Miten meillä meni Jukolassa?

Yhteistyössä Evoke Natural Goodsin, Suunnon, Salomonin ja Petzlin kanssa.

Nyt se on koettu taas tältä vuodelta. Joensuu-Jukola on onnistuneesti takana, ja viime yönä nukuimme 11 tunnin yöunet tasoittamaan viikonlopun valvomisia ja venymisiä. Jukola on joka vuosi yhtä hieno ja mieletön tapahtuma, ei voi muuta sanoa. Jukolan tunnelmaa on vaikea kuvailla, mutta erityislaatuinen se on. Varsinkin illan hämärtyessä, kun Jukolan viestin lähtö lähestyy.  Jännitys, into sekä urheilijoiden ja yleisön odotus ennen Jukolan starttia kello yhdentoista aikaan illalla on käsin kosketeltavaa. Tuhansittain suunnistajia ja yleisöä kokoontuneena kilpailukeskuksessa, odottaen lähtölaukausta, joka tänä vuonna tapahtui maltillisesti Enon kirkonkelloilla. 😉

Kerron myöhemmin omasta avausosuudestani tarkemmin, mutta nyt teitä kiinnostaa varmasti eniten se, miten meidän #EcokeGoesJukola joukkueellamme meni.

Hyvin, älyttömän hyvin!

Ensinnäkin, olen aivan älyttömän ylpeä meidän joukkueesta ja jokaisen suorituksesta Jukolan yössä. Helmikuussa moni joukkueestamme aloitti suunnistuksen alkeista. Toissayön aikana juoksimme Jukolan viestin seitsemän osuutta läpi, kaikki rastit löytäen, jokaisen ylittäessä itsensä. Paljon on tapahtunut siinä välissä. Se ei ole ollut ihan helpoin homma, mutta kun jotain tarpeeksi haluaa ja on valmis tekemään töitä, on kaikki mahdollista. Sinnikkyyttä, venymistä, kestävyyttä, taitoa, treenejä ja tiimipeliä on tämän matkan varrella tarvittu. Kaikkia niitä on löytynyt ja hauskaa on ollut.

Menimme perheeni kanssa Joensuuhun jo perjantaina, päivä ennen kisapäivää. Ehdimme rauhassa tutustua kilpailukeskukseen ja teimme mallisuunnistustreenin kilpailukeskuksen viereisessä harjoitusmaastossa. Muu joukkueemme saapui lauantaina iltapäivällä kisakeskukseen. Jännitystä oli siinä vaiheessa ilmassa. He kertoivat kerranneensa vielä karttamerkkejä matkalla kilpailukeskukseen.  Illan aikana haimme numerolaput ja Suunnistajan Kaupan sponsoroimat Emit-leimauskortit, muu joukkue kävi syömässä ja kertasimme yhdessä vielä viime hetken ohjeita. Kilpailukeskuksessa vaihto- ja maalialueen läpikäyminen selkeytti ajatuksia ja preppaus rauhoitti joukkuetovereiden mieliä.

Ilta yhdeksän jälkeen lähdin itse valmistautumaan avausosuuteeni ja sanoin muulle joukkueelle siinä vaiheessa heipat ja hyvät yöt ennen heidän osuuksiaan. Söin vielä vähän, laitoin suunnistuskengät jalkaan, lampun päähän, numeron rintaan ja otin kompassin ja emitin mukaan. Pikkuässän valmistelin vielä vaunuihin yöunille ja annoin hänet isoäideille hoitoon. Tein pienen alkulämmittelyn ja kirjauduin sisään lähtökarsinaan, missä noin 1500 suunnistajaa jo odottelivat herkeämättöminä lähtöviivalle pääsyä. Myös veljeni oli aloittamassa, joten toivotimme toisillemme onnea ja suuntasimme lähes viimeisiin lähtöriveihin. Meidän joukkue ensikertalaisena kun oli saanut numeron 1489.

Lähtöviivalla heitin huulta vieruskavereiden kanssa ja kuuntelimme takarivissä lähtökäskyjä. Lopulta kirkon kellojen ääni kantautui takariviin saakka ja pääsimme matkaan. Tunne oli kuin lehmillä kesälaitumelle päästessä. Yleisö huusi ja kannusti, minä yritin parannella lähtöviitoituksen aikana asemiani ja juoksin reippaasti kohti K-pistettä. Matka maastossa sujui hyvin ja saavuin vaihtoon sijalla 798. Olin tyytyväinen. Päästin Larin seuraavalle osuudelle juoksemaan pitkää yötä, jonka jälkeen minut napattiin Ylen tv-haastatteluun. (Löydät haastatteluni kohdasta 1:16:20)

Maaliintulon jälkeen kävin Evoken teltalla vaihtamassa muutaman sanan joukkuekavereiden kanssa, kunnes kylmyys alkoi hiipiä märkien suunniskamojen läpi. Sain äidiltäni vaihtovaatteet ja menin telttasaunaan ja lämpimään suihkuun etsimään kadonnutta lämpöä. Puoli kolmen aikaan yöllä hain vielä palautusruokaa grilliltä lyhyimmästä jonosta, jonka jälkeen kääriydyin makuupussiin vauvan seuraksi telttaan. Olo kropassa oli siinäkin vaiheessa vielä todella virkeä, seurasin puhelimen kautta online-seurantaa joukkueemme etenemisestä metsässä ja torkuin samalla pienissä pätkissä. Miedän joukkue teki mahtavia suorituksia ja eteni metsässä nopeammin kuin olin edes osannut kuvitella. Kahdeksan aikaan aamulla Jukolan viestin voittaja IFK Göteborg tuli maaliin ja minä nousin viiden tunnin unien jälkeen ulos teltasta.

Ankkurimme Veera tuli puolen päivän aikaan maaliin tuoden joukkueemme hienosti loppusijalle 976. Joukkueelle, joka on suurimmaksi osaksi aloittelijoita tuo sija on aivan loistava. Muu joukkue oli iloisina maalissa vastassa ankkuriamme ja fiilis oli kaikilla mahtava. Väsynyt, mutta onnellinen oli meistä jokainen.

Tämä teksti on hyvä päättää Elinan sanoihin hänen tullessaan maaliin: ”Aivan mielenvikaisen siisti kokemus!”

Tässä vielä meidän joukkueen osuudet: matka, osuusaika ja sijoitus viestissä.

  1. Hilla Stenlund / 12,8 km / 1:55:07 / 798
  2. Lari Salama / 14,3 km / 2:21:47 /838
  3. Jesse Väänänen / 12,4 km / 1:35:36 / 622
  4. Henriikka Simojoki / 7,7 km / 1:44:27 / 738
  5. Marinella Himari / 7,9 km / 2:17:51 /957
  6. Elina Hovinen / 10,9 km / 2:11:18 / 961
  7. Veera Malmivaara / 13,9 km / 2:39:20 / 976

Kiitos valmentajallemme Reeta Kolkkalalle avusta, tuesta ja hyvästä valmennuksesta. Kiitos Sponsoreille Evoke Natural Goods, Suunto, Salomon ja Petzl. Kuvista koko projektin ajan on vastannut Jesse Väänänen, kiitos niistä!

Tässä minun ja muiden bloggaajien suunnistusaiheisia tekstejä, joita on kirjoitettu kevään aikana:

Joensuu-Jukola, täältä tullaan

Suunnistustekniikka haltuun

Suunnistus tutuksi iltarasteilla

Bloggaajien Jukola-joukkue

Kevät huipentuu Kolille ja Jukolan viestin varustelista

Selviytymisvietti

Projekti Jukola

Liikunnan iloa suunnitustuksesta

Helsinki City-O Kaupunkisuunnistustapahtuma

#EvokeGoesJukola

Suvi-ilta Kolilla

Sateiset suunnistustreenit

Ihanat iltarastit

Suunto Spartan -käyttökokemuksia

Suunnistus vei mennessään

Suunnistusta täydenkuun aikaan

Suunnistusterkuin,
Hilla

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

5 vastausta artikkeliin “Miten meillä meni Jukolassa?”

  1. Moikka, yritin kattoa ylen jukola lähetyksestä sun haastattelua, mutta ei sattunu silmään. Tiiätkö missä kohti mahtaa olla jukolan lähetyksessä?

  2. Teidän tiimin menoa oli tosi kiva seurata somen välityksellä! 🙂 Hyvä fiiliksenne kantoi ruutujen tällekin puolelle, ihan super!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta