Milloin palaat työelämään?

Kun tulin raskaaksi ja kerroin siitä isommalle joukolle, alettiin minulta kysyä podenko aamupahoinvointia. Seuraava kysymys taisi olla miltä kasvava raskausmaha tuntuu? Sitten kysyttiin jännittääkö tuleva synnytys minua, sen jälkeen kysyjiä kiinnosti miten synnytys sujui. Seuraavaksi kiinnosti imetys ja se, riittääkö maito vauvalle. Seuraavat kysymykset taisivat liittyä vauvan uniin ja nukkumiseen. Tällä hetkellä monet kysyvät minulta, milloin palaan työelämään.

Tiedän, ihmisethän kysyvät asoita kohteliaisuuttaan, hyvästä tahdosta. He ovat kiinnostuneita minusta, meistä. Haluavat tietää, miten meillä menee ja mitä meille kuuluu, mitä seuraavaksi. Monia ystäviäni kiinnostaa raskauteen ja synnytykseen liittyvät asiat, koska eivät ole niitä vielä itse käyneet läpi.

Silti joskus tuntuu, vastattuani kymmenelle ihmiselle samaan kysymykseen tuleeko minulta rintamaitoa tai nukummeko yömme perhepedissä hyvin, että eikö olisi joitain muita kiinnostavampia aiheita. Samalta on tuntunut nyt, kun monet ovat tiedustelleet sitä milloin palaan työelämään. Vastaus on oikeastaan lyhyt: minä en tiedä. Katsotaan. Vauva on vasta 8 kuukautta vanha, tarvitseeko tässä kiirehtiä. Haluan katsoa miten markkinointitoimistoni Floussa työllistää minut, ja ainakin vielä tämän kesän olen rauhassa hoitovapaalla vauvan kanssa. Työelämäkin on siinä mielessä muuttunut, että töitä voi tehdä monella tapaa tällaisissa elämänvaiheissa.

Tämä aika vauvan kanssa kotona ei koskaan tule takaisin. Tämä on tässä ja nyt. Jos tästä ajasta haluaa nauttia, sen aika on nyt. Nyt. Ei viiden vuoden kuluttua.

En halua kymmenen vuoden kuluttua katua sitä, miksen ollut vauvan kanssa kotona ja hänen lähellään silloin kun hän oli pieni ja sitä tarvitsi. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä, että tämän kesän aikana ei ole minnekään kiire. Asiat voivat muuttua syksyllä, mutta nyt haluan elää tätä päivää. Olen myös huomannut, että ”Milloin palaat työelämään?” -kysymykset tekevät minulle ulkoista painetta sille, että työelämään PITÄISI palata pian. Eihän sekään ole tietenkään kysyjien tarkoitus, mutta olen huomannut sellaisen vaikutuksen itseeni. Ja oikein hyvin ymmärrän niitäkin äitejä, jotka haluavat palata mahdollisimman pian takaisin työelämään.

Olen elämässäni joskus huomannut jälkikäteen, että joidenkin asioiden parissa olisi voinut viipyä pidempään. Vaihto-opiskeluvuosi ulkomailla olisi venyttänyt lukiota vuodella, mutta vain vuodella. Yliopistossa olisi voinut opiskella vielä toisen sivuaineen ja opinnot olisivat venyneet vuodella, mutta vain vuodella.

Meillä ihmisillä on usein kiire eteenpäin, sinne seuraavaan asiaan. Jälkeenpäin yksi vuosi on lyhyt aika, mutta se voi koko elämän kaaressa olla hyvin merkityksellinen vuosi.

Milloin tai miten palaat työelämään? Katsotaan, sen kyllä aika näyttää ja asiat järjestyvät. Nyt on hetki tälle asialle elämässäni. Se saa riittää vastaukseksi kysyjille.

Iloista alkanutta viikkoa kaikille, tällä viikolla siirrymme heinäkuuhun. 🙂

-Hilla

Miten siellä ruudun takana muut äidit ajattelevat töihin paluusta? Olisi mukava kuulla ajatuksia.

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

19 vastausta artikkeliin “Milloin palaat työelämään?”

  1. Erittäin hyvin kirjoitettu! Mulla täyttää tyttö syksyllä kaksi, ja nyt alkaa ekan kerran tuntua siltä että sen voisi ehkä hoitoonkin laittaa. Jossain vaiheessa. Ehkä. Onko se sitten tää suorituskeskeinen yhteiskunta vai mikä, kun sitä painetta luo, mutta just toi että miten pieni murto-osa elämästä se on kun lapset on pieniä. Ja vaikka olisin reilu kolmekymppinen kun palaan töihin, on mulla vielä AINAKIN 35 vuotta työelämää jäljellä, että kyllä sitä ehtii duunia painaan. Jokainen tyylillään, ja jos on taloudellisesti mahdollista niin musta tää on asia minkä jokainen äiti kyllä tietää itse, tuntee itsensä ja lapsensa.

    • Jokainen tyylillään, ja jos on taloudellisesti mahdollista niin musta tää on asia minkä jokainen äiti kyllä tietää itse, tuntee itsensä ja lapsensa. Juuri näin! Kirjoitit hyvin, jokainen tekee omat valintansa, vaakakupeissa heiluvat eri asiat. 🙂 Pääasia, että on itse sinut päätöksensä kanssa otettuaan eri vaihtoehdot huomioon. Minullakin töitä tulevaisuudessa riittää aivan varmasti! 😀 Mukavaa kesää teille ja kiitos kommentistasi! <3

  2. Mä joudun lähtemään töihin syksyllä, kun lapsi täyttää vuoden. Pelottaa ihan hurjasti. Mulla kävi vaan niin upea säkä töiden suhteen, että ei vaan voinut kieltäytyä kun he mut halusivat. Olin alkuperäiseen työhöni kanssa palaamassa ”sit joskus”. Nyt vaan tuntuu, että tuo on vielä niiiiin pieni. Liian pieni hoitoon. Ja poden syyllisyyttä sekä paskamutsi-oloja.
    Mutta sit mä ajattelen kans, että en ole ainut joka vie vuotiaan hoitoon. Se helpottaa.

    • Älä pode syyllisyyttä, et ole paskamutsi tietenkään. Sekään ei ollut mitenkään tämän tekstin tarkoitus, saada töihin lähtijöille ikävää oloa. Mahtavaa siis, jos työkuviot ovat sellaiset ja sait hienon mahdollisuuden. Te totutte varmaan uuteen nopeasti ja asiat soljuvat eteenpäin. Kaikessa on aina kaksi puolta. <3 :)Ihanaa kesää teidän perheelle ja mukavaa syksyä töiden parissa.

  3. Mulla kanssa virallisen äitiysloman loppu lähestyy. Aijon vielä jäädä hoitovapaalle ja teen samalla töitä silloin tälloin, muutamana päivänä kuukaudessa. Vielä en tiedä milloin aijon palata täysipäiväisesti töihin ja minne, vakituista paikkaa ei ole johon palata. Tavallaan tietämättömyys tulevasta ahdistaa ja luo paineita alkaa jo järjestämään työkuvioita. Toisaalta taas tiedän etten just nyt halua mitään muuta niin paljoa kuin nauttia ajasta kotona lapseni kanssa. Siitä olen kyllä varma, että myöhemmin en tule katumaan lapsen kanssa kotona oltua ekstra aika, kun taas ”liian varhaista” töihin paluuta varmasti katuisin. Yritän luottaa siihen, että hyviä työpaikkoja on tarjolla sittenkin, kun olen valmis palaamaan töihin. Tätä lapseni vauva-aikaa ei kuitenkaan ikinä saa takaisin! 🙂 Ihanaa ja ikimuistoista hoitovapaata sinulle ja Selmalle! 🙂

    • Kiitos Anna mukavasta kommentista. Se on hienoa, jo sinun työssä osa-aikatyö on mahdollista. 🙂 Se on tavallaan oiva ratkaisu siihen, että voi venyttää töihin paluuta, mutta ei kuitenkaan tarvitse elää täysin kädestä suuhun. Olet kyllä kommenttisi perusteella kokenut ihan samanlaisia fiiliksiä, mitä täälläkin on ollut. 🙂 Ihanaa kesää teidänkin perheelle ja tsemppiä tulevaan, kaikki menee varmasti hyvin. <3

  4. Moikka!
    Samaa mieltä, että kysymys työelämään paluusta tekee ”paineita”. Mun mielestä se kysymys alkoi tosi aikasessa vaiheessa ja luulen että ilman sitä kyselyä olisin ehkä jollain tavalla lomaillutkin vapaammin? Jotenkaan siinä kohtaa kun kysely alkoi en olisi vielä halunnut alkaa asiaa miettiä ja vastailemaan kysymykseen. Toki muutenkin asiasta pitää olla joku ajatus ”turhankin ajoissa”, kun kuitenkin hoitopaikkaa pitää hakea 4kk ennen tarvetta ja töihin sitten ilmoitusta 2kk ennen loman loppumista, joten en osaisi itse edes olla niin ettei ole mitään ajatusta asiasta. Mulla on aika ristiriitainen olo. Tyttö on nyt 10kk ja olen kesän jälkeen palaamassa töihin. Oon tehnyt paljon ajatustyötä asian kanssa ja löytänyt suurimman syyn miksi töihin paluu ei olisi kivaa ja se on se haikeus äitiysloman loppumisesta. Oon niin nauttinut tästä ajasta ja sillon ajatteli että on niin pitkä loma ja hitsivie tää on mennyt ihan hujauksessa. Nyt selkeesti en osaa päästää irti siitä, että loma tosiaan loppuu ja vauvavuosi on ohi. Tyttö alkaa olla sen ikäinen että kaikki kielletty on kivaa, kaipaa eri tavalla virikettä jne, ja tottakai tykkään touhuta hänen kanssaan, mutta koen myös että varmasti ihan hyvään aikaan hän pääsee muiden lasten kanssa leikkimään ja itse työelämään takaisin. Ja sitten taas antaa 110% itsestä työpäivän jälkeen. <3 Ja siis suurin syy tähän on raha. En vaan voi jäädä enää kotiin, koska en halua elää miehen rahoilla. En nauttisi siitä ettei ole penniäkään ylimääräistä tehdä kodin ulkopuolella mitään. Olisi aika kiukkunen äippä kotosalla siinä kohtaa 😉 heh. Tulipa selostus. Ajatustyötä 😉 Tosi hyvä kirjoitus, ja teet juuri niinkun susta ja teistä parhaalta tuntuu! 🙂

    • Hyvää pohdintaa Riikkahannele, mielenkiintoista lukea. Kyllä minkäkin töihinpaluussa näen postitiivisia asioita, niitä en tässä postauksessa kävitellyt, kuten en myöskään taloudellista puolta. Sen osalta mennään varmaan monissa kodeissa tiukilla, jos kotiin halutaan jäädä. Mutta elämä on niitä valintoja. Sinunkin valintasi on varmasti hyvä, oikea ja teille sopiva. <3 Muutos ja uusi arki tuo hetkeksi varmaan ihmeellisen olon, mutta siitä se taas muuttuu "normaaliksi" uudeksi. 🙂
      Ihanaa kesän jatkoa teidän perheelle ja mukavaa paluuta töiden pariin kesän jälkeen.

  5. Kolmeviikkoisen tytön äitinä on selvät visiot tulevaisuudesta.. Jos vaan oma pää ja taloudellinen tilanne kestää, nii haluan Olla kotona siihen, että lapsi on kolme vee. Jotenki tuntuu hurjalta laittaa sitä ennen hoitoon, vaikka ei se niin kamalaa varmasti oo. 😀 ite en oo ollu päivääkään muilla hoidossa, ku oma äiti on hoitanut kotona, nii ehkä siksi itellä hirvittää, ku ei oo kokemusta.. Mut jokainen sen oman lapsen tuntee ja tietää, milloin se on valmis hoitoon, ja milloin ite valmis töihin. Mutta oon niin samaa mieltä tuosta, että eletään tässä hetkessä ja nautitaan tästä nyt! Nyt jo oon saanu muistutella ittiä, että vauva on niin pienen hetken ihan pieni. Että nyt pitää nauttia, ku voi vaan istua nojatuolissa ja syöttää ja nuuhkutella pientä.. Ah, niin ihanaa aikaa! <3
    Vähän hajanaiset ajatukset tässä rustattuna, mutta jospa jotaki saat irti 😀 Mukavaa tätä päivää! Ja onnellista oloa! 😊

    • Kiitos Iina ja onnea sinulle ja teille toooosi paljon. Teillä ihana pieni siellä ja kaikki vielä edessä. 🙂 Nauti! <3

      Kyllä vain, kaikilla omat tilanteensa ja kokemuksensa. Omasta postauksesta jäi tuo taloudellinen puoli perkaamatta, mutta onhan se selvää että sekin asia meillä myös vaikuttaa. Katsotaan kuinka pitkää kotona oleminen on mahdollista, toisaalta menoja pystyy kyllä pienentämään, jos niikseen haluaa. 🙂 Mukavaa päivää sinnekin ja ihanaa vauvan nuuhkuttelua sekä voimia yövalvomisiin. <3

  6. Ajankohtainen aihe täälläkin. Minä päätin jäädä hoitovapaalle helmikuun loppuun. Vuodenvaihteessa katsotaan sitten vielä että palaanko tuolloin töihin vai pidennänkö vapaata vielä. Kun päätös piti äskettäin tehdä, tuntui että nytkö jo! Aika menee kyllä nopeasti.

  7. Todella hyvä kirjoitus ja oon niin samaa mieltä. En halua missata tätä aikaa, kun vauva on pieni. Oon myös miettinyt sitä puolta, että tää on ainutlaatuista aikaa myös mulle itselle irrottautua työelämän pyörteestä, joka on tosi hektistä. Vaikka kuinka työstäni tykkään ja välillä sinne kaipailen, niin uskon, että tää poissaolo tekee hyvää ja näyttäytyy positiivisessa valossa vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Yks mun lapseton vajaa viiskymppinen työkaveri haki vuorotteluvapaan ajatuksella, kun ei koskaan elämässä ole ollut pidempää aikaa pois työstä. Myös tää näkökulma tulis muistaa tässä tehokkuusyhteiskunnassa.

    • Tuokin on hyvä pointti. Jos on ollut useamman vuoden kiinni työelämässä, (5 viikkoa vuodessa lomaa) on se siinä mielessä ainutlaatuista aikaa olla kotona lapsen kanssa. Hyvin erilaista siis ja siitäkin syystä siitä voi ottaa ilon irti. Minä en tosin ehtinyt olla valmistumisen jälkeen kuin reilut pari vuotta töissä, mutta ehtiihän sitä. Ihanaa äitiyslomaa sinulle. <3

  8. Voi Hilla <3 Melkein itku tuli tätä lukiessani koska itse nimenomaan olen tehnyt sen päätöksen palata takaisin töihin. Niin paljon kuin hyvääkin töihinpaluussa on, niin aina on se pelko jäädä jostain suuresta paitsi.

    Aihe tosiaan on ajankohtainen sillä hoitovapaa-aikani päättyy elokuussa. Olin ajatellut aiheesta kirjoittaa blogiini mutta osittain sinun ansiosta sain siihen ihan aimo sykäyksen eteenpäin ja linkkasin juttusi tekstiini – toivottavasti et pahastu 🙂

    Suora linkki: http://myprojectisme.fitfashion.fi/2017/06/28/ajatuksia-toihinpaluusta/

    • Kiitos linkkauksesta, en pahastu tietenkään. 🙂 Tsemppiä sinulle ja teidän perheelle töihinpaluuseen ja päiväkotiarkeen. Kyllä sekin hyvin sujuu, luopuminen ja muutokset ovat usein niitä vaikeimpia, mutta uusi arki on varmasti taas oikein hyvää. Kaikessa on aina kaksi puolta. <3

  9. Multa kysellään tuota jo nyt odotusaikana kun vielä olen töissä. Vastailen useimmiten vaan että kyllä mä jonkin tovin viihdy kotona. Ajattelen kuitenkin että tällä hetkellä tuntuu että viihtyisin mieluusti sinne 3-vuotiaaseen asti ❤

    • Niin ja piti myös kirjoittaa että hyvää pohdintaa sulta asiasta 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 27
Tykkää jutusta