Uuden viikon tavoitteet

Sunnuntai-iltana tai maanantaina on hyvä miettiä hieman tulevaa viikkoa. Antaa muutama ajatus tulevalle. Mitä se pitää sisällään ja mitä suunnitelmia minulla ja meillä on. Käymme jollain tasolla mieheni kanssa sunnuntai-iltana seuraavaa viikkoa läpi. Mitä menoja meillä on? Treenejä. Työmatkoja. Viikonloppusuunnitelmia. Vauvanhoitovuoroja. Kaupassakäynti.

Maanantai tuntuu seesteisemmältä ja helpommalta, kun on jokseenkin pelimerkit tiedossa ja kalenteri järjestyksessä tulevan viikon osalta. Mietimme edes vähän, milloin käymme kaupassa, mitä ruokaa laitamme. Milloin treenataan, missä treenataan ja kuka treenaa. Nyt on myös illat mietittävä uudella tavalla vauvan mukaan. Jos minä menen joku ilta yksin jooga-tunnille, silloin mieheni pitää huolen vauvasta.

Suunnitelmallisuus helpottaa arkea. Ennakolta suunniteltu on myös puoliksi tehty. Jos haluaa urheilla kolme kertaa viikossa, on parempi päättää ajankohdat edes jokseenkin etukäteen. Muuten voi helposti tuntua joka ilta siltä, että pitäisi mennä, mutta lähteminen on silti vaikeaa. Jos sen sijaan etukäteen päättää, että juoksen maanantaina, torstaina ja sunnuntaina, voi muut päivät ottaa rennosti tai tehdä jotain muuta. Ja vaikka olisikin tunteella elävä extempore-ihminen, uskallan väittää, että suunnitelmallisuudesta ei ole haittaa. Se helpottaa elämää, eikä tarkoita tylsyyttä.

Tai yhtälailla kaupassakäynti. Sekin on hyvä miettiä vähän etukäteen. Useimmiten käymme kerran kaupassa alkuviikosta ja sitten toisen kerran loppuviikosta. Maanantai ja perjantai ovat tavalliset kauppapäivämme, ihan siitä syystä että viikonlopun jälkeen jääkaappi yleensä huutaa tyhjyyttään ja perjantaina on taas kiva käydä ostamassa viikonlopun ruuat valmiiksi.

Perusjuttujen lisäksi tulee vastaan joitain yllätyksiä ja viikosta toiseen vaihtelevia extramenoja . Esimerkiksi juoksutapahtuma viikonloppuna, ystävän tapaaminen arki-iltana, neuvola, hammaslääkäri, siskon kyläily, työmatkat tai työhön liittyvä palaveri, joka venyy myöhempään. Kun edes suurin osa asioista on tiedossa alkuviikosta, rattia on huomattavasti helpompi käännellä. Osaa ennakoida tiukat mutkat ja nauttia perheen kanssa vietetystä ajasta jossain toisessa kohtaa.

Aikataulut, kalenterimerkinnät ja suunnitelmallisuus eivät ole minulle rajoitteita, päinvastoin. Ne vain helpottavat elämää ja voin keskittyä oleelliseen helpommin.

Tällä viikolla tapahtuu ainakin seuraavia:

  1. Neuvola loppuviikosta vauvan kanssa.
  2. PR-toimiston pressipäivä, johon olen menossa bloggaajana.
  3. Peak Performance Iso Omenan juoksuklubin treenit, jotka ohjaan keskiviikkona klo 18:30, tervetuloa mukaan.
  4. Vaunulenkki ystävän kanssa.
  5. Lastenvaateliikkeen avajaiset, yhteistyö blogin osalta.
  6. Kirjaston kirjojen palautus.
  7. Vauvanruuan valmistus pakkaseen, koska edellinen satsi alkaa loppua.
  8. Mieheni suunnistuksen kisamatka Tiomilaan Ruotsiin.
  9. VAPPU.

Sellaisia arkisuunnitelmia, aikatauluja ja menoja meidän tälle viikolle. Äitiyslomalaisen viikkoon mahtuu kaikenlaista. Onko sinulla tapana suunnitella viikkoasi etukäteen?

-Hilla

Vauva puolivuotias

Vauvamme on puolivuotias. Lokakuun 19. päivänä, kuulaana ja kylmänä syysyönä maailmaan syntyi meidän pieni tytär. Tuosta hetkestä on ehtinyt kulua jo puoli vuotta. Vastasyntyneestä pienestä avuttomasta ihmisen alusta on kasvanut päättäväinen, ympäristöstä kiinnostunut ja liikkuvainen pieni tyttövauva. Melkein vaikea uskoa, mutta niin se vain on. Aika kuluu vauhdilla, mutta eikös hyvät asiat tunnu aina kuluvan jopa liian nopeasti. Vauvavuosi on nyt puolessa välissä.

Vauva-aika on tähän mennessä ollut ihanaa, tärkeää, opettavaista ja väsyttävää. Kaikki vuoron perään sulassa sovussa. Kolme ensimmäistä kuukautta menivät täydessä vauvakuplassa, viiden kuukauden kohdalla voimiani koeteltiin ehkä tähän mennessä eniten ja nyt on taas ollut helpompaa.

Viiden ja kuuden kuukauden välissä on tapahtunut paljon muutoksia ja kehitystä vauvassa. Aloitimme maistella soseruokia 4 kuukauden iässä, ja tytär osoitti niitä kohtaan suurta kiinnostusta, mikä on ehkä johtanut siihen, että puolivuotias ei päivisin ole enää kovin paljon kiinnostunut rinnalla olemisesta. Myös heruminen on hidastunut, joten sekin vaatisi vauvalta hieman enemmän kärsivällisyyttä. Muu maailma tuntuu kiinnostavan enemmän ja vatsaa kun voi täyttää nykyään myös ruokailemalla.

Imetän vielä yöaikaan kerran pari (silloin hän malttaa syödä, kun kaikki muu ympärillä ei kiinnosta enemmän) ja tarjoan vaihtelevalla menestyksellä rintamaitoa päivän aikana. Joinain iltoina olemme antaneen lisämaitoa pullosta vatsan täyteen, jotta yöt eivät mene täysin tankatessa ja saamme kaikki kolme nukutuksi perhepedissä. Tällä keinoin olemme saaneet öitämme rauhoitettua, mutta samalla pullomaito voi olla alku imetyksen loppumiselle lähiaikoina. Saa nähdä. Olen lukenut paljon imetyksestä ja sen eri vaiheista, mutta tämäkin asia vauvavuoden aikana meni vähän eri tavalla, mitä olin ehkä kuvitellut. Onhan se uusi tilanne minullekin, että rintamaito ei enää kelpaakaan samalla tavalla, vaikka tähän mennessä se on ollut ruuista mieleisin. Kasvunpaikka myös äidille. Koen, että hyvät unet ovat kaikille kuitenkin etusijalla ja vauva kasvaa hienosti omalla käyrällään, joten tämä on paras tapa meidän perheelle edetä ruokailujen suhteen. Toisaalta olen hyvin ylpeä siitä, että meillä syödään hienosti soseita, ruoka kiinnostaa vauvaa ja hän osallistuu syöttötuolissa ruokailuhetkiimme. Ruokailuun soseiden muodossa kuuluvat jo vihannekset, juurekset, lihat, marjat ja hedelmät. Osaa hän on maistellut myös sormiruokaillen.

Yhtään hammasta ei ole vielä puhjennut, mutta hammasharjan saimme jo 4 kuukauden neuvolassa. Hampaita odotellessa siis.

Päiväuniin olemme saaneet hyvän rytmin. Aamupäivällä nukutaan lyhyemmät unet jossain 9-11 välillä, toiset päiväunet ovat pidemmät 1,5-2h ja ajoittuvat jonnekin kello 13-16 välille. Illalla sitten päivästä riippuen vielä pienet unoset ennen yöunia. Iltaunet tippuvat varmaan seuraavaksi pois, niitä ei ihan joka päivä edes nukuta.

Kuten aikaisemmin kerroin, yöunet ovat muuttuneet paremmiksi iltamaidon ansiosta. 5 kuukautta sitä ennen meni 2-3 tunnin pätkissä nukkuen. Kolme kuukautta pätkäunta jaksoin hyvin, mutta sen jälkeen pätkäunet alkoivat viedä voimia. Tällä hetkellä menemme kaikki 22 aikaan nukkumaan, yöheräämisiin auttaa imettäminen tai tutti ja unta riittää hyvin kaikilla aamuun saakka. Unikouluja emme ole miettineet, uskomme että vauva kehittyy ja oppii nukkumaan lähikuukausina entistä paremmin.

Meidän pikkuässä oppi ryömimään 5,5 kk iässä, parhaillaan hän etenee vauhdilla ympäri kotiamme. Käsivoimat ovat kehittyneet, sillä eteneminen tapahtuu lähinnä käsiä käyttämällä. Muu vartalo seuraa perässä. Käsien avulla hän nousee nykyään kurkottelemaan ja eilen veti itsensä jo puoliksi pystyyn vasten sohvan reunaa. Lelut kiinnostavat yhä enemmän, suosikkeja ovat tietenkin johdot, puhelimet, tietokoneet, kaukosäätimet, pyykit narulla ja kaikki mihin ei saisi koskea. Utelias pikkunainen.

Kanniskeltavana minulla on reilun 8 kilon kahvakuula ja käytössä hänellä 74 cm vaatteet. Syöttötuoli on ahkerassa käytössä ja vaunujen osalta olemme siirtyneet jo ratasosaan. Istuminen ei ihan vielä onnistu täysin ilman tukea, mutta lähellä on.

Tyttömme tykkää tanssimisesta, nauramisesta, masuun päristelystä, kaiken suuhun viemisestä, äidin ja isän sylissä olemisesta, minun vieressä nukkumisesta. Puolivuotiaamme on iloinen ihminen, hymyilee paljon ja nauraa äänekkäästi kun on hauskaa. Hän ei vierasta paljon, mutta tummat miehet saattavat saada kulmat kurttuun ja tuntemattomien kanssa täytyy hetki olla välimatkaa ennen lähempää tuttavuutta.

Meidän ihanuus, päivänsäde, tärkein asia elämässä – rakas puolivuotias. Mitä kaikkea toinen puolivuosi tuokaan tullessaan.

-Hilla

*Kuvan mekko saatu blogin kautta, Kappahlin Newbie-malistoa

Paluu arkeen ja helppouteen

Taidan tykätä arjesta, vaikka lomakin on ihanaa. Tällaisten pitkien pyhien ja vapaiden jälkeen sitä tuntee itsensä usein levänneeksi, mutta samalla jotenkin pysähtyneeksi, apaattiseksi ja kaikki voimansa antaneeksi. Nurinkurista. Tosiasiassa on vain liikkunut ruokapöydästä toiseen, avannut Kindereitä ja jutustellut perheen ja ystävien kanssa. Samalla tuntuu, että loma kesti ikuisuuden, ja yhtä aikaa pääsiäinen tuntui hujahtaneen hetkessä. Onko lomailu rankkaa? No näköjään.

Lomailu on rentouttavaa, mutta taitaa rentouttaa ihan liikaakin. hehe.

Vietimme suurimman osan pääsiäistä vanhempieni luona Hollolassa. Oli hitaita aamuja, siskonpetejä, saunomista, ulkoilua, rötväystä (eli villasukat jalassa sohvan nurkassa makoilua), höpinöitä, naurua, kuulumisten vaihtoa ja tulevaisuuden suunnitelmista ajatusten vaihtoa. Ei oltu hyödyllisiä, nautittiin hyödyttömyydestä ja villasukkien lämmöstä.

Eilen illalla olo oli levännyt, mutta samalla jotenkin kaipasin takaisin arkea. Se taitaa olla vain hyvä merkki. Tykkään arjesta. Vauvan kanssa varsinkin päivät ovat tällä hetkellä aikataulutettuja, arki rullaa helpommin kun jokseenkin sama kaava toistuu rytmissä. Aamupala, päiväunet, ulkoilut, tokat päiväunet jne, mitä näitä on vauvan kanssa.

Tänään aamulla herätessä, miehen lähtiessä töihin, tuntui maanantailta. Mutta onkin jo tiistai. Tämän viikon elän yhden päivän jäljessä, mutta eiköhän tässä jossain vaiheessa mukaan ehdi. Arki, arjen askareet ja haasteet – olette ihania vaikken aina teistä tykkääkään, mutta just nyt tykkään.

-Hilla