Miten jaamme talouden? – Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot

Edellisestä talous- ja raha-aiheisesta tekstistä onkin jo vierähtänyt hetki aikaa, joten otanpa aiheen taasen käsittelyyn.

Saan 454,19 euroa lastenhoidon tukea kuukaudessa. Miten perheellisen talous käytännössä hoituu? tämä postaus herätti paljon keskustelua ja taitaa olla yksi mun blogin tykätyimmistä teksteistä täällä Fitfashionilla. Eikä ihme, koskeehan raha- ja talousasiat meitä kaikkia ja monessa perheessä tai sinkkutaloudessa varmasti pohdiskellaan näitä samoja asioita.

Mielestäni talousasiat sopivat myös oikein hyvin osaksi hyvinvointi- ja liikuntapainotteista blogiani. Miksikö? Siksi, että mielestäni taloudellinen tasapaino on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia tai ainakin vaikuttaa siihen. Hyvinvointi mielletään usein ravinnon, unen, palautumisen, mielenterveyden ja liikunnan muodostamaksi kokonaisuudeksi, mutta oikeastaan siihen vaikuttaa yleinen tasapaino elämässä, joista talous on yksi pelinappula.

Talousasiat ovat meidän perheessä tällä hetkellä esillä, sillä minä olen edelleen lapsen kanssa hoitovapaalla ja elämme siinä mielessä yhden ihmisen tuloilla. Muutimme myös hetki sitten isompaan uuteen kotiin ja olemme neuvotelleet pankin kanssa laina-asioista.

Tuon lastenhoidon tukea käsitelleen tekstin kommenttiboksissa minulta kysyttiin seuraava kysymys: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?

Yritän vastata kysymykseesi, koska onhan se mielenkiintoista, miten menot hoidetaan tällaisessa elämäntilanteessa.

Mitä menoja perheellämme ylipäätään on? Suurimmat menomme muodostuvat asumismenoista (lainanlyhennys, hoitovastike, sähkö), autokuluista (vakuutukset, huollot, bensa) ja ruokakuluista. Niiden lisäksi tämä uuteen kotiin muuttaminen on aiheuttanut hetkellisiä lisämenoja, kun on pitänyt hankkia uuteen kotiin kalusteita ja rempparoinaa. Asumismenoja muutto ei silti kovinkaan paljon kasvattanut, sillä lainan suuruus pysyi kutakuinkin samana. Ostimmehan uuden kodin paljon kauempaa Helsingin keskustasta, joten uuden kodin neliöhinnassakin oli huomattava ero.

Meidän perheen vaate- tai käyttötavaramenoja en pitäisi kovinkaan suurina. Olemme mieheni kanssa vuosien varrella hankkineet vaatekaappeihimme tarvittavan määrän vaatteita ja niillä selviämme tällä hetkellä oikein hyvin. Uusia ei tarvitse hankkia kuukausittain tai edes joka toinen kuukausi. Emme ratsasta muodin aallonharjalla, emme ole sitä koskaan tehneet, emmekä varmaan koskaan tule tekemäänkään. Sen sijaan tavoitteemme olisikin, että vaatekaappimme vaatteiden lukumäärä olisi maltillinen, mutta materiaalit ja laadut parempia. Siten, että vaatteemme kestäisivät myös aikaa. Myöskään meikkeihin tai kosmetiikkaan minulla ei mene kovin paljoa rahaa. Kampaajalla käyn ehkä kerran pari vuodessa.

Onko minulla ja miehelläni yhteiset rahat? Hmm, mielestäni tuohon ei ole yksiselitteistä vastausta, sillä tavallaan taloutemme on yhteinen, kun asumme saman katon alla perheenä, mutta kyllä meillä silti molemmilla on omat tilit, tulot ja rahamme. Molemmat huolehdimme itse siitä, miltä oma pankkitilimme näyttää, mutta toki toisen tilanne otetaan aina huomioon. Me myös puhumme talousasioista aika paljon ja mietimme parhaita ratkaisuja yhdessä.

Saattoi kuulostaa diplomaattiselta vastaukselta, mutta niin se vain on. Meillä on tavallaan yhteiset rahat, mutta ei kuitenkaan. Ehkä ymmärrät, mitä tarkoitan.

Tällä hetkellä minä kannan oman korteni kekoon yhteisen talouden eteen siinä määrin, kun se on tulojeni mukaan mahdollista. Onhan se selvää, että 400 euron lastenhoidon tuella ei kovin kauas pötkitä nyky-yhteiskunnassa. Lastenhoidon tuen lisäksi saan hieman lisätuloja markkinoinnin ja viestinnän konsultoinnista , sisällöntuotannosta sekä tästä blogista. Lisätulot ovat oikein tervetulleita tuloja, mutta jokainen äiti-ihminen ymmärtää tässäkin piilevän haasteen. Töitä olisi kiva tehdä lisätulojen mielessä, mutta aika jolloin niitä voi tehdä on 2 tunnin päiväuniaika tai yöllä. Toisin sanoen päivässä on 2 tuntia aikaa työlle, jos yöunista ei halua nipistää. Lisätuloja voisi toki tehdä viikonloppuisin, mutta viikonloput olemme kyllä yrittäneet pyhittää yhteiselle ajalle. Joskus iltaisin sitten teen hommia, kun mieheni on esimerkiksi vaunulenkillä tai puuhastelee muuta Pikkuässän kanssa ja minä saan sillä aikaa tehdä muutaman työjutun. Lisätulot ovat kuitenkin pieniä, mutta kuten sanotaan: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Lisätulot ovat aina plussaa.

Palatakseni kysymykseen: Olisi kiinnostavaa kuulla, miten olette jakaneet menot miehen kanssa? Mitä sinä maksat ja mitä hän?

Minä maksan lainasta oman osuuteni ja osan perheemme viikottaisia ruokamenoja sekä lapsellemme tarvittavat vaatteet, vaipat jne. Joskus saatan maksaa jonkin laskun ja neljä kertaa vuodessa omat vakuutusmaksuni. Mutta siinäpä on aikalailla se, mitä minä maksan tällä hetkellä. Mieheni osuus asumismenoista on tällä hetkellä suurempi, hän myös hoitaa kaikki menot autoon liittyen; tankkaa auton, käyttää katsastuksessa ja maksaa huollot, jos autoon tulee jokin. Mieheni on myös maksanut enemmän muuttoon ja remonttiin liittyviä menoja.

Kauppakeskuksissa emme vietä aikaa, emmekä muutoinkaan shoppaile ajankulun vuoksi tällä hetkellä. Elämä tuntuu muutoinkin välillä tosi kiireiseltä, joten vapaa-ajalla mieluiten olemme kotona, laitamme yhdessä ruokaa, olemme, liikumme tai ulkoilemme – halpoja aktiviteetteja, joista nautimme. Me myös mieheni kanssa molemmat irtisanoimme omat kuntosalijäsenyytemme, koska sillä tavalla säästämme joka kuussa 100 euroa. Salille pääsemme uimahallille kertamaksulla ja kotijumppaa voi aina tehdä. Elämä on valintoja ja nyt valitsimme näin. 🙂

Minun töihin paluun aikataulu on jo alkanut hahmottua, mutta siitä kirjoittelen joskus myöhemmin.

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä teksti herättää? Miten muissa talouksissa raha-asioita sumplitaan?

Hilla

@Hillasblog Instagramissa

Hilla Stenlund Facebookissa

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

8 vastausta artikkeliin “Miten jaamme talouden? – Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot”

  1. Aivan mahtavia nämä sinun talouteen liittyvät postaukset. Kirjoitat rahasta jotenkin sopivan neutraalisti ja ihan älyttömän kiva, että tuot näitä asioita esille blogissa. 🙂 Mulle jäi kuva, että sinun ja miehesi suhtautuminen rahaan on sellainen mukavan mutkaton. Itsekin olen miettinyt sitä, että mitä jos jossain vaiheessa toisella on tosi paljon pienemmät tulot kuin toisella. Nyt meillä on suunnilleen saman verran tuloja mieheni kanssa ja talouden kulut jaetaan kutakuinkin tasan. Onko sinulle ihan luontevaa, että miehesi osallistuu nyt enemmän rahallisiin menoihin?

    Tuo oli kyllä ihan parasta, kun kirjoitit, kuinka usein/harvoin käyt kampaajalla 😀 Itselläni nimittäin menee yleensä kampaajalle 100-200 e kuukaudessa, mutta nyt mulle on tullut joku ”viiraus”, että annan hiusteni olla vähän luonnollisemmassa lookissa. Viimeksi olen käynyt kampaajalla kolme kuukautta sitten, mikä on itselleni toooosi pitkä aika. Tuntuu, että säästän nykyään ihan hulluna, kun kampaajalle ei mene niin paljon rahaa 😀 Ja kai nämä hiukset silti ihan ok on. Ainakin sulla on tosi kauniit hiukset. <3

    • Moikka Laura, no kyllä se meidän suhtautuminen taitaa sellainen mukavan rento olla. Tottakai pitää suunnitella ja miettiä, mutta sitten se helpottaa toteuttamista, eikä asioista tarvitse päivittäin purnata tai penniä venyttää. 🙂 Mulle on tällä hetkellä se täysin ok. Lapsi on yhteinen ja jomman jumman kotiin piti syntymän jälkeen jäädä, äitinä se on aika luonnollista ja näin mennään tällä hetkellä. Kyllä mä työelämässä ehdin vielä monta vuotta olla. Mies viihtyy työssään, joten meille sopiva ratkaisu näin. Ja mä viihdyn myös nyt kotona. Aika aikansa kutakin. Ja heh, mun luonnonkihara ei paljoa kampaajaa tarvitse. Siinä kyllä saa säästöön hyvin. 😀

  2. Olipa kiva lukea teidän talouden rahan käytöstä. Me olemme mieheni kanssa työelämässä, mutta itse olen jäämässä vuoden vaihteen jälkeen äitiyslomalle. Tähän mennessä minä olen maksanut hiukan enemmän asunnon ja lainan maksuista, kun taas puolisoni huolehtii oman autonsa sekä molempien autojen vakuutuksista. Isommat maksut, kuten öljylasku, remppa kulut ym. puolitetaan. Ollaan asuttu noin vuosi meille uudessa talossa, joten suunnilleen tiedetään paljonko pakollisisa maksuja vuodessa kertyy, silti hiukan jänskättää tuleva aika pienimmillä tuloilla. Uskon, että pärjätään, mutta varmasti jonkunlaista sopeutumista vaatii, toisaalta kuten kirjoitit täytyy osata nauttia siitä, mitä jo omistaa ja nauttiayhteisestä ajasta perheen kanssa!

    • Heippa Sini. Onnea tulevan perheenlisäyksen johdosta jo tässä vaiheessa. Varmasti pärjäätte, mutta näitä juttuja on silti hyvä pohtia jo miettiä jo vähän etukäteen. Suunnitelmallisuus on kaiken a ja o. Ihanaa syksyn jatkoa sinne masun kanssa. <3

  3. Kiva kun kirjoitat rahasta koska se tosiaan on yksi iso osa arkea ja raha tuntuu olevan monillekin iso stressinaihe (mikä taas vaikuttaa kroppaan, fiilikseen jne). Kaikki liittyy kaikkeen ja monet perustelee huonoa ruokavaliotaan/liikkumattomuuttaan rahanpuutteella. Kuitenkaan niitä menoja ei haluta sopeuttaa vaan ainoa ratkaisu rahaongelmiin olisi lisätulot, koska ”on pakko” olla kotona sitä ja tätä ja tota eikä liikuntaakaan voi harrastaa ilman kalliita vaatteita ja laitteita ja kuukausimaksuja. Kaupan päälle jotkut bloggaajat ja someidolit välittävät mielikuvaa, jonka mukaan terveellinen ruokavalio ei voi olla yksinkertaista lähikaupasta saatavaa vaan pitää tilata nettikaupoista ties mitä erikoisjauheita.

    Teidän perheessä tuntuu kuitenkin terveellinen ruokavalio ja liikuntaharrastukset onnistuvan pienellä budjetilla? Tästä olisi kiva kuulla lisää, koska vaikka olenkin jo itse löytänyt kotitreenit, puiston treenimahdollisuudet ja edulliset sesonkikasvikset, ei pienen budjetin vinkkejä voi koskaan olla liikaa.

    • Moi Jenni ja kiva että tykkäsit! Hyvä vinkki tuo edulliset ruokavinkit. Laitan tämän listaan: toivepostaus. 🙂 Kyllä me aika pienellä pudjetilla ruuan suhteen pärjätään, tai sanotaan sopivalla. Kaikkihan on suhteellista. Laitetaan perus kotiruokaa. Kirjoittelen tästä varmasti lisää.

  4. Todella hyvä kirjoitus. Välillä tuntuu, että raha-asiat ja miten ne hoidetaan on tabu mistä ei saisi kysellä tai puhua/jakaa. Itse olemme mieheni kanssa paljon keskustelleet raha-asioista ihan alusta asti. Kun muutimme yhteen, loimme yhteiset tilit. Yksi ruoka menoille, yksi laskuille, yksi lomasäästöille, yksi asuntosäästö yms. Sekö molemmilla tietysti omat tilit. Mieheni saa huomattavasti enemmän palkkaa, vaikka omanikin on ehkä keskivertoa parempi. Palkkapäivänä jätämme kumpikin saman summan omille tileillemme, esimerkiksi 300 euroa ja kaikki loppu jaetaan yhteisille tileille (meillä on ennalta tehty budjetti, johon on laskettu mitä menee millekkin tilille). Tämä on toiminut meillä jo yli 4vuotta, eikä riitaa rahasts ole ollut. Kummallakin on oma ns. Käyttövara omiin juttuihin ja loppu menee yhteisiin asioihin 😀

    • Kiitos kommentista Janita! Teidän talouden suunnittelu kuulostaa toimivalta ja mikä tärkeintä, sopivalta juuri teille. 🙂 Hienoa! Kiva, että teilläkin rahasta puhuminen on tavallista, siinä missä muistakin asioista. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 38
Tykkää jutusta