Suunnistustekniikka haltuun

*Sisältää mainoslinkkejä

Meidän bloggaajien muodostama #evokegoesjukola-projekti etenee ja kevät kovaa vauhtia siinä samalla.  Jukolan viestiin on enää parisen kuukautta aikaa (wow). Miten meidän jengi on ottanut kartanlukutaitoa haltuun kevään aikana? Siitä kirjoittelen seuraavaksi.

Joukkueemme jäsenillä kartta alkaa pikkuhiljaa pysyä hyvin hyppysissä. Kompassiin osataan ruuvata suunta ja kulkea sen avulla maastossa. Karttamerkit ovat tulleet tutuiksi. Paljon on opittu, osa kantapään ja pummien (pummi on suunnistustermi, joka tarkoittaa virhettä tai pientä harhailua rastivälillä) kautta, osa oivaltamalla ja ahaa-elämyksiä huudellen.

Muutamalle joukkueemme jäsenelle suunnistus oli hieman ennestään tuttua, mutta suurin osa on ottanut lajia haltuun aloittelijoina, koulusuunnistuspohjalla. Miten suunnistustekniikkaa voi kehittää? Miten kartan lukemista voi harjoitella? Pitääkö kaikki karttamerkit osata? Kirjoittelen nyt omia vinkkejä, joilla aloittelijat pääsevät kavereiksi kartan ja suunnistuksen kanssa.

Kartan suuntaaminen maaston mukaan

Kartan suuntaamisen taito kannattaa opetella heti alkuun ja tehdä siitä itselleen tapa, joka tulee selkärangasta. Kartan suuntaaminen auttaa maastokohteiden hahmottamisessa ja oman olinpaikan määrittämisessä. Kartta suunnataan oikein vertaamalla karttakuvaa ja maaston selkeitä kohteita. Kartta asetetaan oikeaan suuntaan suhteessa ympäröivään maastoon ja metsään. Jos seisot esimerkiksi polulla, suuntaa kartalla oleva polku ja jalkojesi alla oleva polku samaan suuntaan. Näin kartta on suunnattu oikein ja näin maastossa oikealla näkyvät kohteet ovat myös kartalla oikealla, edessä näkyvät kohteet edessä ja niin edelleen. Kulkusuuntasi muuttuessa, käännä kartta samalla oikean suuntaiseksi. Kun kartta on oikein suunnattu, osoittaa kartan yläreuna pohjoiseen.

Kartan tulkintaa, suuntausta ja oman sijainnin paikantamista helpottaa peukalo-ote

Peukaloa pidetään kartan päällä kohdassa, jossa sillä hetkellä edetään. Kun etenet maastossa ja katsot vuorotellen karttaa, maastoa ja jalkojasi, helpottaa peukalo-ote löytämään kartalta vaivattomasti oman olinpaikkasi. Näin kartta ei myöskään pyöri kädessäsi ja sinun ei tarvitse joka kerta suunnata karttaa uudelleen vaan peukalon paikkaa vaihtamalla ”pysyt kartalla”. Taittele iso kartta riittävän pieneksi, jotta sinun on helpompi käsitellä karttaa.

Karttamerkit tutuiksi

Karttamerkeistä kannattaa opetella ainakin tärkeimmät ja eniten käytetyt. Mustat viivat ovat teitä ja polkuja, harmaa avokalliota, mustat pisteet kiviä, sininen osoittaa vettä kuten ojia ja lampia, korkeuskäyrät ovat ruskeita ja tiheät metsät merkitty vihreällä. Karttamerkkejä voit hyvin kuivaharjoitella kotonakin.

Reitinvalinta

Suunnistusrata muodostuu rastiväleistä, joiden alku- ja päätepisteitä rastit ovat. Jokaiselle rastivälille tehdään reitinvalinta. Eli suunnitelma siitä, miten aiot rastivälin kulkea: suoraan, jonkin selkeän kohteen kautta vai esimerkiksi helpommin polkua pitkin kiertäen. Ennen rastilta lähtöä laaditaan suunnitelma etenemisreitistä seuraavaan kohteeseen, tätä suunnitelmaa toteuttaen edetään maastossa.

Suunnitelma, ennakointi, havainnointia

Suunnistaessa toteutat kaiken aikaa suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarjaa. Ensin teet suunnitelman rastivälistä, miten aiot sen kulkea. Toiseksi ennakoit tulevaa maastoa, mitä minun kohta pitäisi nähdä edessäni ja sivuillani. Kolmanneksi havainnoit ympäristöä ja toteat, että havainnot vastaavat näkemääsi kartalla. Suunnitelma, ennakointi, havainnointi -sarja tapahtuu käytännössä automaationa, mutta siitä suunnistuksessa on kysymys.

Korkeuskäyrien lukeminen

Korkeuskäyrät kertovat maaston muodoista. Mitä tiheämmässä ruskeita korkeuskäyriä on, sitä jyrkemmin maaston muodot nousevat tai laskevat. Korkeuskäyriin voi aina luottaa, vaikka muut karttamerkit eivät mielestäsi täsmäisi tai olet niistä epävarma. Voit edetä rastiväliä esimerkiksi rinteen suuntaisesti tai juosta tasaisella kompassin avulla, kunnes mäki nousee edessäsi. Sillä tavoin käytät maaston muotoja apunasi suunnistuksessa.

Suunnan ottaminen

Moni aloittaa suunnistuksen usein kompassista, mutta periaatteessa moni muu asia tekniikassa on tärkeämpää kuin kompassi. Suunnassa kulkemisen taito on hyvä osata, mutta pelkkään kompassin suuntaan ei voi luottaa, eikä vain kompassin avulla löydä rastipisteelle (paitsi hyvällä tuurilla). Aluksi olisikin täkeämpää keskittyä kartan ymmärtämiseen ja käyttää kompassia vain suunnan varmistamisessa ja lähtösuunnan ottamisessa rastilta. Kompassin käyttö täydentää kartanlukuun perustuvaa suunnistusta.

Edellä mainitut kohdat saattavat aluksi kuulostaa ja tuntua monimutkaisilta ja vaikeilta, mutta maltti on kuitenkin valttia suunnistustaidon opettelussa. Jokaisilla iltarasteilla on opastajia, joilta voi kysyä neuvoa. Voit valita helpon radan, jolloin rastit ovat polkujen ja selkeiden maastokohteiden lähellä.

Voit keskittyä eri suunnistuskerroilla eri osa-alueisiin; aluksi kartan suuntaamiseen ja reitinvalintaan, myöhemmin vaikka korkeuskäyriin ja kompassilla suunnan ottamiseen. Kaikkea ei siis tarvitse oppia ja osata kertaheitolla. Voit tutkia karttoja kaikessa rauhassa pöydän ääressä kotonakin ja suunnistuksen jälkeen piirtää oman kulkemasi reitin karttaan – näin opit lisää suunnistuksesta ihan kotisohvallakin ja taitosi kehittyvät!

-Hilla

Kanssani joukkueessamme rastilippuja etsivät Aamukahvilla-Henriikka, Endorfiinikoukussa-Elina, Kaukokaipuu-Nella, Team Salamavaaran Veera ja Lari ja Martina. Jos haluat seurata joukkueemme touhuja ja taitojemme kehittymistä kevään mittaan, niin hashtag on #evokegoesjukola. Jotkut avoimet yhteistreenitkin ovat varmaankin tulossa. 😉

Joukkueen sponsoreina toimivat Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon ja Petzl.

Postauksen kuvat: Jesse Väänänen.

Juoksijatyyppini ja avoimet yhteistreenit

Meitä juoksijoita on moneen junaan, kuten ihmisiä yleensä. Eilen illalla yhteislenkillä juttelimme siitä, millaisia juoksijoita kukin on. Samalla tutustuimme toisiimme niitä näitä rupatellen.

Esille tuli hauskoja analyyseja juoksijaluonteista.

On kuntoilijoita, kilometritehtailijoita, nautiskelijoita, tulosten parantelijoita, ennätysfriikkejä.

On wannabe-juoksijoita, telakkapotilaita, sosiaalijuoksijoita, yksin puurtajia, työmatkahölkkääjiä.

On raastajia, tosikkoja, varustejuoksijoita, somejuoksija, viihdyttäjiä, fiilisstelijöitä ja niin edelleen.

Jos itsestään pitäisi jonkinlainen analyysi tehdä, niin olen ainakin ehdottomasti nautiskelija, mutta toisaalta sekoitus social runneria ja yksin puurtajaa. Tai en sanoisi sitä puurtamiseksi, mutta on päiviä kun haluan juosta ihan vain yksin. Ja sitten taas toisena päivä olen seuran tarpeessa ja lenkki menee kuin huomaamatta vaihtaessaan kuulumisia kaverin kanssa. Olen siis social runner siinä kohtaa.

Ennätykset ovat minulle toissijaisia, mutta onhan sitä kiva tehdä uusi ennätys jollain matkalla ahkeran lenkillä käynnin jälkeen. Sitä ei ole kieltäminen. Mutta tulosten takia tai ennätykset silmissä en koskaan lenkille lähde. Ne ovat vain tervetullut sivutuote. Jos siis on viihtynyt lenkkipoluilla.

Tekakkapotilaaksi en halua joutua, joten siitä syystä yritän venytellä ja tehdä myös kehonhuoltoa. Ja mitä tulee varusteisiin, niin kait minussa pieni varusteurheilijakin asuu. Treenikamat ovat niin pirteitä ja houkuttelevia – juoksulenkki kivoissa vaatteissa tuntuu vaan jotenkin paremmalta.

Sellaisen analyysin voisi tehdä minusta juoksijana. Entäs sinä? Millainen juoksija sinä olet? Yksin vai yhdessä, tulosten takia vai kuntoillen?

Eilinen Peak Performancen juoksuklubi kokoontui toista kertaa ja vielä olisi kaksi kertaa jäljellä. Nuo ohjaamani juoksutreenit ovat kaikille avoimet ja maksuttomat, joten mikäli sinua kiinnostaa, olet tervetullut. Seuraavat treenit ovat:

Ke 19.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenin teemana juoksuvetoja pururadalla hyvien lämmittelyjen kera.

Ke 26.4 klo 18:30 kokoontuminen kauppakeskus Ison Omenan Peak Performance liikkeen edessä. Treenien teemana loikkaharjoitus ja juoksun kimmoisuus.

Juoksuklubin kautta on mahdollisuus osallistua Espoon Iltajuoksuun, joka juostaan 5.5.2017 klo 19.00 ja valittavina matkoina 7, 14 tai 21 kilometriä. Yhteistreeneihin osallistuminen ei kuitenkaan edellytä kisaan osallistumista. Yhteistreenit suunnittelen siten, että jokainen voi haastaa treenissä itsensä oman kunnon mukaan. Sopivat siis vasta aloittaneille tai jo juoksun parissa pidempään olleille.

Joku kävi istuttamassa viime yönä kaktuksen kurkkuuni, joten jatkan sen hätistämistä. Viihdyn kyllä hyvin tässä sohvan nurkassa villasukat jalassakin. Viikko taas puolessa välissä ja pääsiäinen lähestyy. Ihanaa viikon jatkoa sinulle!

Hilla

 

 

Ensimmäinen pitkä juoksulenkki synnytyksen jälkeen

Oi että, taidan olla vieläkin vähän runner’s high -fiiliksissä. Laitoin eilen illalla jalkoihini painot, jotta alkaisin laskeutua juoksun flow-tilasta takaisin kohti maata.

Kuten viime postauksessa kerroin, minulla oli suunnitelmissa mennä eilen Helsinki City O -kaupunkisuunnistustapahtumaan suunnistamaan viikonlopun pitkälenkki, mutta kuinkas siinä kävikään. Kilpailun lähtö olisi tapahtunut klo 10:00 aamulla, mutta ennen yhdeksää makasin vielä sängyssä ja tein päätöksen, etten jaksa lähteä. Matkoihinkin olisi mennyt jo reilusti yli tunti yhteensä ja sen päälle itse kisa ja vaatteiden vaihdot ynnä muut. Jokseenkin harmitti jättää kisa väliin, mutta tein siinä sängyssä päätöksen, että käytän tuon ajan vähän tehokkaammmin. (Kotiovelta juoksemaan lähteminen on siin mielessä tehokasta.)

Daniel lupasi aamupäivällä lähteä vauvan kanssa juoksulenkille, jotta minä saisin mennä pitkästä aikaa yksin juoksemaan. Olin siitä niin innoissani, että aloin jo hieman miettiä pidempää lenkkiä mielessäni. Söin aamupalan, join aamukahvin ja puin juoksuvaatteet päälleni. Tein juomareppuun mukaani puoli litraa urheilujuomaa, jotta jaksaisin juosta pidemmänkin lenkin, jos juoksu lähtisi kulkemaan.

Olen oppinut kuulostelemaan omaa kroppaani aika hyvin. Siihen on varmasti vaikuttanut urheilu ja myös raskaus vahvisti sitä taitoa entisestään. Tunnen usein jo lenkin ensimmäisten kilometrien aikana, että onko tänään ns. hyvä vai huono juoksupäivä. Että kulkeeko vai ei.

Eilen tunsin, että nyt kulkee. Urheilun osalta oli ollut sopivasti pari lepopäivää, joten olin täynnä energiaa ja jalat tuntuivat kevyiltä.

Juoksin Vantaanjoen vartta pohjoiseen Tammiston suuntaan ja kilometrejä kertyi kelloon lisää huomaamatta. Olin omissa ajatuksissa, hengästytti ja hikoilutti, mutta samalla tuntui niin hyvältä. Pitkästä aikaa. Olin ajatellut juosta puolitoista tuntia, mutta 15 kilometrin kohdalla tunne oli vielä niin hyvä, että päätin kokeilla puolimaratonin juoksemista.

”Olenhan ilmoittautunut Helsinki City Runille kuukauden päästä, joten pitäähän minun tietää miten jaksan pidempiä matkoja juosta,” ajattelin. 19 kilometrin kohdalla pitkä lenkki alkoi tuntui pitkältä ja uudet lenkkaritkin alkoivat vähän hiertää toiseen jalkaan. Siinä vaiheessa kuitenkin päätin, että juoksen vielä pari kilometriä, jotta saan puolimaratonin täyteen.

Ja voi sitä tunnetta, kun olin takaisin kotinurkilla ja sykemittarin kelloon pyörähti 21 kilometriä täyteen. Olin väsynyt, mutta onnellinen ja naama kuin Naantalin auringolla. Suunpielet ylöspäin ja kropassa virtasi endorfiinit. Tulin kotiin ja mätkähdin makaamaan eteisen lattialle. Mieheni kysyi, että taisi olla hyvä lenkki. Vastasin ilosta kiljuen, että joo, paras pitkää aikaan.

Pitkään aikaa tarkoittaa oikeasti pitkää aikaa. Viimeksi juoksin pitkän lenkin, eli noin 20 kilometriä joskus yli vuosi sitten alkuraskaudessa. Viime vuonna tähän aikaa raskausvatsa alkoi olla jo sen verran tuntuva, että en enää halunnut tehdä pitkiä lenkkejä, myös aamupahoinvointia oli minulla sen verran, ettei pitkät juoksulenkit enää maittaneet.

Synnytyksestä on kulunut kohta puoli vuotta, viimeisestä pitkiksestä yli vuosi. Olin jo ehtinyt jokseenkin unohtaa, miltä tuo olo tuntuu pidemmän juoksulenkin jälkeen. Nyt muistan sen taas, kuplivaa iloa ja hyvän olon tunnetta, fyysisen väsymyksen ja kestävyysurheilun voittajafiilistä, sopiva sekoitus niitä kaikkia.

Täältä tullaan HCR, nyt tiedän, että jaksan toukokuun alussa puolimaratonin juosta. Eilen aikaa siihen matkaan meni 2 tuntia ja 1 minuutti. Tavoitteeksi olen ajatellut alittaa kahden tunnin rajapyykin, ja eilisen juoksun perusteella sellainen tavoite on hyvinkin realistinen.

Ja oikeastaan, aikatavoite on toissijainen, pääasia on nautinto ja yleensäkin se, että tämä on taas mahdollista. Vuoden tauon jälkeen. 🙂

-Hilla