Lapsen kuvat sosiaalisessa mediassa

”Hei Hilla! Sinulla on muuten kiva blogi, mutta yhdestä asiasta haluaisin kuulla ajatuksiasi. Olet päättänyt 1-vuotiaan lapsesi puolesta, että hänen elämänsä on julkista. […] Mitä mieltä olet aiheesta? ”

Sain blogiini tuon yllä olevan kysymyksen, joka varmasti tulee jossain vaiheessa eteen jokaiselle perhe- tai lifestyle-bloggaajalle, jonka kanavissa lapsia näkyy. En ole itse nostanut tätä aihetta aiemmin blogissani esille, sillä en ole kokenut siihen tarvetta. Olen keskustellut aiheesta mieheni, perheeni, lähipiirini ja muutamien bloggaaja-kollegoiden kanssa. Nyt kun kysymys minulle esitettiin täällä blogissa, niin vastaanpa muutamalla sanalla, vaikka en koekaan velvollisuudekseni asiaa sen isommin selitellä.

Kyllä, lapseni on esillä blogissani ja somekanavissani. Näin on. Miksi olen sitten tähän ratkaisuun päätynyt?

Olen aina kirjoittanut lifestyle-blogia, joka kertoo elämästäni. Siitä arkisesta menosta, jota elän. En ole kovinkaan suuresti rajannut aiheita, vaan kertonut siitä, mitä elämääni milloinkin kuuluu.

Tällä hetkellä elämääni kuuluu suuressa määrin lapsi. Olen hänen kanssaan vielä kotona, joten päivät täyttyvät lapsen kanssa olemisesta ja puuhastelusta aamusta iltaan. Rakastan tätä perhe-elämää, jota parhaillaan elämme ja haluan jakaa siitä ajatuksia ja kuvia myös lukijoilleni, jotka blogiani käytte kuukaudesta ja vuodesta toiseen lukemassa. Suurin osa on pitänyt siitä, että olen jakanut elämääni teille myös tämän vauva- ja taaperovuoden aikana. Sen lisäksi on varmasti monia lukijoita, joita ei perhe-elämä tässä määrin kiinnosta ja he ovat varmasti siirtyneet kiinnostavamman sisällön pariin muiden blogien ääreen. Sekin on täysin normaalia.

Osa bloggaajista ei julkaise lapsistaan kasvokuvia, vaan ottavat kuvat sellaisesta kuvakulmasta ettei kasvoja näy tai laittavat tarran kasvojen päälle. Sekin on hyvä ratkaisu ja arvostan jokaista äitiä, joka näin tekee.

Olen silti itse ajatellut niin, että julkaisen lapsestani niitä hyviä hetkiä, joista olisi iloa myös meidän kotialbumissamme. Kuvaan lapsestani kauniita hetkiä, hyviä muistoja ja paloja elämän varrelta tänne blogiin tai Instagramiini. Asioita, joita olen hänen kanssaan tehnyt ja positiivisia hetkiä, jotka liittyvät elämäämme. Sellaisia kuvia, joista välittyy rakkaus ja meidän elämän hyvät hetket. Sellaisia kuvia, joista välittyy lapsen onni. Sellaisia kuvia minä hänestä jaan.

En kuvaa häntä hetkinä, jolloin koen että tämä ei kuulu julkisesti minnekään. Ja niitä hetkiä on paljon. Oikeastaan, jaan lapseni elämästä aika pienen siivun blogissani. Niiden kuvien ulkopuolelle jää tuhansia ja tuhansia hetkiä, joita kukaan ei näe. Ne hetket näkee vain minä ja hän.<3

Haluaisin tarttua vielä tuohon Anonyymin lukijani lauseeseen: ”Olet päättänyt 1-vuotiaan lapsesi puolesta, että hänen elämänsä on julkista.” Sanon siis vielä, että hänen koko elämänsä ei ole julkista. Nuo kuvat ovat vain pienen pieni osa hänen ja meidän elämästä, kuten koko sosiaalinen media kenenkään ihmisen elämästä. Some ei ole kenenkään ihmisen koko elämä ja sen toivoisin jokaisen lähdekriittisen ja fiksulla tavalla sosiaaliseen mediaan suhtautuvan henkilön ymmärtävän. Some on kerrottu tarina jonkin ihmisen elämästä ja pieni pala kokonaisuudesta, bloggaajan tai somevaikuttajan tyylistä riippumatta.

On selvää, että vauvavuonna ja nyt ollessani kotona hoitovapaalla, jaan lapsestani enemmän kuvia. Koska se on tällä hetkelläni elämääni 100 %. Varmasti lapsen kuvien määrä ja tyyli tulevat jossain vaiheessa muuttumaan, sitten kun hän ei ole enää niin vauva. Ehkä sitten en enää jaa kuvia samassa määrin tai muutan kuvien tyyliä ja kuvakulmia. Sekin on täysin mahdollista. Voi myös olla, että jatkan kuten tähänkin saakka. Olen palaamassa työelämään lähitulevaisuudessa ja se asia tuo ehkä omalla painollaan uutta suuntaa blogin sisältöön ja sitä myöden kuviinkin.

Itse markkinoinnin, viestinnän ja sosiaalisen median ammattilaisena en muutenkaan näe lapsikuvia sellaisessa negativisessa valossa ja mörköinä kuin monet muut vanhemmat näkevät. Toki ymmärrän argumentit somekiusaamisesta ja yksityisyydestä, mutta mielestäni elämän pitää elämässä saada näkyä ilman liiallisia pelkoja jo etukäteen. Äitinä saan paljon vertaistukea ja iloa muista äideistä, jotka jakavat vauva- ja lapsielämäänsä kanssani somen kautta ja uskon sen ilon välittyvän myös hyvällä tavalla lapsen kanssa olemiseen.

Haluan omalta osaltani olla luomassa vauva-arjesta ja lapsiajasta positiivista kuvaa, koska sitä se paljolti on. Mediassa usein korostuu unettomat yöt, yösyötöt, uhmaiät, kakkavaipat, valvominen ja äidin ja isän epätasa-arvoinen asema työelämässä lapsen syntymän takia. Niiden asioiden lisäksi vauva-aika ja lapsiperhe-elämä on niin PALJON muutakin. Kyllä vaakakuppi täyttyy meidän elämässä ainakin enemmän niistä tämän ajan ihanista puolista, joita haluan myös omien kanavieni kautta jakaa ympärilleni.

Mutta kuten sanottu, jokainen vanhempi tekee tässä oman päätöksensä ja mielestäni tärkeintä on se, että seisoo asian kanssa omien arvojensa takana. Tekee sillä tavalla kuin itse kokee sydämessään hyväksi. Jokainen tekee ratkaisun oman tilanteensa mukaan, oman ajatusmaailman ja kokemustensa kautta. Jokaista ratkaisua kunnioitan.

Ymmärrän toki myös sen tosi-asian, että nämä minun argumentit ja ajatukseni eivät kelpaa niille henkilöille ja vanhemmille, jotka ovat kanssani asiasta eri mieltä. Siksi en ole kokenut hedelmälliseksi avata tätä aihetta blogissani, sillä juupas eipäs väittely ei johda mihinkään. Ymmärrän toisten näkökulman asiaan ja tässä blogissa avasin hieman omaani.

Tässä oli minun vastaukseni kysymykseesi, Anonyymi lukijani. Kiitos, että esitit sen. Näitä omia pohdintoja oli ihan hyvä kirjoittaa tänne blogiinkin, mutta tämän enempää minulla ei ole tarvetta aiheesta kirjoittaa. Kommenttiboksissa saa toki jakaa ajatuksiaan aiheeseen liittyen ja kertoa, miten on omaan ratkaisuunsa päätynyt. Toivon, että keskustelu pysyy fiksuna, sillä olen vauvavuoden aikana lukenut tästä aiheesta kaikenlaisia keskustelunavauksia ja turhaa vastakkain asettelua.

Iloisin keskiviikkoterveisin.

-Hilla

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

23 vastausta artikkeliin “Lapsen kuvat sosiaalisessa mediassa”

  1. Olipas hienosti kirjoitettu vastaus! 🙂 Sai minutkin muuttamaan ajattelutapaani blogeista, jossa lapsi on esillä! En ole aikaisemmin ollut vastaan siitä että lapsen kuva näkyy, mutta toki pohtinut onko se ”oikein vai väärin”.

  2. Tosi hyvin kirjoitettu. 😊 Sinun blogistasi ja somekanavistasi tulee todellakin esille sellainen ihana, elämänmakuinen arki lapsen kanssa. Mulla ei ole (ainakaan vielä) lapsia ja suoraan sanottuna monesti sitä ajattelee olevansa superonnellinen näin, kun kuuntelee ihmisten puheita, joilla on pieniä lapsia. Tuntuu, että ihmiset aina vaan valittaa väsymystä, ajanpuutetta, lasten sairastelua… Näin lapsettomasta se kuulostaa aika pelottavalta elämältä! Niinpä on ihanaa lukea ja kuulla myös onnellisista hetkistä lasten kanssa. Niitä, kun luulisi kuitenkin olevan 😉

    Joskus oon miettinyt tuota, että tulenkohan jakamaan kuvia lapsistani somessa, jos mulla joskus sellaisia on. Toisaalta en pelkää siinä mitään. Mutta sitten taas toisaalta… enhän jaa esim. miehestänikään kuvia somessa, jos en kysy hänen lupaansa. Ja lapselta lupaa ei voi kysyä. Tosin vanhemmat kyllä tekee aika paljon muitakin päätöksiä lastensa puolesta. 😀 Eli tavallaan kai ymmärrän kummankin kannan.

  3. Super hyvä ja piristävä vastaus. Ihana!

    Juupas eipäs vastakkain asettelut ovat tosi tylsää luettavaa. Niistä tulee huonolle tuulelle, koska oikeaa ja väärää vastausta ei ole olemassakaan.
    On olemassa kasa erilaisia mielipiteitä, jotka voi esittää yhtä fiksusti kuin sinä teit. Hienoa 🙂

  4. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, olen pohtinut samaa asiaa itsekin. Eniten itseäni on huolettanut lasteni kuvien joutuminen niille pedofiilisivustoille, joista on viime aikoina uutisoitu. Vaikka en koskaan saisi tietää minne kuvat joutuvat, ajatus on riittävän ahdistava siihen, että itse julkaisen vain niitä tarrakuvia.

  5. Todella hyvä ja piristävä kirjoitus aiheesta!

    Mulle ei aihe itselle ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta olen silti mielenkiinnolla lukenut mielipiteitä. Kaikken inhottavinta on kun keskustelu menee riitelyksi ja haukkumiseksi, ilman mitään perusteluita saati että yritetään ymmärtää vastakkaista mielipidettä.

    Jokainen tekee itse sen oman päätöksensä ja monet varmasti punnitsevat asiaa monelta eri kantilta ennenkuin tekevät päätöksen. (Tai niin ainakin toivon.) Tähän vaikuttaa mun mielestä myös vanhempien ammatti, ja kuinka on itse aktiivisena somessa. Jos on somen kanssa tekemisissä niin varmasti helpommin myönteinen asenne kuin vaikka poliisin ammatissa. Olen itse somen suhteen tarkka, koska ammatin kautta on helppo saada häiriköitä, näin ollen jos lapsia olisi niin olisin erittäin tarkka mitä jaan. Tän takia mulla on omat puh.tiedot yms. salaisia. Mutta tämä nyt on henkilökohtainen tilanne ja en näe vastakkaisia päätöksiä mitenkään vääränä. 🙂

    • Juu, moni asia vaikuttaa ja henkilön suhde someen varmasti myös isossa roolissa, henkilön persoona muutenkin. Mutta lastaan joka tapauksessa pitää ykkösenä ajatella ja tehdä päätös siihen peilaten. 🙂 Kiitos kommentista ja keskustelun jatkamisesta!

  6. Kiitos kypsästä pohdinnasta sekä lasten kuvien että lasten kuvista käytävän keskustelun suhteen. Hyvä huomio tuo, että some on vain pieni osa koko elämästä.

    Olen ajatellut, että harkittujen otosten jakaminen on jonkinlaisen somehistorian luomista lapselle. Tietysti positiivisessa mielessä, mutta onhan siinä aina silti se puoli, että mitä nettiin laittaa, sitä ei sieltä pois saa.

  7. Kahden teinin äitinä olen onnellinen, että en ole laittanut kuin satunnaisia kuvia lapsistani someen. Nyt heidän mielipiteitään kuunnellessa, ymmärrän sen olevan heidän yksityisyyttään loukkaava teko. Kumpikaan ei halua minun laittavan heistä kuvia ilman lupaa, niin miksi laittaa kuvia lapsesta, joka ei osaa vielä mielipidettään asiasta ilmaista. Mutta kuten sanoit, jokaisella on oma kantansa asiaan ja on jo hienoa, että asiaa on pohtinut.

  8. Hei Hilla!
    Kiitoa kivasta blogista! Ehkä tää on siksi askarruttava aihe, että pääasiassa vanhemmat yrittävät tehdä päätöksiä lapsen parhaaksi niissä asioissa joissa päättää niin sanotusti lapsen puolesta eikä lapsi osaa itse päättää. Kukin tekee omat valintansa. Missään tapauksessa lapsen kasvokuvien lataamista someen ei voi perustella lapsen edulla, vaan se on puhtaasti vanhemman edun mukaista ja näkyy tykkäyksinä ja sympatiseerauksena. Tietyllä tavalla lapsen suloisuutta käytetään vanhemman eduksi ja hyväksi, mikä tekee asiasta kreisin. Siis asia, joka voi lasta myöhemmin harmittaa toteutuu siksi että vanhemman someitsetunto saisi vahvistusta. En ainakaan tiedä ketään lasta joka hyötyisi varhaisesta somehistoriasta koko maailman nähtävillä. Ja se on erityisen helppo ymmärtää, koska monikaan ihminen joka osaa päättää, ei haluaisi antaa toiselle ihmiselle vapaata luoaa jakaa itsestään materiaalia someen. Sellaiset asiat halutaan useimmin päättää itse. Mutta kuten sanoin, jokainen päättää itse, omilla peristeluillaan. Mulla on vasta pienet lapset, toivottavasti eivät aikuisena harmittele että heillä ei ole somehistoriaa. 🙂

    • Hei,
      Olen samaa mieltä Siljan kommentin kanssa: ”Missään tapauksessa lapsen kasvokuvien lataamista someen ei voi perustella lapsen edulla, vaan se on puhtaasti vanhemman edun mukaista” Vaikka someen laitetut kuvat olisivatkin aivan pienen pieni osa lapsen jokapäiväisestä elämästä, niin kun niitä laittaa päivittäin tai edes viikoittain, kertyy lapsesta todella paljon kuvia/videoita someen. Kuten kirjoitit niin tietenkin on todella paljon asioita, joita somessa ei näy, mutta tuoko se silti oikeutta laittaa lapsestaan kohtalaisen paljon kuvia someen?

      Olen toki samaa mieltä siitä, että lapsiarjesta on hyvä jakaa kuvia, joista välittyy iloisuus, onnellisuus ja välittäminen, mutta eikö nämäkin asiat saisi välitettyä yhtä hyvin niin, ettei lapsen kasvot olisivat esillä joka kuvassa. Olen itse sitä mieltä, että omasta lapsestaan voi välillä laittaa kuvia someen, mutta kun lapsi alkaa näkyä joka toisessa someen laitetussa kuvassa, niin silloin olisi mielestäni jokaisen hyvä pysähtyä miettimään pohjimmaisia syitä kuvien lataamiseen.

      Hienoa saada tärkeästä asiasta keskustelua, sillä kuten sanoit, erilaisia mielipiteitä on monia.

    • Kiitos Silja ajatuksista! Mun on vaan tähän kommenttiin pakko sanoa, että en kyllä hae lapseni kuvilla vahvistusta omaan someitsetuntoon. En koe, että mun pitäisi niillä kuvilla pönkittää jotain omaa puutetta tai hakea huomiota lapsen kustannuksella. Niin en todellakaan koe, mutta ehkä joku niin ajattelee. Jaan kuvia lapsiarjesta hieman erilaisesta näkökulmasta. 🙂

  9. Meillä on sellainen tiukka linja, että lapsista laitetaan someen kuvia hyvin harvoin eikä koskaan sellaisia , mistä heidät tunnistaa. Kouluikäinen ja teini-ikäinen hyväksyvät kuvat itse, samoin toimimme whatsup ryhmissä läheisten kesken. Lapsi on kuitenkin minusta erillinen henkilö ja hänellä on omat mielipiteet, joita kunnioitan. Se mikä minusta on hauskaa ja söpöä, on hänestä ehkä noloa. Lapsen kuvaaminen ja hänen kuvien ihastelu on tärkeää lapsen itsetunnon kehitykselle, mutta siihen riittää oma perhe ja läheiset ihmiset. Meillä teini-ikäinen on erittäin tarkka tyylistään ja julkaisemistaan kuvista, meillä olisi käsissä melkoinen katastrofi mikäli olisimme luoneet hänelle vuosikausia somehistoriaa ja hän sen nyt näkisi. Olen todella onnellinen siitä vahvasta intuitiosta, mikä minulla asiasta aikanaan oli, vaikkakin huomaan olevani tiukan kontrollini kanssa toisinaan vähän yksin. Tätä joutuu nimittäin välillä muistuttelemaan läheisille. Tottakai lapsen kuvien ja videoiden jakaminen tuo enemmän mielenkiintoa vanhemman somea kohtaan, mutta mielestäni mielikuvaa mukavasta perhe-elämästä ja kivoista touhuista voi välittää myös muunlaisilla kuvilla.

    • Jos ajatellaan mitä mieltä teini on nyt omien kuviensa julkaisusta, niin uskon 90% teineistä olevan sitä mieltä, että kaikki heistä otetut kuvat ovat kamalia ja niitä ei saa näyttää kenellekään.
      Kuitenkin ne tämänhetken teinit julkaisevat aika paljonkin omia lapsuuskuviaan, niitä kamalampiakin. Koska vauvakuva on ihan eri asia kuin se teinin 17v naamakuva.

      Siksi en siis suoraan pidä asiaa huonona, että lapsista julkaistaan kuvia. Kunhan ne ovat positiivisia, kuten lähes kaikilla bloggareilla esimerkiksi vaikuttavat olevan.

  10. Tämä aihe herättää kyllä paljon keskustelua puolesta ja vastaan! Ihania ja elämänmakuisia kuvia sinulla 🙂

    Niin suloisia ja ihania kuin poikani kuvat ovatkin, olen ainakin vielä päättänyt olla julkaisematta kasvokuvia pojastani. Kuitenkin siellä tajunnassa pelottelee ajatus, mihin niitä kuvia voidaan vielä käyttää, tai voiko niistä joskus olla hänelle harmia. Ehkä ajatusmaailmani on tässä vanhanaikainen.

    Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

    Minnea
    http://www.lily.fi/blogit/minnean-muruja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 49
Tykkää jutusta