Vauva 9 kuukautta – Kuukausikuulumiset

Yhdeksän kuukautta lasissa ja enää kolme jäljellä tätä vauvavuotta. Sitten musta tulee taapero, sellanen isompi ihminen, jota ei tarvitse kutsua enää vauvaksi.

On kuulkaas tapahtunut paljon viime aikoina. Purukalusto kehittyy ja pian nakerran mitä vain mun terävillä ala- ja ylähampailla, jotka ovat puskeneet läpi tuolta pehmeiden ikenien läpi. Koko ajan tekisi mieli laittaa jotain suuhun ja kokeilla, josko pala irtoaisi. Testasin eräs päivä alahampaitani myös äidin nenään, siitä äiskä ei niin paljoa välittänyt, vaikka musta se oli tosi hauskaa.

Imitoin kaikkea ja kaikkia koko ajan. Kun mulle näyttää kieltä, näytän takaisin. Kun mulle vilkuttaa, vilkutan takaisin. Kun päristelet kanssain, päristelen vielä kovempaa takaisin.

Tää kesä on mun elämäni eka kesä. Monet sanoo, ettei ole ollut hyvät ilmat, mutta mun mielestä nää on paremmat verrattuna tammikuun pakkasiin. Ulkona voi olla vähissä vaatteissa, on valoisaa ja voin kontata pitkin nurmikkoa pihalla. Mun mielestä kesäsää on ollut varsin mainio. Mä en kuitenkaan ottaisi vielä bikineissä aurinkoa rannalla, joten tällainen leuto ja vähän sateinen kesä kelpaa kyllä. Ehdin mä niitä hellepäiviäkin ehkä joskus tulevaisuudessa kokemaan.

Äiskä ihmetteli jossain vaiheessa, kun ruoka ei meinannut maistua mulle. En halunnut äidin huolestuvan turhaan, joten aloin taas syömään paremmin. Se syömättömyys oli vaan joku vaihe, meillä vauvoillahan on näitä vaiheita, joita kukaan ei ymmärrä. Kun yksi vaihe menee ohi, niin tuleekin jo uusi. Äiskä on jo luovuttanut sen suhteen, että yrittäisi pysyä näiden vaiheiden perässä. Se vaan ottaa annettuna mitä tulee ja ajattelee huonompana päivänä huomisen olevan parempi. Ja se on kyllä hyvä taktiikka. Mäkin olen tällainen positiivinen tyyppi, joka uskon just sellaseen positiiviseen ajatteluun. Silleen tätä vauvaelämääkin jaksaa paremmin, kun ottaa vauvajutut välillä ihan vaan huumorilla. Ei huolestu jos nyt pariin viikkoon ei mene yhtään lihasoselusikkaa masuun saakka. Jotain muuta meni ja se on pääasia.

Tissijutut mä lopetin nyt yhdeksän kuukauden iässä. Ei kiinnosta enää tissi ja yötissittelyn lopetin pari viikkoa sitten. Äiti olis voinut kuulemma imettää pidempäänkin, mutta on myös oikein tyytyväinen tähän ratkaisuuni. Kyllä siinä yhdeksässä kuukaudessakin oli aika paljon tekemistä, niin äiti jossain vaiheessa sanoi. Muistan kun olin viisi kuukautta vanha, niin äiti laski imetyskertoja. Jos äiti oli vuorokauden aikana keskimäärin imettänyt minua 10 kertaa, niin viidessä kuukaudessa imetyskertoja oli tullut 1500. Ei siis todellakaan ihme, jos äidistä tuntui joskus siltä, että tissi oli tiskissä koko ajan. Nykyään on oikeastaan tosi ihanaa myös se, että iskäkin voi antaa mulle maitoa ja en ole enää maidon osalta sidottuna vain äitiin. Tuntuu kivalta juoda jo nokkamukista ja pillillä osaan imeä mukista, sellasia isojentyttöjen juttuja ne.

Olen saanut näiden yhdeksän kuukauden aikana todella kauniita vaatteita Newbie-lastenvaatemerkiltä. Newbie on KappAhlin merkki ja niillä on kyllä tosi söpöjä vaatteita. Äidin kanssa tykätään hempeistä väreistä ja hyvälaatuisista kankaista, jota kestää kulutusta ja pesua. Sellaisia vauvan vaatteiden kuuluukin olla. Newbien kankaat on tehty ekologisesta puuvillasta, ne tuntuvat iholla mukavilta ja pysyvät muodossaan. Halusin vain sanoa kiitos kaikista vaatteista, joita olen saanut testata. Ne ovat saapuneet aina kauniissa paketissa kortin ja terveisien kera. Todella mukava tehdä blogiyhteistyötä brändin kanssa, jonka tuotteista todella tykkäämme. Niitä on mun päällä näissäkin kuvissa.

Vauhtia mussa riittää, kun silmät avaan aamulla lähden heti eteenpäin. Jatkan kunnes uni tulee. Muuten liikun, olen ikiliikkuja. Fammo, eli mun isän äiti, sanoi mun olevan aika aktiivinen vauva. Ei kuulemma muista, että iskä olisi ollut lapsena näin vauhdikas. Kultaako aika muistot, vai onko se totta? Äiti kuulemma voi uskoa sen, sen verran paljon se saa päivittäin juosta mun perässä. Yks päivä se melkein rakensi mulle olkkariin aitauksen, että olisi saanut rauhassa vähän siivota. Jos me siivotaan yhdessä, niin se on tavallaan plus miinus nolla. Minä kerään tavaroita pois paikoiltaan ja äiti toiseen suuntaan. Sekin on kiva leikki.

Olen saanut mökkeillä ja olla paljon sukulaisteni kanssa. Mulla on ihana perhe ja parhaat isovanhemmat. 9 kuukauden iässä olen oppinut halaamaan ja antamaan suukkoja suu auki. Suukot suu auki ovat märkiä, sellaisia että saaja tietää saaneensa multa suukon. Oikeesti tiedän, että kaikki haluaisi multa niitä suukkoja enemmänkin, vaikkei ne sitä ääneen sanokaan.

Äiti luki eilen hänen mielestään aivan älyttömän hyvän artikkelin vanhemmuudesta. Artikkeli kuulemma hienosti peilasi aikaamme ja vanhemmuuden suorituskeskeisyyttä. Kai äitikin on joskus keskittynyt epäolennaisuuksiin, vaikka tärkeintä vanhemmuudessa on kuitenkin tunne. Reetta Rädyn koko artikkeli: Vanhemmuus on tunne, ei rään pyyhkimistä tai synttärijärjestelyjä on luettavissa tämän linkin takaa. Lainaan siitä muutaman kohdan tähän blogitekstiin.

Viime yönä äiti ja minä olimme kuumeessa molemmat. Meihin on iskenyt joku kesäflunssa. Äitillä oli kurkku tosi kipeä ja voimat kuumeen takia loppu, mutta silti hän jaksoi yöllä kanniskella minua ja pitää lähellä kun mitä sitä tarvitsin. Äiti sanoi toivovansa vain sitä, että minulla olisi kaikki hyvin. Äidin omat vaivat tuntuivat siinä kohtaa mitättömiltä. Sitä se äitiys kai pohjimmiltaan on.

 ”Vanhemmuus on sitä, että otat vastuullesi lapsen ja haluat että hänen olisi hyvä.”

”Vanhemmuus vaikuttaa ulkoapäin joltakin, mitä tehdään, ei joltakin, mikä tuntuu. Ja sitä vanhemmuus kuitenkin on: tunne.”

”Vanhemmuus ei ole rintapumppu, epiduraali, bataattisose, lapsen nimen tai kolmannen miettiminen, sisustusratkaisu, karkkipäivä, päivähoitovalinta tai tanssiharrastus. Nämä ovat 2010-luvun Suomen ominaisuuksia, eivät vanhemmuuden.”

”Se on sitä, että sinun onnellisuutesi on sidottu lapseen, sittenkin kun lapsen onnellisuus ei ole sidottu sinuun. Sitä että tulet iloiseksi, jos lapsi on iloinen ja hajotat sydämesi, jos lapselle sattuu jotain.”

”Vanhemmuutta ovat vastuu, syyllisyys, rakkaus, raivo, onni, ilo, pelko, se että sovittelee vanhemmuuden kokoisen asian osaksi elämäänsä, ei koko elämäksi. Vanhemmuuden tarjoama tunteiden skaala on äärimmäinen. Vanhemmalle lapsen itku tai nauru ei ole ääni, vaan tunteenilmaus.”

”Vanhemmuus on se tunne, kun katsoo lastaan, eikä voi vuosienkaan jälkeen käsittää, että siinä hän on, ihmeellisenä, ärtyneenä, tohkeissaan, tukka sotkussa, likaisessa paidassa, taas nuo samat housut, toivottavasti se on muistanut syödä jotain, ei tässä välipalasta ole kyse, vaan pakahtumisesta.”

<3 Hilla ja Pikkuässä

Viikonloppu kuvina

Tässä kuvia, jotka tallentuivat kameralleni menneen viikonlopun aikana. Niiden lisäksi muutama ajatus, tunne ja hetki, jotka tallentuivat ajatuksiini.

Kesämökin piha ja vasta leikatun nurmen tuoksu.

Saunan kiukaan sihinä ja yhdet löylyt vielä ennen uintia.

Peilityyni järven pinta ja kuikan ääni.

Kahlaus järvessä Pikkuässän kanssa.

Nuotion punaisena leimuavat liekit.

Pulahdus viileään järveen saunan jälkeen, muka kylmää, mutta niin ihanaa.

Epämuodikas mansikkakermakakku, joka maistuu kahvin kanssa kesältä.

Halaus ja suukko.

Liian iso villapaita, jonka löytää mökin kaapista. Silti aina yhtä lämmin, täyttää tarkoituksensa.

Kaukaisuuteen katselu ilman kiirettä minnekään.

Liplattavat laineet rantaveteen.

Kukkakimppu kerättynä ojan varsilta.

Aamukahvi laiturilla ja lokin huuto.

Auringonlasku punertavaan taivaanrantaan.

Kesäjuhlat ja nauru.

Konttaava Pikkuässä nurmella, nauttii elämästä ja ensimmäisestä kesästään.

Grillin tuoksu.

Illallinen terassilla ja kylmä lasillinen skumppaa.

Polkulenkki metsässä neulaspoluilla.

Saarenkierto kanootilla ja kuuma auringonpaiste suoraan selkään.

Voiton tuuletus lentopallokentällä.

Naku-uinti yömyöhään.

Kesän tähän asti lämpimin ja aurinkoisin päivä.

Päiväunet pihanurmella viileässä varjossa viltin päällä.

Lämpimät varpaat villasukissa ja crocseissa.

Aurinkorasvan tuoksu ja hiekka, joka tarttuu vasta rasvattuun ihoon.

Märkä kasa uimapukuja lojumassa suihkun lattialla.

Pitkä rivi pyyhkeitä kuivumassa saunan orsilla.

Viileän kellarin tuoksu.

90 astetta näyttävä saunan lämpömittari ja kuumat lauteet.

Perunoiden pesu rantavedessä. 

Hymy rakkaan ihmisen kasvoilla.

Onnellinen olo perheen kanssa mökillä.

Sellaisia hetkiä tallentui viikonlopusta mieleeni. Mökkielämä kesällä on yksi parhaista asioista. Nautin siitä aina yhtä paljon. Aurinkoista viikon alkua kaikille!

-Hilla

Kuukautiset ja urheilullisen naisen elämä

Lueskelin aamulla muutamia blogeja ja Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmässä eteeni ponnahti Anni Liukan blogiteksti, jonka aiheena oli Liikkuva nainen ja kuukautiset. Viime aikoina kilpauimari ja ammattiurheilija Jenna Laukkanen on avannut keskustelun naisurheilusta ja kuukautisista. Siitä, miten aihe on nykypäivänä edelleen osittain tabu, eikä asiasta puhuta niin paljon kuin voisi. Me Naiset kirjoitti samaisesta aiheesta täällä.

Blogiani lukee moni nainen, nuori nainen, äiti, urheileva nainen ja miksei toki miehetkin. Blogini on siis oivallinen paikka nostaa kuukautiset aiheena pöydälle ja madaltaa yhden blogitekstin verran kynnystä puhua kuukautisista. Koska aiheen ei tarvitse olla tabu, ei kilpauimareille, ei nuorille, eikä muillekaan. Siitä voi puhua asian varsinaisella nimellä, kuukautiset.

Kolme vuotta sitten blogini alkumetreillä en olisi varmaan kehdannut kirjoittaa blogiini kuukautisista. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, elämässä ja naiseudessani, minkä vuoksi kirjoitan oikein mielelläni tästä aiheesta blogissani. Vaikka joillekin aihe voi edelleen olla hyvin yksityinen, on hyvä, että siitä puhutaan ja kirjoitetaan. Kysymys on kuitenkin yhdestä maailman normaaleimmasta asiasta.

Ensimmäinen gynekologilla käynti joskus nuorena tuntui minustakin varmaan jollain tapaa kiusalliselta, mutta nykyään suhtaudun lääkärikäyntiin miltein samalla tavalla kuin auton vuosihuoltoon. Ei nyt ihan, mutta you know. Raskauden ja synnytyksen jälkeen moni asia naiseuteeni liittyen muuttui vielä entistä normaalimmaksi.  Raskauden aikana kävin läpi kaikki tarkastukset, neuvolat, perhevalmennukset, synnytysvalmennukset ja lopulta synnytyksen sekä palutumisen. Kaiken viime aikoina kokemani jälkeen tuntuu jopa ihmeelliseltä, että kuukautiset ovat tabu. Ovathan ne edellytys maailman kauneimmalle asialle, uuden elämän alulle.

Ennen raskautta minulla oli useamman vuoden ajan hormonikierukka, minkä vuoksi minulla ei ollut muutamaan vuoteen ollenkaan kuukautisia. Sehän on yksi hormonikierukan plussapuolista, vaikka jonkun korvaan saattaa kuulostaa epänormaalilta. Urheileminen ja elämä oli helppoa kun ei ikinä tarvinnut miettiä, milloin kuukautiset tulevat tai menevät, tai osuvatko ne puolimaratonin tai ulkomaan matkan kanssa päällekkäin. Sen suhteen annan hormonikierukalle hyvät pisteet, joskin se osaltaan lisäsi hieman epäpuhtautta ihollani (miinus). Elämä oli hormonikierukan kanssa tosi ihanaa ja vaivatonta, nautin todella ajasta ilman kuukautisia. Hormonikierukan poiston jälkeen kuukautiset palasivat minulla säännöllisiksi kuukaudessa ja pian sen jälkeen olinkin jo raskaana. Raskausajan kuukautiset olivat poissa (tietenkin), ja jonkun aikaa vielä imetyksen aikana sain nauttia siitä, ettei kuukautisia ollut (täysimetys pitää kuukautiset useimmilla poissa ja joillain jopa osittaisimetyskin). Kokonaisuudessaan olin siis ilman kuukautisia monta vuotta putkeen.

Nyt tuntuukin siis jokseenkin oudolta, kun monen vuoden jälkeen täytyy joka kuukausi miettiä asiaa. Tuntuu jopa siltä, että kuukausi on TODELLA lyhyt aika, ihan kuin kuukautiset olisi KOKO AJAN. 😀 Juuri kun edelliset menevät seuraavat tulevat jo hetken päästä uudelleen. Kun on tottunut niiden suhteen helppoon elämään, on tässä ollut viime aikoina hieman totuttelemista. Halusin kuitenkin imettää vauvaa ilman mitään hormonaalisia ehkäisyjä veressäni, joten siksi en palannut hormonikierukkaan vaikka sitäkin minulle suositeltiin. Tällä hetkellä mennään näin ja totutellaan uuteen elämään kuukautisten kanssa. Toisaalta tuntuu hyvältä olla ihan ”luomuna” ja nähdä, miten hienosti naisen vartalo näinkin toimii.

Mutta mikä onkaan ollut pelastus kuukautisten kanssa? Kuukautiskuppi eli kuukuppi. Muutama kaverini suositteli sitä minulle, osa kavereista taas oli saanut kyseisen kuukupin kanssa vain harmaita hiuksia. Kuten moni asia naisen alapäähän liittyen jakaa mielipiteet puolesta tai vastaan, on tämäkin varmaan sellainen asia. Mutta minä ainakin suosittelen isolla ässällä! Helppo käyttää, ei tarvitse käyttää hiostavia kuukautissuojia, liikkuminen ja urheilu on helppoa ja mitä vielä, kuukautiskuppi on myös todella ekologinen. Ei tarvitse tehdä tähän maailmaan lisää roskaa kuukautissuojien muodossa.

Minun ei tarvitse huolehtia kuukautisistani tai miettiä miten ne vaikuttavat liikuntaan, kun käytän kuukuppia. Minä jopa usein päivän aikana unohdan, että minulla on kuukautiset käyttäessäni kuukuppia. Täytyyhän se vuorokauden aikana muutaman kerran tyhjentää, mutta muuta ei paljoa tarvitse ajatella. Ja tämä ei ole minkään kuukautiskuppeja valmistavan yrityksen piilomainontaa, vaan oma sydämellinen suositukseni naisille, jotka eivät asiasta ole vielä kuulleet tai ottaneet käyttöönsä. Ei sovi kaikille, mutta varmasti sopii monille, jotka sitä eivät vielä käytä. Käytön jälkeen kuukuppi vain keitetään ja seuraavassa kuussa otetaan taas käyttöön. Oman kuukuppini ostin apteekista 30 eurolla. Niitä on kahta kokoa, 1 on pienempi, 2 suurempi. Suosittelen aloittamaan aluksi pienemmällä.

Suomalainen firma Lunette valmistaa kuukuppeja ja heidän nettisivuillaan vastataan yksinkertaisesti kysymykseen, miten kuukautiskuppia käytetään? Kuukupin käyttö on yksinkertaista: aseta kuppi sisään, jätä se paikalleen jopa 12 tunniksi, tyhjennä ja toista! Simple as that, totean minäkin. 🙂 Linkin takaa ihan kuvalliset ohjeet, jos jäit tämän jälkeen vielä asiaa miettimään.

Että näin. Kohta olen kirjoittanut kymmenen kappaletta blogiini aiheesta kuukautiset, koska aihe ei ole mielestäni tabu. Yksi blogiteksti lisää avaamaan keskustelua aiheesta. Näin urheilevana naisena olen toki joskus huonompana päivänä miettinyt, että voi minkä riivatun asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet, kyllä miehillä on helppoa. Mutta sitten taas raskaustestin näyttäessä plussaa, olen ajatellut, että miten hienon asian me naiset olemmekaan osaksemme saaneet. Kaikilla asioilla on useampi puoli, niin se vain on. Kaiken kaikkiaan halusin vain kertoa omia kokemuksiani kuukautisiin liittyen, koskaan ne eivät ole minua isommin häirinneet ja kaikkea liikuntaa olen aina voinut harrastaa ajankohdasta riippumatta. En ole kärsinyt kivuista tai sen suuremmin mistään muustakaan, asia on osa elämää. Ja se kuukautiskuppi, suositus täältä arvon leidit ja kanssasisaret!

Mukavan, joskin harmaan, keskiviikon toivotukset täältä. 🙂

-Hilla