Mitä tänne kuuluu?

Upeaa uutta vuotta teille kaikille siellä ruutujen toisella puolen! Vuosi 2018 korkattu ja muutama päivä saatu elellä jo tätä vuotta.

Uusivuosi ja joulu ovat takanapäin ja mekin olemme palanneet takaisin Suomeen, kotiin ja arjen pariin. Kolme viikkoa lomailua Uudessa-Seelannissa auringon ja lämmön keskellä teki todella hyvää. Täällä kirjoittelee kuin uusi nainen kaiken tuon auringon ja valon jälkeen. Matka Uudessa-Seelannissa sujui todella kivasti ja reissu oli onnistunut. Maisemat olivat huikeita, näimme uskomattomia paikkoja ja saimme nauttia kesästä kesken talven. Kirjoittelen tarkemman matkakertomuksen vielä kun pääsen rauhassa näppäimistön ja kuvien pariin.

Matkailu avartaa

Saavuimme eilen päivällä kello 13 aikaan Helsinki-Vantaalle 30 tunnin lentomatkustamisen jälkeen. Kyllä Uusi-Seelanti on kaukana, ei voi muuta sanoa, mutta on se silti sen matkustamisen arvoinen paikka. Kaukaa on pitkä matka kotiin, mutta siitäkin huolimatta matkustus sujui hyvin ja suhteellisen kivuttomasti meidän pienen kanssa. Pienelle taaperolle kolme peräkkäistä lentomatkaa on kova suoritus (kun se on aikuisellekin), mutta sanoisin että meidän Pikkuässä hoiteli homman hienosti. Kymmenen pisteen ja papukaijamerkin arvoinen suoritus.

Minä ja mieheni olimme viihdyttäjien roolissa kotimatkalla, joten ei tullut paljoa nukuttua, ehkä noin reilut kuusi tuntia yhteensä istuma-asennossa pilkkien. Eilen kotiin tulon jälkeen kävimme kaikki pesulla, vaihdoimme yöpuvut päälle, pesimme pari koneellista pyykkiä ja menimme rättipoikki väsyneinä nukkumaan jo ilta seitsemältä. Tänään heräsimme jo aamulla noin neljän puoli viiden aikaan, joten tämä päivä on ollut pitkä. Uskon kuitenkin, että yhdentoista tunnin aikaero kääntyy tähän suuntaan aika helposti takaisin Suomen aikaan. Toiseen suuntaan aikaeroa oli helpottamassa auringon valo, kroppa tiesi auringon nähtyään milloin on päivä ja milloin yö. Tänään mennään vielä aika aikaisin nukkumaan, mutta viikonlopun aikana rytmi varmaan jo tasoittuu. Suomen pimeys tuntuu kyllä pimeältä. Eilen laskeuduimme silloin puolen päivän jälkeen Suomeen ja silti tuntui, että olisi ollut ilta kun ulkona oli niin hämärää. Valoa kohti onneksi mennään! 🙂

Blogilomaa ja perheaikaa

Loman ajan vietin myös kolmen viikon blogiloman ja tietokoneettoman loman, mikä oli enemmän kuin huippujuttu. Vaikka tämä blogi onkin enimmäkseen harrastukseni, on siitäkin hyvä pitää välillä vähän taukoa. Loman aikana keskityin vain upeiden maisemien ihailuun, perheen ja lapsen kanssa vietettyyn aikaan, urheiluun, rannalla loikoiluun ja oleiluun. Sain loman aikana luettua myös kaksi kirjaa, muutaman naistenlehden ja taisin ottaa parit päiväunetkin. Akut ovat latautuneen ja blogin kirjoittaminen tuntuu taas kivalta kun on ollut hetken poissa näiltä taajuuksilta.

Instagramin puolella kyselin vähän toiveita tämän blogin sisällön suhteen ensi vuodella. Viime vuosi oli vauvavuosi ja se näkyi arvatenkin paljon blogin sisällöissä ja aihealueissa. Siinä mielessä tuleva blogivuosi on varmasti jossain määrin erilainen ja aikaa on taas uudella tavalla muille jutuille kuin vauvan 24/7 hoitamiselle. Perhe-elämä ja lapsiarki varmasti pysyy blogin yhtenä aiheena jatkossakin, mutta sen lisäksi kirjoittelen laajasti muistakin jutuista. Ja toisaalta, mitä ilmeisemmin vauvavuoden jakaminen teidän kanssa on myös ollut jokseenkin kiinnostavaa, sillä suurin osa kommentoineista sanoivat, että jatka samaan malliin. Siispä tutulla ja hyväksi todetulla Hillamaisella tyylillä jatketaan elämänmakuisen blogin parissa vuotta 2018.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt. Tärkeintä tässä hetkessä on olla onnellinen siitä mitä on. Tottakai aina voi suunnitella tulevaa ja tehdä mielessään pieniä toiveita tulevalle vuodelle, mutta lupauksiksi asti niitä ei ole minun kohdalla tarvetta viedä. Juttelimme Danielin kanssa Uudessa-Seelannissa yhden aamuisen juoksulenkin aikana vähän tulevasta vuodesta. Todettiin, että parhaillaan meillä on kaikki hyvin just näin kun on, ollaan onnellisia siitä mitä on ja innolla katsotaan mitä tuleva vuosi tuo mukanaan. Uusi koti, Danielilla uusi työ, meidän pikkuperhe ja tavallinen arki, niistä lähtökohdista alkoi tämä vuosi. Tulevalle keväälle ei ole mitään ihmeellisempiä suunnitelmia. Ainut muutos tulee varmaankin olemaan minun työelämään palaaminen ja Pikkuässällä päiväkodin aloittaminen. Muuten ollaan kotosalla, kutsutaan ystäviä kylään ja vähän jatketaan kodin laittamista ja urheillaan.

Että sellaista kuuluu tänne pienen blogiloman ja Uuden-Seelannin jälkeen. Jätä ihmeessä kommentti, jos sulla on jokin blogipostaustoive tulevalle vuodelle. Teitä varten tätä kuitenkin kirjoittelen ja mielelläni jaan sellaisia juttuja, jotka kiinnostavat.

Iloista uuden vuoden jatkoa, kuullaan taas!

-Hilla

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

8 vastausta artikkeliin “Mitä tänne kuuluu?”

  1. Aivan kertakaikkisen upeita kuvia ja ihania kuulumisia! Näytät mielettömän kauniilta tuossa kolmanneksi viimeisessä kuvassa! <3 Mä tykkään lukea sun ajatuksia laidasta laitaan. Kiva sekoitus arkielämää, työajatuksia, treeniä ja muita mielipiteitä.

    • Elina, tosi kiva kun kommentoit. <3 Uuden-Seelannin maisemat olivat kaiken aikaa upeat, niitä oli helppo kuvata kun koko ajan ympärillä oli ihmeellisyyksiä. Ja kiitos kauniista sanoista. Jatkan siis samoilla linjoilla sekoituksella arkielämää, työtä, vapaa-aikaa ja mietteitä. Hyvää alkanutta uutta vuotta. 🙂

  2. Ai että noita kuvia! Uusi-Seelanti on kyllä maa, jonne joskus haluan. Odotan innolla ainakin teiän reissukuulumisia. Oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta!:)

  3. Hei, ja ihanaa alkanutta vuotta! Blogisi on yksi suosikeistani, ja toivon että tyylisi jatkuu samanlaisena 🙂 minulla on melko samanikäinen taapero, joten varmaankin juuri siksi osaat kirjoittaa omaankin elämäntilanteeseen hyvin ajankohtaisista asioista. Odotan innolla matkapostausta ja varsinkin kertomuksen siitä miten selvisitte lennosta taaperon kanssa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 23
Tykkää jutusta