Muutama sana imetyksestä

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan imetyksestä, vaikka se kovin tulenarka aihe onkin äitien keskuudessa. Sen olen tässä somemaailmaa äitilasien kautta seuranneena viime kuukausien aikana joutunut huomaamaan. Olen miettinyt, että miksi näin? Miksi ylipäätään äitiys, lapsen hoito ja vanhemmuus herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita? Miksei asioista pystytä keskustelemaan neutraalisti, avoimesti, toiset huomioon ottaen, arvostaen ja aikuismaisesti? Siis fiksusti. Miksi jollain on tarve arvostella toista, lytätä mielipide tai esittää oma mielipide muita parempana, oikeampana? Koska niinhän se ei ole, ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa vauvaa tai lasta. En tiedä vastauksia edellä luettelemiini kysymyksiin, mutta luulen että vanhemmuus on niin henkilökohtainen asia, että siksi se herättää vahvoja tunteita ja sitä kautta mielipiteitä. Ja keskustelussahan ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyisi täällä sosiaalisen median maailmassakin fiksuna.

imetys

Yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole, sen sijaan oikeita tapoja on yhtä monta kuin on lapsia ja vauvojakin. Eli miljoonia. Vain sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, hänen tarpeensa, hänen luonteensa, hänen rytminsä, hänen murheensa, hänen ilonsa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Ja oma tapasi hoitaa lastasi on myös sinulle ja lapsellesi paras – mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Näin ainakin itse asioista mietin, että rauhaa ja rakkautta vain toisiaan kohtaan täällä somessakin, äidit! Ollaan toisia kohtaan ymmärtäväisiä ja mielummin tuetaan, yritetään ymmärtää toisten näkökulmia ja ollaan toisillemme vertaistukena. <3 Tähän ainakin bloggaajana pyrin.

Mutta niin, takaisin siihen imettämiseen. Alkuperäiseen aiheeseen. Korostan vielä tähän, että puhun asiasta nyt omasta näkökulmasta, meidän tilanteesta, en sano että näin olisi paras tai miten asiat yleisesti ovat.

imetys

Olin synnytyksen jälkeen puolitoista tuntia leikkaussalissa parsittavana (vauva syntyi kyllä ihan normaalisti alakautta), kunnes heräämössä vauva tuotiin rinnalleni ja siitä alkoi meidän imetys. Vauva oli siihen mennessä imenyt isänsä sormea ja olikin jo hyvin valmis tarttumaan rintaani, kun pääsi luokseni. Siitä se imetys alkoi ja on kohta kestänyt 3 kuukautta. Imetys on omalta kohdaltani onnistunut hyvin, sanoisin jopa että helposti. Maito nousi sairaalassa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisenä yönä tuli muutamia tippoja keltaista kolostrumia eli esimaitoa, jota alkaa muodostua rinnassa jo raskauden aikana. Sen määrä lisääntyy heti synnytyksen jälkeen. Alussa maidon nousu teki kuitenkin rinnoista kaksi kovaa melonia, jotka olivat kuumat ja kovat, varmaan neljä kuppikokoa isommat kuin oikeasti rintani ovat. Mutta siitä nekin tasoittuivat ensimmäisten viikkojen aikana.

Imettäminen ei ole ollut minulle kivuliasta missään vaiheessa. Rintani kestivät hyvin vauvan imun alusta saakka ja vauva löysi oikean imuotteen aikalailla heti. Toki minua opastettiin sairaalassa kädestä pitäen (eli rinnasta pitäen hehe), mielestäni se oli vain hyvä, että imetykseen avustettiin ja rohkaistiin, koska se oli oma toiveeni.

Mutta kuten olin ajatellut raskausaikana, että ”tissi suuhun ja siinä se”, ihan niin helppoa imettäminen ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkea en osannut etukäteen ajatellakaan, matkan varrella olen oppinut. Minulla on muun muassa suihkutissit, eli heruminen on niin voimakasta, että vauvan imettyä jonkin aikaa maitoa lentää puolen metrin kaaressa ja sekös vauvaa joskus harmittaa. Hyvä ettei maitosuihkuun tukehdu, niin paljon sitä pienen vauvan suuhun tulee. Monta kertaa on yskitty maitoa pois väärästä kurkusta. Mutta tämäkin asia on alkanut helpottaa, kun maidon määrä on nyt kolmen kuukauden kohdalla alkanut tasoittua. Vauvan tarve ja maidon tuotannon suhde ovat alkaneet löytää tasapainon. Se myös helpottaa imetystä, huomattavasti.

imetys

Ja mites se pumppaaminen? Moni neuvoi minulle, että suihkutisseihin auttaisi pumppaaminen. Toisaalla sanotaan, että pumppaaminen vain lisää maidon tuotantoa. No, ihan sama, koska pumpatessani rinnoistani ei tule mitään. Siis ei mitään. Väkisin toki saan muutaman pisaran, mutta siinä se. En väkisin halua rikkoa nännejäni, niin kipeää se tekee. Eli vaikka maitoa tuleekin runsaasti vauvalle, niin muoviselle pumpulle tissini ovat sanoneet ei. Tämä on entisestään vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että imetys, heruminen ja maidontuotanto ovat paljolti kiinni hormoneista ja ihan fiiliksestä, tunteistani. Kyllä tissit tietää, milloin niitä imee vauva ja milloin jokin muovikapistus. Vaikka jossain kyllä neuvottiin, että vauvan haistelu ja ajattelu auttaisi pumpatessa, mutta minulla ei varmaankaan ole niin hyvä mielikuvitus, että tuo kikka toimisi minulla. Pumppaamisen osalta olen ajatellut, että asia on hyvä näin. Minun ei tarvitse saada pakkasta täyteen äidinmaitoa, jos homma ei kerran luonnistu. Tärkeintä, että homma toimii vauvan kanssa.

Ja mites sitten urheilu näiden hinkkien kanssa? Juoksu on lemppari lajini ja se toki asettaa omat haasteensa. Täytyy olla tukevat liivit, jotka eivät päästä hinkkejä heilumaan. Se on onneksi ihan helppo probleema hoitaa kuntoon, urheiluliiveistä löytyy nykyään tosi hyviä malleja, jotka tukevat riittävästi. Eli nou problems tämän asian osalta, toki pitää asia ottaa huomioon, ettei vuoden päästä ole kaksi patalappua tuossa rinnuksilla. Vaikka niin taitaa joka tapauksessa käydä imetyksen jälkeen. 😀

imetys

Entä sitten urheilevan ja imettävän äidin ravinto? Ainakin minun täytyy syödä paljon. Muutaman kerran olen tosiaan saanut maitoa purkkiin ja nähnyt kuinka rasvaista se on. Sen tuottaminen vaatii tosiaankin energiaa ja vieläpä jos itse urheilee, niin ruokaa saa tosiaankin syödä. Ensimmäiset neljä viikkoa söin enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin treenaa 2 kertaa päivässä ja on 191 cm pitkä. Ja join aivan taukoamatta, jano vaivasi koko ajan, etenkin kun vauva oli rinnalla. Join alussa monta litraa vettä päivässä, mutta nyt sekin on tasoittunut. Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin tullut tilalle, nimittäin makeanhimo. Raskausaikana en ollut ollenkaan perso makealle, mutta nyt imettäessä suklaa ja pullakahvit ovat kyllä uponneet minuun kerran jos toinenkin. Yritän toki syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja, hiilareita ja proteiinia sekä otan purkista myös muutamia vitamiineja ja ravintoaineita lisäksi. Siitä huolimatta kuitenkin pullat vetävät minua puoleensa. 😀

Eräs liikuntalääketieteen opiskelija otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kysyi, josko saisi tutkia minun ruokailua omaan tutkimukseensa, jonka aiheena on imettävän naisen ruokavalio. Lupauduin hänen koekaniiniksi ja täyttämään muutaman päivän omaa ruokapäiväkirjaa. Tästä aiheesta tulossa siis lisää tekstiä blogiin ja hieman tieteellistä näkökulmaa myös. Ei vain mutu-tuntumaa. 🙂

Ja kyllä, imettäminen on ihan ympärivuorokautista puuhaa ainakin meillä. Syöntiväli on 2-3 h yötäpäivää, joskus tiheämmin ja joskus yöaikaan on tullut pidempiä välejä, mutta harvassa ovat ne kerrat olleet. Se siis tarkoittaa myös, että yhtäjaksoista unta tulee minulle yleensä vain se pari kolme tuntia kerrallaan ja näin on ollut synnäriltä saakka. Onneksi hormonit auttavat jaksamaan. Vauvan kanssa elää tavallaan symbioosissa, ei tästä kovin kauaksi tule lähdettyä yksikseen. Mutta juuri nyt näin on hyvä. Ja onhan imetys myös palkitsevaa siinä vaiheessa kun huomaa vauvan kasvaneen kilon kuukaudessa. Omalla maidolla. 💕 Kummasti sitä taas sen jälkeen jaksaa paremmin. 🙂

Että tällaista imetys on ollut meillä. Aion jatkaa imettämistä, mutta en ole asettanut mitään takarajaa tai tavoitetta sen suhteen, katsotaan viikko ja päivä kerrallaan. Kun 4 kuukautta tulee vauvalla ikää täyteen, niin sitten alamme vähän maistella pieniä määriä kiinteitä ruokia. Imetys tulee siinä rinnalla sitten mukana pääravintona. Imetys on minulle neutraali asia, itse en ole mikään imetysfanaatikko tai sen puolestapuhuja, mikä myös on tätä nykyä jossain määrin trendikästä. Ja siksi sanon tähän loppuun vielä, että saipa lapsi ravintonsa äidinmaitona, korvikkeena, osittaisimetettynä, tissistä 3 kk saakka, 6 kk saakka tai taaperoksi asti, niin yhtä kaikki – lapselle tärkeintä on ravinto ja rakkaus. Syötitpä lastasi miten tahansa, on se sinun lapsellesi paras tapa. <3

imetys

-Hilla

 

Pehmeä bataatti-chili sosekeitto

bataattisosekeitto

Jääkaappi ammotti viikonlopun jälkeen tyhjyyttään, mutta olihan siellä yksi bataatti, pari perunaa ja porkkanoita. Niistä taikoi lounaaksi pehmeän bataattisosekeiton, joka sai potkua chilistä. Ajattelin täällä blogissa jakaa tämän helpon, mutta herkullisen sosekeiton reseptin.

Sosekeitto sopii hyvin lounaaksi ja lämmittää näin kylminä talvipäivinä. Se on melko kevyt lounas, mutta keittoon voi lisätä pari ruokalusikallista raejuustoa ja sitten vaikka pari palaa täysjyväleipää lisukkeeksi. 

bataattisosekeitto

Me yritämme silloin tällöin syödä kasvisruokaa. Aika usein näin maanantaisin viikonlopun jälkeen laitamme esimerkiksi just sosekeittoa, kasvispiirakan tai kasvispastaa. Siinä muutama meidän suosikki, jos välillä haluaa kokeilla kasvisruokavaihtoehtoja. 🙂

Tässä bataattisosekeiton resepti:

  • yksi bataatti
  • 2 perunaa
  • 2 porkkanaa
  • kuohukermaa 0,5-1 dl
  • 1 tuore chili
  • suolaa

– Keitä juureksia kattilassa, kunnes ne ovat pehmeitä. Keitinveteen voi lisätä hieman suolaa.

– Kaada suurin osa keitinvedestä pois, lisää kuohukermaa loraus ja tuoretta chiliä oman maun mukaan.

– Soseuta smoothie-blenderillä tai sauvasekoittimella keitto samettisen tasaiseksi. Jos keitosta tuli liian paksua, lisää keittoon vielä vähän lisää keitinlientä.

– Tarjoile raejuuston ja tuoreen leivän kanssa. 🙂

bataattisosekeitto

Herkullisia hetkiä talvipäiviin. 🙂

Hilla

 

 

Herkullinen guacamole resepti

Tehtiin kavereiden kanssa tortilloja yksi ilta ja siinä samalla valmistui herkullinen guocamole. Ajattelinkin jakaa reseptin teille, niin pääsette herkuttelemaan ihan oikealla guacamolella, eikä sillä kaupan valmis guacamolella. Olen tehnyt guacamolea itse aikaisemminkin, mutta tällä kertaa tuo kermaviili teki lopputuloksesta vielä pehmeämmän makuisen ja mielestäni todella onnistuneen. Hyvään lopputulokseen oli asiansa myös täydellisen kypsillä avocadoilla. Tuota voi dippailla ihan sellaisenaankin vaikka vihannesten tai taco-sipsien kanssa. Tai laittaa tortillojen väliin, kuten me teimme.

guacamole hillas.fi

Moni varmaan tietääkin nuo kaupan valmiit guacamolet, jos niitä voi edes guacamoleiksi kutsua. Halusin ihan huvin vuoksi katsoa, mitä valmis (merkkiä mainitsematta) guacamole sisältää. Listalta löytyy 12 E-koodia, ja avocadoa valmiste sisältää 6,7 %. Lisäksi siinä on käytetty juustojauhetta, joka ainakin omaan korvaani kuulostaa vähän liian jännältä. En ole ruoka-asioiden kanssa mitenkään ehdoton, mutta tuon valmisguocamolen jätän ihan suosiolla kauppaan. Itsehän saan valita ja mielummin teen sen itse. Paremman makuista, enemmän ravintoaineita ja tiedän varmasti mitä se sisältää! 🙂

Tässä sitten ohje, jolla teimme tuon guacamolen tortillojen seuraksi. Ja jos haluaa tehdä suuremman satsin, niin tuplaa tai triplaa vain ainekset. Kaksinkertaisesta annoksesta riittää jo useammallekin syöjälle.

guacamole hillas

  • 3 kypsää pehmeää avocadoa

  • sitruunan tai limen mehua

  • pari tomaattia

  • pieni sipuli

  • valkosipulin kynsi

  • mustapippuria ja ripaus suolaa

  • puolikas purkki kermaviiliä

  • hyppysellinen sokeria

  • oman mielen mukaan jotain yrttiä, esim basilikaa

guacamole hilla's lifestyle blog

Tortillojen sisälle käärimme kanaa tai jauhelihaa, tomaattia, kurkkua, salaattia, paprikaa, salsaa, juustoraastetta, jalapenoa,  salaattia ja maissia. Tortillat maistuu aina yhtä hyvälle ja kavereiden kanssa niiden valmistamienkin on mukavaa. Joskus olisi kiva kokeilla valmistaa tortillaletutkin ihan itse pannulla.

Ja mikä parasta, guacamolea syödessä saa myös rutkasti hyviä rasvoja. 🙂

Makoisia herkkuhetkiä!

-Hilla