Suoritatko hyvinvointia? Ajatuksia balanssin löytämiseen.

PTCA Health Coach -opintojeni ensimmäinen lähijakso on takanapäin. Repussa paljon kotiin kannettavaa, ajatuksia, pohdintoja sekä odotuksia tulevasta. Koin, että olen oikeassa paikassa, kiinnostavien asioiden äärellä. Tähän suuntaan haluan mennä ja kehittyä avarakatseiseksi ja sallivaksi hyvinvointivalmentajaksi.

Ensimmäisen lähijakson aiheena oli valmentajuus, valmennus työnä ja oma rooli valmentajana. Olimme saaneet ennakkotehtävänä pureskella aihetta jo etukäteen. Millainen minä haluan olla Health Coachina, valmentajana? Mikä on minun tapani valmentaa? Mikä rooli minulla valmennussuhteessa on? Mikä on valmennuksen fokus? Miten muutosta valmennetaan? Mikä rooli asiakkaan omalla itsensä johtamisella on ja mikä minun tehtäväni valmentajana?

Paljon kysymyksiä, jotka ovat laittaneet oman pääni pyörälle, mutta samalla kirkastaneen ajatustani valmentajuudesta. Siitä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä hyvinvoinnin parissa.

Olen pohtinut paljon myös hyvinvoinnin määritelmää. Mitä hyvinvointi yleisesti on, mitä siitä ajatellaan ja mitä se minulle merkitsee? Mistä osista hyvinvointi koostuu.

Olen sitä mieltä, että yhteiskunnassamme hyvinvointi nähdään vielä kapeasti. Liian kapeasti. Ajassamme läsnä oleva nopeatahtisuus on myös iso hammas, joka nakertaa hyvinvointia. Ajatellaan, että pienillä nopeilla fikseillä asiat saadaan kuntoon. Mitä enemmän suoritan hyvinvointia, sitä paremmin voin. Kuppi on niin sanotusti nurin, päälaellaan. Lähtökohtaisesti hyvinvointiakin halutaan suorittaa siinä missä työtä tai elämää yleensä.

Halutaan ravinto-ohjeet, jumppaohjeet, neuvoja, kiireessä tehdään nopeita hiit-treenejä, koska hiki pitää saada pintaan, syke nousuun ja väsynyt olo kroppaan. Tai ajatellaan, että näin ja näin syömällä tulen onnelliseksi, kunhan saan tämän mahamakkaran pois, voin aloittaa paremman, uuden elämän mahamakkaran jälkeen. Kyllä se hyvinvointi seuraa perässä. Vaan eipä välttämättä seuraakaan.

Mielestäni nämä edellä mainitut esimerkit ovat pintaa. Eivät ratkaisuja todellisiin ongelmiin tai vastauksia pitkäaikaiseen, pysyvään muutokseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mistä aito muutos lähtee? Miten muutos omissa tavoissa ja rutiineissa saadaan pysymään? Mistä pysyvä motivaatio, pysyvä hyvä olo ja positiivinen suhtautuminen itseensä löydetään? Näiden kysymysten äärellä tulee viettää hetki rauhassa aikaa. Ja sitä minäkin olen erityisesti viime aikoina tehnyt.

Jos ihminen kärsii unettomuudesta, liian vähäisestä nukkumisesta, uupumuksesta tai vaikeasta elämäntilanteesta, ei sillä hetkellä paketti vaadi yhtään maratonia, hiit-treeniä tai tiukkaa ohjetta siitä, miten vaa’an luku saataisiin pienenemään. Jojo-laihduttaja ei tarvitse enää yhtään diettiä, vaan apua suuremmassa kuvassa, valmentajaa muutokseen ja tukea mielen työstämiseen. Siinä kohtaa kysymys on erityisesti: mistä osa-alueesta hyvinvointia lähdetään rakentamaan? Tai vaikka tavoitteena olisikin painon pudotus ja liikunnan lisääminen, on siltikin hyvä tehdä ensin selväksi motiivi, tarkoitus ja koko homman merkitys. Miksi tätä tehdään ja missä osassa hyvinvointi koko prosessissa on nyt ja tulevaisuudessa?

Koulutuksessa puhuimme projekti- ja prosessiajattelun erosta. Nähdäänkö valmennus projektina, jolla on alku ja loppu vai onko valmennus prosessi, jonka aikana asiakas oppii itsestään ja on lopulta valmis ottamaan vastuun itselleen ja pitämään sitä kautta hyvinvoinnistaan huolta, pidemmässä juoksussa. Prosessi sallii myös notkahdukset. Ei ole määräaikaa, jolloin pitäisi tulla valmiiksi. Siksi kokonaisuuden kannalta notkahdukset vain opettavat ja nekin voi nähdä sallivassa valossa. Kenestäkään ei ikinä tule täydellistä, missään asiassa. Miten menneisyyden voi nähdä voimavarana, eikä asiana, jota pakoon pitäisi juosta, päästä eroon. Koska menneisyys aina seuraa meitä ja vanhaan on helppo palata.

Opintojen alkumetreillä olen saanut ravistella omia arvojani, uskomuksiani ja omaa todellisuuttani. Minä näen maailman näin, mutta miten se asiakkaalle näyttäytyy. Mikä minä olen valmentajana sanomaan ohjeita vai löytyvätkö avaimet pysyvään muutokseen asiakkaalta itseltään. Minä olen vain auttamassa siinä matkassa, en tekemässä valintoja todellisessa arjessa kenenkään puolesta. Olen tukemassa ja kysymässä oikeita kysymyksiä? Paljon siis pohdittavaa ja avoimena olemista. Ja mietintöjä sen suhteen, missä minä olen hyvinvointivalmentajana vahvimmillani.

Minulle esimerkiksi liikunta on isossa osassa hyvinvointia, mutta kaikille se ei sitä ole. Jollekin voi riittää lyhyt lenkki luonnossa ja postimerkkien kerääminen. Tai joku innostuu vain joukkueurheilusta ja kaipaa hyvinvoinnin tuekseen valtavasti sosiaalisuutta. Olemme erilaisia ja erilaisuuden haluan osata ottaa huomioon valmentajana.

Olen saanut varmistusta lisää siihen, että hyvinvointivalmentajan opinnot ovat oikea juttu minulle. Oikea steppi elämässäni, asia jota kohti haluan kulkea.

Personal trainer keskittyy enemmän fyysiseen valmennukseen, ravintovalmentaja ruokavalioon. Hyvinvointivalmentajana minä koen, että liikunnan ja ravinnon rinnalla yhtä tärkeässä roolissa ovat myös uni, palautuminen, ajatukset ja mieli – kokonaisuudessaan balanssin löytäminen. Kun tämä kokonaisuus on hallussa, ollaan lähempänä hyvinvointia, josta tulisi parhaimmillaan luonnollinen tapa elää. Näin minä asian näen.

Tässä lyhyt katsaus asioihin, joiden kanssa olen viime aikoina tehnyt työtä ja prosessoinut asioita tiedon ja oman ajatusmaailmani valossa. Lähijakson aikana heräsi kouluttajien ja ryhmämme kesken kiinnostavaa keskustelua ja sitäkin kautta uusia näkökulmia. Yksi tärkein asia opintojen aikana onkin avoimuus ja kyky perata myös omaa ajatusmalliaan. Löytää se oma tapa tehdä töitä tulevaisuudessa mahdollisesti näiden asioiden parissa.

Aurinkoista päivää sinulle, tee enemmän sitä mikä saa sut hehkumaan!

Hilla

* yhteistyössä PT Coaching Academy

 

 

 

Hilla Stenlund - Lifestyle-blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta