Vauva 4 kuukautta – kuukausikuulumiset

Olen jo neljä kuukautta. Äiti kuulemma taas ihmettelee, minne yksi kuukausi on hujahtanut. Päivät minun kanssa menevät kuulemma todella nopeasti.

Osaan nyt kunnolla kääntyä, ihan itse, enkä tarvitse siihen enää yhtään apua. Kädenkin saan vatsan alta pois kääntymisen jälkeen. Mutta osaan kääntyä vasta selältä vatsalle, toiseen suuntaan en pääse. Sitten voin onneksi huutaa aina äitiä apuun ja pääsen takaisin lähtöasentoon, jotta voin tehdä saman uudelleen.

Osaan myös hekottaa ja nauraa ääneen. Nauruni tarttuu muihinkin, niin ovat sanoneet. Varsinkin iskän seura naurattaa iltaisin, kun näen häntä pitkän työpäivän jälkeen. Iskä tekee minun kanssa aina kaikkea hauskaa. Päristelee vatsaani ja leikkii kanssani jo piiloleikkiä tyynykasan kanssa.

Olen vieraskorea, äiti sanoo. Vieraiden seurassa olen aina kun aurinko, hyväntuulinen ja iloinen. Harmituksen säästän sitten iltaan tai yöhön kun olemme äidin kanssa kahdestaan. Mutta onhan se parempi niin, olen ajatellut. Viihdyn hyvin ihmisten seurassa ja päivisin on muutenkin kivaa kun ympärillä on kaikkea jännittävää. 🙂

Arvatkaas mikä on äidinmaidon jälkeen uusin herkkuni. Bataattisose maidolla ohennettuna. Se on niin makeaa ja herkullista. Avaan suuni aina isoksi kun lusikka lähestyy suutani. Äiti oikein ihmettelee, miten heti olen tykännyt kiinteistä, kun olen niiden makuun päässyt. No tottakai tykkään, kun maku on kohdillaan. Olen maistellut lisäksi porkkanaa, hedelmäsosetta ja jopa mustikkaakin. Mustikkaa, jonka äiti kuulemma keräsi viime kesänä minun kanssa metsässä. Olin silloin vielä mahassa. Muistan kyllä hyvin, se kyykkiminen tuntui minustakin vähän oudolta.

Kävin juuri 4 kk neuvolassa. Painoa oli tullut hyvin lisää, olen miltein 7 kiloa jo. Pituuttakin oli tullut, mutta ei niin paljon kuin viime kerralla. Olin siis keskittynyt tällä kertaa leveyssuunnan kasvuun, säästelin siinä pituudessa. Lääkäri myös kokeili, että seuraanko palikkaa katseellani ja kuulenko erilaisia ääniä. Osasin, jes. Myös jotain lonkkia se paineli ja kuunteli sydäntäni ja keuhkoja. Perusjuttuja siis, neuvolassa ja lääkärin luona on ihan jees käydä.

Yksi juttu kyllä on, mikä ei niin lämmitä vanhempieni mieltä. 4 kuukauden hulinat. Opin päivisin niin paljon uutta, että yöt menee sitten hulinoidessa. Syön myös öisin enemmän, koska päivisin ei ehdi. Joinan öinä olen heräillyt jopa tunnin välein, silti olen jo aikaisin aamulla pirteä. Äitiä väsyttää. Olen kyllä sanonut äidille, että camoon, ei se valvominen niin rankkaa ole. Varsinkaan kun seura on näin hyvää. No, ehkä mä pian annan niille taas vähän armoa ja nukun öisin enemmän. 🙂

Olen myös kuullut, että parin viikon päästä pääsen lentokoneeseen. Äidin kanssa ihan kahdestaan, me lennetään tunnin lento Rovaniemelle tädin luo. Niin siistiä, siis lentokoneeseen. Äitiä se ehkä vähän hirvittää, mutta olen sille luvannut olla nätisti. Ja mun vaunut se kuulemma paketoi ruumaan, jotta päästään lenkille Lapissakin. Hauskaa.

Että sellaisia kuulumisia mulle, kivasti menee!

-Hilla ja Pikkuässä

Vaunulenkki äideille, tervetuloa

Kyselin reilu viikko sitten Instagramin kautta äitien kiinnostusta yhteiselle vaunulenkille. Ilokseni sain huomata, että kiinnostusta oli. Runsaasti.

Ryhdyin siis tuumasta toimeen. Järjestän ensi viikon torstaina 2.3.2017 aamupäivällä yhteisvaunulenkin äideille ja miksei toki iseillekin. Tervetuloa siis kaikki äidit ja innokkaat vaunuttelijat mukaan.

Loin tapahtuman blogini Facebook-tilin kautta, joten löydätte lenkin yksityiskohtaisemmat tiedot täältä: Vaunulenkki äideille – Hilla Stenlund blogi. Klikkaa ihmeessä ”osallistun” tai ”kiinnostunut”, jos ja kun olet tulossa, niin tiedän hieman lukumäärää etukäteen. 🙂

Tehdään noin tunnin lenkki yhdessä ja hurjimmat vaunuttelijat voivat tietenkin jatkaa pidemmänkin lenkin. Tule rohkeasti mukaan ulkoilemaan ja vaihtamaan kuulumisia toisten äitien kanssa.

Ensi viikkoon!

-Hilla

Tissit, minä yritän luottaa teihin

Meillä on vauvantahtista imetystä takana nyt 4 kuukautta, tällä viikolla tulee täyteen. Olen itsestäni, ja tietenkin myös vauvasta, tosi ylpeä. Olemme päässeet näin pitkälle, imetys on sujunut suhteellisen hyvin (tätä tarkennan kohta) ja mikä tärkeintä, vauva on kasvanut; pituutta tullut ja senttejä kertynyt. Se näin äidin näkökulmasta on kaikkein tärkeintä. Että vauva saa ruokansa ja kasvaa. Ajattelin tässä 4 kuukauden kynnyksellä kuitenkin kirjoittaa hieman siitä, miten imetys on meillä sujunut. Enemmänkin kuin vain toteamalla, että aika hyvin. Koska haasteitakin on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan.

Olen huomannut, että vauvan imeminen ja syöminen on muuttunut näiden kolmen ja neljän kuukauden kohdalla siitä refleksin omaisesta syömisestä tiedostavaan syömiseen. Olen kokenut, että se on tuonut haasteita imettämiseen ja koetellut minun omaa luottamusta imetykseen viime viikkoina. Kun vauva oli pieni, hän söi melkein aina kun rintaa hänelle tarjosi. Oli päivä tai yö, ja imetyksen välillä oli ollut noin 2-3 tunnin väli tai vähemmän. Nyt asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Vauva saattaa välillä päristellä rinnalle, purra, kieltäytyä syömästä, itkeä tai kääntää pään pois. Tavallaan sanoa, että ei kiitos, ei nyt, minulla on muuta mukavampaa tekemistä.

Tässä kohtaa yritän sanoa itselleni, että maitoa kyllä riittää, onhan riittänyt tähänkin asti. Luota rintoihisi ja luota siihen, että vauva tulee kylläiseksi. Hän imee nykyään tehokkaasti ja saa tarvitsemansa ravinnon.

Erilaiset rintaraivarit ja hetkelliset kieltäytymiset kuitenkin aiheuttavat sen, että tulee huoli maidon riittävyydestä. Tavallaan alkaa epäillä itseään, vaikka oikeasti tiedän, että maitoa tulee. Näenhän sen itsekin, ja vauvalla valuu maitoa suun pielistä kun hän sitten viimein ”haluaa syödä”. Nuo lakkoilut ja ajoittaiset rintaraivarit kuitenkin koettelevat parhaillaan meidän imetystä.

Tissit, minä yritän luottaa teihin

Maidon riittäminen huolestuttaa monia imettäjiä jossain vaiheessa. Olen parhaillaan ehkä siinä pisteessä itsekin. Huoli johtaa helposti siihen, että vauvalle annetaan lisämaitoa pelkästään varmuuden vuoksi.

Lisämaito on kuitenkin imetyksen onnistumisen kannalta ongelmallista. Ylimääräinen korvikemaito tai pumpattu rintamaito vähentää lapsen rintamaidon tarvetta ja vauva imee vähemmän. Kun rinnan imeminen vähenee, samalla äidin maidontuotanto laskee ja silloin lisämaitoa joudutaan antamaan enemmän. Lopulta rintamaitoa ei enää saada riittämään, ja tästä helposti alkaa kierre. Oravanpyörä.

Olen muutaman kerran koittanut antaa omaa maitoani sekä korviketta vauvalle testimielessä pullosta ja se toden totta kelpaa hänelle. Tuleehan maito pullosta paljon helpommin ulos kuin rinnasta imemällä. Ja vauvakin on siinä mielessä ”laiska”, että ottaa ravinnon sieltä, mistä sen helpoiten saa. Olen kuitenkin nyt päättänyt, että haluan vielä jatkaa hyvin onnistunutta imetystä ja siksi aion luottaa tisseihini. Niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, ylä- kuin alamäissäkin. Kuten jossain muissakin tekstissä luvataan.

Näin neljän-kuuden kuukauden kohdalla voi aloittaa myös ruoka-aineiden maistelun, kuten tämän hetken suositukset ovat. Olemme jo paria ruoka-ainetta maistaneet ja niin tulemme varmasti myös jatkossa makuja lisäämään. Neuvolassa kuitenkin ohjeistettiin, että ensin kannattaa imettää ja vasta sitten syöttää kiinteitä. Näin vauva ensin imee rinnasta vatsan täyteen ja sen jälkeen vasta maistelee. Tätä ohjetta itsekin yritän noudattaa.

Mitä olen oppinut imetyksestä?

Ajattelin tähän vielä listata muutaman asian, jotka itse olen näiden kuukausien aikana imetyksestä oppinut.

1. Syö hyvin, riittävästi ja jopa paljon. Juo paljon. Varsinkin kun urheilee, on aktiivinen ja imettää, täytyy kropan saada polttoainetta kaikkeen siihen. Koen, että olen itse saanut liian vähän tietoa ruokavalion merkityksestä imetykseen, mutta kokemuksen kautta huomannut, että maitoa tulee paremmin kun syö hyvin eli enemmän kuin ennen. Tämä siis tarkoittaa aamupalaa, kahta lämmintä ruokaa, jokin välipala ja runsas iltapala, jotta maitoa tulee hyvin läpi yön. Tuntuu, että pitää oikeasti syödä.

2. Imetyksessä tulee kaikenlaisia vaiheita, kuten vauvan kasvussa muutenkin. Mikä tärkeintä, luota itseesi ja imetykseen. Joskus se voi olla vaikeaakin, mutta ihan varmasti se kannattaa ja palkitsee jossain vaiheessa. Maito ei lopu (ihan vain jossain tilanteissa), joten jos haluat imettää niin pitäydy siinä. Joskus ajattelen, että olisihan se joissain tilanteissa helpompi vaan ottaa termoksessa maitoa mukaan vaikkapa kaupungille tai lenkille, jotta ei tarvitsisi miettiä, missä imettää. Olen kuitenkin imettänyt pari kertaa ulkona, sovituskopeissa ja kahviloissa, koska muuten en pääse neljän seinän sisältä pois, jos odotan vain sitä milloin vauva syö.

3. Nauti imetyksestä. Jos tämä teksti oli kokonaisuudessaan hieman negatiivissävytteinen, niin onhan siinä imetyksessä paljon hyvääkin, vaikeuksistakin huolimatta. Saamme olla vauvan kanssa lähellä toisiamme, minä tuotan hänelle ruokaa ja maito on aina mukanani. Ja ne hetket vauvan kanssa sylikkäin, ne on tässä ja nyt. Joten nauttikaamme imettäjät niistä, se on niin ainutkertaista aikaa kuitenkin ja lyhyt aika elämässä kun saamme tästä nauttia. Näin ainakin itse yritän niissä tilanteissa ajatella, kun homma ei suju kuin ruusuilla tanssien. Ei ihan kuten Strömsössä.

Onko siellä muita, joilla samanlaisia kokemuksia? Mielellään niitä kuulen ja asioista keskustelen.

t. Hilla

Lue myös aiempi postaus imetykseen liittyen: Muutama sana imetyksestä