Sitä kuuluisaa omaa aikaa

Oi miten eilen nautin omasta ajasta. Ajasta jolloin sain olla ystävieni kanssa, oman ikäisten aikuisten seurassa. Teki jotenkin älyttömän hyvää. Palasin kotiin hymyillen ja ajattelin, että näitä lisää. Tajusin kuinka vähiin sellainen aika on jäänyt, että olisin ollut yksikseni jossain.

Olimme sopineet ystävieni kanssa juoksutreffit Lauttasaareen ja sen jälkeen menimme saunomaan yhden ystävistäni saunavuorolla. Teimme reipasvauhtisen lenkin pitkin aurinkoista Larua, ilta-aurinko lämmitti, oli hyvä fiilis ja juttelimme niitä näitä. Vaihdoimme kuulumisia ja lenkin päätteeksi kurvasimme saunalle, missä odotti kuuma sauna, kylmä vissy ja vähän iltapalaa. Pesimme hiukset ystäväni karkin tuoksuisilla hiustenhoitotuotteilla, kävimme vilvoittelemassa välillä ja jatkoimme löylyn viskomista.

Ystäväni kertoivat kuulumisia työelämästä, matkoista ja muista. Minulta kysyttiin tietenkin miten vauvan kanssa menee äitiyslomalla. Kerroin, mutta en paljoa. Kerroin, että ihan hyvin menee, mutta sitten juttelimme muista aiheista kuin vauvajutuista. Ja ihana niin. Oli mielettömän virkistävää olla vauvaympyröiden ja -aiheiden ulkopuolella, olla puhumatta yöheräilyistä, vauvan ruuista tai kuinka meillä tai teillä kontataan.

Teki hyvää puhua aikuisten asioista ja saada omaa aikaa. Vinksauttaa aivot ihan eri moodille.

On tosi tärkeää saada jutella äitiyteen liittyvistä asioista toisten äitien kanssa, mutta yhtä tärkeää on säilyttää elämässään ne ystävät, joiden kanssa voi jutella ihan jostain muusta.

Vauvat syntyvät uusiksi perheenjäseniksi, muuttavat paljon, mutta kaiken ei tarvitse muuttua.

Kotiin ajellessa olo oli saunanpuhdas ja virkistynyt, oli saanut nauraa ja höpötellä vaan. Ei ollut tarvinnut pohtia syöttämistä tai tulkita vauvan tarpeita pariin tuntiin.

Omaa aikaa, sitäkin tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Vaikka sen pari tuntia, joka tekee ihmeitä.

-Hilla

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 10
Tykkää jutusta