Ulkoliikunta parhaimmillaan

Olipa huikean hienoa huomata edellisen postauksen kommenteista, että siellä ruudun takana on niin paljon äitejä, hetki sitten synnyttäneitä tai pian äidiksi tulevia. Tsemppiä kaikille äideille ensinnäkin, olen todella mielissäni kun olette löytäneet blogini pariin. 🙂 Edelliseen tekstiini (vatsalihasten treenaamisesta synnytyksen jälkeen) tuli kivasti kommentteja, joista arvoin eilen voittajan.  Onni potkaisi sinua Tiitu, pääset mukaan Lupausstudion Äitikurssille, joka alkaa 9.1 verkkovalmennuksena. Ei muuta kuin treenaamisen iloa!

Muillekin äideille paljon tsemppiä vatsan palautumisen kanssa. Paljon on tosiaankin tehtävissä kotona, ilman painoja. Vaatii vain hieman aikaa, viitseliäisyyttä ja aloittamisen. Joka päivä riittää kun tekee edes pienen hetken muutamia liikkeitä, sekin on parempi kuin ei mitään. Pikkuhiljaa on sitten mukava huomata kun vatsa palautuu entisiin uomiin, jonka jälkeen on helpompi jatkaa täysipainoisempaa liikuntaa ja harjoittelua.

Ulkoilu

Me ollaan vietetty loppiaisviikonloppua venhempieni luona täällä Hollolassa ulkoillen, liikkuen ja näistä talvipäivistä nauttien. Toissapäivänä oli vielä päälle -20 astetta pakkasta, mutta eilen oli jo erinomainen ulkoilusää. Pakkanen laski ja yön aikana oli satanut uusi lumi. Eilen oli urheilujen osalta kahden lenkin päivä. En edes muista milloin viimeksi niin olisi ollutkaan, mutta vanhempien luona on vauvan hoitoapu käytettävä hyödyksi. 😉 Ja jotta en kuulosta superäidiltä kertoessani kahden treenin päivästä, niin tällaista ei useinkaan mun kohdalla tapahdu. Viime aikoina olen liikkunut keskimäärin 3-4 kertaa viikossa plus tietenkin vaunulenkit ulkoiluna. Eli isoista määristä tai juokuskilometreistä ei tosiaankaan puhuta, lähinnä nautiskelen tällä hetkellä urheilusta. Ja ehkäpä siksi juuri eilen menin illalla vielä hiihtämään, kun kerrankin oli sää, ladut ja vauvanhoito kunnossa. 🙂

Aamupäivällä isäni teki vauvan kanssa lenkin vaunuilla ja sillä aikaa me teimme metsässä polkulenkin äitini kanssa. Illalla vielä houkutti päästä hiihtoladuille kun säät kerran suosivat, joten käytiinkin tekemässä pieni saunalenkki Lahden mm-laduilla. Vanhempien luona on helppo urheilla, kun lapsen hoitamiseen saa niin hyvin jeesiä. Iltalenkin aikanakin vauva nukkui vaunuissa ja työntäjä tietenkin aina löytyy. <3

ulkoilu

Tänään olemme nukkuneet vähän myöhempään, söimme rauhassa aamupalan ja osa porukasta lähtikin jo aamupäivän lenkille hiihtämään. Me jäimme tällä kertaa vauvan kanssa kotiin, mutta hetki sitten kävin nukuttamassa hänet vaunuihin raikkaaseen ulkoilmaan. Täällä vanhempieni luona on niin kiva kun lapsen voi jättää ulos vaunuihin nukkumaan – Helsingissä kun se ei ole mahdollista. Tuntuu nimittäin, että meidän pikkuinen nukkuu parhaiten päiväuniaan juuri ulkona vaunuissa. Mutta niin varmaan nukkuisin itsekin, mikäs sen parempi paikka olisikaan nukkua kuin vaunukoppa ja lämpimät villavaatteet sekä untuvapussi.

Sellaisia kuulumisia täältä! Kohta alkaakin Tour de Skiin finaali, sen ajattelin katsoa telkkarista samalla venytellen jumisia lihaksiani. (viime aikoina venyttely on jäänyt todella vähälle, sen osalta lupaan skarpata!) Lounaan jälkeen menen vielä hiihtolenkille, ja illalla lähdemme takaisin kotiin Helsinkiin. Ihanaa sunnuntaita sinne jokaiselle, nautitaan tästä kauniista talvipäivästä! <3

ulkoilu

Onko siellä muita, joiden viikonloppu on mennyt ulkoillessa kun vihdoin saimme näin hyvät ilmat? 🙂

-Hilla

 

 

 

Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä

Ylikunto ja erilaiset liikuntavammat ovat yleistyneet tavallisten kuntoliikkujien keskuudessa. Yhä enemmän on niitä arjen sankareiksikin kutsuttuja arjen suorittajia, jotka treenaavat töiden ohella kilpaurheiluun verrattavissa olevia määriä. Käyvät aamuisin ennen kukon laulua aamulenkillä, syövät terveellisesti, hoitavat työt ja perheen mallikkaasti, treenaavat tavoitteellisesti, nipistävät yöunista ja viikonloputkin vietetään rakkaan, mutta aikaa vievän harrastuksen tai liikunnan parissa. Levolle ei ole riittävästi sijaa. Totuus on kuitenkin se, ettei stressaantunut kroppa kestä kovaa rääkkiä. On osattava miettiä urheilun, arjen, työn ja perheen kokonaisvaikutusta.

Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä

Ylikuntohan ei tarkoita sitä, että olisi erittäin hyvässä kunnossa vaan sitä, että rasittaa elimistöä enemmän kuin sillä on mahdollisuutta palautua. Se on niin aloittelijoiden kuin huippu-urheilijoidenkin virhearvioinnin tulos. Tila, jota jokaisen pitäisi välttää. Ja ylikuntoa ei välttämättä aiheuta yksin liika treenaaminen, vaan sen saa usein aikaan ylikuormitus monella elämänalueella yhtä aikaa.

Kohtuus vai överit?

Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä

Urheilulääkäri Pippa Laukan mukaan tavallisten kuntoilijoiden liikuntavammat ja rasituskivut ovat lisääntyneet. Laukan mukaan se selittyy hyvinvointiajattelun ja treenaamisen polarisoitumisella. ”On niitä jotka treenaavat paljon ja pyrkivät äärimmäisen terveelliseen elämäntapaan. Heillä elämäntapa menee usein överiksi, jos kaikkia hyvinvointiin liittyviä seikkoja, kuten unta, palautumista, ravintoa, lepoa ja lihashuoltoa ei oteta huomioon.”

Monikaan ei ehkä osaa tai uskalla myöntää, että liikuntatottumusten muutosta suorittavampaan suuntaan selittää ainainen kiire, joka on monelle nykyaikana tuttua. Elämä on muuttunut kiireisemmäksi ja suorituskeskeisemmäksi, ja kun siihen yhtälöön lisätään vielä kilpaurheiluun verrattavissa oleva määrä treeniä, niin ei ole ihme, jos jossain vaiheessa alkaa väsyttää ja seinä tulee vastaan.

Usein kunnianhimoiset ja päättäväiset henkilöt haluavat toteuttaa itseään mahdollisimman hyvin kaikilla elämän osa-alueilla. Onhan se ihailtavaa olla menestynyt uraohjus, timmikroppainen maratoonari, aktiivinen seurapiiri-ihminen, sosiaalinen vaikuttaja, huolehtiva äiti ja rakastava puoliso, mutta sitäkin tärkeämpää olisi kuunnella itseään ja toisinaan myös pysähtyä miettimään omia valintojaan ja prioriteettejään.

Olen itse nyt raskausaikana tullut miettineeksi näitä asioita ehkä aikaisempaa enemmän. Suhdettani liikuntaan, treenaamiseen, hyvinvointiin ja hyvään oloon. Mistä se aito hyvä olo ja tasapaino oikeasti muodostuu? Olen aktiivinen juoksun harrastaja ja tykkään treenata kuntosalilla. Tottakai hyvät juoksuajat ja seuraavat tavoitteet puolimaratonilla motivoivat minua. En voi myöskään kieltää, ettenkö urheilisi hyvän olon lisäksi myös tavoitellakseni timmimpää kroppaa ja ulkoisia asioita. Mutta millä hinnalla?

Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä

Muistan hyvinkin viime vuosilta ajatukset päässäni, kun olin vaikkapa ollut kolme päivää käymättä juoksulenkillä tai useamman päivän saamatta kunnon hikeä pintaan. Siinä tilanteessa lenkille oli jo lähdettävä, jopa vaikka väkisin, vaikkei aikaa olisi ollutkaan. Lenkki oli kuitenkin mahdutettava ohjelmaan, koska niin vain piti tehdä. Sen sijaan nyt raskaana ollessani olen ollut juoksematta jo useamman kuukauden ja nyt flunssan kourissa tekemättä mitään useamman päivän. Ja voin rehellisesti sanoa, ettei tunnu missään. Tämä on ollut jollain tapaa silmiä avaavaa ja tehnyt hyvää. Sitä niin helposti toistaa itseään ja jää omien tapojensa vangiksi. Pakkoliikkuu – vaikka se kuinka ihanaa onkin ja saan siitä tottakai energiaakin. Mutta tasapaino on avainsana.

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä, milloin treenaamattomuus on laiskuutta ja milloin väsymystä. Ja miten sen voi tunnistaa. Yhtä hyvin joskus voisi miettiä toisinpäin (varsinkin ne, joille treenaaminen on koukuttavaa tai jopa pakkomielteistä), onko nyt tosiaan pakko lähteä lenkille vai voisinko kuunnella omaa oloani ja pitää extra lepopäivän? Väitän jopa, että osa aktiivisista urheilun harrastajista saisi parempia tuloksia aikaan huolellisemmalla treenien rytmityksellä ja päästämällä pipoa vähän löysemmälle harjoittelun suhteen: enemmän lepoa, riittävästi kovia treenejä ja vähemmän tasapaksua jokapäiväistä treeniä hieman aivot narikassa, koska pakko.

Makkarat eivät kehity vyötärölle 4 treenaamattoman päivän aikana tai maratonin tavoiteaika ei haihdu tuhka tuuleen, vaikka joka viikkoista pitkää kahden tunnin raastotreeniä ei tekisikään. Niitä omia tapoja ja uskomuksia kannattaa joskus kyseenalaistaa!

Että seuraavan kerran kun sinua väsyttää lähteä urheilemaan, niin kuulostele itseäsi. Voisiko kuntosalin vaihtaa jooga tuntiin, juoksulenkin kävelylenkkiin tai ryhmäliikuntatunnin uintiin? Tai skipata koko treeni ja nauttia vapaaillasta sohvan nurkassa? Koska sekin on IHAN OK!

Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, liikunnan tai lepopäivän merkeissä – kunhan kuulostelet itseäsi. <3

-Hilla

 

#KaveritPoluille -yhteislenkki

Olen somessa ja muutamissa blogeissa törmännyt trailrunning.fi -sivustolla, Bodom trail ja Helsinki City Trail – sivustoilla lanseerattuun #KaveritPoluille -kampanjaan. Polkujuoksukampanja haastaa polkujuoksussa jo vauhtiin päässeet harrastajat viemään kavereitaan lenkille poluille. Kampanjan tavoitteena on edistää polkujuoksun harrastamista Suomessa, mikä on myös kampanjan taustatahojen oman toiminnan tarkoitus.

#kaveritpolulle 4

Olen itse harrastanut lapsesta asti suunnistusta ja polkujuoksu on yksi lempiharrastuksista. Myös nyt raskausaikana metsä ja pehmeät neulaspolut ovat olleet parhaita paikkoja juosta vielä vatsan kasvaessa. Siksi haluankin laittaa oman korteni kekoon ja kutsua juoksun ystäviä mukaan #KaveritPoluille -yhteislenkille.

Olitpa juuri juoksun aloittanut, juoksusta vasta kiinnostunut, pidempään juoksua harrastanut tai vaikkapa täysiverinen himoliikkuja ja polkujuoksun rakastaja, tälle yhteislenkille ovat KAIKKI tervetulleita kunnosta ja juoksutaustasta riippumatta. Lupaan, että vauhti on rauhallinen, lenkin aikana ehtii rupatella, nauttia kauniista maisemista ja tutustua polkujuoksun fiilikseen!

#kaveritpolulle

#KaveritPoluille -yhteislenkki

Blogin yhteislenkki järjestetään juhannusviikolla tiistaina 21.6.2016 kello 18:00. Tapaamispaikkana Vanhankaupunginkosken silta. Tässä paikkalinkki. Järjestän polkujuoksulenkin yhdessä muutaman muun juoksukaverin kanssa. Polkureitti on 9 kilometriä taattua laatua kauniissa polkumaastoissa Vanhankaupunginlahden maastoissa.

Reitistä puolet on polkua, osa aika juurakkoista, muuten helppoa. Pari kilsaa metrin levyistä hiekkapohjustettua polkua. Pari kilsaa latupohjaa / pururataa ja kilsa leveätä ulkoilureittiä. Reitti kulkee koko ajan luonnon keskellä, lähellä vilinää, mutta täysin luonnon rauhassa, jolloin pääsee oikeasti polkujuoksun tunnelmaan.

polkujuoksu

Perustin yhteislenkille Facebook-tapahtuman, joka löytyy täältä. Voit käydä siellä ilmoittautumassa mukaan yhteislenkille tai laittaa minulle sähköpostia hillasfi@gmail.com. Lenkille voi toki tulla myös ilman ilmoittautumista!

Jos et pääse mun polkulenkille mukaan, niin kannattaa osallistua kamppikseen muuten. Järjestä sinä kimppalenkki tai vie kavereita mukanasi juoksemaan suosikkipoluillesi tai menkää tutkimaan jotain uutta paikkaa. Olen varma, että seuralainen ilahtuu uusista ja vaihtelevista reiteistä. Tässä hauskassa kampanjassa on myös palkintoja luvassa, joihin kannattaa tutustua. Lenkin järjestäjät voivat päästä jonon ohi ilmottautuman ensi kevään Bodom Trailille tai saada Bodom Trail -paidan itselleen. Kaikki lenkille osallistujat ja kuvan jakaneet osallistuvat Helsinki City Trail -osallistumisoikeuksien ja Salomon-juoksurepun arvontaan. Somettaa kannattaa siis hashtagilla #KaveritPoluille. 😉

#kaveritpolulle 2

Tervetuloa mukaan! Nähdään pian. 🙂

t.Hilla