Kohti viikonloppua

hillas blog

Tulimme maanantai-iltana tänne Pietarsaareen Danielin vanhempien luokse. Yhdistimme taas D:n työmatkan ja kyläilyn isovanhempien luokse. Vaikka vauvan kanssa joutuukin tuon reilun neljän tunnin junamatkana matkustamaan, niin on silti helpompi olla täällä kuin viikko yksin kotona vauvan kanssa. Täällä ruoka tulee aika usein valmiina eteen ja vauvan hoitamiseenkin saa vähän apukäsiä. Otan sen mielelläni vastaan, kun kerran tarjotaan. 😉 Esimerkiksi omien treenien tekeminen on täällä mahdollista, kun voi jakaa vastuuta muiden aikuisten kanssa. Jos sen sijaan olisi viikon yksin kotona, niin liikunnat rajoittuisi vaunulenkkeihin. Ja onhan se tietenkin kiva olla miehen mukana työmatkalla nyt kun se äitiyslomalla on mahdollista. Nostan kyllä hattua kaikille yh-äideille ja iseille sekä äideille ja iseille, jotka pyörittävät kotiarkea ihan yksin. Siinä on kyllä kädet täynnä töitä.

hillas blog

Viikko täällä on hujahtanut nopeasti. Taas on perjantai ja viikonloppu edessä. Tulimme tänne pohjoisempaan siksikin, että minä saisin kerättyä lisää hiihtokilometrejä ennen Finlandia-hiihtoa. Ajattelin, että täällä olisi enemmän lunta. Mutta ei. Yhden hyvän hiihtotreenin sain tehtyä tiistaina, mutta eilen ladut olivat jo täysin jäätyneet plussakelin ja pakkasvaihtelun jälkeen. Laskeskelin, että olen tänä talvena hiihtänyt yhteensä 8 kertaa ja kilometrejä on kertynyt noin 100. Eli parempi tilanne kuitenkin kuin viime vuonna ennen Finlandiaa. Tosin lumitilanne Lahdessakin on tosi heikko, joten nähtäväksi jää, saadaanko tapahtumaa järjestettyä tai lyheneekö reitti.

hillas blog

Hiihtolenkin lisäksi kävimme keskiviikkona juoksemassa 8 kilometrin lenkin yhdessä D:n siskon kassa. Juoksun pariin palaaminen raskauden ja synnytyksen jälkeen ei ole ollut minulle ihan niin helppoa kuin etukäteen kuvittelin. Ei siis ollenkaan. Tavallaan askel on kevyt, kun paino on lähellä lähtöpainoa (verrattuna oloon raskausaikana), mutta kuitenkin juoksu on tuntunut nämä viikot tosi vetelältä, askeleesta puuttuu voima, hengästyn helpommin ja vatsaankin pistää aika ajoin lenkillä. Kuulostaa siis siltä, että kunto on heikko, osan voi laittaa ehkä väsymyksen piikkiin huonompien unien takia. Täältä nousen silti. 🙂 Vaikka Instagram-kuvissa juoksuaskeleen saisikin feikattua kevyeksi, niin tuntemukset eivät sitä ole lenkin aikana. Julkaisen huomenna varmaankin tekstin, jossa kerron enemmän, miten minä olen palannut juoksun pariin raskauden jälkeen. Siitä kun on tämä netti pullollaan erilaisia ohjeita ja lääkärit antavat erilaisia suosituksia.

hillas blog

Selma täytti eilen kolme kuukautta, joten kirjoittelen vauvan kolmen kuukauden kuulumiset myös piakkoin. Olen hänen nimensä täällä blogissa kertonut, mutta silti en haluaisi kirjoittaa hänen nimeään joka tekstiin, jossa hänestä kerron, koska kaikki tekstit jäävät tänne bittiavaruuteen forever. Tämä on kuitenkin minun blogi, eikä lapseni blogi. Noora & Noora blogissa vauvoja kutsutaan hauskasti babyk:ksi ja babyh:ksi, äitien sukunimien mukaan. Olen miettinyt, että mitä nimeä meidän vauva voisi täällä blogissa kantaa. Mini, bebe, babyS, PikkuS tulevat tietenkin ekana mieleen, tähän yritän jonkun ratkaisun löytää. Ei hän kuitenkaan loputtomiin ole vauva, joten vauvasta en voi aina puhua. Nyt jo tuntuu, että hän on kasvanut toooosi paljon, ei meillä kohta enää ole vauvaa. 😀 Saa myös antaa bloginimiehdotuksia meidän PikkuS:lle. 🙂

Tekstin kuvat ovat meidän eiliseltä kahvilareissulta. Pieneen Pietarsaaren kaupunkiin on  hetki sitten avattu upouusi kauppakeskus, missä kävimme eilen vähän kiertämässä kauppoja (lue tekemässä pari alelöytöä ja tyydyttämässä shoppailuviettiä) ja sen jälkeen nautiskelemassa kahvit ja gelatot. Nam! Kotiin saimme kävellä kaatosateessa, joka loppua kohden muuttui vielä raesateeksi. Vaunukopan sain laittaa lenkin jälkeen saunan lauteille kuivumaan, niin rankasti sitä vettä hetkellisesti tuli. Tammikuinen sää, vai mitä…

hillas blog

Sellaisia kuulumisia tänne tällä erää. Illalla varmaankin katsomme Voicea, syödään jotain perjantairuokaa ja lämmitetään takkaa. Olemme täällä sunnuntaihin saakka. Ohjelmassa on varmasti vielä kävelylenkkejä meren rannalla, yhdessäoloa ja tietenkin fammo ja faffa lellivät pikkuista. Sunnuntaina sitten omaa kotia kohti. <3

-Hilla

Muutama sana imetyksestä

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanan imetyksestä, vaikka se kovin tulenarka aihe onkin äitien keskuudessa. Sen olen tässä somemaailmaa äitilasien kautta seuranneena viime kuukausien aikana joutunut huomaamaan. Olen miettinyt, että miksi näin? Miksi ylipäätään äitiys, lapsen hoito ja vanhemmuus herättävät ihmisissä niin vahvoja tunteita? Miksei asioista pystytä keskustelemaan neutraalisti, avoimesti, toiset huomioon ottaen, arvostaen ja aikuismaisesti? Siis fiksusti. Miksi jollain on tarve arvostella toista, lytätä mielipide tai esittää oma mielipide muita parempana, oikeampana? Koska niinhän se ei ole, ei ole yhtä absoluuttista oikeaa tapaa hoitaa vauvaa tai lasta. En tiedä vastauksia edellä luettelemiini kysymyksiin, mutta luulen että vanhemmuus on niin henkilökohtainen asia, että siksi se herättää vahvoja tunteita ja sitä kautta mielipiteitä. Ja keskustelussahan ei ole mitään pahaa, kunhan se pysyisi täällä sosiaalisen median maailmassakin fiksuna.

imetys

Yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta ei ole, sen sijaan oikeita tapoja on yhtä monta kuin on lapsia ja vauvojakin. Eli miljoonia. Vain sinä tunnet oman lapsesi parhaiten, hänen tarpeensa, hänen luonteensa, hänen rytminsä, hänen murheensa, hänen ilonsa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Ja oma tapasi hoitaa lastasi on myös sinulle ja lapsellesi paras – mutta ei välttämättä jollekin toiselle. Näin ainakin itse asioista mietin, että rauhaa ja rakkautta vain toisiaan kohtaan täällä somessakin, äidit! Ollaan toisia kohtaan ymmärtäväisiä ja mielummin tuetaan, yritetään ymmärtää toisten näkökulmia ja ollaan toisillemme vertaistukena. <3 Tähän ainakin bloggaajana pyrin.

Mutta niin, takaisin siihen imettämiseen. Alkuperäiseen aiheeseen. Korostan vielä tähän, että puhun asiasta nyt omasta näkökulmasta, meidän tilanteesta, en sano että näin olisi paras tai miten asiat yleisesti ovat.

imetys

Olin synnytyksen jälkeen puolitoista tuntia leikkaussalissa parsittavana (vauva syntyi kyllä ihan normaalisti alakautta), kunnes heräämössä vauva tuotiin rinnalleni ja siitä alkoi meidän imetys. Vauva oli siihen mennessä imenyt isänsä sormea ja olikin jo hyvin valmis tarttumaan rintaani, kun pääsi luokseni. Siitä se imetys alkoi ja on kohta kestänyt 3 kuukautta. Imetys on omalta kohdaltani onnistunut hyvin, sanoisin jopa että helposti. Maito nousi sairaalassa heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Ensimmäisenä yönä tuli muutamia tippoja keltaista kolostrumia eli esimaitoa, jota alkaa muodostua rinnassa jo raskauden aikana. Sen määrä lisääntyy heti synnytyksen jälkeen. Alussa maidon nousu teki kuitenkin rinnoista kaksi kovaa melonia, jotka olivat kuumat ja kovat, varmaan neljä kuppikokoa isommat kuin oikeasti rintani ovat. Mutta siitä nekin tasoittuivat ensimmäisten viikkojen aikana.

Imettäminen ei ole ollut minulle kivuliasta missään vaiheessa. Rintani kestivät hyvin vauvan imun alusta saakka ja vauva löysi oikean imuotteen aikalailla heti. Toki minua opastettiin sairaalassa kädestä pitäen (eli rinnasta pitäen hehe), mielestäni se oli vain hyvä, että imetykseen avustettiin ja rohkaistiin, koska se oli oma toiveeni.

Mutta kuten olin ajatellut raskausaikana, että ”tissi suuhun ja siinä se”, ihan niin helppoa imettäminen ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkea en osannut etukäteen ajatellakaan, matkan varrella olen oppinut. Minulla on muun muassa suihkutissit, eli heruminen on niin voimakasta, että vauvan imettyä jonkin aikaa maitoa lentää puolen metrin kaaressa ja sekös vauvaa joskus harmittaa. Hyvä ettei maitosuihkuun tukehdu, niin paljon sitä pienen vauvan suuhun tulee. Monta kertaa on yskitty maitoa pois väärästä kurkusta. Mutta tämäkin asia on alkanut helpottaa, kun maidon määrä on nyt kolmen kuukauden kohdalla alkanut tasoittua. Vauvan tarve ja maidon tuotannon suhde ovat alkaneet löytää tasapainon. Se myös helpottaa imetystä, huomattavasti.

imetys

Ja mites se pumppaaminen? Moni neuvoi minulle, että suihkutisseihin auttaisi pumppaaminen. Toisaalla sanotaan, että pumppaaminen vain lisää maidon tuotantoa. No, ihan sama, koska pumpatessani rinnoistani ei tule mitään. Siis ei mitään. Väkisin toki saan muutaman pisaran, mutta siinä se. En väkisin halua rikkoa nännejäni, niin kipeää se tekee. Eli vaikka maitoa tuleekin runsaasti vauvalle, niin muoviselle pumpulle tissini ovat sanoneet ei. Tämä on entisestään vahvistanut omaa käsitystäni siitä, että imetys, heruminen ja maidontuotanto ovat paljolti kiinni hormoneista ja ihan fiiliksestä, tunteistani. Kyllä tissit tietää, milloin niitä imee vauva ja milloin jokin muovikapistus. Vaikka jossain kyllä neuvottiin, että vauvan haistelu ja ajattelu auttaisi pumpatessa, mutta minulla ei varmaankaan ole niin hyvä mielikuvitus, että tuo kikka toimisi minulla. Pumppaamisen osalta olen ajatellut, että asia on hyvä näin. Minun ei tarvitse saada pakkasta täyteen äidinmaitoa, jos homma ei kerran luonnistu. Tärkeintä, että homma toimii vauvan kanssa.

Ja mites sitten urheilu näiden hinkkien kanssa? Juoksu on lemppari lajini ja se toki asettaa omat haasteensa. Täytyy olla tukevat liivit, jotka eivät päästä hinkkejä heilumaan. Se on onneksi ihan helppo probleema hoitaa kuntoon, urheiluliiveistä löytyy nykyään tosi hyviä malleja, jotka tukevat riittävästi. Eli nou problems tämän asian osalta, toki pitää asia ottaa huomioon, ettei vuoden päästä ole kaksi patalappua tuossa rinnuksilla. Vaikka niin taitaa joka tapauksessa käydä imetyksen jälkeen. 😀

imetys

Entä sitten urheilevan ja imettävän äidin ravinto? Ainakin minun täytyy syödä paljon. Muutaman kerran olen tosiaan saanut maitoa purkkiin ja nähnyt kuinka rasvaista se on. Sen tuottaminen vaatii tosiaankin energiaa ja vieläpä jos itse urheilee, niin ruokaa saa tosiaankin syödä. Ensimmäiset neljä viikkoa söin enemmän kuin mieheni, joka kuitenkin treenaa 2 kertaa päivässä ja on 191 cm pitkä. Ja join aivan taukoamatta, jano vaivasi koko ajan, etenkin kun vauva oli rinnalla. Join alussa monta litraa vettä päivässä, mutta nyt sekin on tasoittunut. Yksi mielenkiintoinen asia on kuitenkin tullut tilalle, nimittäin makeanhimo. Raskausaikana en ollut ollenkaan perso makealle, mutta nyt imettäessä suklaa ja pullakahvit ovat kyllä uponneet minuun kerran jos toinenkin. Yritän toki syödä riittävästi ravintorikasta ruokaa, hedelmiä, marjoja, vihanneksia, hyviä rasvoja, hiilareita ja proteiinia sekä otan purkista myös muutamia vitamiineja ja ravintoaineita lisäksi. Siitä huolimatta kuitenkin pullat vetävät minua puoleensa. 😀

Eräs liikuntalääketieteen opiskelija otti minuun yhteyttä viime viikolla ja kysyi, josko saisi tutkia minun ruokailua omaan tutkimukseensa, jonka aiheena on imettävän naisen ruokavalio. Lupauduin hänen koekaniiniksi ja täyttämään muutaman päivän omaa ruokapäiväkirjaa. Tästä aiheesta tulossa siis lisää tekstiä blogiin ja hieman tieteellistä näkökulmaa myös. Ei vain mutu-tuntumaa. 🙂

Ja kyllä, imettäminen on ihan ympärivuorokautista puuhaa ainakin meillä. Syöntiväli on 2-3 h yötäpäivää, joskus tiheämmin ja joskus yöaikaan on tullut pidempiä välejä, mutta harvassa ovat ne kerrat olleet. Se siis tarkoittaa myös, että yhtäjaksoista unta tulee minulle yleensä vain se pari kolme tuntia kerrallaan ja näin on ollut synnäriltä saakka. Onneksi hormonit auttavat jaksamaan. Vauvan kanssa elää tavallaan symbioosissa, ei tästä kovin kauaksi tule lähdettyä yksikseen. Mutta juuri nyt näin on hyvä. Ja onhan imetys myös palkitsevaa siinä vaiheessa kun huomaa vauvan kasvaneen kilon kuukaudessa. Omalla maidolla. 💕 Kummasti sitä taas sen jälkeen jaksaa paremmin. 🙂

Että tällaista imetys on ollut meillä. Aion jatkaa imettämistä, mutta en ole asettanut mitään takarajaa tai tavoitetta sen suhteen, katsotaan viikko ja päivä kerrallaan. Kun 4 kuukautta tulee vauvalla ikää täyteen, niin sitten alamme vähän maistella pieniä määriä kiinteitä ruokia. Imetys tulee siinä rinnalla sitten mukana pääravintona. Imetys on minulle neutraali asia, itse en ole mikään imetysfanaatikko tai sen puolestapuhuja, mikä myös on tätä nykyä jossain määrin trendikästä. Ja siksi sanon tähän loppuun vielä, että saipa lapsi ravintonsa äidinmaitona, korvikkeena, osittaisimetettynä, tissistä 3 kk saakka, 6 kk saakka tai taaperoksi asti, niin yhtä kaikki – lapselle tärkeintä on ravinto ja rakkaus. Syötitpä lastasi miten tahansa, on se sinun lapsellesi paras tapa. <3

imetys

-Hilla

 

Miten treenaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen?

Kaupallinen yhteistyö: Lupausstudio.

Miten treenaan vatsalihaksia synnytyksen jälkeen? Sitä on kysytty minulta aika paljon nyt synnytyksen jälkeen. Monet äidit ovat samassa veneessä kanssani. Tuumailevat, miten saisivat pömpöttävän vatsan palautumaan, ryhdin paremmaksi ja olon tuntumaan normaalilta. Mistä aloittaa ja miten edetä vatsalihaksien kuntoutuksessa?

Kirjoitin ennen synnytystä aiheesta vatsalihasten erkauma. Vatsalihasten erkauma synnytyksen jälkeen – teksti luettavissa tämän linkin takaa. Se on tärkeä asia ottaa huomioon kun aloittaa vatsan treenaamisen.

Raskauden aikana syvät vatsalihakset, koko vatsakalvo ja jännesauma venyvät samaa tahtia kuin vatsa kasvaa. Samaan aikaan suorat vatsalihakset erkaantuvat vatsan eri puolille ja niiden välissä oleva valkoinen jännesauma (linea alba) levenee. Jos synnytyksen jälkeen suorat vatsalihakset eivät palaudu entiselleen, vaan niiden väliin jää “tilaa”, syvien vatsalihasten aktivointi on heikentynyt sekä lihasjäntevyys alhainen, kutsutaan tilaa suorien vatsalihasten erkaantumaksi.

vatsalihakset synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeen vatsa ei välttämättä palaudu takaisin ennalleen sormia napauttamalla. (itseasiassa aika harvalla niin tapahtuu). Oman hyvinvoinnin, ryhdin ja selän kunnon takia kannattaisi kuitenkin kiinnittää huomiota muutamiin asioihin vatsalihasten kanssa. Keräsin tähän tekstiin neljä asiaa, joilla itse olen päässyt eteenpäin. Minullakaan vatsa ei vielä ole ennallaan, vaikka hyvää palautumista onkin tapahtunut.

1. Ensimmäinen ohjeeni on alkaa vahvistaa lantionpohjan lihaksia. Tämän ohjeen kätilö antoi minulle jo sairaalassa päivä synnytyksen jälkeen. Hän sanoi, että lantionpohjan lihasten aktivoinnin voi aloittaa heti, oikeastaan jopa pitäisikin. Lantionpohjan lihakset sijaitsevat nimensä mukaisesti lantion pohjalla, missä ne kannattelevat lantion elimiä, kuten virtsarakkoa, emätintä, kohtua ja peräsuolta. Useimmiten käytät lihaksia erityisemmin miettimättä, mutta etenkin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen lihakset kaipaavat tietoista harjoittamista. Raskauden aikana lantionpohjan lihakset ovat venyneet paljon, antaneet periksi ja synnytyksen aikana venyneet äärimmilleen.

Miten niitä sitten treenataan? Lantionpohjan lihaksia jännität silloin kun pidätät pissaa tai pystyt keskeyttämään virtsaamisen. Kestävyysharjoitus tehdään siten, että lihaksia jännitetään kevyesti 10–20 sekunnin ajan ja sen jälkeen rentoutetaan lihakset hetkeksi. Sama toistetaan 10 kertaa. Maksimivoimaa taas harjoitellaan jännittämällä lantionpohjan lihaksia voimakkaasti noin 5–10 sekunnin ajan ja pitämällä noin 20 sekunnin lepotauko.  Harjoitus toistetaan muutaman kerran.

Parin kuukauden harjoittelulla lihakset vahvistuvat jo huomattavasti. Lihakset kannattaa myös opetella jännittämään aina ennen fyysistä ponnistusta ja aivastamista.

vatsalihakset-synnytyksen-jalkeen5

2. Jälkitarkastuksen jälkeen, kun olet saanut luvan lääkäriltäsi vatsalihasten kuntouttamiseen, voit alkaa tehdä syviä vatsalihaksia. Pikkuhiljaa voit omien tuntemusten mukaan aktivoida syviä vatsalihaksia. Ensin siis syviä vatsalihaksia, sitten vinot vatsalihakset ja viimeisenä vasta suoria vatsalihaksia. Jopa paljon treenaavilla voi syvien vatsalihasten kunto olla heikko, mikä aiheuttaa vatsan pullistumista ulospäin, huonoa ryhtiä sekä keskivartalon tuen pettämistä vaativissa asennoissa. Syvillä vatsalihaksilla on tärkeä tehtävä koko korsetin tukemisessa. Niiden tehtäviin kuuluu muun muassa vatsan sisäänpäin vetäminen. Eli kun tämä lihas on kunnossa, vatsa pysyy litteänä itsestään.

Helpoiten syvät lihakset aktivoituvat staattisissa pidoissa, joista tutuin on varmaankin lankku ja sen eri versiot. Heti synnytyksen jälkeen lankutusta kannattaa kuitenkin välttää, vaikka tästäkin asiasta ollaan montaa mieltä. Syvien vatsalihasten aktivointiin on kuitenkin lempeämpiä tapoja, joilla kannattaa aloittaa.  Kova lankuttaminen ja voimapyörä kannattaa siis unohtaa, ne ovat ehdoton nou nou, kun keskivartalo on heikko. Tässä muutamia helppoja harjoituksia syville vatsalihaksille, voit tehdä nämä kotona:

  • Konttausasennossa selän pieni köyristys alavatsaa jännittämällä ja napaa vetämällä kohti selkärankaa.
  • Selinmakuulla jalat koukussa vuoronperäinen yhden jalan eteen ojennus. Ojennettu jalka pidetään 5-10 cm lattian yläpuolella. Voit pitää käsiä alavatsalla, jolloin tunnet pienen lihasjännitteen.
  • Ota asento jossa olet kyynärvarsien ja varpaiden varassa lattialla pienessä etunojassa. Pysy tässä asennossa niin pitkään kuin jaksat.
  • Konttausasennosta polvien kohotus irti lattiasta. Pysy tässä asennossa niin pitkään kuin jaksat.
  • Kuppiasento ja pito, ole selinmakuulla, kädet sivulla, jalat noin 90-asteen kulmassa. Paina selkä voimakkaasti lattiaan, aktivoi syvät vatsalihakset. Liike ei silti aiheuta liikaa painetta vatsaan.
  • Edellisestä vaativampi versio: ole selinmakuulla kädet sivulla. Nosta molemmat jalkaterät 10-20 cm irti lattiasta ja lähde niillä pyörittämään ilmaan pientä ympyrää. Muista vetää napaa kohti selkärankaa.
  • Täällä myös hyviä liikkeitä ja lisää asiaa.

Aina vaativampaan liikkeeseen edetessä on tärkeää varmistaa, ettei suorat vatsalihakset erkaannu uutta liikettä tehtäessä.

vatsalihakset-synnytyksen-jalkeen3

3. Kolmantena vaiheena vatsalihasten treenaamisessa siirrytään vinoihin vatsalihaksiin eli sivuvatsatreeniin. Vinot vatsalihakset taas sijaitsevat nimensä mukaisesti vatsan sivulla ja niiden treenaamisella on vaikutus vyötärön leventymiseen. Vinoja vatsalihaksia voit aloittaa treenaamaan esimerkiksi näin: jalat koukussa lattialla ja kädet suoraan ylöspäin tehtävä kurkotus. Sisäänhengityksellä vatsa rentoutuu ja uloshengityksellä tiivistyy, samalla toinen käsi kurkottaa ylös kohti kattoa. Tee vuorotellen molemmat puolet. Myös esimerkiksi jalkojen nostolla ja kylkikierrolla saat vinot vatsalihakset aktiivisiksi.

4. Vasta neljäntenä vaiheena tulevat kuvioihin suorat vatsalihakset, joihin kuuluvat esimerkiksi vatsarutistukset ja istumaan nousut. Jos linea alban (vatsalihasten väli, joka raskauden aikana venyy ja antaa myöden) palautumisen kanssa on ongelmaa ja vatsalihasten erkauma vaivaa edelleen, älä väkisin yritä tehdä suoria vatsalihaksia. Voi olla, että teet sillä vain enemmän haittaa kuin hyötyä. Tunnustele ja kuuntele – aloita vähitellen.

Suora vatsalihas muodostaa sen legendaarisen sixpäkin, mutta se tuskin on realistisesti kovinkaan monella äidillä ensimmäisenä mielessä tai edes tavoitteena saavuttaa.

Jos sen sijaan tuntuu, että lantionpohjan lihakset, syvät vatsalihakset ja vinojen vatsalihasten tuki on kunnossa, siinä tapauksessa anna mennä vaan! Onnittelut sinulle, voit palata täysipainoiseen treeniin ja olet saanut vatsasi kuntoon. 🙂 Sekin on täysin mahdollista, kun muistaa ja haluaa nähdä hieman vaivaa.

vatsalihakset synnytyksen jälkeen

Itse olen tällä hetkellä kohdassa 3. Teen jo vinoja vatsalihaksia treenatessani, mutta suoria vatsalihaksia en ole vielä uskaltanut tehdä. Synnytyksestä on kulunut kuitenkin vasta vajaat 3 kuukautta ja tunnen vielä pienen erkauman vatsassani.

Vatsalihakset ovat tärkeä tuki selälle ja muutenkin yleiselle hyvinvoinnille! Siinä ainakin pari tärkeää syytä, miksi synnytyksen jälkeen kannattaa aloittaa vatsalihasten vahvistaminen. Moni liike onnistuu helposti ihan kotona, ilma painoja tai laitteita. 🙂 Vaatii vain hieman viitsimistä ja aikaa, kuten myös minulta.

Koska tiedän siellä olevan muitakin juuri vauvan saaneita tai pian vauvan saavia, sain arvottavaksi yhden verkkokurssin joka kantaa nimeä Äitikurssi. Lupausstudion Äitikurssi on viiden viikon verkkovalmennus, jonka tavoite on lisätä lempeästi ja turvallisesti voimaa ja kontrollia keskivartaloon raskauden ja synnytyksen jälkeen. Verkkokurssi alkaa 9.1.2017. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän blogitekstiin jotain. 🙂 Arvonta päättyy lauantaina klo 16 ja olen yhteydessä sähköpostilla voittajaan.

Voit myös ilmoittautua kurssille heti. Blogini seuraajana saat kurssin hintaan 79 euroa (norm. 89 e). Maksaessasi käytä koodia HILLAS lunastaaksesi alennuksen. Täältä pääset ilmoittautumaan.

Iloisia treenejä kaikille mammoille!

<3 Hilla