Vauva 7 kuukautta – kuukausikuulumiset

Jotenkin tuo otsikko vauva kuulostaa niin vauvamaiselta. Koska meillä täällä on tomera tyttö, joka ei enää ole vauva, vaikka onkin. Hän on kasvanut niin paljon, kehittyy päivä päivältä. Ihan mahtavaa oikeastaan nähdä, kun joku kehittyy noin paljon lyhyessä ajassa. Meillä aikuisilla ihmisillä kehittyminen ottaa aikaa vähän kauemmin. Olen silti aivan varma, että vanhakin koira oppii uutta, jos vaan haluaa yrittää. Nuoremmista on hyvä ottaa mallia.

En tiedä onko siellä ruudun takana tykätty näistä vauvan kuukausikuulumisista? Olen vähän kahden vaiheilla, että jatkanko näitä vielä tämän ensimmäisen vuoden ajan, vai onko tämä 7 kuukautta nyt viimeinen… Kertokaa mielellään kommenttiboksissa, jos haluatte jatkoa tai ette. Kirjoitan mielelläni äiti- ja vauvajutuista, mutta ymmärrän oikein hyvin senkin, ettei kaikkia lukijoitani ne välttämättä kiinnosta. 🙂

Tässä aikaisemmat postaukset:

Syntymä

Vauva 1 kuukautta

Vauva 2 kuukautta

Vauva 3 kuukautta

Vauva 4 kuukautta

Vauva 5 kuukautta

Vauva 6 kuukautta

Seitsemän kuukautta tuli täyteen tämän kuun 19. päivä. Toukokuu on ollut tähän mennessä äitiysloman paras kuukausi. Kelit ovat hellineet ja vauvaa ei ole tarvinnut enää pukea niin paljon. Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona. Tänäänkin lähdimme aamulla keskustan suuntaan, teimme kävelylenkin, söimme lounaan ystäväni kanssa, joka myös on parhaillaan äitiyslomalla, istuimme auringossa kun pienet nukkuivat päiväuniaan vaunuissa. Tulimme vasta iltapäivällä takaisin kotiin. Täydellistä lattemamma laiffia.

Tällä hetkellä parasta seitsenkuisen mielestä on keinussa keinuminen (naurattaa niin että hyvä kun kyydissä pysyy), muumimopolla ajaminen ja sormiruokailu banaanilla, avocadolla ja tuoreella leivällä. Hampaita ei edelleenkään ole, mutta hammasharja odottaa kärsivällisesti vessan pöydällä. Ehkäpä sekin pääsee kohta tositoimiin.

Vierastaminen on ollut tämän kuukauden juttu. Äiti on äiti, muut on muut. Ja yleensä muiden sijaan äidin syli kelpaa paremmin. Jopa saattaa kyynel vierähtää poskelle, jos äiti ei ole näköetäisyydellä. Uudet ihmiset ovat silti kiinnostavia, kunhan heihin saa tutustua kaikessa rauhassa, ensin vähän etäisyyden kanssa.

Silmät ovat väriltään sinisen ruskeat. Niiden lopullista väriä onkin arvuuteltu jo aika monta kuukautta. Muuttuvatko ruskeiksi vai jäävätkö sinisiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että äidin ruskea dominantti-väri periytyy myös jälkipolvelle. Pupillin lähellä on ruskeita pilkkuja, ovat lisääntyneet viime viikkoina. Tummat silmät joka tapauksessa ovat, jos eivät ruskeat vielä.

Ruokailujen suhteen pikkuässä on kaikkiruokainen. Allergioita en ole huomannut minkään ruoka-aineen suhteen. Lihasoseet, hedelmäsoseet ja marjat on maisteltu – vihanneksia nakerrettu ja muutamien yrttienkin kanssa tehty tuttavuutta. Niillä saa kivoja makuja ruokiin. Rintamaito kelpaa päiväunien jälkeen, illalla ja yöllä. Päivällä pullo on pop, koska maailman ihmettelyyn pitää jäädä enemmän aikaa. Silloin ei ole aikaa hitaaseen nautiskeluun, vaan maidon on parempi täyttää maha nopeasti. Osittaisimetyksellä mennään siis parhaillaan.

Seitsenkuinen pääsee ensi viikolla ensimmäistä kertaa illaksi hoitoon. Veljeni ja hänen avopuolisonsa ovat jo pitkään pyytäneet saada pikkuässää hoitoon. Ensi viikolla lupasimme antaa ja menemme itse juhlistamaan syntymäpäivääni illalliselle. Hoitajia tuo tuleva ilta taitaa jännittää eniten.

Sellaisia kuulumisia täältä tällä erää. Kuvissa ovat isomummon Espanjan tuliaiset. Söpöt second hand lakerikengät ja kultaiset glitteri-tennarit. Kyllä nyt kelpaa kesää viettää. Mekko on Kappahlin Newbie-malliston seilorimekko, tämän kesän malli.

Ja lisälukemista täällä: The Mammahood -sivusto valitsi minut kuukauden mamaksi. Tekivät haastattelun, joka on nyt luettavissa heidän blogistaan. Kiitokset tästä kunniasta Yacine ja Jenna.

*Newbien mekko saatu blogin kautta.

-Hilla

 

Vapaapäivä perheen kanssa

Vapaapäivät keskellä viikkoa laittavat joka kerta pään pyörälle. Tänään tuntuu lauantailta, huomenna pitäisi olla sunnuntai, mutta onkin perjantai. Häh! Mutta kas vain, viikonloppu vasta siis alkaa huomenna, ihanaa. Kikyistä ja kilpailukyvyistä viis, minun mielestä tällaiset vapaapäivät on ihan sika kivoja, vaikka niistä ei ehkä tulevaisuudessa saadakaan enää nauttia. Tehokkuutta tilalle.

Vietimme tätä päivää perheen kanssa. Niiden rakkaiden. Ajatuksena oli kutsua isovanhemmat kylään, tarjoilla ruuat ja viettää aikaa yhdessä. Nautimme kylmät skumpat veljeni luona, lounaan söimme ravintolassa ja kahvit keitimme meillä. Äitini oli tehnyt kahvikakun, kiitos siitä. Ja vinkkinä vaan, jos haluat järjestää juhlat, kekkerit tai viettää aikaa ystävien kanssa, mutta haluat päästä ruuanlaiton kanssa helpolla – tällainen järjestely on siinä tapauksessa varmasti sinunkin mieleesi.

Rupattelimme niitä näitä, pikkuässä oli kaiken keskipisteenä (kun on ensimmäinen pieni meidän suvussa) ja vaihtoi syliä monen monta kertaa. Katselimme presidentti Mauno Koiviston hautajaisia sivusilmällä ja Vaari kertoi hauskoja juttuja. Kontrasteja siis tässä päivässä, mutta kaiken kaikkiaan ihana sellainen.

Veri on vettä sakeampaa -niin sananlasku toteaa. Ja siinä sananlaskussa on kyllä jotain perää. Aika paljonkin. Ystävät ovat tärkeitä elämässäni, mutta perheellä on erityinen paikka. Perheen kanssa kasvaa koko elämän. Ystävät tulevat mukaan matkan varrella. Olisiko siinä se ero? Perhe tietää sinut niin hyvässä ja huonommassa, perheen kanssa saa olla juuri se kuka on. Se perheessä on parasta.

Kaksi pikkusiskoani eivät tänään päässeet mukaan, mutta laittoivat terveiset Rovaniemeltä, lintutornista. Haleja teille! <3

Isomummo oli tuonut ihania tuliaisia pikkuässälle Espanjasta. Niihin kurkistetaan huomenna täällä blogissa, koska söpöydessään sen ansaitsevat. 🙂

Mukavaa iltaa sinne ruutujen taa!

-Hilla

Äitiys aiheena sosiaalisessa mediassa

Olen liittynyt muutamaan sosiaalisen median ryhmään, joissa aiheina ovat äitiyteen liittyvät asiat. Imettäminen, samaan aikaan lapsensa saaneet äidit -ryhmä, synnytys jne. Ryhmien paras puoli on fiksut kommentit, vertaistuki ja toisten jakamat kokemukset samassa elämäntilanteessa. Niiden lisäksi tällaisilla ryhmillä on kuitenkin kääntöpuolensa, oman pahan olon purkaminen, muiden neuvominen, omien mielipiteiden syöttäminen totuutena, toisten arvosteleminen ja rivien välistä kyräily. Ne ovat syitä, miksi olen viime aikoina eronnut aika monesta äitiyteen liittyvästä someryhmästä esimerkiksi Facebookissa ja todennut, että pärjään elämässäni todella hyvin ilman niitä ryhmiäkin. Juttelen mieluummin asioista ihan ilman somea kasvotusten joidenkin äitiystävieni kanssa, jos on tarve. Se riittää minulle.

Olen monesti miettinyt mistä se kaikki pahansuopaisuus ja neuvomisen tarve kumpuaa. Jos joku avaa tuntojaan ryhmässä, on ensimmäiseksi jonkun heti neuvottava ja kerrottava, miten asiat pitäisi tehdä. Miksi pelkkä myötätunto tai tsemppaaminen eivät riittäisi?

Näen nimittäin rivien välistä joskus, ettei kauniisti kirjoitetun tekstin tarkoitus ole antaa myötätuntoa toiselle äidille, vaan nostaa omaa egoa muita neuvomalla.

Äitiys on tunteita herättävä asia. Äitiyteen, äitinä olemiseen, lapsen hoitamiseen tai kasvattamiseen ei ole yhtä oikeaa vastausta tai ratkaisua. Ei ole yhtä totuutta, joka kävisi kaikille. Siksi nuo someryhmät ovat petollisia. Varsinkin sellaiselle hormonihuuruissa olevalle ehkä hieman väsyneelle äidille, joka on epävarma omista valinnoistaan. Sellaiselle äidille, joka hakee ryhmästä tukea tai on ehkä yksin kysymystensä kanssa. Sellaiselle äidille sanoisin paremmaksi vaihdoksi olla seuraamatta kaikkea somessa käytävää keskustelua. Sen sijaan enemmän luottoa itseensä, omaan äitiyteen ja omiin valintoihin. Enemmän rohkeutta seisoa omien valintojen takana.

Miksi someryhmissä on niin paljon vastakkain asettelua? Imettäjät vastaan pulloruokkijat, luomusynnyttäjät vastaan lääkkeisiin tarttuvat, kestovaippailijat vastaan kertakäyttövaipat, perhepedissä nukkujat vastaan omassa huoneessaan nukuttaviin. Mikä on oikea aika aloittaa kiinteät, miten iltanukutus pitäisi tehdä, milloin tutista pitäisi vieroittaa.

Olen lukenut satoja neuvoja, vinkkejä ja miten meillä tehdään -viestejä näissä äitiyteen liittyvissä someryhmissä. Osa tai varmasti suurin osa niistä on kirjoitettu tarkoittaen hyvää ja niistä on varmasti jollekin myös hyötyä. Mukaan mahtuu myös viestejä erilaisilla tarkoitusperillä. Siksi yhä vahvemmin olen sitä mieltä, ettei oikeita tai vääriä vastauksia ole. Jokaisen tarina ja elämä on erilainen.

Näistä edellä mainitsemista syistä olen väsähtänyt moniin someryhmiin ja niissä jaettaviin vinkkeihin ja vastakkain asettelun ilmapiiriin. Niiden takia joku alkaa myös suorittaa äitiyttä. Imettää nännit verillä lastaan, vaikka homma ei toimisi, mutta koska niin pitää jonkun mielestä tehdä. Nukuttaa lasta omaan huoneeseen, vaikka haluaisi jatkaa perhepedissä, vain siksi että jonkun mielestä niin pitää tehdä. Vie lastaan muskareihin, kerhoihin ja vauvajumppiin, vaikkei äitinä ollenkaan jaksaisi tai haluaisi, mutta vain koska jonkun mielestä niin pitää tehdä.

Olen itsekin kirjoittanut blogissani äitiyttä käsitteleviä aiheita. Antanut joitain neuvojakin ja kertonut miten me teemme. Haluan tässä kohtaa kuitenkin erityisesti korostaa, että jokainen äiti siellä ruudun takana on paras äiti, teki asiat miten hyvänsä tai jätti tekemättä. Erityisen haavoittuvaisia ovat ne tuoreet äidit, jotka vielä hakevat sitä omaa uutta identiteettiään äitinä. Juuri heitä pitäisi vain rohkaista tekemään omia valintoja, eikä lukemaan someryhmien muka-totuuksia.

Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää. Mutta esimerkiksi äitiyden ympärillä paljon huonoakin.

Haluaisin toivoa enemmän myötätuntoa, empatiaa ja aitoa läsnäoloa näihin ryhmiin. Vähemmän vertailua, oman egon esille tuontia ja muiden neuvomista. Tämä saattaa olla naiivia, mutta sitä silti toivon.

Ihanaa ja aurinkoista lauantaita sinulle!

Hilla