni ei ole aamulenkkeilijäksi. Tiedän kuitenkin sen tunteen, kun aurinkoisena kesäaamuna vetää lenkkarit jalkaan ennen aamupalaa, lähtee lenkille ja palaa virkeänä suihkun kautta aamupalapöytään. Parasta!

7. PALKITSE ITSESI

Joskus on hyvä palkita itseään. Tee vaikka itsellesi kuukauden juoksuohjelma ja kun olet selviytynyt siitä, voit astella kauppaan ja ostaa kauden kuumimmat treenitrikoot tai uudet lenkkarit. Joskus palkinto voi olla vaikka perjantai, sohva ja lasi viiniä lenkin jälkeen. Myös lämmin sauna ja jalkakylpy toimii itselläni oikein hyvänä motivaationa lähteä lenkille vaikka viikonloppuiltana. Sellaisia pieniä arjen luksuksia! Toki kaikki eivät osaa huijata tällaisilla omilla palkinnoilla itseään, mutta voi aina yrittää. 😉

Onko sulla joku oma hyvä vinkki? Kerro ihmeessä. 🙂

-Hilla