Miten jaamme talouden? – Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot

Edellisestä talous- ja raha-aiheisesta tekstistä onkin jo vierähtänyt hetki aikaa, joten otanpa aiheen taasen käsittelyyn.

Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu? tämä postaus herätti paljon keskustelua ja taitaa olla yksi mun blogin tykätyimmistä teksteistä täällä Fitfashionilla. Eikä ihme, koskeehan raha- ja talousasiat meitä kaikkia ja monessa perheessä tai sinkkutaloudessa varmasti pohdiskellaan näitä samoja asioita.

Mielestäni talousasiat sopivat myös oikein hyvin osaksi hyvinvointi- ja liikuntapainotteista blogiani. Miksikö? Siksi, että mielestäni taloudellinen tasapaino on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia tai ainakin vaikuttaa siihen. Hyvinvointi mielletään usein ravinnon, unen, palautumisen, mielenterveyden ja liikunnan muodostamaksi kokonaisuudeksi, mutta oikeastaan siihen vaikuttaa yleinen tasapaino elämässä, joista talous on yksi pelinappula.

Talousasiat ovat meidän perheessä tällä hetkellä esillä, sillä minä olen edelleen lapsen kanssa hoitovapaalla ja elämme siinä mielessä yhden ihmisen tuloilla. Muutimme myös hetki sitten isompaan uuteen kotiin ja olemme neuvotelleet pankin kanssa laina-asioista.

Tuon lastenhoidon tukea käsitelleen tekstin kommenttiboksissa minulta kysyttiin seuraava kysymys: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?

Yritän vastata kysymykseesi, koska onhan se mielenkiintoista, miten menot hoidetaan tällaisessa elämäntilanteessa.

Mitä menoja perheellämme ylipäätään on? Suurimmat menomme muodostuvat asumismenoista (lainanlyhennys, hoitovastike, sähkö), autokuluista (vakuutukset, huollot, bensa) ja ruokakuluista. Niiden lisäksi tämä uuteen kotiin muuttaminen on aiheuttanut hetkellisiä lisämenoja, kun on pitänyt hankkia uuteen kotiin kalusteita ja rempparoinaa. Asumismenoja muutto ei silti kovinkaan paljon kasvattanut, sillä lainan suuruus pysyi kutakuinkin samana. Ostimmehan uuden kodin paljon kauempaa Helsingin keskustasta, joten uuden kodin neliöhinnassakin oli huomattava ero.

Meidän perheen vaate- tai käyttötavaramenoja en pitäisi kovinkaan suurina. Olemme mieheni kanssa vuosien varrella hankkineet vaatekaappeihimme tarvittavan määrän vaatteita ja niillä selviämme tällä hetkellä oikein hyvin. Uusia ei tarvitse hankkia kuukausittain tai edes joka toinen kuukausi. Emme ratsasta muodin aallonharjalla, emme ole sitä koskaan tehneet, emmekä varmaan koskaan tule tekemäänkään. Sen sijaan tavoitteemme olisikin, että vaatekaappimme vaatteiden lukumäärä olisi maltillinen, mutta materiaalit ja laadut parempia. Siten, että vaatteemme kestäisivät myös aikaa. Myöskään meikkeihin tai kosmetiikkaan minulla ei mene kovin paljoa rahaa. Kampaajalla käyn ehkä kerran pari vuodessa.

Onko minulla ja miehelläni yhteiset rahat? Hmm, mielestäni tuohon ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä tavallaan taloutemme on yhteinen, kun asumme saman katon alla perheenä, mutta kyllä meillä silti molemmilla on omat tilit, tulot ja rahamme. Molemmat huolehdimme itse siitä, miltä oma pankkitilimme näyttää, mutta toki toisen tilanne otetaan aina huomioon. Me myös puhumme talousasioista aika paljon ja mietimme parhaita ratkaisuja yhdessä.

Saattoi kuulostaa diplomaattiselta vastaukselta, mutta niin se vain on. Meillä on tavallaan yhteiset rahat, mutta ei kuitenkaan. Ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.

Tällä hetkellä minä kannan oman korteni kekoon yhteisen talouden eteen siinä määrin, kun se on tulojeni mukaan mahdollista. Onhan se selvää, että 400 euron lastenhoidon tuella ei kovin kauas pötkitä nyky-yhteiskunnassa. Lastenhoidon tuen lisäksi saan hieman lisätuloja markkinoinnin ja viestinnän konsultoinnista , sisällöntuotannosta sekä tästä blogista. Lisätulot ovat oikein tervetulleita tuloja, mutta jokainen äiti-ihminen ymmärtää tässäkin piilevän haasteen. Töitä olisi kiva tehdä lisätulojen mielessä, mutta aika jolloin niitä voi tehdä on 2 tunnin päiväuniaika tai yöllä. Toisin sanoen päivässä on 2 tuntia aikaa työlle, jos yöunista ei halua nipistää. Lisätuloja voisi toki tehdä viikonloppuisin, mutta viikonloput olemme kyllä yrittäneet pyhittää yhteiselle ajalle. Joskus iltaisin sitten teen hommia, kun mieheni on esimerkiksi vaunulenkillä tai puuhastelee muuta Pikkuässän kanssa ja minä saan sillä aikaa tehdä muutaman työjutun. Lisätulot ovat kuitenkin pieniä, mutta kuten sanotaan: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Lisätulot ovat aina plussaa.

Palatakseni kysymykseen: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?

Minä maksan lainasta oman osuuteni ja osan perheemme viikottaisia ruokamenoja sekä lapsellemme tarvittavat vaatteet, vaipat jne. Joskus saatan maksaa jonkin laskun ja neljä kertaa vuodessa omat vakuutusmaksuni. Mutta siinäpä on aikalailla se, mitä minä maksan tällä hetkellä. Mieheni osuus asumismenoista on tällä hetkellä suurempi, hän myös hoitaa kaikki menot autoon liittyen; tankkaa auton, käyttää katsastuksessa ja maksaa huollot, jos autoon tulee jokin. Mieheni on myös maksanut enemmän muuttoon ja remonttiin liittyviä menoja.

Kauppakeskuksissa emme vietä aikaa, emmekä muutoinkaan shoppaile ajankulun vuoksi tällä hetkellä. Elämä tuntuu muutoinkin välillä tosi kiireiseltä, joten vapaa-ajalla mieluiten olemme kotona, laitamme yhdessä ruokaa, olemme, liikumme tai ulkoilemme – halpoja aktiviteetteja, joista nautimme. Me myös mieheni kanssa molemmat irtisanoimme omat kuntosalijäsenyytemme, koska sillä tavalla säästämme joka kuussa 100 euroa. Salille pääsemme uimahallille kertamaksulla ja kotijumppaa voi aina tehdä. Elämä on valintoja ja nyt valitsimme näin. 🙂

Minun töihin paluun aikataulu on jo alkanut hahmottua, mutta siitä kirjoittelen joskus myöhemmin.

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä teksti herättää? Miten muissa talouksissa raha-asioita sumplitaan?

Hilla

@Hillasblog Instagramissa

Hilla Stenlund Facebookissa

Kolmen Sydämen Kätilö – Yksityisiä kätilö- ja doulapalveluita perhelähtöisesti

Kiinnostavat yrittäjänaiset -juttusarja saa jatkoa Krista Kataisesta. Kiitos jo Kristalle tässä vaiheessa, että halusit jakaa minulle ja lukijoilleni oman yrittäjätarinasi. Inspiroivaa luettavaa tiedossa, joten päästän Kristan ääneen. 🙂

Hei Krista! Olet perustanut Kolmen Sydämen Kätilö -yrityksen. Milloin ja mistä sait idean perustaa yrityksen? 

Syksyllä 2016 olin äitiyslomalla kolmannesta lapsestani. Vaikka tiesin, että haluan olla mahdollisimman pitkään kotona kolmen pienen lapseni kanssa, kävi välillä mielessä ajatus siitä, mitä teen kun palaan työelämään. Tein ennen esikoisen kanssa äitiyslomalle jäämistäni töitä synnytyssalissa, mutta minulla ei ollut varmaa paikkaa minne palata. Kätilöt kun usein voivat joutua tekemään vuosikausia määräaikaisia pätkiä, etenkin jos toiveena on työskennellä synnytyssalissa.

Samaan aikaan lähin synnytyssairaala, Porvoo, oltiin sulkemassa. Synnytysten parissa työskentely ei ainakaan siellä jatkossa onnistuisi. Myös kohtalaisen pitkä työmatka ja kolmivuorotyö pienten lasten kanssa mietityttivät, vaikka sinällään kolmivuorotyöstä pidänkin.

Sopivasti sosiaalisessa mediassa silmiini osui juttua doulauksesta ja yksityisistä kätilöistä. Aloin tutkimaan enemmän aihetta ”doulakoulutus”, ja sattumalta Helsingissä oli alkamassa kurssi parin viikon kuluttua. Otin puhelimen käteen ja toivoin, että kurssilla olisi vielä tilaa. Kuinka ollakaan minulle oli kuin olikin vapaa paikka ja pienen vauvankin sai ottaa mukaan kurssille! Yhä enenevässä määrin ajatukset omasta yrityksestä pyörivät päässäni. Ajatus siitä, että voisin yhdistää jo olemassa olevan kätilön ammattitaidon ja doulan jatkuvan tuen, alkoi tuntua juuri oikealta. Nyt kun olisin joka tapauksessa kotona lasten kanssa, olisi oikea aika kokeilla onko tällaiselle kysyntää. Puolisokin tuki ajatusta 100%, joten päätin että nyt tai ei koskaan.

Mikä yrityksesi perusidea on ja mitä palveluita tuotat?

Yritykseni perusideana on tarjota yksityisiä kätilö- ja doulapalveluita perhelähtöisesti. Yrityksen nimi Kolmen Sydämen Kätilö viittaa sydäntäni erittäin lähellä oleviin elämän osa-alueisiin eli odotusaikaan, synnytykseen ja vauva-aikaan. Toimin Porvoosta käsin, mutta toimialueeni on laaja, koska Porvoosta on noin 30-60min matka esimerkiksi Sipooseen, Loviisaan, pääkaupunkiseudulle, Kotkaan ja Lahteen.

Kätilödoulapalvelu on yksi suosituimmista palveluistani. Siinä odottaja ja mahdollinen puoliso pääsevät hyvissä ajoin tutustumaan itse valitsemaansa (kätilö)doulaan ja yhdessä valmistautumaan tulevaan synnytykseen hyvin kokonaisvaltaisesti. Tapaamiset voivat sisältää yksityistä synnytysvalmennusta, synnytystoivelistan suunnittelua, keskustelua, erilaisten asentojen kokeilua sekä hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Asiakkaat siis saavat käyttöönsä kaiken kätilön tietotaidon, doulan jatkuvan tuen ja myös erilaisia apuvälineitä kuten Tens-laitteen ja gua-sha -kamman. Tavoitteena on, että odotusaika, synnytys sekä sen jälkeinen vauva-aika olisivat mahdollisimman miellyttäviä ja positiivisella tavalla mieleenpainuvia kokemuksia.

Lisäksi yritys tarjoaa kätilön pitämää synnytysvalmennusta pienryhmässä, imetysohjausta kotikäynteinä ja synnytyskeskustelua/ synnytyksen läpikäyntiä yhdessä kätilön kanssa. Vuokrattavaissa on tällä hetkellä Tens-laitteita, imetysapulaitteita ja vauvavaaka.

Mikä olet koulutukseltasi ja millainen työhistoria sinulla oli ennen yrittäjiksi ryhtymistä? 

Koulutukseltani olen sairaanhoitaja, kätilö (2011), WHO:n imetysohjaaja sekä doula. Heti kätilöksi valmistuttuani työskentelin hetken Naistenklinikan lapsivuodeosastolla (synnyttäneiden osasto). Pian siirryin työskentelemään samaisen sairaalan synnytysosastolle. Sieltä jäin äitiyslomalle esikoisestani syksyllä 2012. Opiskeluaikoina työskentelin useamman vuoden ajan Jorvin sairaalan lasten- /vastasyntyneiden osastoilla. Kotiäitinä ollessani, ennen kolmannen lapseni syntymää, tein tiiviisti keikkaluontoista työtä Porvoon sairaalan synnytys- lapsivuode- ja lastenosastoille.

Onko tämä ensimmäinen yrityksesi vai oletko ollut yrittäjä jo ennen Kolmen Sydämen Kätilöä?

Kolmen Sydämen Kätilö – Tre Hjärtans Barnmorska, on perustettu alkuvuodesta 2017. Kyseessä on ihka ensimmäinen yritykseni, josta en kuunapäivänä osannut haaveila ennen syksyä 2016.

Mikä yrittäjyyden alkutaipaleella on ollut vaikeinta ja helpointa? 

Vaikeinta on varmasti ollut ajankäytön suunnitteleminen ja armollisuus itseään kohtaan. Teen tätä koko sydämestäni ja asiakkaiden ilot ja myös mahdolliset huolet kulkevat koko ajan tavalla tai toisella mukanani. Huomaan että omasta unesta ja liikunnasta tulee tingittyä, jotta varmasti saan kaikki lasten ja asiakkaiden asiat kunnialla hoidettua.

Helpointa on varmasti se, että kaikki ympärillä olevat ihmiset suhtautuvat työhöni niin ihanasti – kannustaen ja tukien. Tuntuu myös siltä, että olen tavannut juuri oikealla hetkellä juuri oikeita ihmisiä – kaikki tapahtuu jotenkin käsittämättömällä tavalla, juuri niin kuin on tarkoitus!

Mikä nykyisessä yrittäjän työssäsi on parasta?

Parasta yrittäjän työssäni on nähdä se, miten merkityksellisenä asiakkat kokevat palveluni. Saan tehdä itselleni mielekästä ja merkityksellistä työtä ihanien perheiden kanssa – kaiken tämän lisäksi voin tienata sillä. Kaiken lähtökohta on kuitenkin se, että tämä työ mahdollistaa myös kotiäitiyden ja näin ollen saan seurata lasteni kehitystä koko ajan aitiopaikalta.

Kuinka kauan kesti, että yrityksesi lähti kunnolla pyörimään ja toimintasi lentoon?

Pari ensimmäistä kuukautta oli yksittäisiä asiakkaita silloin tällöin, riemuitsin aidosti niistä, koska minulla ei ollut suuria odotuksia. Tällä hetkellä tuntuu, että tahti on vain koko ajan kiihtymään päin. Olen todella positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin asiakkaat ovat löytäneet erilaiset palveluni.

Onko yrittäjyys nykyään sinun päätyösi vai teetkö sitä sivutoimisesti muun työn ohella? 

Olen päätoiminen yrittäjä, mutta myös kotiäiti. Kotiäitiys sanelee pitkälti työaikojani, jotka painottuvatkin pääsääntöisesti iltoihin ja viikoloppuihin. Doula-asiakkaiden vauvat eivät toki katso aikaa eikä paikkaa, milloin päättävät syntyä, eli silloin omien lasten lastenhoitoapuun rientää sukulaiset tai ystävät. Doulana päivystän pisimmillään yhtä synnytystä lähes viiden viikon ajan 24h/vuorokausi. Olen siis yötä päivää valmiudessa lähtemään synnytykseen tueksi, kun asiakas ilmoittaa synnytyksen olevan käynnissä.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on yrityksenne osalta? 

Pidän erityisesti tulevaisuuden suunnittelemisesta ja mielessä onkin vaikka ja mitä lisäpalveluita sitten kun omat ruuhkavuodet helpottavat. Realistisesti, niiden aika on oikeastaan vasta sitten kun kaikki lapset alkavat olla jo isompia, ehkä koululaisia. Pieniä uusia juttuja todennäköisesti luvassa tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi verkkokauppa, jossa olisi myynnissä gua-sha kampoja ja muuta mukavaa on vakavasti harkinnassa.

Doula ja kätilöpalvelut ovat Suomessa vielä jokseenkin uusia, onko se ollut mielestäsi etu vai haitta tämän alan yrittäjänä? Vai kenties molempia?

Olen ollut samaan aikaan yllättynyt, ja toisaalta taas en, kuinka paljon kysyntää yksityisille kätilö- ja doulapalveluille tänä päivänä tuntuu olevan. Kunnat ja sairaalat tarjoavat pääosin hyvin suppeaa synnytykseen valmistautumista, uudelleen synnyttäjille ei välttämättä edes sitä (joitakin poikkeuksiakin toki löytyy). Surullista, että tähän on tultu synnytysvalmennusten osalta. Toisaalta tuntuu hyvältä olla juuri nyt, ensimmäisten joukossa, tarjoamassa uudenlaisia mahdollisuuksia odottajille.

Olet myös itse äiti, millaista on olla yrittäjä pienten lasten kanssa? 

Pienten lasten kanssa yrittäjyys on haastavampaa sillä tavalla, että he tarvitsevat lähes jatkuvaa huomiota ja apua ihan arjen perusasioissakin. Yöt saattavat olla katkonaisia ja kotitöitä riittää kun perhe viettää paljon aikaa kotona. Toisaalta arki on melko rentoa, kun ei ole paljoa pakollisia menoja ja työt voi järjestää melko joustavasti sopimaan perheen muuhun elämänmenoon. Kun lähden töihin, olen hetken kuin lomalla. Muutamankin tunnin hengähdyshetki, automatka asiakkaan luo tai toimistolle sekä asiakkaan tilanteeseen täysillä keskittyminen, antavat valtavasti energiaa jatkaa arkea lasten kanssa.

Millainen tavallinen työpäiväsi voi olla? 

Tavallista työpäivää ei kyllä ole, koska kaikki päivät ja viikot ovat ihan erilaisia. Mutta seuraavassa esimerkkipäivä työpäivästäni noin viikon takaa:

Eräänä päivänä ajoin lopputapaamiseen doulattavan perheen luo poikkeuksellisesti jo klo 10 aikaan aamulla. Vein perheelle onnittelukortin ja vastasyntyneelle pienen käsintehdyn lahjan (myös isosisarukselle vein oman pienen lahjan). Tämä perhe ei toivonut istukkaprintteja istukasta, mutta normaalisti vien myös ne perheelle synnytyksen jälkeisen tapaamisen yhteydessä. Kävimme synnytystä läpi yhdessä äidin ja isän kanssa, teekupposten äärellä. Tällä kertaa juttelimme lähinnä imetyksen sujumisesta, koska vauva oli juuri ollut rinnalla ennen saapumistani. (yleensä tarkistan vauvan imuotteen yms.) Äidin toiveesta puhuimme maidon pumppaamisesta, koska äidillä oli toiveena voida käydä pieniä hetkiä esimerkiksi liikkumassa vauvan vähän kasvaessa. Muistuttelin kantamisen mahdollisuuksista ja palauttelimme yhdessä mieleen ja kokeilimme kantoliinan sitomista. Tapaamisen lopulla hyvästelimme, koska yhteinen matkamme oli tullut tiensä päätökseen – sovimme kuitenkin pitävämme jonkinlaista yhteyttä ainakin silloin tällöin.

Tämän jälkeen ajelin toisen asiakkaan luo. Olimme tavanneet, edellisenä päivänä, maksuttoman doulaukseen liittyvän tutustumistapaamisen merkeissä. Asiakas jäi muhittelemaan yön yli mahdollista doulasopimusta. Rupattelimme hetken, toisiimme lisää tutustuen, allekirjoitimme sopimuksen ja esittelin Tens-laitteen käytön.

Illalla eräs doulaasiakas laittoi viestiä kysyäkseen raskauden aikaisista tuntemuksistaan, joten soittelin vielä hänelle ja keskustelimme hetken aikaa. Myöhään illalla klo 23 aikaan, lasten mentyä nukkumaan, kirjoitin vielä pari laskua, lähetin muutaman s-postin ja tein somepäivityksen yritykseni Facebook ja Instagram sivuille.”

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää blogini lukijoille?

Ensimmäiseksi haluan kiittää sinua Hilla kiinnostuksesta työtäni kohtaan ja halusta jakaa tietoa kätilö- ja doulapalveluista lukijoillesikin.

Koska tämä idea omasta yrityksestä tuntui oikealta juuri nyt – oli oikea aika hypätä kohti tuntematonta! Hetkeäkään en ole katunut, päinvastoin olen saanut kohdata upeita ihmisiä ja jakaa heidän kanssaan ainutlaatuisia hetkiä. Toivon myös kaikille lukijoille rohkeutta kuunnella omaa intuitiotaan ja hypätä rohkeasti ulos mukavuusalueelta! Parhaassa tapauksessa se voi tuoda mukanaan paljon paljon hyvää.

-Krista