Yhteistreenit tuovat vaihtelua juoksuun

Juoksen usein tottuneesti samoja polkuja, samoja reittejä ja samalla vauhdilla kuin yleensä. Tavallisin juoksulenkkini on varmasti tunnin juoksulenkki ja sen aikana ehdin juosta noin kymmenen kilometriä. On helppo olla omien tottumusten kanssa, mutta onhan se välillä kieltämättä tylsää. Kaipaan treeneihini vaihtelevuutta. Siksi nautin yhteistreeneistä todella paljon.  On mukavaa haastaa itseään yhteistreeneissä, kivassa seurassa ja saada sitä kautta vaihtelua ja ideoita omiin treeneihin. Seurassa treeni muuttuu aina jotenkin erilaiseksi.

Flunssan takia minulle tuli viime kuussa neljän viikon juoksutauko, mutta viime viikolla pääsin taas juoksun pariin ja tällä viikolla on alkanut tuntua paremmalta, sellaiselta kun juoksu yleensä tuntuu.

Olemme olleet tämän viikon viettämässä Danielin isyyslomaa hänen vanhempiensa luona Pietarsaaressa. Mieheni äiti on aloittanut tämän kevään aikana yhteistreenit Team Nordic Trail -ryhmän kanssa ja minä pääsin tiistaina osallistumaan heidän treeneihin. Kyseessä on Ruotsista peräisin oleva konsepti, joka on tänä vuonna rantautunut Suomeen, ensimmäisinä kaupunkeina Pietarsaari ja Vaasa, mutta ehkä jossain vaiheessa polkujuoksuryhmä leviää Etelä-Suomeenkin.

Täällä Pietarsaaressa Team Nordic Trail -tiimillä on yhteensä viisi ohjaajaa, jotka vuorotellen pitävät yhteistreenejä ja suunnittelevat harjoituksen koko ryhmälle etukäteen. Yhteensä meitä kerääntyi Lillsandin hiekkarannalle 30 juoksijaa. Ilta oli kaunis, aurinkoinen, pitkästä aikaa lämmin. Lillsandin poluilla olen juossut monen monta kertaa ja ne menevät heittämällä aika korkealle omissa lempimaastoissa. Vaihtelevia neulaspolkuja meren rannassa, välillä voi poiketa rantakalliolle ihailemaan maisemia.

Tämän viikon tiistaina ohjelmassa oli vauhtileikittely ja intervallijuoksu. Ja vitsit miten tekikään hyvää juosta 6 kilometriä vaihtelevalla vauhdilla. Missään vaiheessa en juossut todella kovaa, mutta pelkkä vauhdin vaihtelu riitti siihen, että harjoituksen jälkeen askel tuntui kevyemmältä ja olo sellaiselta, että oli tehnyt jotain kehittävää, erilaista. Treeni kesti yhteensä tunnin, jonka aikana teimme alku- ja loppuverryttelyn, kaksi kertaa 10 minuutin vauhtileikittelyn neulaspoluilla ja 10 minuuttia lihaskuntoa hyödyntäen omaa painoa, kaveria ja metsän puita.

Team Nordic Trail -tiimi etsii lähitulevaisuudessa ohjaajia varmasti myös Helsinkiin ja muualle Etelä-Suomeen. Jos sinua kiinnostaisi olla mukana treeneissä tai osallistua toimintaan ohjaajan roolissa, niin suosittelen ottamaan seurantaan heidän Instagram-tilin. Olisi hienoa saada tällainen tiimi myös pääkaupunkiseudulle. Ohjaajille tullaan järjestämään pienimuotoinen koulutus, kuulemma, näin minulle kerrottiin kun toiminnasta kyselin. Ruotsissa toiminta on jo vähän suurempaa, heidän Instatili löytyy täältä. Team Nordic Trail järjestää myös yhteismatkoja ulkomaille polkujuoksemaan ja treenaamaan. Ultrajuoksijoillekin heillä on mielenkiintoisia matkoja.

Nyt lähden jännittämään Suomen peliä ja tekemään pitsaa! Peukut pystyyn, että pelissä kävisi hyvin ja Suomi pääsisi finaaliin.

-Hilla

 

 

 

Suoritatko hyvinvointia? Ajatuksia balanssin löytämiseen.

PTCA Health Coach -opintojeni ensimmäinen lähijakso on takanapäin. Repussa paljon kotiin kannettavaa, ajatuksia, pohdintoja sekä odotuksia tulevasta. Koin, että olen oikeassa paikassa, kiinnostavien asioiden äärellä. Tähän suuntaan haluan mennä ja kehittyä avarakatseiseksi ja sallivaksi hyvinvointivalmentajaksi.

Ensimmäisen lähijakson aiheena oli valmentajuus, valmennus työnä ja oma rooli valmentajana. Olimme saaneet ennakkotehtävänä pureskella aihetta jo etukäteen. Millainen minä haluan olla Health Coachina, valmentajana? Mikä on minun tapani valmentaa? Mikä rooli minulla valmennussuhteessa on? Mikä on valmennuksen fokus? Miten muutosta valmennetaan? Mikä rooli asiakkaan omalla itsensä johtamisella on ja mikä minun tehtäväni valmentajana?

Paljon kysymyksiä, jotka ovat laittaneet oman pääni pyörälle, mutta samalla kirkastaneen ajatustani valmentajuudesta. Siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä hyvinvoinnin parissa.

Olen pohtinut paljon myös hyvinvoinnin määritelmää. Mitä hyvinvointi yleisesti on, mitä siitä ajatellaan ja mitä se minulle merkitsee? Mistä osista hyvinvointi koostuu.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnassamme hyvinvointi nähdään vielä kapeasti. Liian kapeasti. Ajassamme läsnä oleva nopeatahtisuus on myös iso hammas, joka nakertaa hyvinvointia. Ajatellaan, että pienillä nopeilla fikseillä asiat saadaan kuntoon. Mitä enemmän suoritan hyvinvointia, sitä paremmin voin. Kuppi on niin sanotusti nurin, päälaellaan. Lähtökohtaisesti hyvinvointiakin halutaan suorittaa siinä missä työtä tai elämää yleensä.

Halutaan ravinto-ohjeet, jumppaohjeet, neuvoja, kiireessä tehdään nopeita hiit-treenejä, koska hiki pitää saada pintaan, syke nousuun ja väsynyt olo kroppaan. Tai ajatellaan, että näin ja näin syömällä tulen onnelliseksi, kunhan saan tämän mahamakkaran pois, voin aloittaa paremman, uuden elämän mahamakkaran jälkeen. Kyllä se hyvinvointi seuraa perässä. Vaan eipä välttämättä seuraakaan.

Mielestäni nämä edellä mainitut esimerkit ovat pintaa. Eivät ratkaisuja todellisiin ongelmiin tai vastauksia pitkäaikaiseen, pysyvään muutokseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mistä aito muutos lähtee? Miten muutos omissa tavoissa ja rutiineissa saadaan pysymään? Mistä pysyvä motivaatio, pysyvä hyvä olo ja positiivinen suhtautuminen itseensä löydetään? Näiden kysymysten äärellä tulee viettää hetki rauhassa aikaa. Ja sitä minäkin olen erityisesti viime aikoina tehnyt.

Jos ihminen kärsii unettomuudesta, liian vähäisestä nukkumisesta, uupumuksesta tai vaikeasta elämäntilanteesta, ei sillä hetkellä paketti vaadi yhtään maratonia, hiit-treeniä tai tiukkaa ohjetta siitä, miten vaa’an luku saataisiin pienenemään. Jojo-laihduttaja ei tarvitse enää yhtään diettiä, vaan apua suuremmassa kuvassa, valmentajaa muutokseen ja tukea mielen työstämiseen. Siinä kohtaa kysymys on erityisesti: mistä osa-alueesta hyvinvointia lähdetään rakentamaan? Tai vaikka tavoitteena olisikin painon pudotus ja liikunnan lisääminen, on siltikin hyvä tehdä ensin selväksi motiivi, tarkoitus ja koko homman merkitys. Miksi tätä tehdään ja missä osassa hyvinvointi koko prosessissa on nyt ja tulevaisuudessa?

Koulutuksessa puhuimme projekti- ja prosessiajattelun erosta. Nähdäänkö valmennus projektina, jolla on alku ja loppu vai onko valmennus prosessi, jonka aikana asiakas oppii itsestään ja on lopulta valmis ottamaan vastuun itselleen ja pitämään sitä kautta hyvinvoinnistaan huolta, pidemmässä juoksussa. Prosessi sallii myös notkahdukset. Ei ole määräaikaa, jolloin pitäisi tulla valmiiksi. Siksi kokonaisuuden kannalta notkahdukset vain opettavat ja nekin voi nähdä sallivassa valossa. Kenestäkään ei ikinä tule täydellistä, missään asiassa. Miten menneisyyden voi nähdä voimavarana, eikä asiana, jota pakoon pitäisi juosta, päästä eroon. Koska menneisyys aina seuraa meitä ja vanhaan on helppo palata.

Opintojen alkumetreillä olen saanut ravistella omia arvojani, uskomuksiani ja omaa todellisuuttani. Minä näen maailman näin, mutta miten se asiakkaalle näyttäytyy. Mikä minä olen valmentajana sanomaan ohjeita vai löytyvätkö avaimet pysyvään muutokseen asiakkaalta itseltään. Minä olen vain auttamassa siinä matkassa, en tekemässä valintoja todellisessa arjessa kenenkään puolesta. Olen tukemassa ja kysymässä oikeita kysymyksiä? Paljon siis pohdittavaa ja avoimena olemista. Ja mietintöjä sen suhteen, missä minä olen hyvinvointivalmentajana vahvimmillani.

Minulle esimerkiksi liikunta on isossa osassa hyvinvointia, mutta kaikille se ei sitä ole. Jollekin voi riittää lyhyt lenkki luonnossa ja postimerkkien kerääminen. Tai joku innostuu vain joukkueurheilusta ja kaipaa hyvinvoinnin tuekseen valtavasti sosiaalisuutta. Olemme erilaisia ja erilaisuuden haluan osata ottaa huomioon valmentajana.

Olen saanut varmistusta lisää siihen, että hyvinvointivalmentajan opinnot ovat oikea juttu minulle. Oikea steppi elämässäni, asia jota kohti haluan kulkea.

Personal trainer keskittyy enemmän fyysiseen valmennukseen, ravintovalmentaja ruokavalioon. Hyvinvointivalmentajana minä koen, että liikunnan ja ravinnon rinnalla yhtä tärkeässä roolissa ovat myös uni, palautuminen, ajatukset ja mieli – kokonaisuudessaan balanssin löytäminen. Kun tämä kokonaisuus on hallussa, ollaan lähempänä hyvinvointia, josta tulisi parhaimmillaan luonnollinen tapa elää. Näin minä asian näen.

Tässä lyhyt katsaus asioihin, joiden kanssa olen viime aikoina tehnyt työtä ja prosessoinut asioita tiedon ja oman ajatusmaailmani valossa. Lähijakson aikana heräsi kouluttajien ja ryhmämme kesken kiinnostavaa keskustelua ja sitäkin kautta uusia näkökulmia. Yksi tärkein asia opintojen aikana onkin avoimuus ja kyky perata myös omaa ajatusmalliaan. Löytää se oma tapa tehdä töitä tulevaisuudessa mahdollisesti näiden asioiden parissa.

Aurinkoista päivää sinulle, tee enemmän sitä mikä saa sut hehkumaan!

Hilla

* yhteistyössä PT Coaching Academy

 

 

 

Viime hetken vinkit Helsinki City Runille

Instagramin puolella kerroinkin jo tiistaina, että Helsinki Ciry Run jää minulta huomenna juoksematta. Olisi ollut niin kiva päästä juoksemaan, nauttimaan tapahtuman fiiliksestä ja nähdä juoksukavereita. Ajalla tai vauhdilla ei olisi ollut väliä, kunhan vain olisi päässyt lähtöviivalle ja matkaan. Kuuntelin kuitenkin järkeä, omaa oloani ja tein sen mukaan päätökseni jäädä puolimaratonilta pois.

Meidän perhe on tänä keväänä kolannut flunssat mukaansa. Sitkeät sellaiset. Tekisi mieli pyristellä vastaan ja harmitella asiaa, muttei siitä tässä kohtaa olisi mitään hyötyä.

Olin itse pari viikkoa kovemmassa flunssassa ja sen jälkeen toiset pari viikkoa puolikuntoisena, yskien yöllä ja veltto olo päivisin. Sama flunssa on ollut miehelläni ja nyt myös perheen pienimmällä. Flunssainen ja kipeä vauva on kyllä sydäntä särkevin asia, ainakin näin äidin näkökulmasta. Vauvan 39 asteen kuume, hehkuvat posket ovat tehneet minusta viime päivinä todellisen karhuemon, joka on tehnyt mitä vain helpottaakseen lapsen oloa. Eiköhän täältä silti nousta ja toivoisin valoa olevan pian taas kulman takana.

Siinä pitkä-lyhyt stoori siitä, miksi puolimaraton ei ole ollut minulla viime päivinä tärkeysjärjestyksen kärjessä. Tiedän kuitenkin, että monelle kevään treenikauden huipennus tapahtuu huomenna, sadat ja tuhannet juoksun ystävät tallaavat Helsingin katuja ja ottavat ilon irti hyvin järjestetystä tapahtumasta. Edellistä lausetta kirjoittaessa oikein aistin sisälläni sen tunnelman. Toivotan hurjasti tsemppiä teille ja haluaisin antaa muutaman viime hetken vinkin, jotka ainakin itse olisin käynyt läpi ennen kisaan lähtöä:

  1. Onhan kengät sellaiset, jotka ei aiheuta rakkoja 21 kilometrin matkalla. Itse laitan monesti pitkille juoksumatkoille kantapäihin ja jalkaholviin jo etukäteen urheiluteippiä, joka estää rakkojen muodostumisen.
  2. Tankkaa nesteitä jo tänään. Sillä mitä tänään juot on enemmän merkitystä kuin sillä, mitä juot huomenna kilpailun aikana.
  3. Syö riittävästi, mutta puolimaratonille ei tarvitse tankata. Tavallinen ruoka riittää.
  4. Älä aloita liian kovaa! Kisafiiliksessä ja lähtöjännityksessä lähtee pinkomaan startin jälkeen usein liian kovaa ja jossain kohtaa jalka alkaa painaa. Sykemittarista voit tarkkailla vauhtia tai kuunnellen omaa oloa. Viimeiset 10 kilometriä ehdit hyvin kiristää vauhtia ja ottaa kaiken irti, jos otettavissa on.
  5. Tutustu Helsinki City Runin reittiin etukäteen, jotta tiedät matkan aikana mitä on tulossa ja mitä vielä odottaa. Henkisesti helpompaa, varsinkin lopussa kun alkaa väsyttää. 🙂
  6. Nauti matkasta ja juoksujuhlasta!

Näillä vinkeillä olisin itse valmistautunut näin päivää ennen H-hetkeä. Minun kohdalla jääköön ensi kertaan, juoksijoille toivotan nopeita jalkoja!

-Hilla